ja tiedän oikeastaan millä tavallakin ja tiedän mitä sanoa ja osaan käsitellä häntä eron jälkeen. mutta mietin vain itseäni, kuinka tulen pärjäämään ilman häntä ja kadunko sittenkin päätöstäni? mistä voi olla varma että oli oikein jättää hänet? hän on ollut todella törkeä mua kohtaan ja itsetuntoni on laskenut suhteemme aikana mutta ei hän ole silti lyönyt mua tai mitään vakavaa. epäilys on pettämisestä joskus kaaauan aikaa sitten eikä se ole koskaan ollut puheena enkä kyllä edes halua tietääkään..
millaista elämä on eron jälkeen?siis no matter kuinka kauan suhde kesti. kuinka nopeesti siitä toipuu?tiedän että se on niin yksilöllistä ja riippuu suhteesta mut haluan vaan rohkaisua ja muiden kokemuksia! koska haluan nyt tosi kovasti pois suhteesta mut oon nuori ja muiden ihmisten aiheuttamat paineet (mitä ne ajattelee,oonko jollekin velkaa,luotetaanko muhun enää,olenko paha ihminen?) pelottaa. musta tuntuu lahjotulta ja kiristetyltä. vahtiiko ihmiset (tutut,läheiset..ketkä tietävät erosta) mua eron jälkeen ja ajattelevatko ihmiset "no nyt ne epäonnistui, arvasin tuon, mies varmaan petti,noloa, kiittämätön"? ahdistaa, ei tiedä miten suhtautua tulevaisuuteen!
millaista elämä on eron jälkeen?siis no matter kuinka kauan suhde kesti. kuinka nopeesti siitä toipuu?tiedän että se on niin yksilöllistä ja riippuu suhteesta mut haluan vaan rohkaisua ja muiden kokemuksia! koska haluan nyt tosi kovasti pois suhteesta mut oon nuori ja muiden ihmisten aiheuttamat paineet (mitä ne ajattelee,oonko jollekin velkaa,luotetaanko muhun enää,olenko paha ihminen?) pelottaa. musta tuntuu lahjotulta ja kiristetyltä. vahtiiko ihmiset (tutut,läheiset..ketkä tietävät erosta) mua eron jälkeen ja ajattelevatko ihmiset "no nyt ne epäonnistui, arvasin tuon, mies varmaan petti,noloa, kiittämätön"? ahdistaa, ei tiedä miten suhtautua tulevaisuuteen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on kierre, kun kumppani saa itsetunnon laskemaan. Kuvittelet, ettet pärjää ilman sitä etkä saa ketään muuta. Se pitää sut otteessan siksi et sä tunnet olos huonoks kun suhde on huono.
Kuulostipa tutulle..
Kyllä siitä toipuu! Jos suhde on huono, ei kannata tuhlata aikaa sen vuoksi että pelkää yksin oloa. Itse erosin 8 vuoden suhteesta keväällä ja olin todella yllättynyt miten nopeasti erosta toivuin. Luulin, että itken monta kuukautta päätöstäni, mutta niin ei käynytkään. Kuukauden päästä olin jo ensimmäisillä treffeillä. Oli aivan ihmeellinen fiilis olla pitkästä aikaa vapaa ja tavata uusia ihmisiä. Välillä tuntui, ettei uskalla pysähtyä ettei yksinäisyys yllätä.. Toisaalta ymmärrän myös niitä jotka eivät vain uskalla päästää irti huonostakaan suhteesta ettei yksinäisyyttä tarvitse kohdata. Itse kuitenkin ajattelen niin, että on vain yksi elämä enkä halua tuhlata sitä huonoon tai menettelevään suhteeseen. Mielummin olen yksin, vaikka se voi välillä kirpaistakin. On kuitenkin ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla "tilivelvollinen" vain itselleen.
sihen, että tunteet menee laidasta laitaan. Vihaisuudesta itsesyytökseen.
Vaikka oma exäni oli ollut mua kohtaan törkeä ja olen myös lähes varma että hän petti, niin siitäkin huolimatta hänet jätettyäni ikävöin häntä..
Sitten kun erosta oli kulunut muutama kuukausi, tuli se "aika kultaa muistot" vaihe, että jotenkin ne kurjat asiat "unohti" ja muisti vain hyvät hetket.
Mutta senkään ei saa antaa huijata itseä, muista muistuttaa itseäsi niistä huonoista hetkistä, joiden takia halusitkin erota.
Yksilöllistähän se on, toiset toipuu jo muutamassa päivässä, itse kuulun niihin joilla siihen menee vuosia..
Mies oli jo uuden muijansa kanssa naimisissa ja lapsenkin saanut, kun minä vielä työstin eroa;P
Niin erilaisia me ihmiset olemme.
Nyt on kaikesta jo kuitenkin 5 vuotta ja olen itsekin jo ihan kuivilla.
:)
Kuulostaa niin tutulta tuo sinun teksti. Tänä aamuna vihdoin tein eropäätöksen pitkän jahkailun jälkeen. Mies on käyttäytynyt tosi huonosti minua kohtaan, antanut mm. ymmärtää että on mun kanssa vaan säälistä ja että elämä olis paljon parempaa ilman mua. Olisi pitänyt heivata jätkä jo aikoja sitten mutta jotenkin se sai mut koukkuun ja aina kun oon harkinnut lähtöä se on jotenkin manipuloinut mut jäämään. Itsetunto on tässä samalla pudonnut alas ja sitä jotenkin ajattelee että eihän sitä voi jättää kun ei kelpaa kellekkään muulle. Tänään sain kuitenkin vihdoin tarpeekseni ja päätin että nyt saa ukko lähteä. Ajattelin kertoa miehelle illalla että nyt se on loppu, mutta pelottaa ihan kamalasti että se saa jotenkin mut pyörtämään pääni. Ja vaikka ei saiskaan niin silti jo nyt itkettää ja surettaa ja mä tiedän että mulla menee ikuisuus tästä yli pääsemiseen.