Löytyykö teitä?
Pystyisimmekö vesittämään sanonnan "kerran pettää, aina pettää"?
Riittävän vakuuttavaksi ei tee esim. puoli vuotta/vuosi uskollisuutta petoksen jälkeen, täytyy olla enemmän, minimissään viisi vuotta (karkeasti heitettynä) aikaa.
Perustelkaa miksi. Jäittekö kiinni, oliko kyseessä vakisuhde vai hetken hairahdus, kuinka pitkään petos kesti? Onko vaikeaa olla nyt uskollinen, tuntuuko että elämä on tyhjempää ilman vierasta? Löysikö joku itsensä uudestaan, ja sai kasvatettua selkärangan? Luotatteko itseenne, ettette enää koskaan petä?
Pystyisimmekö vesittämään sanonnan "kerran pettää, aina pettää"?
Riittävän vakuuttavaksi ei tee esim. puoli vuotta/vuosi uskollisuutta petoksen jälkeen, täytyy olla enemmän, minimissään viisi vuotta (karkeasti heitettynä) aikaa.
Perustelkaa miksi. Jäittekö kiinni, oliko kyseessä vakisuhde vai hetken hairahdus, kuinka pitkään petos kesti? Onko vaikeaa olla nyt uskollinen, tuntuuko että elämä on tyhjempää ilman vierasta? Löysikö joku itsensä uudestaan, ja sai kasvatettua selkärangan? Luotatteko itseenne, ettette enää koskaan petä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pettäminen on syvällä ihmisessä ja parantumaton sairaus. Opit elämään pettäjän kanssa tai et.
On varmasti niitäkin jotka pettävät vain kerran ja ottavat siitä opikseen, mutta valitettavasti he edustavat vähemmistöä. Enemmistö pettää toistamiseen, ennemmin tai myöhemmin. Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta todellakin jäävät vähemmistöön. Surullista mutta totta.
olla tällainen.
Eli jos henkilö petää kostoksi kun häntä on petetty, niin tietenkin hän voi pettää tulevaisuudessakin samasta syystä. Arvelisin että tämmöinen kostopettäjä on uuden kumppanin kanssa lähes yhtä luotettava kuin sellainen, joka ei ole pettänyt kertaakaan (mutta ei tietenkään yhtä luotettava).
Minä petin (henkisesti) rakkaudesta ja lopulta katkaisin vanhan suhteen, joka ei koskaan mikään rakkaussuhde ollutkaan. Temppu ei toistu, koska rakasta ihmistä ei kohdella sillä tavalla. Ja jos huomaan, ettei nykyinen toimikaan, lopetan sen saman tien enkä enää jää siihen roikkumaan vuosikausiksi.
Kännipaneskelijoita tai muita yhden illan hairahtelijoita en ole koskaan ymmärtänyt.
Sanonta jo itsessään on mahdoton. Jos tehdään jotain kerran, niin ei se todellakaan merkitse että sitä tekee aina. Jo siksikin että ihminen ei tee ihan aina samalla tavoin, koska tilanteet vaihtelevat.
Oman opetuksen sain nuorena, jota ei ehkä voi verrata aikuisiin. Petin silloista poikaystävää ja kun näin hänen tuskansa, päätin että kyllä minulta täytyy löytyä rohkeutta olla rehellinen. Kyse on siis siitä, kuinka itse asian ymmärtää. Ei mistään luonteenlaadusta.
Tuo sanonta on itsessään jo tuomio ja sitä käyttävät ne, jotka ovat itse asenteeltaan muita tuomitsevia. Kerran varas, aina varas tai kerran valehtelee aina valehtelee. Tarkoittaa siis ettei koskaan saa erehtyä koska mikään ei auta etkä tule saamaan sen jälkeen mitään anteeksi. Herää aina epäilys että nämä ihmiset ovat itse niin heikkoja, että pelkäävät jäävänsä koukkuun koska sittenkin se on heidän itsensä ”luonto”.
Jotkut oppivat kokemuksen kautta ja jotkut estävät itseään oppimasta pelon avulla.