Olin seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Rakastin häntä yli kaiken, hän oli hellä ja ymmärsi minua aina. Emme olleet harrastaneet ennen seksiä, sitten eräänä iltana sanoin hänelle, että olen valmis siihen. Menin hänen kämpilleen ja söimme ensin ja sitten hän alkoi riisua minua, kun loppujen lopuksi olin peiton alla alasti, sitten minulle iski jännitys ja paniikki. Sanoin etten haluakkaan, koska minua jännitti niin paljon. Hän vain tokaisi että, no yritetään nyt. Toistin hänelle sanomani etten halua, enkä ole valmis siihen. Poikaystäväni ilme muuttuin uhkaavaksi ja siinä vaiheessa tajusin että kaikki ei nyt ole tällä jätkällä kunnossa. Hän huusi minulle naama punaisena, kuinka hän oli tätä odottanut ja nyt sinä vain itsekkäänä tokaiset ettet ole valmis. Yritin rauhoitella häntä ja aloin tietysti syyttää itseänikin siitä. Noh ... tunti tämän tapahtuman jälkeen makasin sairaalassa raiskattuna ja pahoinpideltynä. Tapahtumasta on nyt vuosi ja minulla on uusi poikaystävä, mutta en luultavasti enää koskaan toivu tuosta tapahtumasta. Olen kyllä kokeillut harrastaa hänen kanssaan seksiä, hän on yrittänyt tukea minua ja olla rauhallinen ja hellä, mutta silti menen kauheaan paniikkiin ja pelkotilaan joka kerta kun yritämme.
en koskaan parannu siitä
raiskattu.
31000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jouduit silloin sairaalaan, siitä ja vammoistasi on varmasti merkinnät jäljellä. Teitkö rikosilmoituksenkin? Jos se jäi tekemättä, niin kysy senkin tekemisen mahdollisuudesta vaikka Tukinaisen puhelinpalvelusta:
http://www.tukinainen.fi/
Ei normaali eikä rakastava ihminen raiskaa toista, vaikka olisi miten seksuaalisesti kiihtynyt. Siinä tyypissä oli alun alkaenkin jotain pahasti vialla, eikä hän ole eikä tule koskaan olemaan (ainakaan jos ei käy terapiassa ja ota myös laillista vastuuta teoistaan sekä pyydä sinulta vilpittömästi anteeksi) aviomiesainesta. Eipä ihme, ettet selviä ihan omillasi asiasta eteenpäin. Rupea etsimään sopivaa ammattiapua, ehkä ainakin traumaterapiaa.
tuota. tuosta on mahdollista parantua, mutta parantuminen vie aikaa, ja se vaatii ammattiapua. ota yhteyttä sairaalaan, ja kysy millaista palvelua sieltä löytyisi, vaikkapa seksuaaliterapeutti tms.. mutta hae ihmeessä apua ja usko siihen että paranet. on varmaan kans tärkeetä että poikakaveri olisi siinä mukana. niin ja minä en ole alan ammattilainen.
Ihmeellistä ettei miehet ole käyneet kirjoittamassa törkykommenttejaan.
Jos viimein tajuaisivat pitää turpansa kiinni vakavien asioiden kohdalla.
Onnea että olet löytänyt vierellesi luotettavan kumppanin - hän on varmasti fiksu ja luottamuksen arvoinen mies. Sellainen jollaista tämän palstan miehistä ei saa tekemälläkään.