Elin avioliitossa, jossa riitojen aikana sanojen loputtua puhui nyrkit, kaukosäätimet,astiat yms. Mustia silmiä, naarmuja kehossa sai selitellä työpaikalla.. Hengenvaarallisia tilanteita sattui mm autossa ja lapset tietenkin mukana....
Kun vimein puutuin ongelmaan, jota oli kestänyt n. 10 vuotta, tapahtui käsittämättömiä asioita.
Kerroin vaimolleni, että olen ottanut yhteyttä omalääkäriin sekä poliisin sos. työntekijään ja että meidän tulee selvittää asiat kuntoon.
Vaimo katosi lasten kanssa 4 päiväksi. Myöhemmin hän ilmoittautui lasten kanssa turvakotiin syynä " henkinen väkivalta ". Lapset kaipasivat isää eivätkä täysin ymmärtäneet mistä on kysymys.
Vaimo haki avioeroa ja esti lasten tapaamisia.
Seurauksena oli myös lähestymiskielto, pahoinpitelysyytteitä sekä sokerina pohjalla Lasten hyväksikäyttösyytökset.
Tällä hetkellä saan tavata lapsia kaksi kertaa viikossa valvotusti......
Kaikki tämä tuntuu kuin pahalta unelta, josta ei vain herää.. Huoltajuustutkimukset on kesken ja tuntuu, että menee kuukausia ennenkuin voin olla lapsieni kanssa normaalisti.
Kaikki tämä sen vuoksi kun mies ei enään kestä väkivaltaa. Oikeus ei tahdo uskoa miestä näissä asioissa varsinkin, jos naisen puolelta on sopivia sukulaisia " todistamassa " ja miehen puolelta luotetaan oikeuden puoluettomuuteen.
Olenko ainoa suomalainen mies, joka on ollut liian kauan puhumatta siitä, että nainenkin lyö !!!!!!
Kun vimein puutuin ongelmaan, jota oli kestänyt n. 10 vuotta, tapahtui käsittämättömiä asioita.
Kerroin vaimolleni, että olen ottanut yhteyttä omalääkäriin sekä poliisin sos. työntekijään ja että meidän tulee selvittää asiat kuntoon.
Vaimo katosi lasten kanssa 4 päiväksi. Myöhemmin hän ilmoittautui lasten kanssa turvakotiin syynä " henkinen väkivalta ". Lapset kaipasivat isää eivätkä täysin ymmärtäneet mistä on kysymys.
Vaimo haki avioeroa ja esti lasten tapaamisia.
Seurauksena oli myös lähestymiskielto, pahoinpitelysyytteitä sekä sokerina pohjalla Lasten hyväksikäyttösyytökset.
Tällä hetkellä saan tavata lapsia kaksi kertaa viikossa valvotusti......
Kaikki tämä tuntuu kuin pahalta unelta, josta ei vain herää.. Huoltajuustutkimukset on kesken ja tuntuu, että menee kuukausia ennenkuin voin olla lapsieni kanssa normaalisti.
Kaikki tämä sen vuoksi kun mies ei enään kestä väkivaltaa. Oikeus ei tahdo uskoa miestä näissä asioissa varsinkin, jos naisen puolelta on sopivia sukulaisia " todistamassa " ja miehen puolelta luotetaan oikeuden puoluettomuuteen.
Olenko ainoa suomalainen mies, joka on ollut liian kauan puhumatta siitä, että nainenkin lyö !!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Naiset ovat monesti aivan arvaamattomia, onhan miehissäkin niitä. Mutta yritä nyt jaksaa. Vaikka lastesi äitisi olisikin hullu yritä pitää heihin normaalit välit vaikka se olisikin vaikeaa. Kirjoita vaikka sanomalehtiin asiasta ja kerro häpeilemättä asiasta muillekin. Ne jotka oikeasti välittävät eivät hylkää hädän hetkellä. Äläkä anna lastenkaan hylätä.
Kyllä teitä "piestyjä miehiä" on, mutta asia taitaa olla jonkinlainen tabu tässäkin maassa, jossa on totuttu yhdistämään perheväkivalta aina miehestä lähtöisin olevaksi.
On varmasti raskasta taistella tavallaan koko systeemiä vastaan, poikkeuksena, jollaisia ei tule usein vastaan edes oikeussaleissa.
Mutta kyllä se totuus aina ilmi tulee ja asiat saavat oikeudenmukaisen päätöksen kun vaan jaksaa pitää puoliaan. Luota siihen ja keskity nyt vaan hoitamaan itseäsi, että voimasi riittävät jatkamaan raskaan prosessin loppuun asti.
Lapsillesikin on tärkeää, että he (silminnäkijät) saavat kokea oikeuden tapahtuvan. Siten heidänkin maailmankuvansa pysyy turvallisena kaikesta koetusta ja nähdystä huolimatta.
Naisten miehiin kohdistama henkinen JA fyysinen lähisuhdeväkivalta on maailmalla tehtyjen PUOLUEETTOMIEN ja metodeiltaan validien tutkimusten (siis ei feminististen) mukaan vähintään yhtä yleistä kuin miesten naisiin kohdistama. Itse asiassa naisten on joidenkin tutkimusten mukaan todettu olevan miehiä useammin väkivaltaisen hyökkäyksen aloittajia, jolloin mies puolustautuessaan voi joutua itse syytetyksi. Feministisen katsomuksen mukaan nainen on kuitenkin aina uhri ja mies syyllinen.
Kuvaamasi "käsittämättömät asiat" ovat varsin yleisiä nykypäivän Suomessa, koska lainsäädäntö, oikeuslaitos sekä sosiaalitoimi ovat feministisen ideologian kyllästämiä.
Erotilanteissa väärät pahoinpitely- ja hyväksikäyttösyytökset sekä lähestymiskiellot ovat tehokas ase miestä vastaan. Naisten turvakoteja (miehille tällaisia ei taida edes Suomesta löytyä)käyttävät usein juuri kuvaamasi väkivaltaiset naiset, jotka käyttävät häikäilemättä hyväkseen yhteiskunnan naisille tarjoamaa tukea. Mies saa taistella näissä tilanteissa yksin ja usein taitelunsa häviää. Sitten ihmetellään miesten juopottelua ja itsemurhalukuja.
Tsemppiä sinulle, Lainsuojaton, sillä se sinä todella olet. Jos se yhtään lohduttaa, niin tiedoksi sinulle, ettet todellakaan ole ainoa jolle näin on käynyt.
Et ole kuule ainut.. seurustelin vuosia sitten "ihanan" neitokaisen kanssa, joka hieman viinaa ottaessaan muuttui aika kipakaksi. Yksi kerta se sitten tulistui jostakin pikkuasiasta oikein kunnolla ja yritin hieman rauhoitella häntä, että ie tässä nyt hätää.. No siitäkös akka riemastui ja pamautti minua nyrkillä suoraan nenään ja nokka auki. No minä olin hetken äimän käkenä että mitäs tämä oikein on. Tämän jälkeen otin akka rinnuksista kiinni ja löin lujan yläkoukun suoraan leukaperiin. Eukko pötkölleen lattialle ja siitä toivuttuaan silmät teevatin kokoisena katsoi minua. Ilmeisesti ei ollut kukaan mies häntä aiemmin uhmannut. Sanoin eukolle rauhallisesti että sulla on tunti aikaa kerätä kamppeesi ja lähteä. Jos kosken muhun uudestan, tapan sut. Akka keräsi kamppeensa ja lähti. En ole hänestä sen koommin kuulluut. Että kyllä se nainenkin lyö. On vaan löytävä kahta kovempa takasin, siitä ne oppii.
Joo, täytyy todeta, että kaikille ei elämä tarjoa ruusuja...
Siis onko suhteessanne fyysinen väkivalta toispuolista (nainen lyö)?
Luulen, että vaimokkeellasi on melkoinen luonnehäiriö ja hlökohtaisia ongelmia, jos käyttäytyy tosiaan noin, eli väittää viranomaisille lapsiin kohdistuvasta ahdistelusta jne ilman syytä. Et ehkä tiedä itsekään kaikkea. Kai tilanne on kuitenkin kehittynyt pikkuhiljaa? Olet hiljaa antanut myöten? Sanomattakin lienee selvää, että ainakin nykyisenkaltaisessa tilanteessa teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Luulen kuitenkin, että sos- ja tervhuollon työntekijöiden haastatteluissa asian todellinen laita tulee kuitenkin selville. Siis jos tilanne todella on niinkin musta-valkoinen kuin annoit ymmärtää. Jos tilanne oikeasti on "harmaampi", tällaiset tilanteet päätyvät usein äidin "hyväksi".
Nimim. PRO
sillä olen itse sietänyt 5vuoden pahoinpitelyt äkkipikaisen vaimon puolelta,kaukosäädin on aika usein lentänyt,yleensä nyrkki iskeytyy selkään yllättäen ja olenki oppinut varomaan sanojani.Viikko sitten kerroin oman mielipiteeni pojan syöttämisestä,vaimo kun syötti kiroillen ja puoliväkisin,ensin lensi ruoka päähän jonka jälkeen tuli lyönti,en aluksi huomannut sillä nappasin pojan syliin,että kädestä suihkusi veri.Osuma lihakseen sentin päähän valtimosta sai miettimään lujasti,mutta olen kait liian kiltti sillä kaikki on "hyvin"toistaiseksi...
Hurjaa kuunnella miten pitkälle ihmiset antavat negatiivisten tunteiden, välinpitämättömyyden ja onnettomuuden jatkua.
Reakoidaan vasta kun toinen lyö.
Silloin ollaan jo pitkällä ja tilanteen korjaamiseen menee vähintään yhtä kauan kuin sen kehittymiseenkin, ihmisistä riippuen.
Vyyhden aukominen kantsii alkaa siis jo tänään, jos mielii elää onnellisena toisen onnellisen ihmisen vierellä.
Mitähän Taimi sisseillä tarkoitat?
Ikävä tosiasia on, että monet nuoret naiset ovat itsensä kanssa niin hukassa ja tunne-elämältään epävakaita, että on aivan sama mitä mies tekee tai jättää tekemättä.
Paskaa jää joka tapauksessa käteen.
Miksi sitten tollasten eukkojen kanssa pitää olla? Mä en katsoisi päivääkään jos mun mies löisi mua. En hetkeäkään. Mun lapsuudessa ei nyrkkejä käytetty. Jos niin nyt joku tekee, vieraantuu mun maailmasta niin pahasti että takaisin ei olisi tulemista.
Ja viestin aloittaneelle, voimia. Sä olet tekemisissä häiriintyneen ihmisen kanssa. Erittäin perseestä koko juttu. Tiedän kun olen seurannut vierestä miten raivostuttavan turhauttavaa ja rasittavaa on olla tekemisissä luonnehäiriöisen ihmisen kanssa, joka on ottanut häirinnän kohteeksi tietyn ihmisen. Älä anna periksi. Se tiesi että käy huonosti ja sen piti hyökätä ensin, että saisi sut nalkkiin ja muut ihmiset hösäämän ensin sen tarinan pohjalta sen ympärillä. Nyt sä itse tarvitset malttia toimia niinkun muutenkin toimisit, eli oikein. Totuuden on pakko tulla joskus ilmi, vaikka se veisi vuosia. Toivon sulle vilpittömästi onnea ja jaksamusta asian selittämiseksi.
Kiitos kaikista viesteistä...Se kantaa jotenkin kun huomaa ettei ole aivan yksin. On ollut aika toivottoman tuntuista taistella oman " kunnian " puolesta tässä tilanteessa. Meidän perhe-elämämme oli mustavalkoista eikä siinä juuri harmaita alueita löytynyt.. Haluaisin tietää onko tallaisista suhteista selvinneitä naisia, jotka ovat tunnustaneet oman väkivaltansa ja tehneet asialle jotain. Ja onko miehiä, jotka ovat saaneet asiat vastaavassa tilanteessa järjestykseen... Huvittavin tilanne prossessini aikana oli se kun kysyin sosiaaliviranomaisilta onko mitään vertaisryhmää miehille, jotka kohtaavat väkivaltaa vaimon taholta... vastaus oli... Miesten lyömätönlinja ryhmät.....
Näin sitä huomaa millaisia porsaanreikiä tukitoiminnan piirissäkin jo on. Oliskos aika tehdä aloite ja perustaa se vertaisryhmä "hakatuille" miehillekin..?
On aika yhteiskunnan asenteen muuttua tässäkin asiassa.
Kissa pöydälle vaan, miehet, pitäkää puolianne!
itse voin rehellisesti sanoa joskus ottavani aseekseni lyömisen. humalapäissään riitely mieheni kanssa on johtanut moneen itkuun.. tosin opikseni olen ottanut!samalta miehestä tuntuu väkivalta naiselta kuin toisinpäin. koskaan ei mieheni ole lyönyt takaisin, on tietenkin voimalla siirtänyt sivuun. selvinpäin en ikinä pystyisi kättäni kohottamaan...mutta viina kun saa ihmisen muuttumaan.agressioiteni takia olen melkein menettänyt rakastamani ihmisen.