On seurusteltu tiiviisti neljä kk ja selvisi, että olen raskaana. Mies on kertonut olevansa erittäin pettynyt, jos en tee aborttia, koska ei ole valmis isäksi, vaikka kertoo jatkuvasti rakastavansa minua ja haluavansa olla loppuelämän kanssani. Hänelle on ikää 36v. ja itselläni 34v. Hän oli suunnitellut, että pari vuotta ensin seurustelisimme ja menisimme/tulisimme miten huvittaa kahdestaan ja vasta sitten, kun asutaan saman katon alla tämä vauva olisi ajankohtainen asia. Hän ei halua puhua tähän aiheeseen liittyen, koska saa joka kerta päänsäryn ja kirosanat alkavat lennellä. Syyttää itseään kaiken hyvän pilaamisesta, mitä en ymmärrä, koska en näe, että mitään olisi pilaantunut.
Itselle abortti ei tule kysymykseen, koska jo pelkästään oma moraali ei anna periksi. Olen vakityössä ja on oma asunto, joten en myöskään näe rahallista ongelmaa. Ymmärrän kyllä, että 4kk:n seurusteluajassa ei toista opi tuntemaan, mutta nyt vaan kävi näin enkä näe aborttia ratkaisuna. Ikää on jo kuitenkin itsellä ja olen tosi onnellinen, että tulin raskaaksi. Harmi vaan, että kukaan muu ei halua iloita tästä ihmeestä.
Kysynkin, että pitäisikö minun tehdä niinkuin mies haluaa? Tiedän vaan, että vihaisin kumppania abortin jälkeen, koska asia kalvaisi koko loppuelämän mieltä ja hän tietää sen. Tuskin pystyisin hänen kanssaan enää seurustelemaan.
Itselle abortti ei tule kysymykseen, koska jo pelkästään oma moraali ei anna periksi. Olen vakityössä ja on oma asunto, joten en myöskään näe rahallista ongelmaa. Ymmärrän kyllä, että 4kk:n seurusteluajassa ei toista opi tuntemaan, mutta nyt vaan kävi näin enkä näe aborttia ratkaisuna. Ikää on jo kuitenkin itsellä ja olen tosi onnellinen, että tulin raskaaksi. Harmi vaan, että kukaan muu ei halua iloita tästä ihmeestä.
Kysynkin, että pitäisikö minun tehdä niinkuin mies haluaa? Tiedän vaan, että vihaisin kumppania abortin jälkeen, koska asia kalvaisi koko loppuelämän mieltä ja hän tietää sen. Tuskin pystyisin hänen kanssaan enää seurustelemaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
haluat lapsen pitää, mutta mies ei lasta halua, niin eihän tuossa ole kuin yksi vaihtoehto: Jätät miehen ja kasvatat lapsen yksinään. Onnistuu kyllä. Biologinen kellosi tikittää koko ajan.
Ihmettelen kuitenkin, miten noinkin aikuiset ihmiset ei huolehdi ehkäisystä?
Kumpikin halusi lasta ensin ja sen vuoksi ehkäisyä ei käytetty. Mies sitten ei ollutkaan valmis, kun selvisi, että olen raskaana.
Halusitte yhdessä lapsen ja nyt sen saatte. Miehellä rimakauhu tai jotain. Aborttia ei kannata tehdä toisen mieliksi tai painostuksesta. Jos epäröit sitä, niin et tule olemaan sinut itsesi kanssa myöhemmin.
Nauti raskaudestasi, nauti lapsestasi. Aika näyttää onko miehestä elämään kanssasi tämän päätöksen jälkeen, mutta älä sure sitä nyt. Miehen on niin vaikea joskus ymmärtää sitä, että naiselle jo raskauden alussa sikiö on ihan oikea lapsi.
Onnea raskaudellesi.
olette siis alkaneet yrittämään käytännössä heti, ilman että edes tunsitte toisianne ja nyt kävi sitten näin.
tyhmyyden huipennus.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. No nyt tässä vaiheessa onkin sitten molempien pakko ruveta käyttäytymään kuin aikuiset = vastuullisesti.
Älä hyvä ihminen tee aborttia jos moraalisesti koet sen olevan väärin. Siinä tapauksessa tulet aina syyttämään miestäsi asiasta = suhde loppu. Sitten olet ilman miestä ja ilman lasta, koitat taistella katkeruutta vastaan.
Ja mikä mies se tuollainen on joka pompottelee noin. Ensin haluaa lapsen ja sitten kun se on aluillaan niin perutaan koko juttu. Aika uskomatonta.
Toivottavasti kyseessä miehen osalta on ohimenevä alkushokki.
Pitääkö sitä väen vängällä lapsia hommata, abortti on ihan validi ratkaisu tässä tilanteessa. Taitaa alkuperäisellä kirjoittajalla olla vaan lapsikuume päällä, että pitää keksiä ihmeellisiä tekosyitä...oma moraali, hah!
Tuo mies teki todella vääri huoratessaan kanssasi. Sinä teit siinä myos hirveän väärin. Teidän ikäisten on täytynyt tietää että intiimistä kanssakäymisestä melko varmasti seuraa raskaus. Pilleri on 98% varma vain jos pitää sen polvien välissä.
No, nyt on liian myohäistä jahkailla. Te olette yhdessä tehneet sinut raskaaksi. Ette lainkaan tunne toisianne, tuleva avuton ihminen saa aivan ventovieraat vanhemmat.
Mies ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Tuo jo kertoo hyvin paljon sen persoonallisesta olemuksesta. 100% normaalin älykkyysosamäärän omistavista naisista heittäisivät tuon tason retkun minne se kuuluukin. Katuojaan loan ja saastan keskelle. Se nimittäin edustaa juuri sitä.
Sinä voit tietenkin olla yksinhuoltaja ja laillisesti saada retku kokonaan pois lapsen elämästä. Lapsen vartuttua vain kerrot että "äiti teki virheen valitessaan spermanluovuttajaa, mutta se on kääntynyt suureksi iloksi sinun synnyttyä" ja että "spermanluovuttaja EI ole isäsi (sinä et missään tapauksessa KOSKAAN saa häpäistä kunnon isä-hahmoa) se oli vain luovuttaja jonka avulla sinut,lapseni, saatiin aikaan" ja että " Isä on mies joka odottaa innolla ja rakkaudella omaa lastaa, joka kasvattaa ja ohjaa pienokaista, jolle lapsi menee AINA kaiken muun edelle, joka tekee kaikkensa saadakseen koulutettua ja ohjattua lapsestaan yhteiskuntaa loistavasti tukevan jäsenen."
Lapsesi tulee olemaan AINA numero 1 elämässäsi, se on itsestään selvää. Miehet voit unohtaa seuraavaksi 18 vuodeksi, ei sinulla tule yksinhuoltajana olemaan aikaakaan rampata miesten perässä. Sinä tulet olemaan sekä isä että äiti pienokaisellesi jolloin jokainen vapaa minuutti menee lapsesi kanssa. Se on ehdottomasti vähintä jota voit antaa.
Halvat naistenlehtien lässytykset "Huoraava äiti on onnellinen äiti" voit täysin jättää omaan arvoonsa. Onnellinen äiti EI ole huora!
Toinen vaihtoehto on tietysti jatkaa tuon retkun kanssa ja antaa lapsi adoptioon, perheeseen jossa häntä jo odotetaan ja tullaan rakkaudella hoivaamaan sekä isän että äidin yhteisvoimin.
Itse olen 27-vuotias ja kyllä haluan perheen jossain vaiheessa. Mies pitää olla ainoastaan siksi että saa yhteiskunnan hyväksynnän lapsen tekemiselle ja siinä että hänestä olisi jotain taloudellista tai käytännön apua (miehestä voi olla tosin paljon haittaakin). Miehet ovat kaikki samanlaisia kusipäitä, joten itse valitsen vähän vaatimattomamman miehen, pääasia on että on kiltti eikä käy vieraissa tai juo hirveesti.
lisääntyminen väliin.
ja epätoivonen niin pidä lapsi,mutta älä nyt saatana soikoon ruinaa koskaan mieheltä rahaa äläkä syyllistä häntä koskaan mistään, sillä SÄ olet sitten syypää jos joskus jotain ongelmia ilmenee lapsen hyvinvoinnissa. mut mieti kuinka sä pilaat oikeesti sen miehen elämän! mieti ku et ite haluis ja pystyis vielä pitämään lasta vaikka tulevaisuudessa voisitkin ja sitten joku säälittävä itserakas paska päättääkin pitää hankkia lapsen etuajassa jolloin asia jää kalvamaan LOPPUIÄKS. LAPSEN HANKINTA ON LOPUNIKÄINEN ASIA JOKA VAIKUTTAA AINAKIN KOLMEN IHMISEN ELÄMÄÄN, jolloin elämä voi olla pahastikin pilalla. sä et voi aatella että ei se miehen elämää voi haitata jos sä pidät lapsen yksinäs. mieti sitä lasta! ehkä lapsi kumminkin haluaa myös isän ja mieti kuinka sitä vituttaa ku se tajuu että se olis voinut saada oman isän jos vaan oma horoäiti olis malttanut odottaa muutaman vuoden lisää eikä toimia itsekkäästi!
sä näet takuut siitä, että tämä ap:n miekkonen olisi parin vuoden päästä ollut yhtään sen kypsempi isäksi? Ei ajan kuluminen sinänsä ketään kypsytä ja omia ongelmiaan (esim. sitoutumiskammoa tai vastuun pakoilua) voi väistellä niin kauan kuin ympäristö on niin "kilttiä", että myöntyy ja taipuu sen kypsymättömän oikkuihin.
Aloittajalle sanoisin, että jos moraalisi on aborttia vastaan, niin älä tee sitä. Saatat lapsen pitämällä menettää miehen, mutta tuskinpa suhteenne jatkuisi onnellisten tähtien alla abortin jälkeenkään. Itse sua muutaman vuoden vanhempana ajattelen, ettei sulla välttämättä ole hirveän monta vuotta aikaa, jos lapsen haluat. Omassa elämässä kävi juuri niin, että kun n. 38-vuotiaana olisin ollut valmis äidiksi, niin puolisopa ei ollut. Siinä sitten jonkin aikaa eleltiin edelleen yhdessä, sillä en ollut valmis rikkomaan liittoa ja alkamaan etsiä miestä "vain" isäksi lapselle. jLopulta puoliso löysi uuden kullan, itseään kymmenkunta vuotta nuoremman naisen, jolla ei biologinen kello tikitä samalla lailla kuin vähän vanhemmilla. On ollut aika vaikeaa päästä yli ja irti suhteen loppumisesta. Olen katkera, juu. Toivottavasti en loppuikääni.
Voi olla, että mies myöhemmin haluaa olla isänä lapselle. Jos ei halua, niin ei se biologisen isän läsnäolo lapsen elämässä mikään välttämättömyys ole. Jos sinulla on esim. veljiä tai hyviä miespuolisia ystäviä, niin he voivat lapsen varttuessa paikata sitä isän puutetta.
...elä lapsen kanssa yhdessä onnellista elämää. Minäkin olen yksinhuoltaja äiti kahdelle lapselle . Hyvin meillä menee ilman lasten isääkin. Hän ei käy edes katsomassa lapsia . En tiedä miksi . On kyllä pitkä välimatka mutta siitä huolimatta vois joskus tavata lapsiaan . En ole kieltänyt ainakaan tapaamisia . No joudun olemaan lapsilleni äiti ja isä . On minulla kyllä veljiä jotka näyttävät miehen mallia varsinkin pojalleni . Tytär ihmettelee usein miksi isää ei näy . ---Kuitenkin parasta elämässäni on lapset .
ja ihan rauhallisesti ja suoraan. Toista ei saa kiristää, mutta tunnet itsesi ja jos suhde ei jatku abortin jälkeen, niin se ei jatku.......mutta kerro mitä pelkäät tuntevasi abortin jälkeen. Kerro siis mitä PELKÄÄT TUNTEVASI, vaikket haluaisi tuntea niin.
Olen itse ollut eritt. pitkässä ja sitten lyhyemmissä suhteissa. Ei katso myöskään aika aina tutustumisesta, miten loppupelissä menee. Jos kaksi tietyntyylistä ihmistä kohtaa, voi se olla menestyskin. Sekun on aina aika riskinottoa antaa itsensä likoon suhteeseen. Kuka on se oikea, että mistä sen etukäteen tietää ? ?Mutta on se niinkin, että ollaan yks seitsemän vuotta yhdessä ja mitään ei tapahdu, niin sekin voi kalvaa suhdetta ja tappaa monta rikasta ja hyvää asiaa. Olet ilmeisesti rohkeampi kuin miehesi.
Rohkeasti asioihin kiinni ja rohkeita päätöksiä. Jos mies pakottaa aborttiin, hänkin ottaa siinä riskin. Itsenä miettisin koko miestä ja luonnettansa uusiksi. On tuolla miehellä jo ikää sen verran että olisi jo ikänsä puolesta valmis vaikka mihin, kun puolta nuoremmistakin on sellaiseen. Miettisin todella sinuna, kenen kanssa olen oikein tekemisissä ja jos toinen on jahkailija tai oikea syy on, ettei hän TUNNE sinua ja se pelottaa tietenkin että jos käy höplänköplän ja sitten maksellaan elatusmaksuja. Hän saaattaa haluta tutustua ensin sinuun ja olla varma sinusta ensihuumankin jälkeen. Kyllä on vaikea tilanne, mutta se riippuu nyt teistä ja toivottavasti tulee kompromissi juttuun.
Jätäjätä
Mitä vaihtoehtoja näet tässä? Onko miehesi oikeasti rakkautesi arvoinen jos hän ei seiso rinnallasi vaan hakee jotain sääliä itseään syyllistämällä?
Meitä lapsettomia, joilla olisi kaikki valmiina pienokaiselle, on tässäkin maassa ihan tarpeeksi. Nauti elämän ihmeestä, miehesi nauttii rinnallasi jos oikeasti sinua rakastaa ja sinusta välittää. Olisi ylpeä isä eikä valittaisi, hävetä saisi kyllä. Jos ei seiso sanojensa takana niin näytä ovea.
Nimim. vuodesta 1997 asti lasta halunneet.