Hiukan absurdi tilanne. Olemme mieheni kanssa molemmat sukulaisteni silmissä työttömiä. Itse olen osa-aikaisesti töissä, mutta teen käytännössä töitä kun huvittaa. Mieheni tekee töitä veljelleen että saisi päivänsä kulumaan. Mutta olemme siis edelleen muiden silmissä reppanoita työttömiä, jotka asuu sukulaisten nurkissa.
Totuus on kuitenkin se, että emme kuitenkaan ole varattomia. Vaan voisimme halutessamme ostaa talon tai miksei pienen kartanon ja olla tekemättä mitään täysin järkevää koko loppuelämämme. Ongelma onkin vain se, että uskomme molemmat tämän tiedon olevan liikaa perheillemme. Heillä täytyy olla kohde mitä säälitellä, ja jos viemme heiltä heti sen, voi se olla henkisesti liian raskasta ja aiheuttaa turhaa kateutta heissä.
Niinpä etenemme hiljaa. Olemme jo tehneet viisivuotis-suunnitelman sille kuinka muka kasvatamme omaisuuttamme palkkatyöläisen tavoin. Tuntuu tietty ikävältä elää valheessa, mutta tällä haluamme vain suojella heitä ja tietty vähän itseämmekin siinä samalla.
Onko kellään teillä kokemusta vastaavasta. Mitä teitte?
Totuus on kuitenkin se, että emme kuitenkaan ole varattomia. Vaan voisimme halutessamme ostaa talon tai miksei pienen kartanon ja olla tekemättä mitään täysin järkevää koko loppuelämämme. Ongelma onkin vain se, että uskomme molemmat tämän tiedon olevan liikaa perheillemme. Heillä täytyy olla kohde mitä säälitellä, ja jos viemme heiltä heti sen, voi se olla henkisesti liian raskasta ja aiheuttaa turhaa kateutta heissä.
Niinpä etenemme hiljaa. Olemme jo tehneet viisivuotis-suunnitelman sille kuinka muka kasvatamme omaisuuttamme palkkatyöläisen tavoin. Tuntuu tietty ikävältä elää valheessa, mutta tällä haluamme vain suojella heitä ja tietty vähän itseämmekin siinä samalla.
Onko kellään teillä kokemusta vastaavasta. Mitä teitte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vettä myllyyn ja leveilette kunnolla että on rahaa niin paljon ettei tarttis töitä tehdä ollenkaan ja voi sitä säälin paikkaa kun sukulaiset eivät tiedä että voisitte olla ilman töitä ja heiltä menisi kohde mitä voivotella ja niin edelleen. Sehän on hienoa sanoa jollekkin että olsi rahaa niin paljon ettei tarttis töissä käydä mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Se kateus on kommunistien uskonto ja jos jollain menee paremmin kuin hänellä niin seon kova paikka.
Kun säästöjä on, että on voi tehdä töitä silloin kun huvitta ja sellaista työtä mistä itse pitää.
Ite oon työtön, mutta varallisuutta on kertynyt sen verran, ettei ole mikään pakko mennä töihin.
En minäkään ole sukulaisille paljastanut sitä, että tällä hetkellä eletään ilman mitään tuloja.
Ei ne ole tuloja kyselleet, luulee varmaan, että se saa sitä työttömyys korvausta.
Nykyään harvoin enää sukuloidaan, mutta aina he siitä työteosta puhuvat ja tienaamisesta.
Yksikin on kahdessa työpaikassa ja tuntuu olevat taloudellisesti tiukkaa välillä.
Ulkomaillekin täytyy päästä kerran vuodessa.
Jos eläisivät vähän vaatimattomammin, niin jäis sitä raha ja vapaa aikaakin elämässä enemmän.
Ei vapaa-aikaa voi rahassa mitata, eikä rahalla ostaa, kun ei ole sitä myynnissä.
Kaikilla sukulaisilla on lähes uusi iso omakotitalo ja jos on vanhempi talo, niin on sitä remontoitu viimeisen päälle. Meillä on vanha talo, mutta ei todellakaan mikään viimeisen päälle remontoitu, vaan remontin tarpeessa oleva. Varmaan ei sukulaiset meillä käy senkään takia, kun menis kauan aikaa toipua kyläreissusta mörskätalossa, kun on tottunut asumaan viimeisen päälle hienossa omakotitalossa.
Eivät sukulaiset ole tosissaan kiinnostuneet, jos kerrot heille jostakin uudesta harrastuksestasi, mikäli kukaan sukulainen ei harrasta samaa harrastusta.