Mielestäni upea Mozartin sinfoniatuotanto on täysin aliarvostettu kokonaisuus, ja Beethovenin rankasti ylimitoitetusti huomoitu.
B:n sinfoniat olivat uudistavia ja pioneeritöitä. Mutta eivätkö Mozartinkin olleet? Jupiterin finaali on mielestäni jopa YLI kaiken mitä B kirjoitti tässä kehyksessä; tietysti beethovenin ysin finaali on nerokas, mutta Jupiterin kontrapunkti on ehkä vielä monimutkaisempaa - tai ainakin tasoissa.
40. sinfonia vaikutti viidenteen. 41. vaikutti kolmanteen. Mozart sävelsi paljon enemmän sinfonioita lyhyemmässä ajassa, määrä ei korvaa laatua, mutta onko Mozartin laadussa moittimista?
NEROKKAAT viimeiset Mozart-sinfoniat vetävätkin vertoja. jupiter on tavallaan jäljessä eroicassa nimenomaan uudistuksissa, mutta toinen osa Beethoven kolmannessa eli eroicassa, joka pohjautuu Mozartin toiseen osaan jupiterissaan, kalpenee Mozartille!!!
Sinfonia 40 vs. 5 - MOSSE.
Voidaan ajatella että Beethoven oli eka sinfonikko jos halutaan ajatella että beethovenin luoma tyyli esim. nyt on kokoluokkansa takia ja romantiikkaa ennakoivine piirteineen SE SAMA SINFONIA, mihin Mahler ja Sibelius nojaavat, mutta Beethoven itse nojasi Mozartiin.
jOS TAAS arvioidaan sinfoniaa sinfoniana ja hyväksytään että Haydnin, J.C.Bachin, Mozartin mestariteokset ovat ne vain eri tyylin orkesteritaidetta... niin ja sitten vielä otetaan vain musiikki huomioon niin MOZART ON PAREMPI.
Ja ihan dorkaa ajatella että Mozartilla ei olisi pauketta sinfonioissaan: 39./41. - hankkikaa 4 viimeistä sinfoniaa sisältävä levytupla, jossa toisella cd:_llä on noi 2 sinfoniaa. Ja 30 jälkeen on kaikki Mozart-sinfoniat hyvii!!!!
B:n sinfoniat olivat uudistavia ja pioneeritöitä. Mutta eivätkö Mozartinkin olleet? Jupiterin finaali on mielestäni jopa YLI kaiken mitä B kirjoitti tässä kehyksessä; tietysti beethovenin ysin finaali on nerokas, mutta Jupiterin kontrapunkti on ehkä vielä monimutkaisempaa - tai ainakin tasoissa.
40. sinfonia vaikutti viidenteen. 41. vaikutti kolmanteen. Mozart sävelsi paljon enemmän sinfonioita lyhyemmässä ajassa, määrä ei korvaa laatua, mutta onko Mozartin laadussa moittimista?
NEROKKAAT viimeiset Mozart-sinfoniat vetävätkin vertoja. jupiter on tavallaan jäljessä eroicassa nimenomaan uudistuksissa, mutta toinen osa Beethoven kolmannessa eli eroicassa, joka pohjautuu Mozartin toiseen osaan jupiterissaan, kalpenee Mozartille!!!
Sinfonia 40 vs. 5 - MOSSE.
Voidaan ajatella että Beethoven oli eka sinfonikko jos halutaan ajatella että beethovenin luoma tyyli esim. nyt on kokoluokkansa takia ja romantiikkaa ennakoivine piirteineen SE SAMA SINFONIA, mihin Mahler ja Sibelius nojaavat, mutta Beethoven itse nojasi Mozartiin.
jOS TAAS arvioidaan sinfoniaa sinfoniana ja hyväksytään että Haydnin, J.C.Bachin, Mozartin mestariteokset ovat ne vain eri tyylin orkesteritaidetta... niin ja sitten vielä otetaan vain musiikki huomioon niin MOZART ON PAREMPI.
Ja ihan dorkaa ajatella että Mozartilla ei olisi pauketta sinfonioissaan: 39./41. - hankkikaa 4 viimeistä sinfoniaa sisältävä levytupla, jossa toisella cd:_llä on noi 2 sinfoniaa. Ja 30 jälkeen on kaikki Mozart-sinfoniat hyvii!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ja 30 jälkeen on kaikki Mozart-sinfoniat hyvii!!!!" Mites sitä aiemmat? Itse tunnen niistä vain kolme (25, 26, 28), jotka kyllä ovat kaikki upeita.
Mozartin ekat sinfoniat eivät ole erityisen hyviä, mutta ne ovat uskomattoman nerokkaita 8-10 vuotiaan tekemiksi teoksiksi! Joku 20. on kyllä jo hyvä. 25. on ensimmäinen kantaohjelmistoon jäänyt klassikko. Mutta toki ns. perussinfonioita, hyviä sellaisia, ovat monet ennen 38-41 tehtyjä sinfonioita. Jupiterin finaali on huikea, samoin ääriosat 40.gmolli-sinfoniasta, aivan omaa luokkaansa sinfoniamusiikissa jonkun Beethovenin, Schubertin, Brahmsin ohella, mutta mä sanoisin että Mozart oli suurin sinfonioiden ja oopperoiden säveltäjä. Konsertossa ei kiistatta, koska onhan toi Bach, JS.
Täysin typerää rankata näitä asioita ylipäätäänkään. Emme keskustele absoluuttisesta (luonnon) tieteestä, vaan puhtaasti ihmisen luomista rakenteista, joita eri yksilöt aistein havainnoivat. Kyse on silloin väistämättä mielipideasioista, joka on yhtä päivänselvää kuin sekin, että Mozart paukuttaa siinä missä myöhemmätkin tekijät. Perin outoa vastakkainasettelua, joka saa poliisi-ilmiölle tyypillisiä piirteitä a´la kontrapunktin monimutkaisuuden painotus kriteerinä.
Ilmiö on tyypillinen muillakin kulttuurin sektoreilla, mikä kuvastaa tietyn ihmistyypin luonteen ominaispiirteistä jotain olennaista. Kannetaan suorastaan kaunaa siitä, että joku yksilö on 'kohtuuttomasti' arvostettu suhteessa johonkin toiseen yksilöön. Omien näkemysten perusteluissa yritetään sitten lähes poikkeksetta nojata joihinkin syvempää perehtyneisyyttä esille tuoviin, kenties ammatillisiksikin luonnehdittaviin näkökohtiin. Melko helposti kyseenalaistettava ajattelutapa kun huomioidaan se, että näissä ilmiöissä liikutaan hyvin vahvasti makuasioiden parissa ja pohjimmiltaan mieltymyksissä yksittäisten persoonien luomuksiin.
Tästä huolimatta on tietysti selvää, että voimme erotella hyväksymiemme kriteereiden pohjalta tiettyjä tekijöitä esimerkiksi historiallisessa kehityskulussa. Nämä kriteerit voivat siis yhtä lailla olla edellä mainittuja ammattitermejä tai sitten vain muutoin aiheeseen perehtyneisyyttä osoittavia. On kuitenkin syytä muistaa, että voimakkaat emotionaaliset näkemykset eivät ole omiaan vahvistamaan tällaisten (erottelevien) analyysien vakuuttavuutta. Siten näillä kriteereillä ei pitäisi olla mitään sijaa suoranaisen mielipiteen ilmaisun kanssa, eikä niitä tulisi käyttää lisätehosteena subjektiivisten näkemysten esille tuonnissa.
Yleisesti vielä historiallisesta kehityskulusta sen verran, että uuden on aina perustuttava joltain osin vanhaan. Vaikka tässä vanhasta ammentamisen määrässä onkin eroja, on se kuitenkin aina mukana vapaimmissakin tajunnanvirroissa.