Miksi nykyään pitää olla niin helkkarin ulkonäkökeskeisiä, et jokainen jo valmiiks normaalipainonen tyttö laihduttaa ittesä tikuks ja rääkkää vartaloaan olemalla syömättä vaikka kuinka tarvis jo ruokaa ja kituis! Miks ihmeessä joka nuoren täytyis treenata kauheesti koko ajan ja olla uber-liikunnallinen. En mä ainakaan käy koskaan lenkillä pakosta! Se menee jo sairaan puolelle. Käyn ulkon sillon ku siltä tuntuu. Mun paino on ihan normaali ja itsetuntoa kasvattanu paljon enemmän se ku lakkasin välittämästä mun vartalosta ja kyyttäämästä koko ajan et onko lähteny läskit! Ei laihuus tee itsetuntoa! Itsensä nälkiinnyttäminen ja anoreksia toimii JUURI PÄINVASTOIN! Siitä tunteesta on itsetunto kaukana! Älkää menkö sille tielle. Opetelkaa mieluummin olemaan tyytyväisiä itseenne noin. SEN JÄLKEEN voitte laihduttaa jos vielä haluatte.
Terveellinen ruokavalio on tärkeä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Oman kehon hyvinvointiin on hyvä suhtautua vastuullisesti. Ihminen on tähän kuitenkin henkisesti kypsä vasta kun kunnioittaa itseään sellaisena kuin on ja on suht tyytyväinen itseensä. Pakkolaihdutus ja rääkkitreenit eivät ole kehon vastuullista kunnioittamista! Jos lähtee laihtumaan sillä mentaliteetilla, että haluaa mallin mittoihin ja olla kauniimpi kuin muut, tulee vain pettymään ja kärsimään liikaa. Laihtuminen ei ole helppoa ja se kostaa. Mitä enemmän yrität väkisin laihtua ja muuttaa ruokavaliota, sitä vaikeampaa ja tuskaisempaa se on. Saatat hetkittäin olla itseesi tyytyväinen, mutta usein täydellisen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tarkkailua ja on vain TODELLA ulkonäkökeskeisten ja epävarmojen ihmisten saavutettavissa, koska vain heitä se kiinnostaa tarpeeksi (lisäksi ehkä niitä joiden tulo riippuu siitä, kuten mallit ja näyttelijät). Muilla yleensä tulee eteen muut elämän prioriteetit ja jatkuva oman kehon tarkkailu loppuu -ONNEKSI! Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin syödä terveellisesti. Eläkää ihmiset! Tehkää elämällä mitä olette aina halunneet.
En halua syyllistää ketään täällä, mutta haluan varoittaa itsekin anoreksiaan sairastuneena. Minulla ei ole koskaan ollut huonompi itsetunto kuin silloin kun olin alipainoinen! Olin helkkarin kaunis, ihmiset katteli perään kadulla. Mutta valtavan surullinen, tyytymätön ja väsynyt. Se vaati jatkuvaa syömisen tarkkailua ja jatkuvaa terveellisesti elämistä. Nyt kun ajattelen, niin kaikki terveellisyyshömpötys on mennyt liiallisuuksiin. Kukaan teistä ei ole niin huono, että ei pärjäisi pelkällä luonteella. Kehittäkää luonnetta, älkää ulkonäköä! Kaunis luonne on paljon hienompi asia kuin kaunis pärstä tai vartalo. Jos pohditte vain ulkonäköä ei teillä ole aikaa olla omia itsejänne. Mieluummin olen oma itseni 20 kiloa isompana kuin se pakkomielteinen karahka joka olin pari vuotta sitten :)
Terveellinen ruokavalio on tärkeä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Oman kehon hyvinvointiin on hyvä suhtautua vastuullisesti. Ihminen on tähän kuitenkin henkisesti kypsä vasta kun kunnioittaa itseään sellaisena kuin on ja on suht tyytyväinen itseensä. Pakkolaihdutus ja rääkkitreenit eivät ole kehon vastuullista kunnioittamista! Jos lähtee laihtumaan sillä mentaliteetilla, että haluaa mallin mittoihin ja olla kauniimpi kuin muut, tulee vain pettymään ja kärsimään liikaa. Laihtuminen ei ole helppoa ja se kostaa. Mitä enemmän yrität väkisin laihtua ja muuttaa ruokavaliota, sitä vaikeampaa ja tuskaisempaa se on. Saatat hetkittäin olla itseesi tyytyväinen, mutta usein täydellisen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tarkkailua ja on vain TODELLA ulkonäkökeskeisten ja epävarmojen ihmisten saavutettavissa, koska vain heitä se kiinnostaa tarpeeksi (lisäksi ehkä niitä joiden tulo riippuu siitä, kuten mallit ja näyttelijät). Muilla yleensä tulee eteen muut elämän prioriteetit ja jatkuva oman kehon tarkkailu loppuu -ONNEKSI! Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin syödä terveellisesti. Eläkää ihmiset! Tehkää elämällä mitä olette aina halunneet.
En halua syyllistää ketään täällä, mutta haluan varoittaa itsekin anoreksiaan sairastuneena. Minulla ei ole koskaan ollut huonompi itsetunto kuin silloin kun olin alipainoinen! Olin helkkarin kaunis, ihmiset katteli perään kadulla. Mutta valtavan surullinen, tyytymätön ja väsynyt. Se vaati jatkuvaa syömisen tarkkailua ja jatkuvaa terveellisesti elämistä. Nyt kun ajattelen, niin kaikki terveellisyyshömpötys on mennyt liiallisuuksiin. Kukaan teistä ei ole niin huono, että ei pärjäisi pelkällä luonteella. Kehittäkää luonnetta, älkää ulkonäköä! Kaunis luonne on paljon hienompi asia kuin kaunis pärstä tai vartalo. Jos pohditte vain ulkonäköä ei teillä ole aikaa olla omia itsejänne. Mieluummin olen oma itseni 20 kiloa isompana kuin se pakkomielteinen karahka joka olin pari vuotta sitten :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.