Mitä mieltä olette, kun ikäeromme on noinkin suuri, kun minä mies olen 30 v ja tyttöystäväni 54v. Olen tosissani häneen, mutta hän luulee että olen joku onnenonkia. tykkään hänestä tosi paljon, mutta minusta tuntuu, että hän pitää mua vaan kun haluu seksiä, Tää nainen on mun mielestä upea ja ihailen häntä kaikin tavoin, mutta sen päähän ei vain sovi, että meistä tulis pari.
Liikutaan yhessä ja melkein asutaan yhessä.
toki mua joksus vähä nolostuttaa, kun meitä luullaan pojaksi ja äidiksi,
Liikutaan yhessä ja melkein asutaan yhessä.
toki mua joksus vähä nolostuttaa, kun meitä luullaan pojaksi ja äidiksi,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna mennä vaan. Minäki tykkään vanhemmista naisista, niissä on sitä jotain.
Ilpo... Ymmärrän niiiiiiiin hyvin ystävääsi. Olen nainen, 43 vuotta. 3 vuoden aikana olen tavannut työssä 2 nuorta miestä, jotka ovat olleet (tai ainakin niin kertoneet) silmittömän rakastuneita minuun. Toinen minvaua 15 v nuorempi, toinen 9 v nuorempi. Ensimmäinen lähestyi minua vajaa 3 v sitten, toinen vast ikään.
Ok, periaatteessa uskottavia ja perustelut sekä toimenpiteet kohdallaan, mutta... Jotenkin se loukkaa, jotenkin se saa hämilleen. Miksi juuri minä? Siis ajatteleeko, että olen helppo nakki? Mitä? Eikö teknisellä alalla tavata ketään muita ihmisiä? Haloo?
Olen ollut hämilläni tästä, erityisesti koska pidän enemmän vanhemmista. Toisaalta taas toisen ihastuminen, näennäinen vilpittömys jne kiehtoo. Toisaalta tilanne on naurettava ja tietää ettei se voi olla muuta kuin seksiä Lopulta tulee kuitenkin se hetki, että nuorukainen haluaa lapsia jne. Tilanne on jotenkin niin....hallitsematon? Toisaalta miettii myös ympäristön reaktiota . Eli revi siitä:)
Vaikuttaa ikäeron osalta siltä,että haluat "äidinkorvikkeen". Entäs kun koittaa ajat,että ite olet 60-vuotias ja joudut olemaan omaishoitajana tai pitämään puolisoasi Sairaalahoidossa.
Eli elämäsi on joko täysin 'kiinni' hänessa tai sitten podet syyllisyyttä,kn hän on laitoshoidossa ja sinä käyt vielä töissä.
kaikki nuo edellä esitetyt perustelut suhteen epäonnistumisesta ovat tietenkin totta, mutta asiat voivat mennä toisinkin. Monet ihmiset elävät elämänsä loppuun asti kohtalaisen terveinä, mutta onnettomuuksiakin sattuu, ja se vanhempi voi yhtäkkiä ollakin omaishoitaja vaikkapa auto-onnettomuudessa vammautuneelle nuoremmalle puolisolle. Ympäristöhän on mitä on, elleivät hyväksy, niin eivät sitten ole tosiystäviä. Samanikäistenkin suhteet päättyvät hyvin usein eroon, sitä on turha pelätä etukäteen. Minusta lapsikysymys on se suurin este ison ikäeron suhteille: jos lapset ovat molemmilla tehtynä, niin onnistumiselle on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin "tavallisen" ikäeron pariskunnilla. Itselläni suhteet huomattavasti nuorempiin miehiin ovat päättyneet juuri tuosta syystä, mutta en silti kadu niitä. Elämä voi olla lyhyt, joten siitä voi nauttiakin. Tunnen sekä onnistuneita että epäonnistuneita, joten eikun antaa mennä vaan.
Et ole ainoa, usko vain. Jos kysymykseen ei tule halu tehdä perhettä = lapsia, niin miksei, siitä vain. Mikään elämässä ei ole taattua, ei esim jos menet naimisiin samanikäisen kanssa jne. Elämmy vain kerran.