Eikä siihen tarvittu mitään jessuksia eikä muita satuolentoja, vaan pelkästään oman mieleni piilevät voimavarat. Joo, tämä ei ole nyt mikään ihmelääkkeen mainoskaan, vaan vain kertomus omalta kohdaltani.
Minulla on lapsesta asti ollut itsemurha-ajatuksia, sellaisia pakonomaisia, joita en hallitse. Joku syyllisyys tai häpeä panee jonkun mun sisälläni huutamaan: tapa ittes, saasta! Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta ei onnistunut koska en ole täysin ollut siinä mukana. Nuo ajatukset tulevat kausittain, ehkä kahden tai kolmen vuoden sykleissä, mutta aina on kuitenkin elämässä sellainen koditon ja turvaton pohjavire, joka saa haluamaan pois tästä saastasta.
Tässä pari kuukautta sitten kävin hypnoterapeutilla muissa asioissa (painon pudotus). En oikein uskonut koko hommaan, mutta päätin kuitenkin yrittää kun luvattiin tuloksia pysyvässä painonhallinnassa. Hypnoosissa terapeutti vei minut katsomaan itseäni lapsena ja sitten johonkin tilaan, jossa olin ennen syntymääni. Tuossa jälkimmäisessä olin onnellinen, mutta vauvana yksin ja hylätty, hyvin surullinen ja säälittävä olento. Sitten terapeutti pyysi minut tekemään jotakin ihmeellistä: ottamaan sen pienen vauvan syliini, paijaamaan sitä ja kertomaan sille, ettei ole mitään hätää, vaan sinusta välitetään ja sinua rakastetaan. Se oli taivaallinen tunne ja kohta näin kun se pieni minä täyttyi oranssilla valolla. En nyt väitä mitään siitä, mitä oikeasti tapahtui. Ei ole paljon väliä vaikka oliskin ollut niin, että minulle syötettiin nuo mielkuvat, mutta tärkeintä on, että kokemus antoi minulle vahvan elämyksen. Enkä väitä, että itsemurha-ajatuksetkaan olisivat kokonaan häipyneet. Nyt minulla vain on uusi keino lääkitä itseäni vaikeassa tilanteessa. Hypnoosin jälkeen pystyn valveilla ollessakin menemään ja pitämään vauvaitseäni sylissä ja lohduttamaan sitä. Oli miten naurettavaa ja lapsellista tahansa, niin se kuitenkin toimii ja kohta tulee helpottunut olo enkä halua enää tappaa sitä suloista pikku vauvaa. En vielä oikein osaa uskoa ja ajatella, että miten pitkälle tuo mielikuva kantaa minua elämässä, mutta nyt tuntuu sille, että pidemmälle se kantaa kuin minkään muu tähän asti on kantanut. Siitä vain saa ihmeellistä voimaa. Alun perinhän ei ollut edes tarkoitus parantaa itsemurha-ajatuksia vaan vain paino-onglemia. Tuon terapeutin kanssa en ole jutellut, koska hän ei ole nyt tavattavissa, mutta ihan kohta tulee taas töihin, joten voin hänenkin kanssaan tästä puhua.
Kiinnostaa nyt vaan, että onko muilla kokemusta vastaavasta hypnoosista?
Minulla on lapsesta asti ollut itsemurha-ajatuksia, sellaisia pakonomaisia, joita en hallitse. Joku syyllisyys tai häpeä panee jonkun mun sisälläni huutamaan: tapa ittes, saasta! Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta ei onnistunut koska en ole täysin ollut siinä mukana. Nuo ajatukset tulevat kausittain, ehkä kahden tai kolmen vuoden sykleissä, mutta aina on kuitenkin elämässä sellainen koditon ja turvaton pohjavire, joka saa haluamaan pois tästä saastasta.
Tässä pari kuukautta sitten kävin hypnoterapeutilla muissa asioissa (painon pudotus). En oikein uskonut koko hommaan, mutta päätin kuitenkin yrittää kun luvattiin tuloksia pysyvässä painonhallinnassa. Hypnoosissa terapeutti vei minut katsomaan itseäni lapsena ja sitten johonkin tilaan, jossa olin ennen syntymääni. Tuossa jälkimmäisessä olin onnellinen, mutta vauvana yksin ja hylätty, hyvin surullinen ja säälittävä olento. Sitten terapeutti pyysi minut tekemään jotakin ihmeellistä: ottamaan sen pienen vauvan syliini, paijaamaan sitä ja kertomaan sille, ettei ole mitään hätää, vaan sinusta välitetään ja sinua rakastetaan. Se oli taivaallinen tunne ja kohta näin kun se pieni minä täyttyi oranssilla valolla. En nyt väitä mitään siitä, mitä oikeasti tapahtui. Ei ole paljon väliä vaikka oliskin ollut niin, että minulle syötettiin nuo mielkuvat, mutta tärkeintä on, että kokemus antoi minulle vahvan elämyksen. Enkä väitä, että itsemurha-ajatuksetkaan olisivat kokonaan häipyneet. Nyt minulla vain on uusi keino lääkitä itseäni vaikeassa tilanteessa. Hypnoosin jälkeen pystyn valveilla ollessakin menemään ja pitämään vauvaitseäni sylissä ja lohduttamaan sitä. Oli miten naurettavaa ja lapsellista tahansa, niin se kuitenkin toimii ja kohta tulee helpottunut olo enkä halua enää tappaa sitä suloista pikku vauvaa. En vielä oikein osaa uskoa ja ajatella, että miten pitkälle tuo mielikuva kantaa minua elämässä, mutta nyt tuntuu sille, että pidemmälle se kantaa kuin minkään muu tähän asti on kantanut. Siitä vain saa ihmeellistä voimaa. Alun perinhän ei ollut edes tarkoitus parantaa itsemurha-ajatuksia vaan vain paino-onglemia. Tuon terapeutin kanssa en ole jutellut, koska hän ei ole nyt tavattavissa, mutta ihan kohta tulee taas töihin, joten voin hänenkin kanssaan tästä puhua.
Kiinnostaa nyt vaan, että onko muilla kokemusta vastaavasta hypnoosista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jeesus rakastaa lapsia, ottaa heidät syliinsä ja lohduttaa.
Olisiko siis käynyt niin, että sinä löysit oman sisäisen Jeesuksesi, tai jopa Jumalan, joka ei ole kirkko, ei seurakunta eikä isämeidänrukous, ei raamatun jae ... vaan HÄN ON RAKKAUS, suuri ja anteeksiantava rakkaus, joka täyttää meidät valolla. Hän voi tulla työksi missä tahansa hahmossa, vaikkapa omana itsenäsi kuten tässä kävi. Ole siis onnellinen ja nauti valosta, joka sinulle annettiin!
kertoisivat täällä tällaisesta POSITTIIVISESTA kokemuksesta. Olen hyvin, hyvin iloinen aloittajan kokemuksesta ja toivon, että hän pääsee näin tuhoavista ajatuksistaan kokonaan eroon.
Minulla itselläni on VAROITUS mennä muulle kuin koulutetulle hyvälle hypnootikolle(onko se sana oikein?).
Minun tyttäreni teki 15 vuotta siiten itsemurhan, kun hänen kaverinsa olivat pitäneet hypnoosi-illan. Aamulla hän meni ostamaan köyden ja... En ole jaksanut vieläkään puhua asiasta edes poliisille, vaikka tyttäreni ex-kaverilla vieläkin lukee Facebookissa hobbyna: hypnotic. Paikalla oli toinenkin, jolla oli jotain musta magia-harrastuksia, en tiedä tarkemmin.
Siis älkää leikkikö hypnoosilla, vaan menkää vain luotetun ihmisen käsittelyyn.