Auttakee neitosta pulassa ja kertokaahan, mitä ujon miehen päässä mahtaisi liikkua.. Minä kun luulin pystyväni lukemaan ihmisiä hyvin, mutta nyt en ymmärrä.
Työpaikalle tuli määräaikaisesti työskentelemään eräs mies, johon silmäni kiinnittyivät heti. Hänkin huomasi minut heti, tai siis näin ainakin luulin. Viimeiset muutamat viikot molemminpuolista silmäpeliä, hymyilyä, häneltä runsaasti kohteliaita tapoja - pitää ovea auki, nostaa painavia tavaroita, yms. avustusta. On aina auttamassa minua ja hakeutumassa lähelleni. Ei kuitenkaan koskaan puhunut minulle mitään, korkeintaan nauranut porukassa vitseilleni, kun olen melkoinen hölösuu. Olin jotenkin koko ajan täysin satakymmenprosenttisen varma, että hän on kiinnostunut minusta myös, kaikki se käytös ja (sanaton) huomioiminen sen todisti, mutta hänen olemuksensa huokuu epävarmuutta ja ujoutta. Ihan pelkästään jo se, ettei uskalla katsoa pitkään silmiin, vaan kääntää äkkiä pään pois punastuu. Kun toivotan hänelle viikonloppuja, hän painaa päänsä alas ja punastuu taas. Mielestäni tuo on vain hurjan suloista ja olen tosissaan alkanut kiinnostua tästä miehestä, kun tiedän, että hän on oikeasti hyvä ja aito ihminen, eikä mikään teeskentelevä ja lirkutteleva hyppyheikki. Olen käytökselläni yrittänyt näyttää hänelle "vihreää valoa" tai siis jotenkin ilmaista, että minäkin olen kiinnostunut hänestä.
Noh, tuumasta toimeen. Ajattelin, että kyllä minä voin tehdä alotteita, vaikka olen nainen ja vaikka sellainen yleensä saa naisen vaikuttamaan epätoivoiselta. Taisin vähän liian äkkiä tai liian innokkaasti alkaa 'ahdistella' häntä. Yhtenä päivänä menin suoraa päätä juttelemaan ja kyselin kaikennäköistä omana itsenäni, kun hän yhtäkkiä meni aaaivan jumiin. Siis aivan totaalisen jumiin, katseli muualle, eikä ensin saanut sanaa suustaan. Sitten kun hän jotain vastasi hiljaa minulle, olin lukevinani hänen äänensävystään ja sanojen muotoilustaan tyyliin "Painu vittuun ämmä siitä utelemasta." Säikähdin aika lailla ja peräännyin siitä sitten hiljalleen pois.
Tämän jälkeen olen nyt muutaman päivän vetäytynyt kokonaan hänen läheisyydestään ja olen aivan kysymysmerkkinä. Vaikka usein hölötän ja pölötän porukassa, niin olen itsekin oikeasti arka ja ujo, ja tuollaiset ottaa itsetunnolle aika lailla, kun laittaa itsensä likoon ja takkiin tulee (sympatiani teille, miehet).
En ole nyt ollenkaan edes vilkuillut hänen suuntaan, ja koittanut vältellä paikkoja, joissa sattuisin törmäämään hänen. Ehkä minua hävettää tai sitten en halua ahdistella häntä, who knows. Sitten järkytyin vielä enemmän, kun vahingossa törmäsimmekin yllättäen ja hän vältteli minua melkein yhtä paljon kun minä häntä, eikä hän nyt enää edes katsonut minua - oli kuin ei tuntisikaan. Siihen loppuivat auttamiset, ja silmäpelit sun muut flirttailut ja 'varmat' merkit, että hän olisi kiinnostunut.. Nyt olen hänelle kuin ilmaa.
Onko hän oikeasti vieläkin niin ujo vai olenko tulkinnut kaiken ihan väärin? Eikö hän sittenkään ole kiinnostunut, vai säikähtikö hän yllättävää lähestymistäni vai mistä tässä on kyse? Onko tämä sitä ujon miehen käyttäytymistä? Minulla on kuitenkin edelleen varma tunne siitä, että hän olisi kiinnostunut. Mutten uskalla häntä enää lähestyä. Pallo on nyt hänellä. Olisi kiva kuulla ujoilta miehiltä itseltään, mitä he tästä ajattelevat kun vertaavat omaa käyttäytymistään naisten kanssa.
Työpaikalle tuli määräaikaisesti työskentelemään eräs mies, johon silmäni kiinnittyivät heti. Hänkin huomasi minut heti, tai siis näin ainakin luulin. Viimeiset muutamat viikot molemminpuolista silmäpeliä, hymyilyä, häneltä runsaasti kohteliaita tapoja - pitää ovea auki, nostaa painavia tavaroita, yms. avustusta. On aina auttamassa minua ja hakeutumassa lähelleni. Ei kuitenkaan koskaan puhunut minulle mitään, korkeintaan nauranut porukassa vitseilleni, kun olen melkoinen hölösuu. Olin jotenkin koko ajan täysin satakymmenprosenttisen varma, että hän on kiinnostunut minusta myös, kaikki se käytös ja (sanaton) huomioiminen sen todisti, mutta hänen olemuksensa huokuu epävarmuutta ja ujoutta. Ihan pelkästään jo se, ettei uskalla katsoa pitkään silmiin, vaan kääntää äkkiä pään pois punastuu. Kun toivotan hänelle viikonloppuja, hän painaa päänsä alas ja punastuu taas. Mielestäni tuo on vain hurjan suloista ja olen tosissaan alkanut kiinnostua tästä miehestä, kun tiedän, että hän on oikeasti hyvä ja aito ihminen, eikä mikään teeskentelevä ja lirkutteleva hyppyheikki. Olen käytökselläni yrittänyt näyttää hänelle "vihreää valoa" tai siis jotenkin ilmaista, että minäkin olen kiinnostunut hänestä.
Noh, tuumasta toimeen. Ajattelin, että kyllä minä voin tehdä alotteita, vaikka olen nainen ja vaikka sellainen yleensä saa naisen vaikuttamaan epätoivoiselta. Taisin vähän liian äkkiä tai liian innokkaasti alkaa 'ahdistella' häntä. Yhtenä päivänä menin suoraa päätä juttelemaan ja kyselin kaikennäköistä omana itsenäni, kun hän yhtäkkiä meni aaaivan jumiin. Siis aivan totaalisen jumiin, katseli muualle, eikä ensin saanut sanaa suustaan. Sitten kun hän jotain vastasi hiljaa minulle, olin lukevinani hänen äänensävystään ja sanojen muotoilustaan tyyliin "Painu vittuun ämmä siitä utelemasta." Säikähdin aika lailla ja peräännyin siitä sitten hiljalleen pois.
Tämän jälkeen olen nyt muutaman päivän vetäytynyt kokonaan hänen läheisyydestään ja olen aivan kysymysmerkkinä. Vaikka usein hölötän ja pölötän porukassa, niin olen itsekin oikeasti arka ja ujo, ja tuollaiset ottaa itsetunnolle aika lailla, kun laittaa itsensä likoon ja takkiin tulee (sympatiani teille, miehet).
En ole nyt ollenkaan edes vilkuillut hänen suuntaan, ja koittanut vältellä paikkoja, joissa sattuisin törmäämään hänen. Ehkä minua hävettää tai sitten en halua ahdistella häntä, who knows. Sitten järkytyin vielä enemmän, kun vahingossa törmäsimmekin yllättäen ja hän vältteli minua melkein yhtä paljon kun minä häntä, eikä hän nyt enää edes katsonut minua - oli kuin ei tuntisikaan. Siihen loppuivat auttamiset, ja silmäpelit sun muut flirttailut ja 'varmat' merkit, että hän olisi kiinnostunut.. Nyt olen hänelle kuin ilmaa.
Onko hän oikeasti vieläkin niin ujo vai olenko tulkinnut kaiken ihan väärin? Eikö hän sittenkään ole kiinnostunut, vai säikähtikö hän yllättävää lähestymistäni vai mistä tässä on kyse? Onko tämä sitä ujon miehen käyttäytymistä? Minulla on kuitenkin edelleen varma tunne siitä, että hän olisi kiinnostunut. Mutten uskalla häntä enää lähestyä. Pallo on nyt hänellä. Olisi kiva kuulla ujoilta miehiltä itseltään, mitä he tästä ajattelevat kun vertaavat omaa käyttäytymistään naisten kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tiedän omastakin kokemuksesta, miten vaikeaa se on kun ihastuu sellaiseen, jolla on heikko itsetunto. Sitä pitäisi itse olla sitten hirveän itsevarma kompensoidakseen sitä tai muuten siitä ei tule mitään ja sydän särkyy pahimmassa tapauksessa.
- ne ovat kaksi tyystin eri asiaa.
Heikko itsetunto saattaa tyystin olla ihmisellä, jonka pää on koko ajan auki. Toisaalta varautunut ihminen taas saattaa pitää sisällään äärettömän lujan ytimen, joka ei horju eikä hajoa n- mutta odottaa vain sopivaa tilaisuutta tullakseen hyödynnetyksi.
Nimenomaan nuoret - aika ymmärrettävästi tekevät tuon sinunkin tekemän virhearvioinnin. Mutta koiraa ei ole karvoihin katsominen.
Et sinäkään voi tietää sitä mistä kyseisen miehen käytös johtuu, jonka kyseinen nainen tulkitsee "ujoudeksi". Lisäksi se virhearvio minkä nuoret tekevät on yleensä toiseen suuntaan, koska 1) nuoret "oppivat/sisäistävät" ujous käsitteen ennen itsetunto käsitettä, joten ei heillä välttämättä ole tapaa käsitellä omaa tai toisen käyttäytymistä muuna kuin ujoutena, ja koska 2) vanhemmatkin puhuvat usein ujoudesta vaikka käytöksen taustalla on heikko itsetunto, ja koska 3) ujous sanana herättää useammin postiivisempia tunteita kuin heikko itsetuunto, (pelätään toisen/itsen leimaamista joksikin huonoksi). Ne punastuminen, lukkoon meneminen ja välttely sopivat kyllä myös hiekkoon/huonoon itsetuntoon, estyneisyyteen, tms.
Veikkaan, että se ujostelee vaan. Toi avustelu ja katsekontakti varmaan loppu ujouden takia. Mies on varmaankin epävarma ja häpeää ujouttaan. Voi olla, että mies aliarvio itsensä ja kuvittelee ettet mukamas ole kiinnostunut hänestä.
Kokeilet "avustelun" jatkamista ja iiihan hienovarasesti yrität joskus jotain jutustella ja hieroa tuttavuutta.
Uskon että mies vain säpsähti.
alkuun punastelu ja "puheen tökkiminen" kuuluu itsellänikin niihin bravuureihin.
Tuo loppuosa kyllä vähän oudoksuttaa mutta eipä kyllä voi tarkasti sanoa kun ei tiedä puheiden laatua yms..
Tuskinpa se ujous siltä mihinkään on kuitenkaan yhtäkkiä hävinnyt.
Tulee mieleen oikeastaan kaks vaihtoehtoa.joko mies itseensä niin kyllästynyt että pelkästään jo luulee kaiken menevän/menneen päinseiniä(taas kerran).
Tai sitten voi olla mahdollista myös se että sinäkin mokasit jotain..että jopa suoraan sanoi sulle päin naamaa.Eikö se aitous ole myös rehellisyyttä?
Taitaa teillä molemmilla olla pikkasen liikaa ennakkoluuloja yms.
Ei muutakun ottakaa jotenkin selvää mikä se totuus on!Jos kumpikin luulee tyrineensä..vaikkei oliskaan.
Et kai sinäkään kuole jos kysyt töiden loputtua vaikka nyt sille kuuluisalle kahville.
Väännä asia rautalangasta: Pyydä miestä vaikka kahville, jutustele niitä näitä. Ei siis työasiaa. Ole kiinnostunut arkipäiväisistä asioista: Mitäs teit viikonloppuna, Mitäs yleensä tykkäät tehdä vapaalla. Ja tästä se kehittyy kysymykseen "lähtisitkö"
Ujolla miehellä on itsetunto suht heikko, eivät millään usko naisen kiinnostuvan ja siksi ovat passiivisia eivätkä ymmärrä kaikkia naisen vihjeitä. Tiedän kun itselleni työpaikalla vihjailtiin vuosi, sitten suora aloite ja nyt yhdessä ollaan oltu viidettä vuotta.
Siispä: Ujoa miestä kannattaa oikeasti lähestyä. Kyllä etenkin sinkkumies on aina kiinnostunut kun työpaikalle tulee mukava nainen...
Paljon riippuu ulkonäöstäsi. Jos olet kaunis, ei hän varmaankaan voi sua vastustaa, mutta jos olet tuollainen rumilus tai taviksen näköinen, niin ymmärrä etteivät kaikki miehet sellaisista kertakaikkiaan kiinnostu, vaikka mies olisikin sinkku.
Niin tapahtui minullekin.. mulla ei koskaan ole ollut ketään, ja se yksi tapaamani nainen oli tosi hieno ihminen luonteeltaan, mutta ulkonäkö ei mulle vaan kelvannut, ja se jäi siihen. Eli ei kannata yrittää väkisin sinkkumiestä, jos ei ole ulkonäkö kohdillaan, eivät nämä kaikki miehet ole niin epätoivisia että ottaisivat edes taviksia.
muista että ulkonäkö rapistuu ,. mut luonne säilyy.
Yritän tulkita parhaani mukaan. Sanotaan nyt vielä, että itse en ole tuo kyseinen mies.
"Ajattelin, että kyllä minä voin tehdä alotteita, vaikka olen nainen ja vaikka sellainen yleensä saa naisen vaikuttamaan epätoivoiselta."
Sanotaan nyt alkuun, että miksi helvetissä naisen tekemät aloitteet saisivat hänet vaikuttamaan epätoivoiselta? Tuo ajattelutapa on melkoisen syvältä. :)
"Taisin vähän liian äkkiä tai liian innokkaasti alkaa 'ahdistella' häntä. Yhtenä päivänä menin suoraa päätä juttelemaan ja kyselin kaikennäköistä omana itsenäni, kun hän yhtäkkiä meni aaaivan jumiin. Siis aivan totaalisen jumiin, katseli muualle, eikä ensin saanut sanaa suustaan. Sitten kun hän jotain vastasi hiljaa minulle, olin lukevinani hänen äänensävystään ja sanojen muotoilustaan tyyliin "Painu vittuun ämmä siitä utelemasta." Säikähdin aika lailla ja peräännyin siitä sitten hiljalleen pois"
Tuo on yleinen ongelma ujoilla ihmisillä, että heidän epävarmuutensa heijastuu liian usein ylimielisyytenä ja töykeytenä, vaikkei se sitä usein ole, harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehkä hän ei ollut vain varmistautunut siihen, että tulet juttelemaan hänelle. Meni yksinkertaisesti vain lukkoon. Kannattaa aloittaa hienovaraisemmin, eikä alkaa tyyliin sepittämään omaa elämäntarinaansa :D
Jos hän vielä on ihastunut sinuun, meni hän tietysti kahta kauheammin lukkoon. Jos hän kerta vilkuilee sinua, on ystävällinen jne, niin mikä logiikka siinä olisi, että hän ajattelisi jotain "Painu vittuun ämmä siitä utelemasta" -tapaista?
Usein myös ujot ihmiset, ainakin minä itse, alan helvetin usein jonkun "nolon" tapahtuman jälkeen mietiskelemään, mitä kaikkea fiksua sitä olisi voinut sanoa tai tehdä. Ehkä hänkin ajatteli, että vain nolasi itsensä, ja pilasi mahdollisuutensa, sen takia nykyään välttelee. Ei enää uskalla flirttailla sinulle, kun luulee tehneensä itsestään pellen.
Myöskin ihastuneena on hyvin usein tapana esittää välinpitämätöntä, varsinkin ujojen osalta.
Eli oma diagnoosini on se, että hän vain säikähti, ja luuli nolanneensa itsensä. Mene vain rohkeasti uudelleen juttelemaan, mutta älä ala heti kyselemään henkilökohtaisuuksia tai vastaavaa. Jutelkaa vaikka säästä jos et muuta keksi :P
Paljon kiitoksia vastauksista ja neuvoista.. Olin jo heittämässä viimeiset toivon rippeet kankkulan kaivoon, mutta yllättäen mies on alkanut taas normaaliin tapaan pyrkiä lähemmäs ja jopa uskaltaa katsoa minuun silloin tällöin. Mutta olen edelleen varma, että jotain kiinnostusta on ilmassa.
Joo, tuo lauseeni siitä, että nainen aloitteentekijänä koettaisiin epätoivosena oli vähän väärin ymmärrettävästi muotoiltu. Ei siinä mitään epätoivoista ole, jos nainen tekee aloitteen. Mutta en kuitenkaan kauheasti valehtele, jos sanon, että oikeasti ihastunutta naista pidetään helpommin epätoivoisena kuin ihastunutta miestä. Samalla lailla esimerkiksi sukupuolien välinen epätasa-arvoinen ajattelutapa on silloin, kun puhutaan vaikka seksikumppaneiden määrästä. 20 seksikumppania miehellä, niin mies on pelimies. 20 seksikumppania naisella, niin nainen on lutka. Jne. Jos mies osoittaa rohkeasti kiinnostustaan naiselle, niin silloin hän on hurmaava ja romanttinen, mutta jos nainen tekee saman, niin hän on epätoivoinen. Tämä nyt on vain sellasta typerää roolikäsitysten mukaista ajattelua, jotka pitäisi heittää roskakoriin. En nyt ehkä osannut selittää sitä niin, että ymmärrettäisiin oikein.
Näin minä kuitenkin itsekin ajattelin, että lukkoon hän vain taisi mennä, ja on ehkä nyt nolostunut siitä. Nyt minuakin aika lailla hävettää minun suora lähestymiseni, ja en enää niin helposti uskallakaan lähestyä häntä.. Katsotaan mitä tapahtuu, kyllä aika näyttää..
>> Samalla lailla esimerkiksi sukupuolien välinen epätasa-arvoinen ajattelutapa on silloin, kun puhutaan vaikka seksikumppaneiden määrästä. 20 seksikumppania miehellä, niin mies on pelimies.
Jos ujo/naisten nörtiksi luokittelema mies osoittaa rohkeasti kiinnostustaan naiselle, niin silloin hän on useimpien mielestä ahdistava stalkkeri, joka ei ymmärrä (matalaa) tasoaan, mutta jos nainen tekee saman, niin hän on parasta, mitä miehen on oikeutettua toivoa.
Mielummin sanot suoraa mitä tunnet nii kyl se onnistuu
ehkä hän on niitä miehiä joiden mielestä aloite kuuluu vain miehelle ,. ja sait hänet lähestymiselläsi paniikkiin. Hän ei ollut valmis sellaiseen. Ja sitten se välttely jälkeenpäin kuulostaa vain noloudelta, sait hänet tukkoon ja hän häpeää sitä eikä halua olla lähelläsi ., näit hänen heikkouden hetkensä.
voin sanoa, että en mitään pahaa sanoisi jne...kohtelias pyrkynit olemaan aina kaikille. Ulkokuoreni voi kuitenkin olla joskus vakava. Se johtuu vuosien pilkasta, joten en sen takia pysty pitkään katsomaan ketään silmiin, vaan olen vakava ilmeinen. Joskus harvoin voin hymyillä takaisin. Älkää tuomitko liian herkästi kusipäiseksi ujoa henkilöä...itselläni kuitenkin ikää jo jonkun verran yli 30v.
Pelkää sosiaalisia tilanteita, varsinkin naisten kanssa. Sai akuutin paniikkireaktion sinun nähtesi, mikä oli tietysti poikkeuksellisen noloa, koska juuri sinun nähtesi hän ei olisi halunnut tämän tapahtuvan. Nyt tiedät hänen salaisuutensa ja hän on varma, että kerrot kaikille. Nyt siis sinä ja paniikkikohtaus assosioituvat toisiinsa, joten sinun näkemisesi laukaisee ikäviä muistoja, joita hän haluaisi välttää. Siispä ainoa keino välttää muistoa ikävistä tuntemuksista on ottaa etäisyyttä sinuun, halusipa hän tai ei. Jollet ymmärrä viestiä, voi hän vähän ärähtääkin. Tämä ei kuitenkaan lopulta johdu sinusta, vaan pelosta. Hän pelkää sosiaalisia tilanteita ja paniikkikohtauksia. Tietenkään et arvannut käveleväsi emotionaalisella miinakentällä, joten toimit hiukan liian nopeasti. Ei ollut vältettävissä, joten voit antaa itsellesi anteeksi.
Oliko tämä nyt niin vaikea päätellä?
Luultavasti juuri läheisyytesi ja hellyytesi olisi se, mitä hän kaipaa salaa, ja mikä poistaisi hänen loputkin pelkonsa.
Miten tuollaisen ihmisen kanssa voisi seurustella?
tämä kohta palautti jotain mieleeni:
"Yhtenä päivänä menin suoraa päätä juttelemaan ja kyselin kaikennäköistä omana itsenäni, kun hän yhtäkkiä meni aaaivan jumiin. Siis aivan totaalisen jumiin, katseli muualle, eikä ensin saanut sanaa suustaan. Sitten kun hän jotain vastasi hiljaa minulle, olin lukevinani hänen äänensävystään ja sanojen muotoilustaan tyyliin "Painu vittuun ämmä siitä utelemasta.""
Muistan, kun aikanaan olin tosi ihastunut yhteen naiseen ja keksin tikusta asiaa päästä käymään hänen lähellään jne. No sitten eräänä päivänä kävi niin, että erinäiset häneen liittymättömät työasiat menivät järjestään ..tuiksi ja kaiken päälle tuli vielä järjetön kiire saada hommat valmiiksi. Juuri sinä päivänä hän oli tsempannut itsensä aloitteelliseksi ja tuli naama hymyssä sanomaan jotain huoneeni ovelle, kysyi kai hunajaisesti "mites menee" tai jotakin sellaista, ja valmiiksi äreänä satuin tiuskaisemaan spontaanireaktiona takaisin jotain että "päin p...tä". Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, mutta hän kääntyi kannoiltaan, eikä varmaan viikkon puhunut sanaakaan minulle, ja vasta sen jälkeen tajusin että juuri tuosta onnettomasta tilanteesta se johtui, eli hän luuli, että hänen paikalle tulonsa oli äreyteni syy, vaikka se oli aivan muualla.