Mieheni on alkanut selata BBW sivuja. Ne ovat lihavia naisia ihannoivia sivuja. Hän vihjailee minulle, että olisin kauniimpi muutaman kilon lihavempana. Olen jo valmiiksi pyöreä ja nyt olen onnistunut laihtumaan 10 kiloa 3 kuukaudessa enkä takuulla halua lihoa takaisin. Olen eri ihminen nyt, kun olen laihtunut ja nautin urheilusta ja nyt, kun olen tottunut terveelliseen ruokaan maistuu grilliruoka ym pahalta. Haluan laihtua vielä lisää enkä haluaisi palata epäterveelliseen elämäntapaani, koska se teki mut surulliseksi. Olen paljon onnellisempi, iloisempi ja energisempi. Onko tämä ohi menevä juttu vai mitä nyt tapahtuu?Miten nyt mun kannattaisi toimia, että mieheni unohtaisi hömpötyksensä?Mistä johtuu, että mieheni ihailee lihavia naisia?
Isot naiset
entinen onnellinenko
18684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On erilaisia mieltymyksiä, mutta oletan että tapauksessasi merkittävintä on muutoksen nopeus ja se vaatii häneltä sopeutumista uuteen olemukseesi.
Ehkä voisit kotioloissa käyttää välillä aivan liian pieniä liivejä tai kittanoita vaatteita tms. hämäyksiä ja näin saada hänelle mielikuvan siitä ettet ole kovinkaan laiha.
on kuin pappatunturi sitä on kiva räplätä autotallissa ja se on kiva omistaa, mutta ei sillä kehtaa ajella kavereiden nähden.
....
Mun mielestä tässä ajellaan taas pelolla. Se ei kyllä komista ketään.
...ny niinku pitäis komistua?
On huolestuttavaa jos mies ei ajattele toisen terveyttä ja hyvinvointia, vaan vihjailee. Ehkä pitäisi lopettaa ne vihjailut ja keskustella vakavasti. Toistahan pitäisi kannustaa ja tukea omissa tavoitteissa eli esim. hoikistumisessa. Ulkomailla on vakavia tapauksia joissa "miesystävä" on lihottanut naisen pahaan kuntoon, eli hakee vain fetissiä tms. Ei ole leikin asia terveys, ei laihtuminenkaan ole niin helppoa kaikille.
No tein nyt sitten niin, että otin asian puheeksi heti tänään. Kerroin, että tiedän näistä sivuista ja kysyin mitä tämä koko juttu tarkoittaa. Ja hän vastasi, että on aina ihaillut suuresti lihavia naisia, mutta ei ole uskaltanut sanoa sitä, koska on pelänny että suutun. Ja hän sanoi suoraan, että laihtumiseni vaikuttaa seksielämään, koska jo ollessani lihavempi hän toivoi, että olisin ollut sitäkin isompi. Nyt istun mököttämässä tietokone huoneessa ja hän lähti kaljalle kavereiden kanssa.
ja onnettomuus on jotenkin niin raastavan herkkiä asioita. Niissä on monesti turhaa etsiä syyllisiä ja syyttömiä, vaikka kukin omassa elämässään niitä asioita jonottaakin.
"ei ole uskaltanut sanoa sitä, koska on pelänny että suutun."
Kuinkakohan moni kituu asioidensa kanssa vuodesta toiseen ja odottaa että joku tulisi ja ottaisi sen pelon pois.
Kaikkea ei kannata sanoa ääneen, kuten tämäkin esimerkki todistaa. Se nyt vaan on niin, ettei se ulkonäkö kuitenkaan ole ainoa kriteeri parinvalinnassa. Niinpä omaa kumppania kauniimmat tai komeammat eivät maailmasta lopu. Iän myötä ennemminkin päinvastoin. Mutta pitääkö ihmisen saada unelmakumppaninsa ja toteuttaa kaikki fantasiansa ollakseen onnellinen?
Kaikki tuo on totta mitä sanot, mutta omasta kokemuksesta sanon, että unelmakumppani on kyllä hyvä saada. Ilman sitä ei parisuhteen onni meinaa hyvin kukoistaa.
Ajattelen sitä, että tuossakin onni kukoistaisi paremmin, jos ei alunperinkään olisi ollut mitään pelkoja. Onni kukoistaisi joko yhdessä tai erillään. Mutta nyt taitaa olla suhteessa hankala ryppy, joka perustuu, ei siihen mitä kumppanit haluavat, vaan siihen mitä on pelon vuoksi salattu.
Rehellisyys alunperin olisi johtanut joko toiseen parinvalintaan, tai yhteiselon erilaiseen järjestymiseen esim. sen suhteen kellä on tarve laihtumisiin tai lihomisiin ja mistä syystä.
En uskalla sanoa muiden asioihin mikä on oikein, mutta sinänsä hyvä, että tuossa avautuu mahdollisuus vilpittömyyteen, olipa lopputulos mikä hyvänsä.
Minä vähän suvaitsen epäillä, kunka monella on kumppanina se täydellinen prinssi tai prinsessa. Aika monella ei kuulosta olevan edes sitä sopivaa. Sitä paitsi ihmiset usein muuttuvat iän myötä, että vaikka nuorena olisi sen unelmansa nainut, se ei välttämättä sitä enää myöhemmin olekaan. Sitten herääkin kysymys, kannattaako pienten puutteiden vuoksi erota, vai viekö suuremmat niistä kuitenkin voiton. Jos halutaan kuitenkin pysyä yhdessä, niin inhorealismi ei mielestäni kannata.
Etenkin kun ihmisillä on jopa erilainen kuva kumppanistaan kuin kumppanilla itsellään. Että jos vaikkapa minä olisin mennyt naimisiin erityisesti Rouva Ratikan ulkonäön ja huumorintajun vuoksi, hänestä minun pitäisi arvostaa päinvastoin hänen älyään ja empaattisuuttaan. Hänhän mahtaisi tuntea itsensä petetyksi ja arvostetuksi aivan väärien asioiden vuoksi. Sehän muuttaisi hänen mielipiteensä minunkin arvostelukyvystäni ja arvoistani.
eri mieltä, ehkä. Me vaan puhutaan vähän eri näkökulmasta.
Kukapa meistä täydellinen olisi, itselleen tai kumppanilleen. En tosiaan ole täydellisyyden perässä tai puolella. Ei täydellistä kumppania vaan unelmakumppania. Niissä on ero.
Muistelen sun puhuneen sellaisia, että valkoiset valheet ovat parisuhteen liima ja niin on helppoa ja houkuttavaa ajatella. Mun kokemukseni on kuitenkin se, että parasta on olla semmoisen kanssa, jolle ei tarvitse esittää valkoisiakaan valheita. Tai joka ainakin kestää sen että ne paljastuvat, koska niin käy pitkässä suhteessa aina.
Siitä me ollaan samaa mieltä että monella ei ole edes sitä sopivaa. Se on kyllä surullista. Ja mun mielestä siihen on pitkälti syynä se, että ihmiset antavat erilaisten pelkojen ohjata parin valintaa: yksinäisyyden pelon, poikkeavuuden pelon, omien toiveiden pelon,muiden mielipiteen pelon jne.
läskeistä pitävät miehet ovat sairaita!jätä miehesi ja jatku laihdutustasi!
aivan niin...
Ymmärrän miestäsi. Minusta isot naiset ovat yksinkertaisesti hoikkia seksikkäämpiä. Tämän asian myöntäminen aiheuttaa aina naisissa raivon jostain syystä.
Ei raivoa, vaan myönteistä hyminää. Suurin osa suomalaisista naisista on ylipainoisia. Läskien ihannoinnilla (hyvä taktinen veto) oikeutetaan normaalipainoistenkin sidukan imutus ja pakastepizzojen ahmiminen. Kun kehuu läskejä ämmiä, kaikki huutavat hurraata. Ämmät ja niiden ukot, jotka häpeävät läsähtäneitä tanttojaan silloin vähän vähemmän. Ämmiä saa, kun kehuu, että pitää olla jotain mistä ottaa kii..
tiedä. Voihan sillä ollut tullut esiin joku piilevä fetissi tai sitten se on vaan tympääntynyt ja tahtoo jotain todella erilaista mitä sinä olet. Näinhän se usein menee meillä naisillakin...heh. :)
Tässä alkaa olla otetta! Kuka hitto sitä luiden kolinaa sängynpäätyyn jaksaisi kuunnella? Musta se on naista kohtaan lähes sadistista, vähintäänkin piittaamatonta.