Petetty vaimo joka jatkaa miehensä kanssa, ei ole todellakaan vahva vaan HEIKKO! Ei usko itseensä eikä arvosta itseään eikä omaa/lastensa elämää kun suostuu jatkamaan elämäänsä petturin rinnalla! Vaimo joka ei sellaiseen suostu, on vahva ja hänellä on tosiaan sitä selkärankaa ja "munaa"! Hienoa että tälläkin palstalla heitä löytyy!
heikko
vahva eronnut
381332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Myönnän olleeni heikko kun jatkoin pettämisen jälkeen nyt jo ex mieheni kanssa. Joskus vain on niin, että aika tuo sen vahvuuden lopulta niinkuin minulle kävi. Silloin kun pettäminen tulee silmille ei todellakaan ole voimia tehdä niitä suuria ratkaisuja heti se vaatii aikaa, lopulta kuitenkin sain ratkaisun tehtyä se todellakin vaatii voimia ja vahvuutta, samoin kuin sitä itsetuntoakin joka alkuun on kyllä täysin hukassa.
Kiitos teille ed.kirjoittajat. Näköjään tältä palstalta löytyy järkeviäkin naisia eikä pelkästään toisiaan haukkuvia ja itseään kehuvia ykkösiä ja kakkosia vaan Oikeita Hienoja Naisia! Nyt on ilo käydä täällä!
ja olisitkohan mahdollisesti se kakkonen, joka epätoivoisesti pyrkii jonkun parin väliin, onnistumatta. Mistä sinä kenenkään parisuhteesta mitään tiedät??
Se "selkäranka" mitataan niin monin eri tavoin ja eri lähtökohdista ja ennen kaikkea omista intresseistä lähtien. Koita sinäkin, ja kaikki muutkin, jotka jaksavat vatvoa täällä vaimojen ymmärtämistä ja jatkohaluja. Avioliitto on paljon muutakin kuin seksiä. On yhteistä omaisuutta, mahdollisesti lapsia, yhteinen menneisyys ja yhteinen toivottu tulevaisuu, isovanhemmuus jne. Vahvat ja terveellä itsetunnolla varustetut ihmiset eivät kompastu ensimmäiseen vastoinkäymiseen vaan näkevät kokonaisuuden. Vahvat ihmiset eivät myöskään elä elämään toisten kauhisteluiden ohjaamana vaan heillä on elämänlangat käsissään.
Koita edes hetki ymmärtää ja jatka sitten vaahtoamista.
En tosiaan ymmärrä miten vaimo joka osaa antaa anteeksi olisi heikko, päinvastoin sillä luovuttaa on paljon helpompaa. Seuraavaksi kakkoset ikävöivät ja itkevät täällä suurta rakkautaan samaan mieheen, joka on pettänyt vaimoaan ja mies on kuitenkin käryn käytyä päättänyt jatkaa vaimonsa kanssa. Silti eivät ymmärrä vaimoja jotka voivat jatkaa mihensä kanssa. Täysin käsittämätöntä. Kärsikää kakkoset tappionne ja samoin voi sanoa petetyille vaimoille, jotka ovat valinneet eron, se on ilmeisesti teidän kohdallanne oikea ratkaisu, mutta ei kaikille. Jos se tekee teidät katkeriksi, niin voi miettiä oliko omat valinnat sittenkään oikeita. Kakkosen, ryhtyä tietoisesti toiseksi naiseksi ja petetyille, ehkä liian hätäisesti päätetty ero/ympäristön painostuksesta tehty ero. Miksi pitää tuomita vaimo, joka kykenee jatkamaan liittoaan miehensä kanssa petetyksi tulon jälkeen.. Enkä puhu kulissiliitoista.
blaa blaa ja höpö höpö....jokainen vaimo joka jatkaa petturin kanssa, tietää tasan tarkkaan ettei mies aidosti rakasta häntä koska on lähtenyt petturin teille! Selittäkää täällä taas sitä iänikuista höpinää lapsista,omaisuudesta,isovanhemmuudesta yms.sontaa! Katsokaas kun on paljon olemassa oikeita, MIEHIÄ, sellaisia aviomiehiä jotka todella välittävät ja arvostavat vaimoaan ja lapsiaan, he EIVÄT missään tilanteessa, korostan EI todellakaan missään tilanteessa lähtisi petturin teille!!!!!!! Sellainen mies joka lähtee ongelmien tullessa omaan liittoonsa toisen naisen mekon alle, ei ole minkään arvoinen, EI centinkään arvoinen!! Menee ehdottomasti minun kategoriassa aivan alta lipan ja on täysi narsisti! Jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtää sen todella helposti että mies joka pitää sivusuhdetta vuosia vaimonsa selän takana, EI rakasta ykköstä eikä kakkosta pätkääkään, ainoastaan itseään eli on täysi narsisti! Lukekaa naiset alan kirjallisuutta ja ymmärtäkää missä mennään!
minun syyni, että olet lesbo. Tekisi itsellesi hyvää tutustua alan kirjallisuuteen, sillä tekstistäsi näkyy, ettet sitä ole tehnyt tai vaihtoehto on ettet sitä ymmärrä.
yhtä tuomitseva ja kriittinen naisia kohtaan jotka ovat pettäneet? Olen nimittäin nainen joka on kerran, vuosia sitten hairahtunut ns.kännipannoon. Mieheni antoi anteeksi ja otin opikseni. Nyt on niinsanottu iltatähti tulossa ja olemme onnellisempia kuin koskaan. Tekikö mieheni väärin kun ei jättänyt minua?
oli tarkoitettu nimimerkille realisti N.
On muitakin värisävyjä. Oikea puusilmä.
Jos eroaa pettävästä puolisostaan, luovuttaa. Luovuttaminen puolestaan kertoo siitä, ettei toinen alunperinkään tai viime aikoina ole merkinnyt itselle juuri mitään. Jos toinen on todella tärkeä ja merkitsee paljon, ei heti luovuta vastoinkäymisissä vaan yrittää selvitellä asioita. Asioiden selvittely on paljon vaativampaa touhua kuin luovuttaminen.
Toisten liittojen puolesta ei kukaan voi tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. On täysin idioottimaista kuvitella, että oma ratkaisu sopii kaikille vähintään yhtä hyvin.
mielipiteesi. Tosin väitän että olet kakkonen, joka jätettiin lehdelle soittelemaan.
Sitähän se nimenomaan on. Mutta sen myöntäminen vie aikaa.
Yksinjäämisen pelko ja ylpeys oli omalla kohdalla isoimmat tekijät miksi en heti eronnut, vaan annoin mahdollisuuden jatkoon. Koko tulevaisuuden meneminen uusiksi oli iso pala. Olisin halunnut että koko pettäminen vain unohtuisi, mutta se kummitteli jatkuvasti taustalla ja heijastui kaikkeen. En enää rakastanut miestäni niinkuin ennen, eihän hän ollut se ihminen keneksi häntä luulin. En vain voinut katsoa häntä ihaillen enää. Kun hän teki uusia asioita sängyssä, mietin oliko ne opittu siltä naiselta. Kun hän ei vastannut puhelimeen, vanha tuttu pelko noui esiin. Näin hänessä aivan uusia ikäviä piirteitä sen jälkeen kun sain tietää hänen pettäneen. Huomasin kuinka helppoa valehtelu hänelle oli. Tunsin syyllisyyttä siitä että en voinut antaa anteeksi. Olin hukassa ja onneton, en saanutkaan siitä tyydytystä että mieheni oli valmis jatkamaan kanssani.
Myöhemmin aloin ymmärtää että ei minun tarvitse antaa anteeksi jos en siihen pysty, vaikka olinkin alussa niin ajatellut. Eikä minun tarvitse olla hänen kanssaan, vaikka olin aluksi päättänyt yrittää jatkaa vielä yhdessä. Ei ole velvollisuutta, saan erota jos tuntuu pahalta. Ilmoitin eroaikeesta miehelle, joka aluksi yritti vastustaa, mutta kai hän lopulta ymmärsi mitä käyn läpi. Vaikeinta oli kuitenkin kertoa sukulaisille, myös hänen sukunsa oli tullut minulle läheiseksi. Onneksi osa on halunnut pitää yhteyttä eron jälkeenkin. En ole katunut, vaikka joitain asioita onkin ikävä.
Kiitos sinulle vahva kommentista! Sinä olet todellakin ollut vahva ! Juuri Sinulle nostan hattua rohkeudestasi olla oma itsesi ja kun olet arvostanut itseäsi ja elämääsi ja olet uskaltanut luottaa siihen että pärjäät omana arvokkaana itsenäsi ja et tarvitse siihen petturia rinnalle!
jos petetty osapuoli onkin mies? Entä jos hän ei kykene antamaan anteeksi ja jatkamaan yhdessä? Hän on silloin heikko, eikö vain? Ei ole tarpeksi itsetuntoa ja munaa selvittää parisuhteen ongelmia. Hän valitsee helpon tien ja eroaa.
se olisi sukupuolesta kiinni.
Tottakai petetty saa erota.
Miksi räytyä huijarin kanssa, kun eroaa, niin on mahdollisuus edes saada uusi uskollinen partneri.
olevan juurikin sukupuolesta kiinni. Ainakin ap:llä sekä parilla muulla.
ärsyttää kun kaikki leimataan samaan kastiin,on heikko jos jatkaa ja jonkun mielestä heikko jos eroaa. Ihmiset ei aina tunnu tajuavan et on monenlaista tarinaa ja ihmistä. Ei toista voi neuvoa et eroa sul on paska mies/nainen tai toisinpäin. Minä jäin katsomaan mitä tulee vaikka minua petettiin, siitä on vuosia aikaa ja onneksi tässä tarinassa minä olinkin vahva kun silloin jäin ja pystyin omalta osaltani rakentaa uutta vahvempaa suhdetta. Kakkosta en ole ikinä haukkunut. Jos se ei olisi ollut hän se olisi ollut joku muu. Elämä ei ole mustavalkoista -sen ainakin olen oppinut.
Mikä on sellainen ihminen itse, joka väittää, että ihminen on heikko, kun ei jätä petturia? Onko se asia niin, että on itse ollut heikko, eikä ole saanut asioita selvitettyä, vaan on pakannut kassinsa ja lähtenyt? Eikö ole ollut munaa selvittää asioita, laittaa petturia tilille vai onko käynyt niin, että petturi on jättänyt petetyn, kun ei ole halunnut jatkaa? Ottaako se koville, kun ei se pettäjämies vingu takaisin ja vanno sitä ikuista rakkautta? vai miten? Jotenkin vain alkuperäisen kommentti on niin täynnä katkeruutta, että jotakin on jäänyt hampaan koloon ja pahasti. Vaikka alkuperäinen on itse tehnyt sellaisen ratkaisun, että on lähtenyt, ei hän silti voi haukkua muita liittoaan jatkavia vaimoja heikoiksi, varsinkin kun ei edes tiedä kaikkia asioita sen toisen avioliitosta..
Ikävä kyllä en koe olevani heikko vaimo, kun olen lähtenyt selvittämään mieheni kanssa asioita. On ollut aika julmaa, rankkaa kokea menneet vuodet uudelleen, lähteä selvittämään kaikkea ikävää, -on siinä ollut aika moista tunnehelvettiä molemmin puolin. vain harvat pystyvät lyömään asiat pöytään sellaisina kuin ne ovat, - se jos mikä tekee todella kipeää, kun siinä joutuu loukkaamaan toista osapuolta mennen tullen yhä uudestaan ja uudestaan.
Olen käynyt psykologilla yhdessä mieheni kanssa ja erikseen, kolmella eri psykologilla. En voi siis sanoa, että olisin vain tyytynyt yhden mielipiteeseen. Kaikki he ovat sanoneet, että vaatii äärimmäsitä vahvuutta käydä tämä kriisi läpi ja he kaikki ovat sanoneet, että olemme hirmuisen vahvoja ihmisiä. On vahvuutta nähdä pettämiskuvio jokaiselta kantilta eikä vain ja ainoastaan näin minun petetyn näkökulmasta.
Kyllä, se on pelottavaa lähteäkin pitkästä avioliitosta, mutta ei se ole heikkoutta, jos sen myöntää itselleen. Tämä on vain asioiden punnitsemista puolin ja toisin; mitä saan jos lähden, mitä minulle jää jos jään? Tiukkoja kysymyksiä mennen tullen, - ei ole todellakaan heikkoutta selvittää itselleen tilanteita vaan minusta se on vain vahvuutta ja järkevääkin.
Jos minä eroan tämän asian vuoksi, tiedän sen että olen selvittänyt asian pohjamutia myöden. En tule ilkkumaan tälle palstalle, että jätä se petturi, - en koskaan voisi kenellekkään sanoa, että eroa. Tämä on minun omaa elämääni ja minä teen itse ratkaisuni, silloin kun olen siihen valmis. Samoin tekee kaikki petetyt tai pettäjät, ratkaisu on heidän. Mikä minä olen täällä palstalla haukkumaan kakkosia, kolmosia tai petettyjä munattomiksi? Minä en tiedä oikeastaan heidän elämästään mitään, tilanteista jotka johti pettämiseen tai muuta.
Mutta sen tiedän, että selvitän tämän asian niin itselleni, että katkeruus ei jää jäjelle ja minun suustani ei tule koskaan sitä, että petetyt vaimot olisivat heikkoja. En tule sanomaan, että kerran pettää, aina pettää. Tämä kriisi ei vie minulta iloa loppuelämästä. Uskon edelleen rakkauteen enkä yleistä, että jos minä eroan, niin muillekkin käy niin. Mutta ymmärrän toki heitä, ketkä eroavat uskottomuuden vuoksi, -on todella vaikeaa jatkaa sen jälkeen-, niin minunkin.
Itse pettämisen läpikäyneenä tiedän, mitä vaatii se, että jatkaa avioliittoaan. Tiedän sen, koska olen se petetty vaimo. En ole silittänyt miestäni päähän, ja sanonut saat anteeksi ja kaikki hyvin. Tässä selvittelytyössä olemme olleet todella kovilla, tämä on vienyt meiltä kaikki voimat, että molemmat olemme sitä mieltä, että toista kertaa emme pysty tähän.
Että semmosta.
annoin anteeksi, asia vielä suht tuore, vaikeaakin on ollut, heikoksi olen välillä itseni tuntenut, mutta suhteemme on nyt ollut paremmassa jamassa kuin aikoihin! Olen onnellinen, että en heti alkuun äärimmäisen loukattuna painellut pihalle, vaan päätin katsoa, etten sitten tarvitsisi katua. Tunnen itseni VAHVEMMAKSI kuin koskaan! Kriisi (sekä henkilökohtainen että parisuhde sellainen) tuli ja meni. Ja ennen kaikkea: ei mieheni olisi ollut pakko jäädä kanssani, olisi voinut valita sen kakkosenkin. Suhde olisi mieheni puolelta kuivunut kasaan kuitenkin, oli käsittääkseni jollain tapaa kyllästynyt kun jäi kiinni - raha ja hyvät tissit ei riitä - mutta tärkeintä on että suhde tuli ilmi, koska se tarvittiin ja niin meidän liiton välitilinpäätös saatiin nostettua pöydälle ja matka kohti parempaa alkoi.
Ei yksi epätoivoinen yritys sivusuhteessa kaada avioliittoa. Mitä on sitten vuoden, kahden tai kymmenen päästä - sen näkee sitten. Nyt eletään täysillä ja nautitaan toisistamme kuin olisimme vasta toisemme löytäneet!
heikkous se vasta vahvuutta vaatii!
Tarkoittaa että uskaltaa ottaa vastaan ne heikkouden ja huonommuuden tunteet ja siitä huolimatta elää eteenpäin. Se on vahvuutta että ei mene muiden mukana. Pystyy näkemään sen puolison yhä ihmisenä ja miettimään mitä ME tehdään, kuinka me jatkamme.
Se on heikkoutta että alkaa toimia sen mukaan, kuinka muut sinut hyväksyvät. On sentään kyse siitä omasta suhteesta. Se vaatii vahvuutta, ettei alistu siihen mitä muut arvostavat ja ovat mieltä, vaan etsii ja toimii sen oman arvomaailmansa mukaan.
Kysyn, miksi on heikkoutta nähdä se puoliso ihmisenä? Ihmisenä joka on heikko ja erehtyy? Joka haluaa oppia. Miksi on väärin antaa mahdollisuus? Mahdollisuus kasvaa tai tehdä toisin?
Mikä siinä on teidän mielestänne niin hirvittävän väärin? Ettekö te suo sitä edes itsellenne?
mummomuori.
On todellakin vahvuutta tehdä ratkaisut itse, eikä kuunnella mitä muut sanovat, neuvovat ja tehdä niiden mukaan. Sitähän se psykologi minulle aina jankuttaa; en saa välittää, mitä muut ajattelevat tai sanovat, minä itse elän suhteessa mieheni kanssa ja minä itse teen elämälläni mitä haluan. Minä teen ratkaisuni.
Välillä tuntuu siltä, että pettäjä on suurempi roisto kuin esim. murhaaja. Murhaaja istuu vankilassa tuomionsa ja kun vapautuu, on kärsimyksensä kärsinyt, sovittanut tekonsa. Pettäjä taasen ei hevillä anteeksiantoa saa, vaan häntä ruoskitaan maailman tappiin asti teoistaan. Miten hän pystyy sovittamaan tekonsa? Kun ei joudu teoistaan vankilaan, niin ei voi silläkään sovittaa tekojaan, ainoa on sanat teot, jolla näyttää, että katuu. Mutta kun on vaikea uskoa enää, kun on luottamus mennyt.
Välillä pitää olla vain realisti ja ajatella positiivisesti; kukaan ei ole kuollut, kukaan ei ole tappanut ketään, kukaan ei ole sairastunut kuoleman vakavasti, kaikki on siis kuitenkin aika hyvin. pitäisi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä käpristyä itseensä, uskaltaa elää, ottaa riski ja luottaa. Muuten siinä katkeruudessa elämä valuu hukkaan ja elämä muuttuu rumaksi.
Minulla on kaikki oikeastaan hyvin. Jollain muulla on elämä paljon huonommin. Nauttikaamme elämästä.
Minusta pettäjä on suurempi roisto kuin murhaaja. Kun minut petettiin, toivoin että mies olisi ennemmin tappanut. Ei tarvitsisi kestää ikuisuuden tätä kaikkea tuskaa.
Itse ilen sen tilanteen kokenut, jälkeenpäin vasta miettinyt.
Menin avioliittooni nuorena 18vuotiaana ja heti ensimmäinen lapsi jota jo odotin avioliittoon mennessä.
4 lasta kaikkiaan ja sitten koko elämä kääntyi ylösalaisin. Vammauduin liikenneonnettomuudessa ja siitä lähtien olen istunut pyörätuolissa. Jalat oli pois pelistä muuten kyllä kaikki sujui ja pystyin lapsiani hoitamaan.
Kuitenkin kävi niin että sain tietää mieheni toisesta naisesta, sillä hetkellä en pystynyt harkitsemaan mitä teen vaan pakkasin lapset autoon ja muutettiin samantien pois. Hain eroa en edes suostunut kuuntelemaan selityksiä.
Nyt jälkeenpäin en pidä toimintaani vahvan ihmisen tekona vaan tein ratkaisun kiukkuisena ja raivoissani.
Lapset jäivät erossa minulle olinhan aina kotona ja venihimmat lapset olivat sillä hetkellä koulut jo aloittaneet. Nuorin oli 3vuotias.
Olen sitä mieltä nyt myöhemmin että vahva ihminen kykenee edes yrittämään keskustelua ja voi kuunnella sen pettäjänkin selityksen.
Olen siis erimieltä aloittajan kanssa koska tilanteet on erilaisia ei aina kannata heti heittää hanskoja tiskiin. Ihailen naisia jotka kuitenkin koittavat pitää perheen koossa.
tilansa. Ei ole yhtä muottia. Suurta rohkeutta ei osoita äkkierokaan, jossa lähdetään nyrkit puiden , kurkku suorana huutaen. Kostoa vannoen. Jälkeenpäin harmitellaan äkkipäätöstä. En näe mitään rohkeutta naisessa, joka syöksyy ilman asioita selvittelemättä taloudelliseen kurjuuteen ja vie sinne lapsetkin. TV anoppi, joka autta edelleen perheen lapsia saamaan kunnon vaatteet päälle ja terveellistä ruokaa.
perheellä on varmasti oma tilanteensa, eikä ehkä vihan vallassa kannata lähteä, mutta loppuuko se miehen vastuu sitten siihen avioeroon omista lapsista? Siis taloudellinenkin vastuu? Oman poikasiko särkyneestä avioliitosta puhut, jos kerta olet anoppi (vai ex-anoppi?), joka taloudellisesti lapsenlapsiaan auttaa? Jos näin on, olet hyvä ihminen kun sen teet, mutta mikä sika poikasi onkaan! Hänen kuuluu omalta osaltaan pitää huolta siitä, että lasten elintaso ei laske sen alemmas kuin oli avioliiton aikanakaan. Taitaa mennä tällä "isällä" ja "miehellä" sitten kaikki rahat omaan nautintoon.
Itse olen mies, ja en todellakaan ymmärrä naisia -näitä ykkösiä ja kakkosia jotka keskenään tappelevat, syyttelevät ja huorittelevat toisiaan. Omasta kokemuksestani voin sen kertoa, että jos avioliitossa on kaikki hyvin, vieraisiin ei lähdetä. Kukaan toinen nainen ei pysty vahvaan ja aitoon rakkauteen ja molemminpuoliseen kunniotukseen perustuvaa suhdetta rikkomaan. Se on näin yksinkertaista!
Olen minäkin työmatkoilla ja töitteni puolesta jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä joutunut iltoja viettämään, ja kyllä on käynyt niinkin, että naiset ovat tulleet tyrkyttämään itseään minulle. En ole kuitenkaan näitten "kammottavien munahaukkojen" ansaan langennut ihan vain siitä syystä, että minä rakastan vaimoani, enkä voisi edes kuvitella olevani enää koskaan kenenkään muun kanssa sängyssä.
Kaveriporukassani on ollut pettämisiäkin, ja joka ikisessä tapauksessa näiden miesten omat avioliitot ovat olleet enemmän tai vähemmän kuralla jo ennen pettämistä. Avioeroon ne ovatkin yleensä päättyneet, mutta muutamat ovat jatkaneetkin vaimojensa kanssa. Näissä tapauksissa on ollut kyse kännissä tapahtuneista yhdenillan jutuista. Kuitenkin nämäkin miehet sanovat, että aina kun heillä tulee riitaa vaimojensa kanssa, nämä petokset nousevat esiin, vaikka niiden pitäisi olla "selvitetyt" ja "anteeksi annetut". Kai totuus on, että kyseessä on sen verran kovan luokan loukkaus, ettei sitä pysty koskaan täysin anteeksi antamaan. Mielestäni ihan ymmärrettävää.
Sitten on muutamia tapauksia, joissa miehellä on ollut useita vuosia kestänyt salasuhde avioliittonsa ulkopuolella, ja voin sanoa että kyllä näissä tapauksissa on jo tunteitakin mukana. Kukaan ei jatka vuosia suhdetta toiseen ihmiseen, jos ei häntä läheiseksi ja tärkeäksi tunne -jopa rakasta. Jos näin olisi, niin silloinhan on kyseessä täysin tunteeton ihminen, joka ei rakasta vaimoaan sen kummemmin kuin tätä "kakkostaankaan". Tuskin edes kykenee rakastamaan yhtään ketään.
Näissä tietämissäni tapauksissa kaikki avioliitot ovat päättyneet eroon ennemmin tai myöhemmin. Joissain tapauksissa miehet ovat päätyneet uuteen avioliittoon tai ainakin vakituiseen parisuhteeseen tämän "kakkosen" kanssa, eivätkä ole näitä naisia pettäneet. Lienee siis alun perinkin ollut kyse sitten aidosta rakkaudesta, ja siitä ns. oikeasta, joka löytyi vain hieman liian myöhään.
Joissain tapauksissa kaikki kolme osapuolta ovat kuitenkin lähteneet eri suuntiin, ja löytäneet onnen jonkun muun kanssa. En voi sanoa että avioerosta olisi ollut missään tapauksessa haittaa -päin vastoin. Jokainen on sanonut -myös entiset vaimot, että loppujen lopuksi se oli onnenpotku heille kaikille. Huonossa suhteessa ei kannata kitua, vaikeinta tuntuu olevan myöntää edes itselleen, että "tämä ei toimi, emme ole onnellisia". Joka tapauksessa, tulipa ero tai ei, niin aikuiset ihmiset huolehtivat lapsistaan ja molemmat osapuolet kustantavat heidän elantonsa. Puolisosta voi ja saa erota, mutta omista lapsistaan ei ikinä. Ihmettelen kuinka vastuuttomia miehiä voikaan olla! Itse en ole moisiin ikinä törmännyt, enkä tiennyt kaltaisiaan edes olevan olemassa!
Etten lapsia vienyt kurjuuteen ja ei ole mummun tai anopin rahoilla, saati sossun rahoiilla tarvinnut elää.
Olen liikuntaesteinen mutta silti pystyn toimimaan ja myös jonkinverran tienaan. Lasten isä ei myöskään ole jättänyt vastuutaan lapsista hoitamatta.
Huutamista en enkä riitelyä exän kanssa harrastanut koska asiahan oli jo selvä minulle. Ei ollut edes niin paljoa tunteita että olisin riidellyt. Siinä olisin joutunutkin kuuntelemaan toisen mielipiteen ja syyn pettämiseen.
Ihailen harkitsevia ihmisiä en taloudellisesti ole ollut sen tiukemmilla kun muutkaan lasten kanssa elävät. Rahaa riitti tärkeimpiin ja uskon sen olleen jopa lapsilleni terveeellistä oppia laskemaan mitä oikeasti tarvitaan ja tottumaan ettei ihan aina parasta ole se missä on isoin hinta.
tv. tyytyväinen yh äiti joka on lasten kanssa auttanut anoppia autokuskina kun hänen oma poika ei ehtinyt
Näin ei voi auttaa enää lapsiaan. Ex-miniä menee, matkustaa 2-3kertaa vuodessa Etelänmatkoilla, vaikka lapsilla ei ole varaa harrastuksiin. Joku ukko on aina sunnuntaisin aamiaispöydässä. Maksan ja kustannan ihmisarvoista elämää niinkauan kuin jaksan lapsille. Odotan aikaa, kun ovat pois äitinsä luota, että pääsen kunnolla auttamaan.
olen pahoillani. Aiemmasta viestistäsi ei käynyt mitenkään ilmi, että poikasi on kuollut. Olet kaikin puolin ihailtava ihminen, kuten jo aiemmin sanoin. Sen sijaan lasten äiti ei taida olla kovin kummoinen ihminen, jos kerran rahat tuhlaa itseensä. Siinähän ei mitään pahaa ole, jos uuden suhteen löytäisikin mutta tuo ei kuulosta järin terveeltä touhulta, että yhdenillan juttuja näytille tuo. Kirjoitukseni pointtina oli lähinnä se, että aina ei välttämättä kannata jatkaa sitä avioliittoa uskottomuuden jälkeen, sillä kaikille osapuolille voi olla luvassa jotain parempaa. Ja että naiset ovat typeriä syytellessään ja haukkuessaan toisiaan. Tarkoitukseni ei ollut loukata sinua, tai haukkua edesmennyttä poikaasi. En vain voinut mitenkään aavista, mistä syystä se olet sinä, joka lasten elatuksessa auttaa. Lapset sen sijaan ovat todella onnekkaita, että heillä on kaltaisesi isoäiti, ja varmasti tietävät sen itsekin.
No tuo sun juttu on ihan spesiaalikeissi johtuen vammaisuudestasi. On mullakin periaatteena että jos jonkun kaverin puoliskon näen puuhaavan jotain kaverin selän takana, kerron heti kaverille. Mutta yksi vastaava tapaus on, jossa en kertoisi, kun se puoliso on onnettomuudessa vammautunut eikä arvioni mukaan edes oikein pystyisi lähteämäänkään. Silloin on parempi olla hiljaa.
Kyllä sillä hetkellä on heikko. Onhan sitä sielu verselihalla ja keho vahvassa stressitilassa. Se syö voimat. Mitä sitten?
Usein se ero tulee vasta viiveellä, sitten kun jaksaa taas kääriä henkiset hihansa ja suunnitella tulevaisuutta. Toisaalta ihan järkevää tehdä suuria päätöksiä vasta sitten, kun näkee asiat terveelliseltä etäisyydeltä ilman tunnekuohua.
on se heikko osapuoli, itsetunnon kanssa ongelmia, petetyllä osapuolella on valtavat henkiset voimavarat jos suostuu kaiken jälkeen toimimaan parisuhteen hyväksi.
En sanoisi, että petetyllä on valtavat henksiet voimavarat, jatkaessaan parisuhteessa pettämisen tultua ilmi. Ellei vahvuudeksi katsota sitä, että on niin heikko ja lamaantunut, ettei uskalla erota - tekee mitä vain, että ero ei tulisi ja joutuisi elämään lasten kanssa ilman puolison tuomaa turvaa. Sillä onhan se turvallisempi olla lasten kanssa, jos siinä on toinen aikuinen, vaikka petturikin. Kyllähän niitä "henkisiä voimavaroja" on se yksin jäämisen pelkokin. Ainakin itsellä oli. Sen vuoksi jatkoin monta kertaa avioliittoa, vaikka mies jäi pettämisestä kiinni. En vaan uskaltanut jäädä lasten kanssa yksin, ja pelkäsin sitäkin mitä sukulaiset sanoo, meneekö myös ystävyyssuhteet eron myötä. Sellaisten asioiden vuoksi sitä liittoa jatkoi ja teki kaikkensa sen jatkumiseksi. Mutta kun luottamus oli mennyt, niin lopulta oli jo niin uupunut yrittämiseen, että oli parempi erota vaikka mies ei missään nimessä olisi halunnut erota. Olinhan maailman paras ja rakkain vaimo, ja hänen lastensa äiti. Joopa joo, miksi sitten petti?
Olen miettinyt ja peiliin katsonut, syytä oli varmasti minussakin. Enkä ala tähän niitä erittelemään - uskottomuuspalstalla kun ollaan. Mutta mihinkään avioliiton ongelmaan ei pettäminen ole ratkaisu. Eikä sitä pidä hyväksyä missään tilanteessa. Vahva ihminen pystyy katsomaan totuutta silmiin, ja eroamaan. Heikot ei avioeroon pysty, sanokaa mitä sanotte. Kyllä se sen verran raskas prosessi on, että heikommat katsoo parhaaksi jäädä kurjaankin liittoon.
en koe itseäni heikoksi vaan vahvaksi; kaiken epärehellisyydenkin jälkeen on vielä toivoa paremmasta....niin kauan kun on sitä tahtoa molemmin puolin:)vielä en ainakaan luovuta; koen luovuttamisen heikkoutena omalla kohdallani.askel ja päivä kerrallaan.
Toisten suhteita on mahdotonta tarkastella objektiivisesti, koska niistä harvoin tietää edes pääkohdat. Parin tunteista, vuorovaikutuksesta yms. puhumattakaan. Vahva ihminen tuntee heikkoutensa ja osaa olla myös heikko.
Että kuvittelee kaikkien ihmisten ajattelevan, kokevan, tuntevan ja toimivan kuin minä itse toimin. Jos itse kokee heikkoutena jäämisen suhteeseen, joku toinen ei sitä välttämättä tee. Joku toinen on voinut elää elämänsä piilotellen pääntään puskassa jokaisen vaikeuden tullessa vastaan. Tai ehkä hän on aina ennen paennut, lähtenyt ja jättänyt kaiken taakseen selvittämättä.Ehkä suhteeseen jääminen ja asioiden selvittely on tällaiselle ihmiselle uudenlaisen vahvuuden osoitus. Ja uudenlainen tapa toimia. Tai ehkäpä joku vain ajattelee, että haluaa katsoa loppuun asti, mitkä mahdollisuudet on rakentaa uusi elämä terveemmälle pohjalle pettäjän kanssa. Tai ehkä ei vain uskalla lähteä. Tai ehkä rakastaa liikaa ja on riippuvainen. Tai ehkä on lähtökohdiltaan sellaisella arvomaailmalla varustettu, että pettäminen yksinään ei ole niin painava asia, että sen takia kannattaisi heittää roskiin kaikki hyvä ja kaunis jota suhteessa on ollut, ja voi vielä olla. Syitä on tuhansia ja tuhansia. Jokaiseen suuntaan. Joku jää pelosta, heikkoudesta ja rohkeuden puutteesta. Toinen taas siksi, että on vahva, rohkea ja uskaltaa kohdata elämän ja sen mukanaan tuomat haasteet tavalla, jonka hän itse valitsee.
Eli en minä tiedä mitä naapurini ajattelee. Eikä tulisi mieleenikään kuvitella, että tietäisin hänen heikkouksistaan tai vahvuuksistaan yhtään mitään sillä perusteella, että hän on ihminen jota tapaan silloin tällöin porraskäytävässä. Samalla tavalla itselleni tuntuu ihan älyttömän vieraalta niputtaa petettyjä vaimoja yhteen ja samaan muottin. Että minä tietäisin heidän motiivinsa ratkaisuihin paremmin kuin he itse?Vain sen takia, että heidän aviomiehensä on toiminut väärin. Tuntematta heistä ketään. Olisi aivan älytöntä vaittää, että jokainen parisuhteensa puolesta taisteleva petetty vaimo olisi rohkea. Eihän näin missään nimessä ole. Yhtä idioottimaista on väittää, että kaikki suhteeseen jäävät vaimot ovat heikkoja.
Vai tunnetko sinä ap minut? Tiedätkö mitä ajattelen pettämisestä? Osaatko selittää ja kertoa miksi jäin puolisoni luokse? Kerro minulle, miksi olen heikko? Miksi juuri minulle olisi parasta laittaa eropaperit vetämään?
Asian ydin. Juuri noin.
Katsoa kokonaisuuta. mIkä on meidän perhe, arvot, lasten ja oma tulevaisuus. Siinä sivususuhde on sivullinen ja sivuseikka.
Ajatteliko pettäjä mikä on meidän perhe, lasten ja oma tulevaisuus? Miksi petetyn pitäisi näitä ajatella ja antaa anteeksi pettäjälle? Tietenkin pitää ajatella näitä asioita, mutta minusta (petetystä) ainoa vaihtoehto oli erota - pettäjälle perhe ja meidän yhteinen tulevaisuus yhtenäisenä perheenä ei merkinnyt mitään kun meni toisen petiin. Yritin antaa anteeksi, jopa useamman pettämisen, lopulta oli uskottava ettei "meidän perhettä" ole siinä mielessä pettäjälle kuin itselle. Meidän perhe on nyt minä ja lapset - ja nyt olemme onnellinen perhe. Minulle sivusuhde ei ollut sivuseikka, sivulliset ei kuulu "meidän perheeseen".