... mikä ihme poikaystävääni vaivaa: yhdessä ollaan oltu jo vuosia, mutta ei puhettakaan yhteen muuttamisesta tai muusta sitoutumisesta. Aikaisemmin moinen ei ole vaivannut, sillä olen itsekin menevää sorttia.
Nyt on kuitenkin mittani täysi, olen täysin tiedoton siitä kannattaako suhdetta jatkaa kun mies ei meinaa aikuistua koskaan. Vietämme kokoajan vähemmän aikaa yhdessä, en tunne hänen kavereitaan (kuuden vuoden seurustelusta huolimatta) ja suhteemme on edelleen "nähdäänks tänää?"-tasolla.
Huomautin tästä miehelleni noin viikko sitten ja hän ihmetteli että hyvähän meillä on näin. Tämän keskustelun jälkeen emme ole mieheni työkiireiden vuoksi tavata joten olen rauhoittanut tilanteen ja antanut hänelle aikaa sulatella asiaa.
Ei ole kyse siitä että pitäisi sännätä naimisiin (sitä en halua vielä ainakaan viiteen vuoteen) mutta haluaisin tietää ovatko kaikki miehet yhtä onnettomia sitoutumisen suhteen vai onko mieheni poikkeus? Miksi yhteisestä tulevaisuudesta keskusteleminen on miehelleni kuin punainen vaate? Ei sen pitäisi NIIN kaukana mietteistä olla näin pitkässä suhteessa.
En tahdo päätyä tilanteeseen jossa huomaan tuhlanneeni koko nuoruuteni kypsymättömän vastuunväistelijän kanssa. Antakaa rakentavia vinkkejä, idiootit älköön vaivautuko
Nyt on kuitenkin mittani täysi, olen täysin tiedoton siitä kannattaako suhdetta jatkaa kun mies ei meinaa aikuistua koskaan. Vietämme kokoajan vähemmän aikaa yhdessä, en tunne hänen kavereitaan (kuuden vuoden seurustelusta huolimatta) ja suhteemme on edelleen "nähdäänks tänää?"-tasolla.
Huomautin tästä miehelleni noin viikko sitten ja hän ihmetteli että hyvähän meillä on näin. Tämän keskustelun jälkeen emme ole mieheni työkiireiden vuoksi tavata joten olen rauhoittanut tilanteen ja antanut hänelle aikaa sulatella asiaa.
Ei ole kyse siitä että pitäisi sännätä naimisiin (sitä en halua vielä ainakaan viiteen vuoteen) mutta haluaisin tietää ovatko kaikki miehet yhtä onnettomia sitoutumisen suhteen vai onko mieheni poikkeus? Miksi yhteisestä tulevaisuudesta keskusteleminen on miehelleni kuin punainen vaate? Ei sen pitäisi NIIN kaukana mietteistä olla näin pitkässä suhteessa.
En tahdo päätyä tilanteeseen jossa huomaan tuhlanneeni koko nuoruuteni kypsymättömän vastuunväistelijän kanssa. Antakaa rakentavia vinkkejä, idiootit älköön vaivautuko
Vastaukset 3
Vanhimmat
siihen enemmistöön, joilla harrastukset tai muut menohalut esiintyvät erittäin voimakkaina, jolloin ei haluta vakiintua aloilleen, ennenkuin alkaa olla 30v mittarissa, toisilla se voi viedä pitenpäänkin ja jotkut eivät asetu milloinkaan, heitä on kyllä enää markinaalinen määrä.
Naisilla Taitaa jo biologinen kello asettaa vakiintumisen selvästi aikaisemmaksi kuin miehillä.
Eli kyllä miehesi asettuu aikanaan, riippuu itsestäsi jaksatko odottaa, vai kannattaako miettiä ikävämpää vaihtoehtoa.
vastauksen voit taatusti saada vain toiselta idiootilta.Sinun on ihan turha täällä kysellä mitään koska sinulta puuttuu täydellisesti kyky ottaa vastaan asiallista tietoa.
Toisaalta sanot että sinullakaan ei ole kiire naimisiin yms., mutta katsot myös että ellei nykyisesi halua "vakiintua" kanssasi hetikohta, niin olet tuhlannut nuoruutesi hänen kanssaan.
Siis TÄH? Eikö sinulla sitten ole ollut kivaa hänen kanssaan nämä menneet vuodet? Oletko hengaillut vastahankaisesti hänen kanssaan ihan vain siinä toivossa että menisitte naimisiin? Miten tämä voi riippua siitä menettekö te lopulta naimisiin tai muutatte yhteen?
Ainakin sinä olet vielä niin teini (vasta 21) ettei sinun kannattaisi vielä mitään miettiä "sitoutumisia" tms., olettaen että poikakaverisi on samaa ikäluokkaa. Jos noin nuorena alatte sitoutua niin sitä todennäköisempää on että myös eroatte myöhemmin.
Anna pojan juosta juoksunsa, pakottamalla et saa muuta kuin paskaa käteesi. Eikös se nyt näytä kuitenkin aika selvältä että hän ei halua vielä sitoutua? Nuorena pitää saada olla vapaa, mikä tosin ei tarkoita että vanhempanakaan pitäisi missään vankilassa välttämättä asua.
Nimim. 27-vuotiaana naimisiin erehtynyt, joka oli kyllä ihan liian varhain.