Mä olen ajatellut, että parisuhteen perusjuttuja on se, että kaikista asioista pystytään puhumaan avoimesti.Miten voi suunnitella elämää eteenpäin kun toinen ei kerro mitään mitä ajattelee, mitä haluaa parisuhteelta, tulevaisuudelta jne, mutta kyllä näyttää tunteensa mm.pitämällä kädestä ja halaamalla.Mutta riittääkö se pidemmän päälle? Itseäni ahdistaa puhumattomuus, mutta en myöskään halua alkaa toista painostaa puhumaan. Mun tunteet ei tästä tule syvenemään, koska en tunne miestä riittävästi. Kyseessä on kahden keski-ikäisen kohtalaisen "tuore" parisuhde.En mä mitään rakkaudentunnustuksia kaipaa vaan ihan vaan vähän syvällisempää keskustelua.......edes joskus!!
Onko tulevaisuutta?
tinnis
7631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mieheni tuntee kuulema noin kanssa. Hän haluaisi keskustella avoimesti, puhua tunteista jne. Itselleni se on vaikeaa: koulukiusaaminen ja vanhempien alkoholismi on jättänyt jälkensä minuun. On vaikea luottaa ja erityisesti puhua..
En nyt sano että miehelläsi olisi tällaista taustaa kuin minulla mutta voihan jotain muutakin olla..? Oletko kysynyt miksi hän ei ole halukas puhumaan? Minua joskus ahdistaa kun mieheni ei tunnu tajuavan lähtökohtiani ja sitä että kaipaan kannustusta ja tukea enkä syyllistämistä..
olen itse ollut "entisessä elämässäni" todella huono puhumaan, mutta jossain vaiheessa tajusin puhumisen tärkeyden.
Edellinen suhde kaatui miehen sulkeutuneisuuteen.Itselleni se oli kova pala, koska olin avoin ja kerroin tunteeni niin hyvässä kuin pahassa ja jotenkin toivoin että olisin saanut vastakaikua.Tietty jo hieman vanhemmalla iällä jokaisella on oma menneisyytensä ja mahdollisesti omat traumansa, joten ne usein heijastuvat uuteen suhteeseen.Jokainen itse päättä kuinka avoin on.Mutta jos tosissaan lähtee suhteeseen, pitää myös olla valmis jotain antamaan...
Tässä uudessa suhteessa ihan alkumetreillä kerroin kuinka tärkeää puhuminen minulle on.Jotenkin toivoin, että mies ymmärtäisi ja yrittäisi itsekin puhua, mutta ei.
Nyt on jokin lukko päällä ja kummatkin sen vaistoaa.Voi kuinka helppoa olisi päättää suhde, jos toinen olisi pettänyt, valehdellut,pahoinpidellyt...mutta kun ei... mikä keski-ikäisiä miehiä oiken vaivaa? Ehkä juuri puhumattomuuden takia ovat sinkkuina.
Keski-ikäiselle voi olla vaikeaa palauttaa mieliin, mitä seurustelu on, koska takana on jo oikeita parisuhteita.
Jotta parisuhde voi syntyä, on seurusteltava. Seurusteluun ei välttämättä perusjuttuna kuulu, että kaikista asioista voidaan puhua, koska on ihmisiä, jotka eivät tähän kykene. Seurustelun tarkoitus on paljastaa tuollaiset sudenkuopat, kuten nyt on käynyt ja sen pohjalta voi arvioida, onko rahkeita parisuhteeseen.
Teidän seurustelunne paljasti, että ei ole ja on aika siirtyä seuraavaan.
Ei kannata tyytyä vähään.
ei tule...mä en vaan enää jaksa lähteä mihinkään uuteen...elämä on ihan elämisen arvoista yksinkin.Se ei ole ongelma minulle, olen tottunut myös olemaan yksin ja nauttimaan pienistä jutuista mitä elämä tarjoaa:)))...tietty hyvä avoin ihmissuhde olisi hieno juttu...enkä mä vielä ole heittänyt pyyhettä kehään tämän nykyisenkään kanssa.Tiedän että jossain vaiheessa keskustellaan kasvotusten asiosita ja varauden kaikkeen...
Yleensä miehet haluaisivat jutella kaikenlaisista kiinnostavista asioista, mutta naista ei kiinnosta, ei ymmärrä eikä halua jutella. Miehen päässä liikkuvat monimutkaiset tekniset, yhteiskunnalliset, lääketieteelliset, historialliset ym. kiinnostavat asiat ovat kiellettyjä puheenaiheita joista ei saa jutella ettei nainen pitkästy tai suutu. Ihmissuhdeasioista ei välttämättä tule mitään olennaista sanottavaa mieleen joten parempi on olla hiljaa.
Kaveriporukassa sen sijaan mies voi vapasti jutella mistä tahansa asioista, ei tarvitse pelätä naisen tympääntynyttä reaktiota ja juttua riittää loputtomiin.
Naisia kiinnostavat ihmiset (ja eläimet), jotka he tuntevat ainakin nimeltä. Miehiä kiinnostaa kaikki muu paitsi ihmiset (ja eläimet), jotka he tuntevat ainakin nimeltä.
Ellei mies vapaaehtoisesti kerro syntyjä syviä, niin KYSY! Laadi kysymyksesi sellaisiin muotoihin ettei niihin voi vastata JOO tai EI. Kysymysten täytyy olla avoimia, esim.: mitä sinä Kalle tuumaat, kuinkahan iso asunto olisi hyvä tulevaisuudessa? Vastaus(aivan mittä tahaansa). Jatkokysymys: Entäs mitä hyotypuolia sinä näkisit rivitao-asumisesta? Kalle, sitte kun me olemme naimisissa (ellette vielä ole) milloin sinä haluaisit että alkaisimme hankkia lapsia, viiden vuoden jälkeen vai ehkä myohemmin ja miksi juuri silloin? Vai olisikohan parempi hankkia pari koiraa, niistäkin kun on pidettävä yhtä paljon huolta kuin lapsista mutta taloudellisesti halvempaa? Entäs tyopaikan, nyt kun minulle on tarjottu toiselta paikkakunnalta parempi palkkainen tyo, mikähän olisi viisain tapa vastata tuohon tarjoukseen? jne jne
Heitä kysymyksiä jotka saavat hänet ajattelemaan vastauksia. Kyllä ne sieltä tulevat. Eihän kukkokaan käskystä laula!
JA valitse oikea ajankohta kysymyksiisi. Ei silloin kun hän tulee väsyneenä toistä kotiin. Odota mieluummin kun olette aterian jälkeen päässeet kahviin ja ihan rauhassa istutte iltaa. Tai kun olette yhteisella lenkillä takomassa pururataa.
älä hoputa häntä vastaamaan, odota rauhassa kunnes hän on muovaillut ajatuksesa selviksi. Ellei vastausta tule, niin nykäise pikkuisen "niin, siitä lasten vai koiran hankkimisesta, mitä sinä siitä tuumaat?" jne jne Hoystä vakavammatkin kysymykset huumorilla ettei hän joudu pakokauhun valtaan.