Arastelen...

...hammaslääkärille menemistä. Olen aina arastellut. Mulla on ollut suht hyvä hammasluu, mutta etenevä ientulehdus on irrottanut pikku hiljaa hanpaita niin, että lähtevät yksi kerrallaan suht itsestään. Ja niitä on hoidettu! Pesty, hangattu, käyty hammaskiveä poistattamassa ties kuinka paljon. Silti lähtevät. Tämä on vain kasvattanut hammaslääkäriarkuuttani. Nyt kun ylhäältä puuttuu jo suunnilleen puolet, sitä on pikku hiljaa alkanut toivoa, että lähtisi loputkin, että saisi tekarit jotka eivät särje.
Nyt on huolenaiheenani alhaalla vasemalla sivulla toiseksi takimmainen poskihammas, joka on ollut ongelmallinen oikeastaan koko elämäni ajan. Sitä on paikkailtu ja silti se on aika ajoin särkenyt. Muutama vuosi sitten siihen tehtiin juurihoito. Vähän aikaa oli hyvä, mutta muun hoidon yhteydessä otetusta röntgenkuvasta hammaslääkäsri sanoi, että siinä on oierileva pikku tulehdus. Juurihoidetulle hampaalle ei kuulemma voi tuloksekkaasti tehdä mitään jos oireilee, vaan se täytyy poistaa (???).
Tämä hammas on kuitenkin pitkä kuin kukkapenkki, muistaakseni kolme juuriparia siinä näkyi, haralle hieman kääntyneinä. Ja tuo on yksi niistä hampaistani, joka istuu paikallaan kuin tatti, ei heilu yhtään!
Nyt pelottaa kovasti ajatella, että millä ihmeellä hammaslääkäri tuollaisen hampaan saa irti. Lähteköhän yhtenä kappaleena ollenkaan. Ja onko leukaluu ehjä sen jälkeen, ja olenko minä taju kankaalla? Hamma kun särkee vähän jo valmiiksi, on vähän särkenyt ties kuinka pitkään.
Miten valmentautusin henkisesti ( ja muutenkin ) tuon hampaan pois ottoon?
Muuten se sieltä joutaa, koska sille ei ole enää vastinhammasta ylhäällä, ellei sitten aikanaan proteesista olisi.

-Pentti