Vietin siskojeni kanssa saunailtaa, juttelimme niitä näitä alkoholista, seksistä, miehistämme, yms. Yllättäen toinen siskoistani otti puheeksi minun menneisyyteni tapahtuman josta olin ehdottomasti kieltänyt häntä kertomasta kenellekään ja kehottanut unohtamaan koko asian. Jäädyin hetkeksi totaalisesti, mietin vain mielessäni että ei, taasko tämä tapahtuu!? Sanoin hiljaa että siitä ei puhuta, sisko jatkoi toisen pyynnöstä ja aloin melkein kiljuen toistelemaan että siitä ei puhuta! Siskoni jähmettyivät ja vain tuijottivat minua. Hetken kuluttua juttu taas luisti toisen asian tiimoilta.
Unohdin asian loppu illaksi, mutta tänään vasta heräsin todellisuuteen, keille kaikille hän sen on kertonut, tai tulee kertomaan?
Pahinta tässä vielä on se, että asia jonka hän aikoi kertoa on erittäin kirjavasti väritetty ja kaukana totuudesta. Totuus on minulle erittäin vaikea asia, enkä ole kertonut sitä muille kuin miehelleni enkä todellakaan halua että sitä valetta levitetään enää yhtää enempää.
En voi oikaista siskolleni totuutta, sillä väritettyjä tarinoita on useampia ja totuus olisi kauheampi asia levitettäväksi.
Anteeksi jos teksti on epäselvää, mutta jos jotain ymmärsitte, auttakaa minua keksimään keino miten saan tämän asian jälleen haudatuksi, mieluiten ikiajoiksi ja näin siskoni suun suljetuksi
Unohdin asian loppu illaksi, mutta tänään vasta heräsin todellisuuteen, keille kaikille hän sen on kertonut, tai tulee kertomaan?
Pahinta tässä vielä on se, että asia jonka hän aikoi kertoa on erittäin kirjavasti väritetty ja kaukana totuudesta. Totuus on minulle erittäin vaikea asia, enkä ole kertonut sitä muille kuin miehelleni enkä todellakaan halua että sitä valetta levitetään enää yhtää enempää.
En voi oikaista siskolleni totuutta, sillä väritettyjä tarinoita on useampia ja totuus olisi kauheampi asia levitettäväksi.
Anteeksi jos teksti on epäselvää, mutta jos jotain ymmärsitte, auttakaa minua keksimään keino miten saan tämän asian jälleen haudatuksi, mieluiten ikiajoiksi ja näin siskoni suun suljetuksi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Parasta olisi ehkä puhua siskosi kanssa että et halua hänen levittelevän asioitasi.
Asian ja sinun ymmärtämistä auttaisi jos tietää mikä tuo niin ikävä asia on ja selvittää kannattaisiko kertoa totuus.
Ja kyllä siskosi täytyisi ymmärtää, jos jotain on luottamuksella kerrottu ei sitä mennä eteen päin kertomaan. Ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta kun hän lavertelee asioitasi? Jos näin on, miksi kerrot hänelle asioitasi, ja vielä valheita joita joudut myöhemmin katumaan?
Kyse on 12 vuotiaana tapahtuneesta erehdyksestä. Tapailin ihanaa poikaa joka sitten pilasi välini ystäviini ja lopuksi käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.
Kerroin ystävilleni kaiken pojasta mutta he eivät uskoneet hänen olevan olemassakaan koska poika ei halunnut näyttäytyä heille. Samalla kun ystäväni hylkäsivät minut, myös poika jätti, ja viimeisellä tapaamis kerralla hän kävi päälleni ja käytti hyväkseen. Olin aivan yksin ja pelkäsin, en tiennyt mitä tehdä.
Pojan kadottua elämästäni sain osan ystävistäni takaisin. Erään kerran juttelu kääntyi sitten seksiin, ja vahingossa paljastin että en ole enää neitsyt. Alkoi aiheesta hirveä tenttaus, menin paniikkiin ja keksin valheita koska en pystynyt kertomaan totuutta. He kyselivät lisää ja valheet vain kasvoivat. Pian myös siskoni sai tietää kavereiltani joten en voinut tehdä muuta kuin kertoa hänelle samat valheet. Olin niissä niin syvällä että aloin jo itsekin uskomaan kaiken olevan niin, jolloin ahdistus totuudesta helpottui. Lopulta asia unohtui pitkäksi aikaa, kunnes tapasin nykyisen mieheni.
Vietimme iltaa mieheni ja siskoni kanssa, kun sisko sitten yllättäen kertoi etten ole enää neitsyt ja jatkoi niillä valheilla joita olin kertonut. Suutuin siskolleni, järkytyin enkä kyennyt tekemään mitään. Seuraavana päivänä mieheni alkoi kyselemään asiasta lisää, ja tajusi että valehtelen, ja onnistui puristamaan suustani totuuden. Mies järkyttyi mutta asia jäi taas moniksi vuosiksi.
En kestä jos ne samat vanhat valheet nostetaan taas esille, ja alkaa leviämään enempää
Tekisin mitä vain jos saisin ne valheet unohtumaan
Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen. Mielestäni ei ole väärin edes valehdella asioistaan muilla ihmisille, niin itsekin teen pahojen ja ahdistavien asioiden kohdalla. Naiset ovat sellaisia petoja että he huomaavat kun piilottelet jotain, ja mistäs ne hyvät juorun aiheet saadaan, jos ei toisten yksityiselämästä. Itse en koe mässäilleeni KOSKAAN muiden asioilla, vaan pidän tiedot itselläni. Silloinkin, kun minulta "vaivihkaa" tentataan toisten asioita. En muka tiedä mitään.
Et mahda sille mitään mitä siskosi levittää sinusta eteenpäin, mutta voit halveksua häntä päin näköä. Huomauttele vain hänelle että levittelee oman siskonsa asioita, ja vielä valehtelee. Voit myös vihjata ettei hän oikeasti edes totuutta tiedä, kunhan olet niin vahva että tiedät itse ettet sitten kuitenkaan kerro totuutta. Sinulla on oikeus suojella itseäsi ja yksityisyyttäsi, ikävä kyllä joudut nyt tekemään sen siskoasi vastaan.
Itse jouduin jättämään koko ystäväpiirini kun asioistani oli tehty viihdettä. Ja minunkaan tapauksessa en ollut kertonut totuutta asioista, koska totuus oli liian ahdistava. Olen myös itse joskus huomannut että minulle valehdellaan, mutta en ole lähtenyt totuutta kaivelemaan, jokaisella on oikeus kertoa mitä haluaa.
No siskoni ei ole kyllä ikinä ymmärtänyt pitää salaisuuksia salaisuuksina, vaan aina juorunnut eteenpäin. Siksi ihmettelenkin miksi on aina pakko mennä kertomaan hänelle asioitani vaikka tiedän ettei hän pysty niitä pitämään itsellään.. No, oma mokani enkä siitä voi muita syyttää.
Pahinta tässä on ettei hän tajua kuinka pahalta se minusta tuntuu kun juttu leviää, koska todellisuus ei todellakaan ole niin hauska kuin vale. Miksi en tajunnut keksiä mitään tyhmempää..
Olen useasti häntä pyytänyt olemaan puhumatta asiasta, mutta aina se jostain taas tulee esiin. Jos suutun, ei hän tajua mistä.
Tekisi mieli kertoa hänen asioitaan eteenpäin, saisipa tietää miltä se tuntuu
mutta enpä taida alentua hänen tasolleen
että kerrot (muka hirveän luottavaisena) vain sellaisia asioita, joiden eteenpäin menemisellä ei ole sinulle niin väliä, vaikka toinen saattaa luulla kuulleensa meheviäkin juttuja. Menee sitten aika niistä juoruamiseen, eikä sen miettimiseen, että mitä oikein mahdat piilotella. Toiset juoruhaukat nyt innostuu mistä vain, mikä nostaa heidän itsetuntoaan edes pariksi minuutiksi, mutta sillähän ei ole sinulle väliä.
juorupersoonan kanssa on tekemisissä, niin ehkä voisi pyrkiä aina pidentämään niitä juttutuokioita utelemalla kaikenlaista tämän toisen elämästä. Sitten häntä itseään harmittaa, kun tuli lipsautettua, ja hän miettii, että mitähän kaikkea sieltä hänen kulissiensa takaa mahtaa nyt pilkottaa. Joka kerta kauhean uteliaana, silmät päässä seisoen ja kiiluen, taas jatkat siitä aiheesta, josta hän ei halunnut puhua (en nyt tarkoita mitään erityisen herkkää, mutta jotain ukon juopottelua ja työilmapiirijuttuja vaikka). Älä niitä sitten tietysti puhu muille, koska se ei ole sinun tyylisi. Juorupersoona kuitenkin heijastaa pelkonsa sinuun eikä voi olla koskaan välttämättä ihan varma. Hänelle voi myös näin tulla mieleen, että arvaat kyllä mistä hänen panettelunhalunsa johtuu: omista ongelmista.
Viestisi tärkein asia on tämä (jonka sanot vasta toisessa viestissäsi):
"Kyse on 12 vuotiaana tapahtuneesta erehdyksestä. Tapailin ihanaa poikaa joka sitten pilasi välini ystäviini ja lopuksi käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. "
Luen tämän niin, että poika (minkä ikäinen?) käytti lasta (12-vuotias) hyväksi. Olen ymmärtävinäni, että tunnet itsesi jotenkin syypääksi siihen, että sinut on lapsena raiskattu.
Tämä on aika tyypillinen tunne raiskatuilla naisilla.
Tärkeä pointti on, että olit vasta 12-vuotias. Hyväksikäyttäjä/ raiskaaja teki rikoksen - olivatpa olosuhteet tai sinun kuntosi tekohetkellä mikä tahansa.
Ymmärrätkö? Et selviä karmeasta muistosi sillä, että ajoittain pystyt unohtamaan asian. Tunnen naisia, joille vastaavanlainen kokemus on elävänä muistona vaivaamassa vielä 50 vuotta myöhemmin.
Onko mitenkään mahdollista, että tilaat itsellesi ajan mielenterveyden ammattilaisen puheille. Voisit saada uuden alun ajatuksillesi. Asia kannattaisi puhua selväksi esim. tk:n psykologin kanssa. Kyse ei ole siitä, että raiskaaja tai sisaret tekevät väärin. Kyse on sinun elämästäsi.
Kiitos.
Olen jo sen verran oppinut etten enää kerro yksityisasioitani eteenpäin, varsinkaan siskolleni. Harmi vain että siskoni taas on niin avoin ihminen että avautuu kaikesta tuntemattomillekin, saattaa kaupassakin kovaan ääneen kailottaa esim. lempi seksiasennoistaan, ulostusvaivoistaan yms. Sen lisäksi hän huutelee muidenkin asioita samallatavalla.
Poika oli 14-16 vuotias, en ole asiasta täysin varma. Kyllä, minusta tuntuu että olen syypää siihen mitä tapahtui koska olin itsekin puhunut toisinaan kaksimielisiä, mutta seksiä en ikinä ollut luvannut tai edes ehdottanut hänen kanssaan harrastaa.
Pystyn elämään asian kanssa, niinkuin tähänkin asti. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta valheiden avulla pääsin asiasta yli. Eniten vain häiritsee että miksi siskoni ei pääse menneisyyteni yli, vaan jaksaa edelleen siitä muistutella vaikka tarjolla olisi uudempiakin juoruja..
Olen samaa mieltä toissa kirjoittajan kanssa, että hyväksikäyttö josta siis syyllistät itseäsi vaikka ehdottamasti se poika on tehnyt väärin. Ei itseä saa syyllistää. Ja ei se asia niin vain unohdu, mutta puhuminen luotettavalle ihmiselle varmista auttaa käsittelemään asiaa. Ei ole siskosi asia todellakaan puhua asiasta ellet itse aloita siitä keskustelemaan. Vaikka kuinka 12-vuotias puhuu kaksimielisiä juttuja, mitkä taitavat olla aika tyypillistäkin sen ikäiselle niin se ei oikeuta ketään käyttämään puhujaa ellei hän itse ole täysin suostuvainen. Ei haukkuva koira aina puhu eikä puhuva ihminen aina tarkoita puhumaansa. Älä siis missään tapauksessa pidä itseäsi syyllisenä ja yritä vaikka siskollesi sanoa äänenpainoa käyttäen että ei puhu sinun asioistasi, että se ei ole hänen asiansa. Todella ikävää sellainen muutenkin, että ihmiset puhuvat toisten asioista tietämättä koko totuutta.
Miksi et kerro totuutta sisarellesi?!Valheella on lyhyet jäljet.Siskosi epäilee ettet ole kertonut hänelle mitä todella tapahtui,siksi hän ei pääse tämän asian yli.Koska hän näkee ristiriitaisuuksia kertomuksessasi.Neuvon:kerro sisarellesi.Tuskin hän sitten enää riepottelee juttua eteenpäin.Saat häneltä tukea,kun kaadat"kulissit".Raiskaus on aina rikos.
En halua kertoa siksi, koska tiedän että hän kertoo sen eteenpäin kaikille jolloin kaikki ovat kimpussani kyselemässä ja ihmettelemässä ja kauhistelemassa jne. Toisekseen, luulen ettei hän uskoisi totuutta.
Pitäisiköhän ruveta puhumaan nykyisistä hauskoista sattumista jotta ei aina tarvitsisi vanhoja muistaa..