Haluan antaa vihjeen monien harmien välttämiseksi niille joilla vanhemmat vielä elää ja on sisaruksia.
Ajatelkaa niin että maallista mammonaa ei saa hautaansa mukaan eikä se lämmitä pitkään,sen sijaan elämä on rikkaampaa kun on rakastavat ja hyvät suhteet läheisiinsä!
En ole koskaan itse ollut materian tai rahan perään ja niin olen uskonut koko elämäni ettei omat sisaruksetkaan koskaan tule lankeamaan ahneutteen vaan arvostavat enemmän sitä yhteen kuuluvuutta ja keskinäistä rakkautta .
Kuitenkin ajan saatossa vanhempamme nukkuivat pois kuten elämässä aina lopulta käy,he jättivät jälkeensä vaatimattoman pesän enimmäkseen roinaa.
Kuinka sitten kävikään,haaskat hyökkäsivät heti saaliin jaolle ja siinä pelissä astui mukaan törkeää valehtelua ja juonittelua,mokomien tavaroiden vuoksi.
Saattaisi kuvitella että itken kuppien ja kippojen perään,muttei kysymys ole siitä ,vaan siitä että kuinka jaksan elää sen asian kanssa että omat sisarukset saattoivat osoittautua niin kieroiksi ja ahneiksi ,omalta pikkuveljeltään suorastaan petokseen syyllistyen viedä oikeus tasa arvoiseen perinnönjakoon!!
Tämä asia on painanut mieltäni,saan taistella katkeroitumista vastaan vielä pitkään ,kuinka materia voi mennä rakkauden edelle ja eikö omatunto soimaa lainkaan,miten minä kuvittelin tuntevani sisarukseni niin aina että pidin heitä hyvinä ihmisinä.
Mietin sitäkin että kannattiko muutaman kipon takia antaa itsestään ahneen ja valehtelijan kuva loppu elämänsä ajaksi,koska tälläistä ei voi koskaan unohtaa.
Perinnön jaossa tulisi toimia rehellisesti ja avoimesti,koska tärkeintä elämässä ovat ihmiset .
Katsokaapas sisarukset toisianne,älkää pilatko välejänne rihkaman takia vaan olkaa rehellisiä toisillenne,valheet ja kieroilut kun satuttaa pahasti etenkin kun sen tekee ihminen jonka pitäisi olla teille rakas.
Ajatelkaa niin että maallista mammonaa ei saa hautaansa mukaan eikä se lämmitä pitkään,sen sijaan elämä on rikkaampaa kun on rakastavat ja hyvät suhteet läheisiinsä!
En ole koskaan itse ollut materian tai rahan perään ja niin olen uskonut koko elämäni ettei omat sisaruksetkaan koskaan tule lankeamaan ahneutteen vaan arvostavat enemmän sitä yhteen kuuluvuutta ja keskinäistä rakkautta .
Kuitenkin ajan saatossa vanhempamme nukkuivat pois kuten elämässä aina lopulta käy,he jättivät jälkeensä vaatimattoman pesän enimmäkseen roinaa.
Kuinka sitten kävikään,haaskat hyökkäsivät heti saaliin jaolle ja siinä pelissä astui mukaan törkeää valehtelua ja juonittelua,mokomien tavaroiden vuoksi.
Saattaisi kuvitella että itken kuppien ja kippojen perään,muttei kysymys ole siitä ,vaan siitä että kuinka jaksan elää sen asian kanssa että omat sisarukset saattoivat osoittautua niin kieroiksi ja ahneiksi ,omalta pikkuveljeltään suorastaan petokseen syyllistyen viedä oikeus tasa arvoiseen perinnönjakoon!!
Tämä asia on painanut mieltäni,saan taistella katkeroitumista vastaan vielä pitkään ,kuinka materia voi mennä rakkauden edelle ja eikö omatunto soimaa lainkaan,miten minä kuvittelin tuntevani sisarukseni niin aina että pidin heitä hyvinä ihmisinä.
Mietin sitäkin että kannattiko muutaman kipon takia antaa itsestään ahneen ja valehtelijan kuva loppu elämänsä ajaksi,koska tälläistä ei voi koskaan unohtaa.
Perinnön jaossa tulisi toimia rehellisesti ja avoimesti,koska tärkeintä elämässä ovat ihmiset .
Katsokaapas sisarukset toisianne,älkää pilatko välejänne rihkaman takia vaan olkaa rehellisiä toisillenne,valheet ja kieroilut kun satuttaa pahasti etenkin kun sen tekee ihminen jonka pitäisi olla teille rakas.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Perinnönjaossa nousevat aina tunteet pintaan. Pitää ymmärtää, että siinä ei niinkään ole kyse tavarasta ja sen objektiivisesta arvosta, vaan tilanteessa ikään kuin jälkikäteen "ostetaan" tai "todistellaan" oma arvo yhteisten vanhempien kodissa.
Mukana on myös tieto, joskus aika ahdistavakin, ettei paluuta lapsuuteen ja sisarusten yhteiseen kotiin enää koskaan ole. Kaluista taisteleminen on osa surutyötä.
Minulla on yksi sisar. Kumpikin meistä halusi vanhempien kuoltua saman tavaran. Se oli vanha natiseva keinutuoli, jossa isä oli aina kiikutellut vuosikymmeniä. Se ei ollut läheskään arvokkain tavara. Molemmilla oli tarpeeksi tauluja ja hopeaesineitä, kummallekaan ei kelvannut edes talo järven rannalta.
Me vedimme pitkäätikkua siitä ikivanhasta keinusta. Minä hävisin. Kaappikello, sellainen vanha könniläinen, oli lohdutuspalkinto hävinneelle - se oli hinnaltaan moninkertainen.
Mutta voih, aina kirvelee, kun näen sen keinutuolin sisareni kodissa.
Kyse ei niinkään ole tavaroista tai sitten muistojen kiinni pitämisestä tavaroiden avulla vaan sisarusten välisistä teoista!
Jos joku rosvo vie sinulta omaisuutta,kyse on omaisuudesta mutta kun omat sisaret rosvoaa sinulta asiaa ei voi ymmärtää koska pahinta on läheisen ihmisen osoittautuminen joksikin muuksi ..
Pätee sanonta susi lampaiden vaatteissa.
Keinustuoli olisi pitänyt pistää miekalla puoliksi. Olisitteko sitten olleet tyytyväisiä? Ole tyytyväinen siihen että tuoli kiikkuu vieläkin natisten.
ole ahne. Tuttavani sisar vanhempiensa omaishoitajana kavalsi vanhemmiltaan heidän säästönsä ja äitinsä menehdyttyä heidän isä todennäköisesti menehtyi suruun huomatessaan toisen tyttärensä petoksen.
Tuttavani maksoi kaikki hautauskulut.
Kaiken lisäksi tuon tuttavan sisar oli valmis ostamaan vanhempien asunto-osakkeen tuttavani osuus, mikäli olisi alentanut hintaa 10 000 eurolla.
Niin, joko laatii tarkan testamentin tai myy kaiken pois.
rahaasiat jenkilön kuolessa voi selvittää vaikka 10v taaksepäin ja silloin on vaikea selittää jos on hävinnyt isoja summia.
Ymmärrän täysin tunteesi. Samaa olen miettinyt minäkin: kannattaako pilata välit mokoman perinnön takia ja hankkia itselleen ahneen kieroilijan leima loppuiäksi. Aloin myös miettiä, olenko lainkaan edes tuntenut sisaruksiani. Minua on nyt viisi vuotta lyöty kuin vierasta sikaa, olen nimittäin se joka on joutunut suvun kiusaamaksi, koska halusin, että perintöasiat hoidettaisiin oikein. Surutyön keskellä vanhempien kuoleman jälkeen moinen tunnekylmyys ja empatian puute on satuttanut. En voi millään ymmärtää, että sisarukset, jotka ennen vanhempiemme kuolemaa pitivät minua ihmisenä, eivät sitä enää tee. En itsekään ole kahvikuppien perään, koska minulla on niitä kylliksi, mutta juuri pettymys ihmisiin ja sukuun on kyllä katkeroittanut. Sen tunteen kanssa ei ole helppoa.
Jaksamista sinulle!
"olen nimittäin se joka on joutunut suvun kiusaamaksi, koska halusin, että perintöasiat hoidettaisiin oikein"
Minun ylitseni ajettiin ja sysättiin raato pois, kun eivät enää tarvinneet minua mihinkään.
Kyllä on todella kauheaa kokea kaikkein läheisimpien omaisten julmuus. Vieraista nyt ei
niin ole väliä, semmoiset voi unohtaa. Mutta omaisten pahat teot eivät unohdu.
Sisarukseni esimerkiksi maksattivat minulla kaikenlaisia laskuja. En halunnut päästää niitä
ulosottoon, joten makselin. Veljeni jopa väärensi nimikirjoituksia, ties mitä muuta hän
oikein on puuhaillut. Kamala tunne. En tiedä, mitä hän kuvitteli oikein hyötyvänsä moisesta
käytöksestä. Nyt on sitten välit poikki. Ovat he varmaan onnellisia kun pääsivät minusta
lopullisesti eroon. Vai?
Voin kyllä ihan hyvin kuvitella, miten minua silti aina vain panetellaan siellä, ovat varmaan
vääntäneet kaikki tilanteet siten että minä se pahis olinkin. No, en ole niitä juttuja
kuulemassa - onneksi.
Luulenpa vaan että sinunkin omaisesi loppujen lopuksi tuntevat ainakin vähän häpeää, vaikka kuinka mustamaalaisivat sinua. Kun isäni kuoli ja äiti vielä eli silloin, ajattelin, että menetin samalla koko lapsuuden perheeni. Vanha äitinikin asettui sisarusteni puolelle. Niinhän oli jo lapsuudessa. Puhtoinen veljeni ja nuorempi sisareni eivät voineet tehdä mitään väärin. Perheen syntipukki kaivettiin taas esiin.
Hienoa,että löysin tänne ja sain tietää etten olekaan yksin.Edellinen kertoja kertoi aivan minun kohtalostani.Syntipukki kaivetaan esille suvun perintöasioissa.Kutsuin sisarukset koolle ja ajattelin että hoidetaan tavaroiden jako"kerrankin sovussa".Yksi veljistäni oli kuitenkin suunnitellut muuta menoa.Sen takia kiirehti kuin olisi ollut tuli takapuolen alla eikä pystynyt kunnolla keskittymään palaverissamme.Vedin esille listan mihin olin kirjoittanut tavarat ryhmittäin.Mutta sisarukset ei pystyny keskittymään mihinkään.Laitoin lopulta lista takaisin laukkuuni.Sitten veljeni lähti menoilleen.Puhuimme niitä näitä.Jostain kumman syystä loput sisarukseni alkoivat käydä läpi laatikoita ja valitsivat jotain itselleen.Yhden ison kaapiston sekoittivat mullinmallin.Patistin heitä ottaman keittiötarvikkeitakin.Asunto saatiin hiukan tyhjemmäksi.Se pitäisi irtisanoa.Jälkeenpäin siitäkin tuli erimielisyyttä,milloin asunto irtisanotaan.Kokouksessa sovittiin että jokainen voi halutessaan hakea tavaraa mitä haluaa.Jonkinlaiset"raamit"oli sovittu eri esineistä.Mutta ei,mitään ei ole tapahtunut muiden taholta.Joku oli kuullut testamentista.Se on puppua.Ei ole tehty,tunnen henkilön.Lipastoon on murtauduttu,testamentin takia,jota ei ole.Koska mitään ei ole tapahtunut,rupesin toimimaan.Olen tyhjännyt isoja määriä tavaraa pois asunnosta ja varastosta.Joka kerralla olen kuvannut hyllyjen tavarat.Tämä kaikki siksi,kun äiti sijoitetaan sairaalasta pitkäaikaiseen laitoshoitoon.Hän on täysin kykenemätön hoitamaan asioitaan.Sukulaiset ovat olleet kuukauden hiljaa.Luultavasti selkäni takana käy melkoinen kuhina.Minut on täysin"ulkoistettu".Olen tyrmistynyt.En kykene jatkamaan asunnon siivousta tms.En kelpaa hoitamaan äidin asioitakaan.Monen monta kertaa saanut"puukosta selkään".Tulossa on sukujuhla.Mieltäni kirvelee niin kovasti etten mene.Ei vaan pysty kaiken kokeman jälkeen.
n tavarat on KAIKKI vietävä jonnekin varastoon jos ihminen siirtyy laitospaikalle, ette te mitään voi jakaa keskenänne tai et voi "tyhjätä" yhtikäs mitään, se voidaan tehdä vasta perunkirjoitusten jälkeen ja se sitten taas tehdään vasta kun ihminen on kuollut!!
On lain vastaista hävittää ihmisen omaisuutta, jakaa sitä tms.
Isän kuoleman jälkeen minulle, ensimmäiseksi tokaistiin, että et kuulu sukuun, eihän sinull aole oikea sukunimikään(avioliittoon mennessä otin mieheni nimen, kuten on ollut tapana aikaisemmin). Samoin jatkui, eihän akat ole ennenkään saaneet kuin lehmän.
Hirvittävää painostusta kirjoittaa milloin mihinkin paperin nurkkaan nimi, en suostunut, sillä ensin olisin sentään halunnut tietää, mitä paerissa todella lukee ja mitä se tarkoittaa. Sanoin vain, että mihinkään, mikä sortaa toisia en laita nimeäni.
Helvetti alkoi, meillä alkoi tapahtua yön aikaan vaikka mitä, auton lamput särkyi omassa pihassa, kirsikkapuu katkaistiin, törkyämpäri ilmestyi yön aikana olohuoneen ikkunan eteen, aidatulle pihalle. Puhumattakaan ilkeistä puheluista ja kirjeistä. Nimeni on myös väärennetty papereihin ja minusta levitetty juttuja, että olen psyykkisesti sairas, jolla edetty asioissa.
Nyt on sitten jo alkamassa toinen erä, tosin omaisuutta ei enää ole paljon jäljellä, vaikka äiti saikin puolet pesästä, on hän sen jo jaellut velejilleni, uskoen vanhaan tapaan, että vain pojat perivät. Emme edes pääse nyt käymään äidin luona, sillä siellä on vartio estämässä.
En olisi uskonut aikaisemmin, että perheessämme näin voi käydä, mutta kyllä se on todella hirveää, kun vanhemmat kuolee.
Vanehmepien kyllä pitäisi aina tehdä eläessään valmiiksi asiat, jotta valtyttäisiin näiltä hirmuteoilta.
Meilläkään ei sisarussuhteista ole minkäänlaista tietoa, eikä ainakaan apua toinen toisellemme.
Kaksi veljistäni eivät edes tervehdi nähdessään. Ajelevat ököautoilla ja talot on luxusta. Minun on pitänty omasta ja mieheni palkasta kaikki pitänyt säästää, mitä meillä on. Ei olla tasa-arvoisia naiset vielä Suomessa.
Laita asianajaja hoitaman perinnönjakoa osaltasi äitisi jälkeen. Hän voi olla yhteydessä veljiisi. Isäsi jäljiltä on varmasti perunkirja olemassa. Asianajaja voi selvittää mitä äidin omaisuudelle on tapahtunut. Perinnönjaossa noudatetaan lakia. Tee rikosilmoitus, jos ilkivaltaa vielä esiintyy.
Veljesi tuntuvat poikkeuksellisen hankalilta. Asenne on ilmeisesti peräisin isältänne.
Älä anna periksi! Olen vierestä seurannut kuinka vanhaa anoppiani yritettiin samoin savustaa kuolinpesästä pois. Nyt menet ja vaadit jollet jo ole sitä tehnyt, kärjäoikeudelta pesänjakajaa, . Huomenna kuitenkin soitat aamulla veljillesi ja sanot heille jokaiselle erkseen että koet että sinä et muuten saa tasapuolista kohtelua pesänjaossa muuten kuin vaatimalla kärjäoikeudelta pesänjakoa. Tämähän tarkoittaa myös samalla että äitisi joutuu osallistumaan pesänjakoon. Eli joudut rasittamaan ja laittamaan tulilinjalle ihmisen jota et välttämättä halua siihen joutuvan. MIkäli olet epävarma asiasta palkkaa itsellesi asianajaja joka hoitaa sen pulestasi. Sovit vain asianajajan kanssa että aluksi hänen pitää hoitaa pseänjakaja pesälle ja valvoa että se hoidetaan oikein. Maksu n.800 €.
Fiksut vanhemmat jakavat perinnöt pois tasapuolisesti ja/tai tekevät selkeän testamentin elinaikanaan. Eivät niin, että vanhempi myy pojalle koko hel*etin sukutilan joka puolestaan pistää sen parissa vuodessa tuulemaan pankkilainoilla joilla kustannetaan tuhlarinaiselle kultakoruja ja shoppailureissut Helsinkiin, ja kun rahat on loppu tuhlarinainen potkaisee ukon ulos ja muut sisaret kyyneleet silmissä katsovat sukutilan katoavan pankin kautta vieraille ihmisille.
Mutta jos kauppakirjassa ei ole merkintää siitä ettei siihen sisälly sisarosuukisa niin se menee uudestaan jakoon ja sille hulttiovelejlle pitää sanoa että teeppä avioehto niin ei muija pääse omaisuuteen käsiksi.
Minun äiti kuoli reilu vuosi sitten. Vanhemmillani oli keskinäinen omistusoikeustestamentti. Eli, rintaperilliset (2) eivät perineet pesästä mitään. No, jokainen tekee omaisuudellaan tieysti mitä haluaa.
Mutta, oli tosi yllättävää, kun isäni soitti minulle ja sanoi, että minun on kiistettävä testamentti ja vaadittava sisarosuutta pesästä itselleni. Koska hän joutuu nyt maksamaan perintöveroa perimästään omaisuudesta. Sanoin hänelle tuolloin että, se joka perii, niin se maksaakin.
Koska, isäni luki minulle tuolloin seuraavanlaiset ehdot, ehdotuksen yhteydessä. Hän ei kuitenkaan pesästä maksaisi minulle mitään. Vaikka saisin veroja maksettavaksi hänen puolestaan. Kuolinpesään laitettaisi kuulema velkakirja, jossa pesä on velkaa minulle tämän sisarosuuden. Että asia hoidettaisi sitten isäni kuoltua minun kanssani.
Mutta minä en suostunut tähän. Koska kuolinpesähän lakkaa olemasta perunkirjoituksen jälkeen. Isäni oli jo siirtänyt verkkopankin kautta äitini tililtä suuria summia omalle tililleen. Vähän ennen äitini kuolemaa.
Siis ahneudella ei ole mitään rajoja.
1. Vain puolet omaisuudestaan voi testamentata. Rintaperillisillä aina oikeus lakiosaan.
2. Kuolinpesä lakkaa vasta perinnönjakoon, ei perunkirjoitukseen.
Miksi et nosta syytettä petoksesta jos isäsi on siirtänyt ilman valtakirjaa rahaa äitisi tililta tai onko hänellä ollut tiliin käyttöoikeus niin silloin ei ole mitään tehtävissä. Vaikka viimeisenä päivänä ennen läheisen kuolemaa nostetaan tilit tyhjäksi niin ei niistä tartte maksaa perintoveroa kun niitä ei ole virallisesti olemassa. Yhden tuutun vanhemmat laskivat perintöveroja ennen kuolemiaan ja nostivat markkaikaan satojatuhansia markkoja käteistä ja salakaappi taloon ja sanoivat lapsilleen että kun aika jättää niin murtakaa tuo kaappi ja se oli iso säästä perintöveroissa kun rahoja ei ollut virallisesti olemassa. Muuta tuo tilisiirto näyttää petokselta. Ne voi selvittä kun teet rikosilmoituksen niisät niin silloin poliisi selvittää.
olen kokenut ihan saman asian kolme vuotta sitten. vanhempamme kuoli ja siitä alkoi syyttelyt ja riidat. mä hoidin vanhemmat hautaan ja kaiken muun. sain vain syytöksiä että olen varastanut ja määräillyt kaikessa. jos kukaan ei mitään tee niin tehtävähän jonkun on. mökki ja rahaa jäi.mökki luhistuu ja rahan jakoa vaativat selkäni takana. en ymmärrä miksi kerta laki oli heidän puolellaan. siskoni on kaiken takana olen ymmärtänyt.kääntää aina takin myötätuuleen. luulin että olimme kaikessa samaa mieltä. olen asiallisesti yrittänyt puhua mutta saan luurin korvaan... olen kertonut miten minä koen että minua on kohdeltu mutta en saa vastakaikua. asiat olen hoitanut oikein siitä ei oo syytetty. vaan on menty vain henkilökohtaisuuksiin että olen sellainen ja sellainen. joo näin on . me kaikki ollaan mitä ollaan. mut eikö voida pysyä asiassa? en ole kieroillut enkä kujeillut kenenkään selän takana. vaan aina ilmoittanut missä mennään. nyt on suhteet poikki en voi tehdä enempää olen omalta osaltani yrittänyt. haudan hoidan yksin ja maksan. porukalla ei ole omaaloitteisuutta niin paljoa että ajattelisivat jotain. serkkuni joka asuu lähempänä kuin me käy haudalla ja korvaan hänelle. siskoni on kerran tarjonnut korvausta minun pyynnöstä ja kun hän ei ottanut vastaan niin siskoni ei sit enempää asiaa pohtinut. missä on moraali ja omatunto? sanoin että ei kai serkkumme vuositolkulla voi sitä ilmaiseksi hoitaa. eniten mietityttää että ihmisillä on niin vaikeaa puhua ja tunnustaa omat virheensä.eivät edes voi kuunnella mitä ovat itse tehneet. mutta uskon että vielä jonain päivänä se mitä he taaksensa jättivät tulee eteen. he ovat aina olleet terveitä ja hyvätuloisia ja lisää vain pitää saada. itsekkäitä koko porukka. ja valitettavasti poikamiehiä ja kotona pilalle passattuja. siskoni on aina ollut mukavuudenhaluinen oli sit kyse kenestä hyvänsä. onneksi olen nuorimmaisena kuitenkin vahva ja pystyn pitään puoliani. johan sain sen penskana oppia. mutta olentäysin samaa mieltä. ja toivoisin että sisarukseni lukisivat tämän. mutta kokemuksesta tiedän että he eivät jaksa lukea oli sit kyse virkapapereista tai muusta. kaikki on niin rasittavaa heille paitsi perinnön nostaminen. vähän kiiruussa kirjoitan että virheitä voi olla.
Jos kolme vuotta on ollut tuollaista vänksläystä, niin eikö kannattaisi laittaa pesää jakoon? Jos sopujako ei onnistu niin sitten käräjäokeudesta pesänjakajaa hakemaan. Pesänjakajan kustannukset menevät pesästä, usein tieto että jokin osakas harkitsee jakajan hakemista edesauttaa sopujakoon pääsemistä.
joo niin kai ois parasta. ainut asia siinä on vain se että mökillä on kuitenkin kiva olla ja tavata sukulaisia. ehkä se viimmeinen pisara tulee sit tulevaisuudessa. eniten ihmetyttää miks semmonen joka ei käy mökillä eikä välitä sitä hoitaa miks sit roikkuu väkisin osakkaana. onneksi en ole yksin näissä hommissa. monella samanlainen tilanne. suku on todella pahin kun on maallisesta mammonasta kyse.
jos sitä oiskin voinut nähdä tulevaisuuteen ! oisin todella pyytänyt vanhempia muuttamaan kaiken rahaksi ja tuhlaamaan rahat. nyt on säröt tullu enkä usko että niitä koskaan voi korjata. oishan porukalla miettimistä kun pyytäsin osani pois. hoidanhan kaikki asiat mitkä koskee mökkiä ja laskuja jne. olen tarjonnut sitä heille ja mä rupeen passiivisena katsoon vierestä. mutta ne suuttu siitäkin! mikä ihmisiä riivaa ?
Ihminen on ahne ja tuhoava voima, jonka tekohyvyys korostuu vain kirkon alla.
Me olemme siskoni kanssa ratkaisseet asian niin, että olemme irtisanoutuneet jälkikasvumme kanssa koko perinnöstä -siis kirjallisesti. Olemme jo nyt vanhempien eläessä saaneet heiltä ne muistot mitkä on tärkeitä. Vanhempien kuoltua heidän tämän hetkinen koti myydään ja rahat jaetaan hyväntekeväisyyteen.
paska juttu
Äitini oli fiksu olevinaan tekipä testamentin avioliiton ulkopuolella syntyneelle pojalleen joka oli suosiolapsi jonka hän on myöntänytkin. Veljeni teki tyhmyyttään niin olemattoman pienestä €summasta loppuiäksi oikein ison riidan.
Olisi paljonkin kerrottavaa elämäni alusta asti.
Näinpä se on. Ihmisen raadollisus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun sillä on tilaisuus saada jotain ilmaiseksi! Ilmainen, siinä on sellainen kantavan kateuden voima jota ilman suomalaisuus ei olisi niin eurooppalaista. Jos jotakin pitäisi välttää, on ilmainen viina. Kaikkihan tietävät miten meille suomalaisille käy kun aletaan tarjoamaan ilmaista viinaa,. Seuraavaksi on se perinnönjako. '
Kaikki on hyvää pataa ja kaikilla on mukava olla ja kaikki ovat ystäviä keskenään. Vaan annahan olla kun pitäisi jakaa tasan euro! Jos jaettavana on velkaa tahi vastuuta, osaamme kyllä kantaa kortemme kekoon. Mutta on se ihmeellinen tuo suomalaisen mieli, euron omaisuus vie sen sekaisin kateudesta ja painaa sen takaisin luolaihmisen tasolle. Muuten niin hyväluontoinen mutta nin ahne!