Minua on suoraansanottuna alkanut pännimään eräs tyyppi, joka väittää että olen hänen erittäin hyvä kaverinsa - mutta silti aina kun olisin menossa käymään yms. niin ei vastaa puhelimeen ja oli jotenkin sellainen jännittyneen/vaivaantuneen oloinen kun ne muutamat kerrat olen käynyt. Silti mesessä tällä tuntuu olevan kovinkin suuri tarve olla kanssani yhteydessä. Mistään masennus/yms. jutuistakaan ei liene kyse, kun tyyppi ilmeisen parempien kavereidensa kanssa kertoilee tehneensä aina sitä ja tätä.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta "virtuaaliystävyydestä" kun ei livenä kelpaa?
Onko muilla kokemuksia tällaisesta "virtuaaliystävyydestä" kun ei livenä kelpaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne kun minun erästä hauskaa irc-gallerian kuvaa kommentoi joku itseäni muutamaa vuotta nuorempi tuntematon tyyppi, siitä sitten kommentoimme puolin ja toisin hyvässä hengessä läppää heittäen ja pyysin häntä messenger-kaverikseni, hän asui itäsuomessa ja minä länsisuomessa (välimatkaa kaupungeillamme n.300km), lähes päivittäin tuli kirjoiteltua mesessä ja pelasimme myös paljon nettipelejä kuten cs:ää jne. tätä kesti melkein vuoden kunnes olin menossa serkkuni luo, joka asui n.80km etelämpänä kuin tämä mesekaverini ja ajattelin kotimatkalla mennä poikkeamaan tämän mesekaverini luona ja tämän olin sopinut hänen kanssa ja oli kuulemma ok. Mutta kun lähestyin paikkakuntaa ja yritin soittaa, niin hänen puhelin olikin kiinni! Aloin jo heti epäillä että kaveri jänisti mutta ajoin silti kaupunkiin ja kiertelin kaupunkia tunnin ajan yrittäen soittaa hänelle (ajattelin että akku oli loppunut tjsp). Laitoin hänelle myös tekstiviestin mutta sitten luovutin ja ajoin sen 300km takaisin kotiin ja illalla hän oli mesessä ja sanoi että oli "puhelin mennyt rikki". Muutamaa kuukautta myöhemmin tuli uusi tilaisuus, sillä veljeni kävi armeijaa mesekaverin kotikaupaungin varuskunnassa ja kävin veljeni valatilaisuudessa. Olin sopinut mesekaverini kanssa uudestaan, että josko tavattaisiin kun valatilaisuus on loppunut ja tälläkertaa sitten tapasinkin hänet ja hän tuli kyytiini ja näytti kotipaikkakuntansa "hienouksia" huumorilla säestäen ja hauskaa oli sen ajan kuin sitä riitti kunnes oli aika lähteä kotia kohti. Tämän jälkeen jostain syystä tämä kaveruutemme sitten kuihtui, hän oli harvakseltaan mesessä ja silloinkin kun oli niin ei juurikaan ollut juttutuulella eikä hän enää tekstareihinkaan juuri vastannut, viimeinen viesti häneltä oli "kiitos samoin" kun laitoin jouluaattona jouluntoivotus tekstarin. Sitten päätin että antaa hänen olla ja poistin hänet puhelimeni luettelosta sekä meselistalta ajatellen että hauskaa oli niin pitkään kuin sitä riitti.
En tiedä, mistä johtui kun tämä kaveruutemme hälveni. Ehkä en sitten ollutkaan ihan sellainen kaveri kuin hän oli olettanut tai halunnut minun olevan. Hänellä kyllä oli sielä kotipuolessa se oma kaveriporukkansa ja kai hänellä sitten loppujenlopuksi ei ollut tilaa mesetuttavuuksille, kyseessä kuitenkin oli sellainen 16-17vuotias nuoriherra jonka mieli saattaa useinkin muuttua. Myös itselläni on oma oikea kaveriporukkani, mutta tämä kyseinen tyyppi on jäänyt mieleeni ja vieläkin välillä muistelen niitä vähäisiä hauskoja hetkiä hänen kanssaan. En siis ole hänelle mitenkään katkera.
Aloittajalle sanoisin että voi olla, että jotkut ihmiset ovat netissä avoimempia kuin livenä mutta sitten eivät livenä osaa olla tämän nettituttavuuden kanssa. Voivat ehkä kokea sen jotenkin outona tai ahdistavana, ota siitä sitten selvää.