Tapasimme mieheni kanssa kohta vuosi ja 4kk sitten. Alku oli tyypillisesti ihanaa ja vietimme paljon aikaa yhdessä, kävimme joko ulkona kaiket päivät tai majailimme jommalla kummalla monta päivää. Sitten mies alkoi ehdottaa muuttoa yhteen, tätä ehdottelua ja anelua kesti pari kuukautta ja muutimme yhteen 12/2009, asuntoon jota vuokraamme hänen nimissään. Muuton jälkeenkin alku meni hyvin hetken, mutta sitten kumpikin jotenkin muuttui. Ehkä muutimme yhteen liian aikaisin tai jotain, koska olemme viimeisen vuoden aikana riidelleet aivan liian paljon ja se on alkanut verottaa uskoamme suhteeseemme. Välillä menee päiviä tai viikkoja että asiat sujuvat ja olemme iloisia toistemme läsnäolosta yms. mutta sitten nousee myrsky; mieheni sanoo jotain jota ei tarkoita tai sanoo asian jotenkin sellaiseen sävyyn että minä ERITTÄIN lyhytpinnaisena ihmisenä suutun/loukkaannun/vihastun hänelle siitä ja tietenkin mökötän (usein jopa monta vuorokautta) ja mies sitten ei aina edes tiedä että mistä olen vihainen kun en tahdo asiasta puhua. Miehelleni on iso ongelma se että suutun aivan liian pienestä. Hänen mielestään ajattelen välillä itsekkäästi (voi olla...) ja keskeytän/puhun päälle jatkuvasti, varsinkin jos riitelemme. Minua on kiusattu koko peruskouluni ajan ja se on syönyt itsetuntoani aivan tajuttomasti. Olen yrittänyt (ja edelleenki yritän)kovasti olla suuttumatta jostain pikkuisesta huomautuksesta tms ja olen koittanut myös olla keskeyttämättä. Mutta eikö tälläinen ole vain teeskentelyä toisen mieliksi että se toinen olisi onnellinen/tyytyväinen??
Meillä on ongelma myös miehen aikuisviihteen katselun tumputuksen suhteen. Hän laittaa sen uteliaisuutensa piikkiin kun minua taas vaivaa että hän katsoo kun jotakuta nakua isorintaista naista vedellään peppuun. Minusta tuntuu että se kiihottaa häntä mielestäni enemmän kuin minä, vaikka hän väittää että ei. Silti hän aina kourii minua ja kehuu kuinka seksikäs olen. Aikuisviihteen katselu alentaa itsetuntoani, ja kun asiasta sanoin miehelleni niin hän lupasi lopettaa sen katselun ainakin pitkäksi aikaa (mutta luultavasti ei lopullisesti).
Meillä on myös selvittämättä eräs vanha riita, joka alkoi siitä kun olin tietokoneella kuulokkeet korvilla (en kyllä kuunnellut musaa vielä siinä vaiheessa) ja hän oli puhelimessa serkkunsa kanssa, ja kuulin hänen mainitsevan eräästä asiasta jota olen kieltänyt kertomasta ja hän väittää että ei puhunut siitä asiasta ja että kuulin väärin. Voi olla mahdollista kyllä, mutta uskon vakaasti että mieheni kertoi salaisuudestamme serkulleen. Olen kyllä itsekin kertonut parille luottoihmiselleni erään asian josta mieheni kielsi kertomasta, mutta häpeän ja kadun että tein niin. Toisaalta miehellä periaatteessa siis olisi ollut "oikeus" kertoa, vaikka salaisuudet olivat aika lailla eri vakavuusluokkaa. En luota siihen että mies ei olisi kertonut vaikka väittääkin toista. Hänen mielestään en luota häneen lainkaan. Luotan häneen kyllä useassa muussa asiassa.
Olemme jo 2 kertaa kumpikin aikoneet erota, mutta olemme lopulta päätyneetkin vielä yrittämään uudelleen. Me rakastamme silti toisiamme ja olemme välillä läheisiäkin. Tässä viimeisen kuukauden aikana olimme kumpikin sairaana, ensin mies ja sitten minä ja kumpainenkin hoiti vuorollaan toista tämän ollessa kipeä. Lähennyimme tämän ansiosta ja tervehdyttyämme päädyimme harrastamaan ihaninta seksiä koko suhteemme aikana. Hetken kaikki meni taas hyvin kunnes tuli ongelmaksi tuo miehen aikuisiviihde -asia ja se että suutun pienistä asioista, mies veti myös noita vanhoja selvittämättömiä riitoja mukaan ja asia paisui 2 päivän riidaksi. Teimme kuitenkin lopulta aselevon ja päädyimme sovintoseksiin. Emme me mielestämme vihaa toisiamme, päinvastoin rakastamme, mutta mitä tehdä kun välillä on niin ihanaa ja välillä kärpäsestä suurentuu härkänen ja vanhoja asioita aletaan taas kaivaa.....?? Tuskin muilla on tämmöistä vai onko? Auttakaa, en tahdo että mieheni haluaa erota koska rakastan häntä enkä voi olla ilman häntä!
Meillä on ongelma myös miehen aikuisviihteen katselun tumputuksen suhteen. Hän laittaa sen uteliaisuutensa piikkiin kun minua taas vaivaa että hän katsoo kun jotakuta nakua isorintaista naista vedellään peppuun. Minusta tuntuu että se kiihottaa häntä mielestäni enemmän kuin minä, vaikka hän väittää että ei. Silti hän aina kourii minua ja kehuu kuinka seksikäs olen. Aikuisviihteen katselu alentaa itsetuntoani, ja kun asiasta sanoin miehelleni niin hän lupasi lopettaa sen katselun ainakin pitkäksi aikaa (mutta luultavasti ei lopullisesti).
Meillä on myös selvittämättä eräs vanha riita, joka alkoi siitä kun olin tietokoneella kuulokkeet korvilla (en kyllä kuunnellut musaa vielä siinä vaiheessa) ja hän oli puhelimessa serkkunsa kanssa, ja kuulin hänen mainitsevan eräästä asiasta jota olen kieltänyt kertomasta ja hän väittää että ei puhunut siitä asiasta ja että kuulin väärin. Voi olla mahdollista kyllä, mutta uskon vakaasti että mieheni kertoi salaisuudestamme serkulleen. Olen kyllä itsekin kertonut parille luottoihmiselleni erään asian josta mieheni kielsi kertomasta, mutta häpeän ja kadun että tein niin. Toisaalta miehellä periaatteessa siis olisi ollut "oikeus" kertoa, vaikka salaisuudet olivat aika lailla eri vakavuusluokkaa. En luota siihen että mies ei olisi kertonut vaikka väittääkin toista. Hänen mielestään en luota häneen lainkaan. Luotan häneen kyllä useassa muussa asiassa.
Olemme jo 2 kertaa kumpikin aikoneet erota, mutta olemme lopulta päätyneetkin vielä yrittämään uudelleen. Me rakastamme silti toisiamme ja olemme välillä läheisiäkin. Tässä viimeisen kuukauden aikana olimme kumpikin sairaana, ensin mies ja sitten minä ja kumpainenkin hoiti vuorollaan toista tämän ollessa kipeä. Lähennyimme tämän ansiosta ja tervehdyttyämme päädyimme harrastamaan ihaninta seksiä koko suhteemme aikana. Hetken kaikki meni taas hyvin kunnes tuli ongelmaksi tuo miehen aikuisiviihde -asia ja se että suutun pienistä asioista, mies veti myös noita vanhoja selvittämättömiä riitoja mukaan ja asia paisui 2 päivän riidaksi. Teimme kuitenkin lopulta aselevon ja päädyimme sovintoseksiin. Emme me mielestämme vihaa toisiamme, päinvastoin rakastamme, mutta mitä tehdä kun välillä on niin ihanaa ja välillä kärpäsestä suurentuu härkänen ja vanhoja asioita aletaan taas kaivaa.....?? Tuskin muilla on tämmöistä vai onko? Auttakaa, en tahdo että mieheni haluaa erota koska rakastan häntä enkä voi olla ilman häntä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
tilanne. Mies tumputtaa eikä siinä ole mitään väärää niin kauan kun sinäkin saat tarpeeksi. Sinulla on huono itsetunto eikä sitä voi parantaa kukaan muu kuin sinä itse. Miehesi voisi, mutta ei osaa tai ei halua.
Ihan turhaan yrität _väkisin_ muuttaa itseäsi tai toista. Usko jo hyvän sään aikana, että olet vain läheisriippuvainen eikä kyseessä ole aito rakkaus. Jos olisi aitoa, niin hyväksyisit miehen _vikoineen päivineen_ eli myös sen pornoriippuvuuden.
Mene terapiaan hakemaan voimia irtautua sinulle vahingollisesta suhteesta äläkä yritä väen väkisin muuttaa elämääsi haluamaksesi toista muuttamalla. Muutos lähtee _aina_ sinusta itsestäsi!
Olemme kyllä läheisiä muun ajan ja meillä menee asiat muuten hyvin, tulen hyvin toimeen mieheni sukulaisten kanssa ja he pitävät minusta. Ainoat on nuo kaksi asiaa jotka tuovat säröjä muuten kovin ihanaan suhteeseemme. Kun olemme sovussa, mieheni huomioi minua erilaisilla lahjoilla, vaikka ei olisi edes merkkipäiväni, ja hellyyden osoituksilla ja kertoo kuinka rakastaa minua. Hän on oikeastikin aivan ihana ihminen (paitsi tietty silloin kun riitelemme, hän saattaa huutaa minulle mutta ei KOSKAAN ole lyönyt tai mitn). Lähes joka päivä hän kertoo miten kaunis hänen mielestään olen. Kyllä hän siis osaa ja haluaa vahvistaa itsetuntoani ja haluaa todella olla kanssani. Minusta tuntuu joskus että muutimme liian aikaisin yhteen, mutta itsepä senkin päätöksen lopulta tein miehen suostuttelujen jälkeen. Silti minusta on ihanaa tulla kotiin töistä kun hän odottaa täällä suu hymyssä ja toivottaa tervetulleeksi takaisin kotiin. Saan hierontaa sunmuuta.
Useampi asia ja ihminen puoltaa sitä että olemme toistemme Oikeat, ehkä emme ehtineet ennen yhteenmuuttoa tutustua riittävässä määrin toisiimme, josta koko ongelmien vyyhti sai alkunsa. Sitä en tiedä, mutta aion vielä jäädä tähän.Eroaminen olisi vaikeaa myös tunteidemme kannalta, mutta myös muuten. Ei minulla ole mitään muutakaan paikkaa (,enkä kyllä erota edes halua, kuten edellisessä totesin). Asun ainoana perheestäni/lähisuvustani tällä paikkakunnalla ja avokkini on ainoa tukeni ja turvani täällä. Lisäksi meillä on yhteisiä huonekaluj, jotka olemme saaneet minun vanhemmiltani, ja mieheni on VAPAAEHTOISESTI luopunut mm. omasta sängystään ja työpöydästään. Ei miehenikään ymmärtääkseni haluaisi erota, kumpikin kuitenkin pelkäämme, että jos emme saa ongelmia selvitettyä niin muuta vaihtoehtoa ei jää. Mies näki kun lueskelin näitä ketjuja täällä ja luuli jo että jätän hänet. Ero tulisi olemaan kummallekin tosi tosi vaikea enkä usko että enää kykenisin uuteen suhteeseen.
Tuo mitä sinä tunnet tuota pornosankaria kohtaan on kaukana rakkaudesta. Todella loistavaa seksiä voit hankkia täysin vieraaltakin, se ei ole lainkaan vaikeaa joka sen taidon osaa. Heitä on enemmän kuin arvaatkaan, eivätkä he tuijota pornoa hoitaakseen kunnolla homman (vaikkapa maksua vastaan). Noiden kanssa sinun ei tarvitse edes riidellä.
Nyt kun tunnet miehen, on todella typerää katsella hänen touhujaan enää sekunttiakaan kauempaa. Oli valtavan iso virhe muuttaa yhteen. Mutta onneksi sinä et ole laillisesti vuokrasopimuksessa joten sinun on helppo kasata romusi roskapussiin ja viedä sekä itsesi että omaisuutesi muualle ja elää tasapainoista ja rauhallista elämää.
Mikä sinua muuten niin kovin viehättää riitelyssä ja pahan mielen viljelyssä?
Oletko koskaan ajatellut että et nuorene. Kaikki tuo aika jonka tuhlaat tuon miehen kanssa ja kulutat lahjaksi saamasi elämän/energian kuvaamanlaiseesi saastaan, on lähes rikollista itseäsi kohtaan.
Kuvaamanlaisesi elämä kuulostaa katuojassa monkimiseltä ja loan syomiseltä. Onko tuo sinun mielestäsi ihanteellinen ja paras tapa viettää kalliit päiväsi. Päivät jotka ovat tarkoitetut oppimiseen, itsensä kehittämiseen, toisten auttamiseen jne. kaikkeen kauniiseen ja hyvään?
Tiedätko että ON toisenkinlainen tapa elää?
Oletkohan nyt ymmärtänyt aivan oikein??
Kommenttisi perusteella mieheni näyttää varsinaiselta saastaläjältä mutta usko pois, sitä hän EI TODELLAKAAN ole! Hän on aivan valtavan huomaavainen ja hellä. Ei ollut tarkoitus antaa ymmärtää väärin edellisistä kirjoituksistani.
"hakkamisella" tarkotetaan kaikkea epämiellyttävää jota toinen tyontää itsestää kayttäytymisellään ulos.
Miten sinä kuvailit mies"ystävääsi" edustaa kaikkea sita mitä kukaan itseään kunnioittava nainen ei hyväksyisi sekunttiakaan.
Mutta ehkä sinä edustat sitä ihmisryhmää joka ei voi olla onnellinen ellei heitä henkisesti pieksetä ja joiden täytyy saada mustamaalata toista seläntakana. Sitten kääntyä ympäri ja lässyttää "Ei ei ei se niin paha ole . Lukijat vain ymmärtävät väärin. Hyvähän se on!"
Tiedätkohän sinä itsekään mitä sinä haluat. Ymmätko mikä on hyvää ja mikä pahaa?
Suosittelisin suuresti elämään yksin ja rauhassa kasvamaan ja tuntemaan itsesi, vahvistumaan sisäisesti. Sitten vasta sinä voisit olla tukeva ja rakentava osapuoli kenenkään kanssa yhteisessä yhtälossä.
Tuon jälkeen sinä et varmasti edes pitkällä kepillä haluaisi koskettaa nykyisen seuralaisesi tyylisiä ihmisiä vaan kiertäisit heidät hyvin, hyvin kaukaa.
minunkin naiseni katsoo muita miehiä. Niitä elokuvia ei vain luokitella kategoriaan aikuisviihde. Silti lihaksikas miesvartalo saa olohuoneessa aikan "ihana" -huudahduksia ja silmillä pettämistä. Pitäisikö heivata pihalle? Ainoana eronahan on, että nainen sattuu toimimaan erilailla eikä koe välitöntä tarvetta biologisesti masturboida vaan fantasiayhdyntä tapahtuu pelkästään korvien välissä saaden aikaan henkisen nautinnon. Sama koskee romanttisia elokuvakohtauksia.
Eiköhän kyse ole vain fiktion eri lajityypeistä. Eihän sekoiteta näyteltyä elokuvaa tosielämän pettämisiin, eihän, järkevät ihmiset?
hait tältä palstalta kun ei neuvot kelpaa? Jos et kerran erota halua kun sinulla on _niin loistava mies_, niin mitäpä jos keskittyisit itsesi hoitamiseen. Sanoinkin jo, että muutos lähtee aina sinusta itsestäsi, joten voit muuttaa vain sitä miten itse asiaan suhtaudut. Turhaan sinä odotat miehen tulevan toiseksi.
Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen hyvät ja pahat puolet ja teillähän ei taida kumpikaan toisessa tiettyjä asioita hyväksyä. Kivaahan se on, että puolustat miestä. Koita sitten keskittyä niihin hyviin asioihin. Sinä puhut päälle ja keskeytät, suutut pienistä ja siksi alkaa riita ja mökötys? No eikö kannattaisi miettiä onko sitä itse liian pikkumainen tai keinoja millä saatte itse asiat setvittyä. Jos miehen pornon katsominen noin kovasti häiritsee niin mitä jos alkaisitte katsoa sitä yhdessä? Tai jos voisitte sopia sen niin, että mies ei sitten sulle asiaa kerro jos se noin kovasti häiritsee? Sopikaa nyt ainakin jotkut säännöt siitä mitä sinä haluat ja mitä mies haluaa niin että kumpikin saa mitä suhteesta tarvitsee.
hait tältä palstalta kun ei neuvot kelpaa? >> Halusin vertaistukea ja muiden kokemuksia ja mielipiteitä asioista.
Jos et kerran erota halua kun sinulla on _niin loistava mies_, niin mitäpä jos keskittyisit itsesi hoitamiseen. >> Kuulostat siltä kuin olettaisit minun olevan aivan vajukki, mutta olen kyllä yrittänyt ja yritän edelleen parantaa p***aa itsetuntoani pienin askelin. Minun mielestä miehenikin kuuluu tehdä asioiden eteen jotakin ja on sanonut tekevänsäkin. Kuten esim se että lopetti pornon katselun.
Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen hyvät ja pahat puolet ja teillähän ei taida kumpikaan toisessa tiettyjä asioita hyväksyä. >> En ole sanonut etten hyväksy pornon katselua ollenkaan, mutta se vaivasi minua, ja nyt mies teki asialle jotakin. Ei minua masturbointi itsessään häiritse, sillä itsekin joskus siihen "sorrun", mutta se että mies katselee jotain toista naista sitä tehdessään. Mutta tästäkin keskustelimme aikaisemmin jo ja hän selitti miksi teki niin.
Sinä puhut päälle ja keskeytät, suutut pienistä ja siksi alkaa riita ja mökötys? No eikö kannattaisi miettiä onko sitä itse liian pikkumainen tai keinoja millä saatte itse asiat setvittyä. >> Olet tässä oikeassa ja kuten aikaisemminkin kirjoitin, työstän noita puolia itsessäni, enemmän kyllä miehen vuoksi mutt myös itseni. Jos mies on iloinen ja onnellinen niin minäkin olen ja niinhän sen täytyisi ollakin?
Niin ja kyllä minä hyväksyn mieheni huonoine kuin hyvinekin puolineen. Kuten kaikilla meillä, hänelläkin on tapoja jotka minua voivat ärsyttää mutta onhan minussakin.
Jos miehen pornon katsominen noin kovasti häiritsee niin mitä jos alkaisitte katsoa sitä yhdessä?>> Tähän mies ei suostu koska kuulemma katselee itse jotain sellaista jota hän ei tahdo että minä näen koska kuuleema tuomitsisin hänet sellaisen takia mistä hän "pitää". Tai jos voisitte sopia sen niin, että mies ei sitten sulle asiaa kerro jos se noin kovasti häiritsee?>> Yleensä mies tekee sen silloin kun en ole kotona, mutta viimeaikoina se on ollut hieman hankalempaa ajoittaa.
Minulla pisti tuossa avauksessasi silmään tuo kommenttisi: "Olen yrittänyt (ja edelleenki yritän)kovasti olla suuttumatta jostain pikkuisesta huomautuksesta tms ja olen koittanut myös olla keskeyttämättä. Mutta eikö tälläinen ole vain teeskentelyä toisen mieliksi että se toinen olisi onnellinen/tyytyväinen??"
Ei ole teeskentelyä hallita reaktioitaan. Tunteitaankin voi yrittää hallita, ihan järjellä. Ihan sen takia että on äärimmäisen raskasta elää ihmisen kanssa jonka reaktiot ovat pienistä asioista suunnattoman suuria. Silloin alkaa varomaan sanojaan ja se ohjaa suhdetta siihen suuntaan että tulee asioita joista ei uskalla edes mainita. Avoimuuteen olisi hyvä pyrkiä suhteessa mutta se vaatii sen ettei räjähtele pienistä eikä mieluusti suuristakaan asioista. Asioista voi ja pitää keskustella, mökötys ei ole missään tapauksessa tapa kehittää suhdetta.
Toki ymmärrän sinua. Huono itsetunto näkyy juuri noin. Ihan aidosti kuvittelee että vika on aina itsessä tai ettei kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Jos koittaisit ajatella sitä niin että miehesi ei olisi rutissut muuttamaan kanssaan yhteen ellei hän rakastaisi juuri sinua juuri sellaisena kuin olet. Koita uskoa siihen että sinä olet hyvä ja riittävä etkä tule ainakaan sen paremmaksi etkä riittävämmäksi sillä että raivoat tai mökötät. Kyllä miehesi huomaa sinut ilman raivoa tai mökötystäkin.
Ja sitten taas tuo nettiporno. En minäkään siitä tykkäisi. Siinä on sitten vaan se puoli että miehesi tekee todennäköisesti sitä jatkossa sinulta salaa joka tapauksessa. Mutta ehkä sen voisi suoda hänelle ja jos koittaisit tässäkin asiassa uskoa itseesi, eihän se lopulta ole sinulta pois jos mies _katselee_ muiden naisten kuvia, eri asia sitten on jos ihan pettämään ryhtyy.
että olisit jotenkin vajaaälyinen, vaan lähinnä sitä että kun me kaikki yleensä niin kovasti halutaan että se toinen muuttuisi sellaiseksi kun me halutaan. Kun se vaan ei toimi eikä sen pitäisikään toimia niin, vaan että sitä rinnalleen valitsis itse kukin sellasen puolison, jonka huonotkin puolet voi kestää.
Pornossa ei minun mielestäni ole mitään pahaa. Paitsi, että aloin epäillä miehesi katsovan jotakin eläimiin sekaantumista tai vastaavaa, tai sm-leikkejä, miksi muuten hän uskoisi sinun paheksuvan sitä mitä hän katsoo..?
Se, että sinua häiritsee miehen pornon katsominen kertoo tosiaan siitä, että kuvittelet noiden muiden olevan sinua kiihottavampia ja ovatkin, jos mies ei kiihotu sinua katsoessaan. Sinänsä hyvin todellinen huolestumisen aihe ja syy pahastua. Mutta jos olette saaneet asian jollain tavalla aisoihin niin hyvä niin. Jospa mies jossain vaiheessa suostuu siihen, että katsotte sitä yhdessä jolloin siitä on teille kummallekin kiva piriste omaan suhteeseen, yhdessä.
Kannattaa silti varmaan miettiä sitä, että haluatko todella jakaa elämäsi tuon ihmisen kanssa. Ei kannata tehdä laihoja kompromisseja vaan vaatia itselle sitä mitä todella elämältä ja ihmissuhteelta haluaa, ja joskus se tarkoittaa eroa ja uuden sopivamman ihmisen löytämistä, ihminen ja perusluonne kun ei tule muuttumaan. Jos mies valehtelee sinulle nyt, niin hän valehtelee vielä vuosien päästäkin..
Muista silti, että tosiaankaan vika ei ole vain sinussa, eikä vain miehessä, vaan kaikissa meissä on jotain vikaa.
Mä taas jäin miettimään tuota, et yrität olla miehelle "mieliksi" sillä sehän ei todellakaan tule onnistumaan! Kyllä sun pitää olla ihan vaan oma ittes ja on ihan turha yrittää esittää jotain mitä vaan ei ole! Ja muutenkin kuulostaa vähän siltä et on tuo teidän suhde jotenkin hyvin outo jos heti yhteenmuuton jälkeen alko tuommoiset ongelmat..eli tästä vois päätellä sen,et te ette tutustunu toisiinne riittävän hyvin riittävän pitkään niin että kumpikin tuntee toisensa ku omat taskunsa ja tietää tasan tarkkaan mikä toisessa ärsyttää/mikä ilahduttaa, mistä toinen tykkää/mistä ei tykkää jne jne.. ja muutenkin olis pitänyt jo alussa nähdä sopiiko teijän ajatusmaailma ylipäänsä yhtään yksiin tärkeistä asioista kuten just et miten mikäkin ongelma kummankin mielestä hoidetaan, haluaako toinen lapsia vai ei jne jne.. sitä varten on juuri se seurusteluaika joka näyttää sulle sen et miten loppupelissä sovit toisen kanssa yhteen, on aikaa "harjoitella" yhdessä asumista olematta kuitenkaan virallisesti avoliitossa yms yms.. ja nyt ku näitä ette oo käynyt läpi ni nyt sit se suhteen arki tulee eteen tilanteessa missä sen ois pitänyt tulla eteen teijän vielä asuessanne erillänne ja silloin ois ollu aika pohtia et onko tää ihminen se jonka kans haluan elää ja viettää loppuelämäni..?
Käsitykseni mukaan ette vissiin oo ehkä vuottakaan seurustellu ennenku menitte asumaan saman katon alle vai? Ei ehkä kuitenkaan ollu ihan järkevä ratkaisu teijän tapauksessa..
Siis tuo jatkuva riitely on jsut se mikä ei todellakaan kuulu parisuhteeseen, siis tottakai niitä riitoja tulee eteen mut ei niitä pidä jatkuvasti olla. Se ei ole sillo hyvä parisuhde se ja tarkoittaa sitä et te ette ole toisellenne ne oikeat jos koko ajan täytyy riidellä! Ja sun ois pitänyt hoitaa nuo sun itsetunto jutut kuntoon enneku muutit toisen kans yhteen asumaan, et sä voi toiselle purkaa sitä et sua on satutettu joskus, tuo kuuluu ammattiauttajille tuo asia eikä sun kumppanille. Eli kannattaisko kääntyä nyt vaikka jonkun ammattiauttajan puoleen tuossa asiassa ja lakaisit hänen kanssaan käymään läpi noita sun traumoja mistä et oo näköjään vieläkään päässy eroon. Ja riitoja ei sit muuten hoideta noin et aletaan mököttää/kiukuttelee ym ja sitä jatkuu monta päivää..riidat selvitetään sillo ku ne on pinnalla, sillo puhutaan ne asiat läpi ja halki ja sen jälkeen tehdään sovinto mut sitä kiukuttelua ei jätetä päälle eikä aikuiset ihmiset muutenkaan ala kiukuttelee toisilleen..että tässäkin tunnut tarvitsevan ammattiauttajan apua jos et itse osaa näitä asioita käsitellä!
Tuosta miehen pornosta en osaa sanoa mitään, se on niin tapauskohtainen juttu..toiset hyväksyy toiset ei mut sanoisin et tässäkin päällisin ongelma teil on se et te ette oo todellakaan tuntenu toisianne tarpeeks, et oo tienny miehestäs noita juttuja enneku muutitte yhteen ja nyt ne on sulle paha paikka..voi voi sentään..
Mun mielestä sun pienistä asioista kiukuttelu on isoin ongelma. Toinen on se ettette tunteneet toisianne tarpeeksi hyvin ku muutitte yhteen. Parisuhteessa molempien täytyy tehdä kompromisseja, enää ei voi toimia samalla tavalla ku sinkkuna. Eli sun pitää alkaa opettelemaan vähä itsehillintää ja mies voi vähentää pornoa. Tuskin se kuitenkaan siitä kokonaan luopuu.
VIHDOINKIN joku oikeasti YMMÄRSI tuon aloitukseni pointin!
"Sofia: Tutkimuksien mukaan joka viides nainen on riidellyt partnerinsa kanssa pornon kulutuksesta.
Mies surfailee internetin seksisivuilla ja masturboi, kun sen sijaan senkin ajan voisi rakastella vaimonsa kanssa. Vai voisiko? Miehen eroottinen mielikuvitus saattaa parisuhteessakin kaivata näkymiä ja kokemuksia, joita kotioloissa ei pystytä tarjoamaan. Miehestä sekä erilaisten naisten muotojen että yhdyntöjen katseleminen voi olla hyvin kiihottavaa ja nautinnollista.
Nainen tuntee itsensä hylätyksi ja ulkopuoliseksi. Hän epäilee omaa naisellista viehättävyyttään, seksikkyyttään ja rakkaudensa arvoa. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä internetin naisten kuvien kanssa. Mies ei vertaile omaa naistaan kuviin eikä varmasti halua vaihtaa. Ei miesten pornon katseleminen ole sen kummallisempaa kuin naisten jääminen koukkuun joihinkin tv-saippuoihin."
Vastaavasti tuo "pimahtelusi" eli kiukunpuuskasi johtunee tuosta heikosta itsetunnosta minkä olet saanut jouduttuasi koulukiusatuksi ja mahdollisesti alitajuisesti puolustaudut nyt, kun katson sinua kiusataan.
Peruskouluaikana tuskin onnistuit puolustautumaan tehokkaasti, koska kiusaajat yleensä katsovat itseään heikomman henkilön kohteeksi ja sana-akrobatian seurauksena he todennäköisesti saivat tuntemaan sinut turhaksi.
Mikäli haluatte jatkaa, kannattaa antaa toiselle sanatilaa ja kertoa myös mikä ärsyttää.
Mitä enemmän mykkäkoulua, sitä hankalammaksi menee yhteiselo.
Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos nainen masturboisi pornon tahtiin VAIKKA minä olisin saatavilla. Tunnetusti olen viriili.
Silti en ymmärrä sitä, mitä pahaa siinä on, jos vaimo on tänään, eilen ja toissapäivänä ollut haluton, ja sitten vähän runkuttelee. Porno on nopea tapa saada stimulia . Miehet on visuaalisempia kuin naiset. Naiset saavat masturboinnilleen pontta vaikka lukemalla pornografista kirjoitettua tekstiä, katsomalla romanttisen elokuvan tai jotain vieläkin vihjailevampaa ja epäsuoraa. Miehillä tätä etua ei ole puolellaan monellakaan. Itse runkkaan monesti oman vaimon kuville. En koskaan, jos vaimo on saatavilla. Mutta silti tällainenkin loukkaa joitakin naisia ja omaakin vaimoa ihmetyttää pornon katselu.
Ja yhdessä katselemisesta: monelle se tuntuu tyhmältä. Siinä vaiheessa jos halut herää niin haluaa sitten kumppaniaan. Jos kumppani ei halua, ei siinä voi alkaa masturboidakaan toisen edessä. Ja todellakin monet elokuvat (myös ei-pornot, draamat, höhläkomediat, teinileffat, chick flickit, lällyleffat, lapsuudesta rakkaiksi jääneet lasten elokuvat) ovat sellaisia, ettei niitä kumppanini kanssa kehtaa katsoa!
Eli summa summarum:
Menitte liian aikaisin yhteen, todisteena se, että riitelette. Miehesi sanoo vääriä asioita, koska sinä olet helposti suuttuva raivopää. Miehesi aiheuttaa riitoja, koska sinä tulkitset väärin hänen sanomisensa. Miehesi kehuu viehättävyyttäsi, mutta koska hän katselee fiktiivistä elokuvaviihdettä, niin sinä et usko.
Suhteenne on myös karilla, etkä luota mieheesi, koska miehesi teki synnin, jollaiseen sinä itse olet syyllistynyt ainoana erona, että sinä et jäänyt siitä kiinni. (Pitäisikö miehesi sitten luottaa sinuun? Miksi vain miehen epäluotettavuus vaikuttaa suhteeseenne?)
Mikä juttu se muuten on, että naiset aina PÄÄTYVÄT seksiin? Onko se liian huorahtavaa myöntää, jos nainen ryhtyy harrastamaan seksiä ihan suunnitellusti tai impulsiivisen rehellisesti siis vain RYHTYY mieheen? Pitääkö aina päätyä?
Jotenkin saa sen kuvan, että sinulla ei ole ihan henkinen tasapaino hallussa. En ole varma, pitäisikö sinun olla edes seurustelusuhteessa. Ei yhdessä asuminen ole ongelmasi.
Hyvät ihmiset, älkää enää kommentoiko tähän viestiin. Ketjuni asiat on otettu jo hoitoon/käsittelyyn ja olen miettinyt mielipiteitänne. Olen tajunnut että ongelman ydin olen minä ja olen alkanut käsitellä asioita.
Mies lopetti pornon katselun minun ollessa saatavissa ,minä vastaavasti tulin vastaan siten että annoin luvan että jos en ole maisemissa ja alkaa panettaa niin tehköön vaan, ei asia minua vaivaa jos en tiedä, mutta se että jos hän tekee sitä salaa ja jää kiinni tai minun läsnäollessani niin silloin kyseenalaistan viehättävyyteni ja seksuaalisuuteni.Kysymme aina luvan jos haluamme tehdä sen toisen läsnäollessa, vaikka miehen osalta se minua häiritsisikin. Miestä ei sanojensa mukaan vaivaa se jos minä teen sen, vaikka hän olisi saatavilla, koska en yleensä laukea yhdynnässä. Olen mielestäni viriili, seksiä on noin 2-3 kertaa viikossa keskimäärin. Suhteessamme ei ole tapahtunut minkäänlaista fyysistä pettämistä kummankaan osapuolen puolelta, toisin kuin joku tuossa oletti. Kyllä minä uskon ja luotan siihen että mieheni ei minua pet(t)ä(isi), hän ei ole sen tyyppinen ihminen, joka flirttailee jokaiselle naisen näköiselle joka vastaan kävelee. Enkä nyt siis tässä puolustele häntä vaan sanon kuten asiat ovat!
Minä tosiaankin loukkaannun herkästi(enkä siis ala raivota, toisin kuin jotkut väärinymmärsivät!), joka on huonon itsetuntoni syytä. Opettelen hallitsemaan loukkaantumistani ja pyrin tästä lähin miettimään, oliko asia nyt todella suuttumisen ja mököttämisen arvoinen.
Yhtenmuuton aikaisuudelle nyt ei voi oikein enää mitään. Tähänkin vaikutti se että mieheni kämppä oli todella huonossa kunnossa, eikä hän halunnut asua puolta vuotta jossain väliaika-puljussa ja kaksion vuokra yhdelle olisi tullut täälläpäin kalliiksi, siksi ajattelin että muutetaan nyt sitten eikait tämä niin kauheaa olisi.
Eikä se olekaan! Riitojahan tulee, tottakai, mutta kokonaisuudessaan on tässä useita hyviä puoliakin...