Olin äskettäin istumassa iltaa yksikseni kun viereeni tuli mukavanoloinen nuori nainen, jonka kanssa juteltiin ehkä 30 minuuttia. Juteltiin kaikenlaista, mutta sitten naiselle tuli kiire mennä pois ja jäin yksin. Tuo taisi olla elämäni ensimmäinen kerta kun tuntematon nainen tulee juttelemaan kun istun jossain yksin, sillä aika vähän käyn missään ja naisethan eivät, valitettavasti, tee paljoakaan aloitteita.
Tästä päästäänkin asiaan, eli mulla on jaloissa liikuntavamma, jota nainen ei varmaankaan huomannut. En jutellut vammastani yhtään vaan olin kuin kuka tahansa vammaton mies. Aloin miettimään, että jos tällainen tilanne toistuu joskus ja nainen pyytää vaikkapa tanssimaan, niin onko tuossa vaiheessa parempi sanoa vähän erikoisesta kävelytyylistä vai nousta kaikessa rauhassa ja mennä tanssimaan? Ainahan ihmiset eivät katso kävelytyylin perään ja esimerkiksi entisessä työpaikassani eräs työkaveri ei tiennyt vammastani kuin vasta kolmen viikon jälkeen kahvipöytäkeskustelussa. Toisaalta välillä kävelytyylissäni on havaittu poikkeavuutta heti jos olen kävellyt tuntemattoman ihmisen ohi.
Tästä päästäänkin asiaan, eli mulla on jaloissa liikuntavamma, jota nainen ei varmaankaan huomannut. En jutellut vammastani yhtään vaan olin kuin kuka tahansa vammaton mies. Aloin miettimään, että jos tällainen tilanne toistuu joskus ja nainen pyytää vaikkapa tanssimaan, niin onko tuossa vaiheessa parempi sanoa vähän erikoisesta kävelytyylistä vai nousta kaikessa rauhassa ja mennä tanssimaan? Ainahan ihmiset eivät katso kävelytyylin perään ja esimerkiksi entisessä työpaikassani eräs työkaveri ei tiennyt vammastani kuin vasta kolmen viikon jälkeen kahvipöytäkeskustelussa. Toisaalta välillä kävelytyylissäni on havaittu poikkeavuutta heti jos olen kävellyt tuntemattoman ihmisen ohi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos ei työkaveri ollut ollenkaan huomannut koko vammaa ennen kuin kerroit, niin ei se voi olla kovin paha. Mielestäni ei tarvitse kertoa ja tehdä asiasta suurta numeroa kun ei se sellainen kuitenkaan ole, pystythän kuitenkin kävelemään.
Huomatkoon nainen sen aikanaan -jos huomaa- ja siinä vaiheessa jos on tunteita jo pelissä niin arvoisesi nainen ei asiasta välitä.
Kyllä olen nähnyt pariskuntia joissa toinen osapuoli, mies tai nainen kävelee hiukan erikoisesti, joten kyllä liikuntavammainenkin voi parin löytää. Sinun tapauksessasi kyse on vielä lievästä vammasta.
Kuten edellinen kirjoittaja jo totesikin, ei sinun kannata mainita asiasta mitään. Jos tanssiminen sujuu vaivattomasti niin ei muuta kun sekaan vaan tanssilattialle.
Olet ehkä liikaakin miettinyt tuota liikuntavammaasi itseksesi ja asia on saanut päässäsi liian suuret mittasuhteet.
Nauti elämästäsi vammastasi huolimatta!
Se ei vaikuta naismarkkinoille josset stressaa siitä turhanpäiväsesti. :)
Ehkei se aina vaikuta. Olen huomannut, että aika usein naiset kohtelevat mua ihan normaalisti, mutta viitisen vuotta sitten menin opiskelukavareiden kanssa baariin istumaan iltaa ja yksi selvästi päihtynyt mies uhkaili väkivallalla. Tämän jälkeen en ole uskaltautunut baariin. Tuolloin taisin kompuroida vähän ja vammani huomattiin. Vaikka naiset ovatkin olleet useimmiten hyvätapaisia, niin en saa heihin kontaktia useinkaan johtuen väkivallan pelosta, joka taas johtuu vammastani. Netissä olen yrittänyt enemmän, mutta ketään en saanut edes kaveriksi lukuunottamatta yhtä naamakirjatuttua.
Päinvastoin. Vaikuttaa helvetisti aivan varmasti.
Turha kuitenkaan stressata asialla johon itse ei voi vaikuttaa.