Jos kuitenkin halutaan avioliittoon. Kysymykseni siis koskee naisia. Nykymoraali on kokenut inflaation, ja persusta voi jakaa monelle ja leikkiä kotia ilman liittoa? Kukapa tälläistä enää haluaisikaan naida liittoon oikeasti, kun muutenkin saa haaraväliä koplata.
Miksi avolittoon suostutaan?
Lisää yh-äitejä?
191013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No eikös ole ihan hyvä kokeilla sitä yhteiseloa saman katon alla ennen naimisiin menoa? Mitä moraalitonta siinä muka on?
Ero voi tulla avioliitossakin. Sitten jos myöhemmin löytää uuden kumppanin, niin se tarkoittaa että silloin tulee jakaneeksi persusta useammalle kuin yhdelle. Ei se avioliitto sitä estä.
Nykyään voi mennä naimisiin vaikka olisi nainut sitä ennen 100 kanssa. Etkös tätä tiennyt?
Ennenkin saattoi mennä naimisiin, vaikka olisi nainut 100 kanssa ennen sitä. Sitä ei vain ollut tapana kertoa ääneen. Ja tämä siis koskee sekä miehiä että naisia.
Onko sulla jäänyt joku olennainen pala puuttumaan, kun et tällaista perusasiaa ihmisestä tajua/huomaa?
On muuten todettu että just nämä jotka kokeilevat yhteiseloa ennen avioliittoa, ovat ne jotka kaikkein todennäköisimmin eroavat, joko ennen kuin ehtivät naimisiin tai naimisiin menon jälkeen, koska siitä testaus mielialasta ei koskaan pääse eroon. Ne jotka menee naimisiin välittömästi, yleensä omistautuu suhteelle aivan toisella tavalla koska on tehty päätös, että sillä ei ole väliä sovitaanko hyvin yhteen vai ei mutta laitetaan homma toimimaan.
Ahaa missäs näin on todettu?
Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat menneet naimisiin alle vuoden seurustelun jälkeen, ovat nykyään kaikki yhtä pariskuntaa lukuunottamatta eronneet ja osalla heistä on lapsiakin. Tunnen myös kaksi pariskuntaa jotka seurustelivat 4 ja 7 vuotta ennen naimisiinmenoa, ovat olleet onnellisesti yhdessä monia vuosia.
Hah, olipa toteamus!
Oma kokemukseni on se, että nimenomaan ne, jotka ovat menneet koulunpenkiltä avioon, eroavat jossain vaiheessa. Ihminen muuttuu 20-30 ikävuoden välillä eniten, ja vasta aika myöhään tiedetään, mitä elämässä halutaan.
Olen kuullut sanottavan, että ensimmäinen puoliso on se, joka valitaan lasten isäksi/äidiksi. Toinen puoliso on se oikea puoliso, joka valitaan siinä vaiheessa, kun oma identititeetti on kehittynyt sille asteelle, että tiedetään, millaista ihmissuhdetta oikeasti kaipaa.
Kannatta se ensimmäinen kierros jättää väliin ja vasta yli 30v ruveta harkitsemaan lapsen saamista ja muuta koska ihminen itsenäistyy siinä 30 kympin vaiheella ja tietää mitä tahtoo ja hyvä ikä tulla isäksi tai äidiksi on noin 35v koska silloin on menot mentu ja aika rauhoittua. Vähän yli 20 kymppisenä perheen perustaneilla menojalka vipottaa ja ei jaksetakkaan panostaa perhe-elämään kunnolla kja alta 40v ollaan jo toisella kierroksella. Itse isäksi 34v ja oli hyvä ikä ja nyt lapsi 16v ja voiton puolella.
Se johtunee siityä, että suurinosa niistä, jotka ei kokeile yhteiseloa ennen naimisiin menoa taitaa olla uskovaisia? Ja eroamisen kynnys heillä lienee isompi. Mitä yhteisö sanoisi ja onhan se syntiäkin...
Miksi sitten ei voisi mennä naimisiin tutustumatta lainkaan toiseen? Unohdetaan seurustelukin! Jos ei ole väliä sovitaanko yhteen?! Kenenkä kanssa hyvänsähän sitä voisi saada homman toimimaan. Vai?
Hyvä puoli että avoerossa ei tartte omaisuuttaan jakaa kenenkään kanssa ja vain yhteinen omausuus joka on kummankin nimissä menee jakoon ja se mikä on vain toisen nimissä' ei tartte laitta jakoon.
No nimenomaan! Avoliittoon mennään eroamistarkoituksessa. Sen ei ole tarkoituskaan kestää.
Kun olen ollut saman naisen kanssa jo 21v ja siitä avoliitossa 20v eikä se naimisiin meno asiaa mihnkään muuttaisi ja lapsikin jo melkein 16v niin se on ihna sama on onko naimisissä vai koska asunnot yhteinen ja muutenkin iltu jo niin kauan yhdessä ettei enää halua ole vaihtaa hyvää mihinkään.
"Avoliittoon mennään eroamistarkoituksessa. Sen ei ole tarkoituskaan kestää."
Voi sentään, ei kukaan mene varmaan avoliittoon eikä avioliittoon eroamistarkoituksessa. Mutta niin vaan niitä eroja silti voi tulla (avoeroja ja avioeroja) vaikka alkuun tuntuisi, että me ei erota koskaan. Sen takia tehdään avioehtojakin. Realismia. 100% varma kun ei voi koskaan olla.
A-V-I-O-liittoon mennään eroamistarkoituksessa. Turvataan selusta jos vaikka toinen delaa tai tulee vaikka isoanopilta perintöä. Eli otetaan se pahin ja anteliain skenaario vastaan ja kirjoitetaan suhdesopimus -kylmää! Oletteko koskaan miettineet miksi avioliitossa elävät ovat niin katkeria avoliitossa asuville. No juuri siksi kun ovat itse huomanneet tehneensä virheen tässä suhteessa ja nyt harmissaan tyrkyttävät omaan huonoa toimintamallia muille!
Tunnen niin monta epäonnistunutta avioparia, että eipä juuri avio-onni houkuta.
takaperäkyläänkin on tullu netti...
Miksi mennä naimisiin ja jakaa tulonsa jonkun äijän kanssa. Äijä elättäköön itsensä, minä itseni.
Itse halusin varmasti yhtä paljon avoliittoa alkuun kuin mieskin. En voinut kuvitella meneväni 1-2 vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Enkä myöskään haluaisi "vain" seurustella vuosikausia. Omasta mielestäni on parempi katsoa ensiksi miten yhdessä asuminen sujuu ennen kuin naimisiin mennään. En muuttaisi ihan kenenkä tahansa kanssa yhteen vain "koplatakseni haaraväliä" (eiköhän sitä saisi koplata yhteen muuttamattakin?). Tuskin moni muukaan!
Kyllä minä otan avoliitonkin vakavasti. En muuttaisi yhteen miehen kanssa, jonka kanssa en uskoisi olevan tulevaisuutta enkä olisi vakavasti yhdessä. Enkä ole joka seurustelukumppanin (tai seksikumppanin!?) kanssa yhteen muuttanut! Vain yhden! (jonka kanssa olen nyt naimisissa). Olen vakavissani ja sitoutunut, mutta en kuitenkaan vielä niin vakavasti, että menisin naimisiin. Lapsia sen sijaan en halunnut kuin vasta avioliitossa.
Ihan höpönlöpö kysymys. Jos itse suhtaudut avopuolisoon noin, niin kaikki eivät suhtaudu!
Nykymoraalin inflaatio....? Mikä moraali? Kouluun huoraksi pukeutuneena tullut 14-vuotias tyttö passitettiin kotiin siis avioliitossa asuvien vanhempiensa luo vaihtamaan vaatteet. Äiti tuli ja haukkui opettajan.
Aika törkeä ilmaisutapa ilmeisesti noin avioliitossa elävälle "jakaa persettä". Mutta oman kokemukseni mukaan avioliitoissa tuo termi tuleekin hyvin tutuksi liiton ulkopuolella harjoitettavan toiminnan kautta.
Meistä se nyt vain tuntui hyvältä ratkaisulta. Oltiin aina yhdessä, muttei asuttu yhdessä. Sitten kun mieheni muutti takaisin tähän kaupunkiin, tuntui typerältä että hän muuttaisi takaisin isänsä luo, jossa oli asunut ennen kuin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Typerältä tuntui myös että hän muuttaisi omaan asuntoon, koska olimme muutenkin ajatelleet muuttaa yhteen. Kihloihin emme halunneet myöskään mennä ennen kuin tiesimme että myös arki sujuisi. Itse ihmettelen enemmän niitä jotka muuttavat yhteen vasta aamenen jälkeen.
Olemme sittemmin, pari vuotta myöhemmin, menneet kyllä kihloihin. Ei se avoliitto estä naimisiinmenoa myöhemmin.
olen itse 32 vuotias nainen. ensin ajattelin etten koskaan tarvitse avioliittoa kun se tuntuu niin vanhanaikaiselta. nyt olenkin huomannut että tämän ikäisenä olen lähinnä vanhapiika ja tosi hajalla kun en tiedä hankinko lapsiakaan koskaan ja onko mies minuun oikeasti rakastunut. menkää naimisiin, hankkikaa perhe ja olkaa oikeasti onnellisia kun siihen on mahdollisuus!!!!
Miksi kysymyksesi koskee vain naisia? Oletko jotenkin sovinisti? Tai näitä olen niin ylpeä kun olen Rouvaksi päässyt?
Että naisten ei sovi jakaa persusta monelle, mutta miehellä voi hyvin olla suhteita vaikka kuinka moneen naiseen? Se ei ole lainkaan moraalisesti väärin? Jos kaikki naiset menisi naimisiin neitsyinä, niin kenen kanssa ne miehet pelehtisi? Keskenään?
Mielestäsi naiset ovat aina siis niitä, jotka haluaa naimisiin ja odottaa miehen kosintaa kun kuuta nousevaa? Ja ottaa avomiehensä mielellään aviopuolisokseen? Miehet taas ei halua kovin mielellään naimisiin, ei ainakaan naisen kanssa joka on mennyt suostumaan avoliittoon (hui kauhistus mikä nainen!)?
Aika mustavalkoinen maailma? Itse et ilmeisesti koskaan ole avoliitossa ollut ja et taida asiasta juuri mitään tietää. Luulet vain tietäväsi.