Tervehdys!

Tervehdin tuttaviani ainakin kättä heilauttamalla jos ovat kauempana (ei viitsi huutaa), tai nyökkäämälla, joskus jään juttelemaan. Kaupan kassoilla on yleensä jono ja kiire ,että moikataan ja sanotaan jotakin niitä näitä.
Lenkillä käydessäni tuttavat heilauttvat kättä autolla ohi ajaessaan, joko nyökkään tai heilautan kävelysauvaa. Illalla sitten tauolla tai kahvilla tulee vaihdettua kaverreitten kanssa kuulumisia.

No enpä tiedä. Sivistyneet ihmiset mielestäni tervehtivät kaikkia niitä, joiden kanssa joskus ovat jutelleet ja jotka sellaisiksi muistavat, jos vain huomaavat kulkiessaaan ja joskus joku voi tervehtia vain ystävällisyyden vuoksi, vaikka tuntemattomiakin. Jos kyseessä olisi esimerkiksi USA, pidettäisiin vaikkapa sellaisia syvästi sivistymättöminä, jotka eivät osaa toivottaa hyvää päivänjatkoa esimerkiksi tyystin tuntemattomalle kaupan kassallekin tarvittaessa, mutta Suomessa em. käytös tietysti on varmaan joskus vähän varmaan poikkeustapauskin ja siten ainoastaan todella ystävällisten tapa.

Itse asun kaupungissa, joten meikäläisen elinympäristössä kaikkien tervehtiminen ei ole mikään pakko - onneksi, mutta en sitä asiaa kyllä ainakaan negatiiviseksi osaa nähdä, jos joku tervehtii. Ainoa poikkeus olisi kai tyypit, joiden kanssa ei koskaan ole vaihtanut sanaakaan ja jotka silti tervehtivät ja jäävät juttelemaan; sellaisia saattaisi ihmetelläkin, jollei tervehtivä yhtään selitä käytöstään...Esimerkki ns. ei - toivotusta tervehtimisesta: kerran seisoin bussibysäkillä ja tyystin tuntematon tyttö tervehti heti näkyvästi, että " Hei". Aika hämmentyneenä siitä tervehtimisestä sitten kolemnkymmenen sekunnin kuluttua lopulta kysyin, että: "Anteeks, mutta tunnetaanko me jotenkin?", kosken tunnistanut henkilön naamaa tai osannut yhdistää häntä yhtään mihinkään sosialiseen kokemaani tilanteeseen ja hän muistaakseni vastasi, että " Kunhan nyt huvikseni tervehdin"... Jäin häpeämään lähinnä sitä, että olisiko minun pitänyt muistaa tai tunnistaa tyttö jotenkin, joskin tiesin, että kyseessä oli ihminen, jonka kanssa en varmasti koskaan ole ollut missään keskusteluyhteydessä ainakaan lähemmin, koska sellaiset varmuudella muistaa.

Itse en tervehdi kaikkia, eikä varmaan kukaan muukaan. Naapurustoista tervehdin niitä, joiden kanssa olen joskus pari sanaa enemmän vaihtanut. En tiedä nimiä välttämättä, eivätkä sellaiset asiat minua kiinnosta, mutta toki tervehdin, jos tunnistan naaman siten, että joskus olen keskustellut ihmisen kanssa ja jos huomaan. Maaseudulla taas - minun kaupunkielämästäni poiketen, voi olla niin, että on aiheellisesti hienoakin kohteliaisuutta, jos tervehtii vaikka melkein kaikkia vastaantuleviakin, kun varmaan esimerkiksi sellaisissa ei kylänraiteilla kovin hirveästi vastaantulijoita edes ole.

Jos olisin esimerkiksi näkyvässä julkisessa virassa ja jos tietäisin itseni tunnetuksi tai tiedetyksi henkilöksi, varmasti kohteliaisuudesta siinä tapauksessa tervehtisin melkein kaikkia, jotka minua tervehtivät ja jotka huomaan.

Suurempiakin arvostelun aiheita lienee, kuin se, että kuka tervehtii? Sehän on kohtelias ele, eikä useimmiten tarkoita mitään suurempaa.

Autolla ajaessa täällä maalla (missä nyt asun) tervehditään jokaista vastaantulijaa, oli naama tutun näköinen tai ei. Se asia oli mulle kyllä tiedossakin, koska en muuttanut vieraaseen paikkaan asumaan. Kaupungissa asuessa tervehdin lähinnä lähinaapureita ja lähi kaupan kassaa sekä työpaikalla vähän kaikkia siivoojista pomoon.

Nostan kättä tai nyökkään. Kaupan kassalle tai naapuria kävellen vastaan tullen vaihdan usein parin tai useamman sanan.

Kiitos kysymyksistä ja nyt *vilkutan* ja meen pois..