Mietin nyt tässä sinkkupäiviä jo useamman vuoden viettäneenä, että mikäköhän tässä koko hommassa mättää. Livenä ei löydy kuin yhdenillanjutuiksi tarjoutujia. Parisuhdetta en edes yritä etsiä baarista, joten ajattelin että ehkä netistä sitten.
Muutama seikka muotoutui ongelmaksi: olen yrittänyt vuoroin tarkkoja kriteerejä (ei tullut vastauksia), vuoroin sitten avoimempaa näkökulmaa (ei tullut mitään), kristillisessä deitissä olen kuin mikäkin babylonian hortto (kun en ole mennyt odottamaan aviolliittoon asti) ja suomi24:ssä tuntuu, että olen liian uskovainen kun myönnän kuuluvani kirkkoon, jopa käyväni siellä. En ilmeisesti sitten vaan osaa laatia sellaista ilmoitusta, että oikea mies siitä innostuisi. Olen välttänyt avatumista huonoista miehistä, en ole tarttunut miesten kirjoitusvirheisiin tai itsestä tyhmältä tuntuviin ajatuksiin vaan avoimesta kirjoitellut kaikille. Pisimmät viestittelyt ovat edenneet kuvan vaihtoon: kuvankin valitsin siten, että siinä näkyy koko kroppa, ei ole epäselvä tms. Ja siihen koko homma onkin kaatunut, ei ole kuulunut miehestä mitään tai harmillisen usein olen kuullut, että sun kanssa on niin kiva keskustella etten halua aloittaa mitään suhdetta, joka pilais kaiken. Minun korvaani tuo kuulostaa ssmalta kuin "et kyllä sytytä mua yhtään". Vaikka itsetunto alkaa olemaan nollassa olen yrittänyt pitää viesteissä iloisen sävyn enkä ole toistaiseksi sortunut "mä ooon niiiin kamala ihminen"-itkuun..
Missä siis vika?
Muutama seikka muotoutui ongelmaksi: olen yrittänyt vuoroin tarkkoja kriteerejä (ei tullut vastauksia), vuoroin sitten avoimempaa näkökulmaa (ei tullut mitään), kristillisessä deitissä olen kuin mikäkin babylonian hortto (kun en ole mennyt odottamaan aviolliittoon asti) ja suomi24:ssä tuntuu, että olen liian uskovainen kun myönnän kuuluvani kirkkoon, jopa käyväni siellä. En ilmeisesti sitten vaan osaa laatia sellaista ilmoitusta, että oikea mies siitä innostuisi. Olen välttänyt avatumista huonoista miehistä, en ole tarttunut miesten kirjoitusvirheisiin tai itsestä tyhmältä tuntuviin ajatuksiin vaan avoimesta kirjoitellut kaikille. Pisimmät viestittelyt ovat edenneet kuvan vaihtoon: kuvankin valitsin siten, että siinä näkyy koko kroppa, ei ole epäselvä tms. Ja siihen koko homma onkin kaatunut, ei ole kuulunut miehestä mitään tai harmillisen usein olen kuullut, että sun kanssa on niin kiva keskustella etten halua aloittaa mitään suhdetta, joka pilais kaiken. Minun korvaani tuo kuulostaa ssmalta kuin "et kyllä sytytä mua yhtään". Vaikka itsetunto alkaa olemaan nollassa olen yrittänyt pitää viesteissä iloisen sävyn enkä ole toistaiseksi sortunut "mä ooon niiiin kamala ihminen"-itkuun..
Missä siis vika?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pahoittelen, ettei miestä löydy.
Sen verran, mitä olen seurannut sivusta, niin ongelmana miehen haussa tutuilla naisilla ollut se, että yksinkertaisesti yrittävät liian "hyviä" miehiä. Vaikka nainen olisi:
1.Lihava
2.Ruma (tai typerät silmälasit)
3.Epätoivonen
4.Ei koulutusta
silti hän yrittää miestä, joka on pitkä, komea, kouluttautunut, sillä arvio itsestään pahasti mättää.
Jos olet kuullut harmillisen monesti (kuten kerrotkin) "sun kanssa on niin kiva keskustella etten halua aloittaa mitään suhdetta" useimmiten se on tekosyy (ikävä kyllä), ulkonäössä on 100% vikaa, piste.
Olen nähnyt niin monta kertaa, että nainen miesten porukasta valitsee parhaimman, vaikkei itse ole mitenkään kiinnostava, ei sellaisia käy edes sääli, ettei löydy vastakaikua. Miehet sentään 80% yrittävät naisen joka on omaa tasoa, tai alle.