Itse olen ollu monta kertaa hautajaisissa.
Ensin kuoli isoäitini ,sitten kuoli isäni ja sen jälkeen kuoli isoisäni.
Sen jälkeen meni jonkin aikaa kunnes ystäviäni alkoi kuolla.
Joka vuosi on melkein kuollut joku,mutta nyt oli pari vuotta väliä.
Nyt 4 kuukautta sitten kuoli taas erittäin hyvä ystäväni.Nyt kun olen jotenkin siitä selvinnyt,niin
eräs erittäin tärkeä ihminen kuoli 15.9.2010.
Eli nyt on taas hautajaiset edessä:(
En tiedä miten enää selviän tästä kaikesta surusta.
Eli nyt on jo toiset hautajaiset 4 kk:n sisällä:(
Ensin kuoli isoäitini ,sitten kuoli isäni ja sen jälkeen kuoli isoisäni.
Sen jälkeen meni jonkin aikaa kunnes ystäviäni alkoi kuolla.
Joka vuosi on melkein kuollut joku,mutta nyt oli pari vuotta väliä.
Nyt 4 kuukautta sitten kuoli taas erittäin hyvä ystäväni.Nyt kun olen jotenkin siitä selvinnyt,niin
eräs erittäin tärkeä ihminen kuoli 15.9.2010.
Eli nyt on taas hautajaiset edessä:(
En tiedä miten enää selviän tästä kaikesta surusta.
Eli nyt on jo toiset hautajaiset 4 kk:n sisällä:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Läheisen menetys satuttaa, tuntuu kuin sydäntä revittäisiin rinnasta.
Itselläni on myös ollut näitä menetyksiä vähän liikaakin, onneksi ei kuitenkaan pienellä aikaa niin että olen ehtinyt jo hieman ehtinyt toipua edellisestä.
Minä olen menettänyt siskoni, isoäitini, lapseni isän, kolme kaveriani, parhaan ystäväni ja nyt viimeiseksi vielä äitini ja tätä surutyötä teen edelleen.
Näihin menetyksiin ei koskaan totu, mutta olen todennut että aika ja puhuminen auttaa. Ja itkeminen.
Koeta jaksaa. Toivon sulle paljon voimia.
Ajatuksin