Olen 21-vuotias tyttö. Oikeastaan elämässäni on kaikki hyvin.. perhe ja ystävyyssuhteet ja myöskin miessuhteet. Itsetuntoni on noussut paljon sinkkuaikana ja nyt olisikin mukava alkaa seurustelemaan pian. Tapailen yhtä miestä joka voisi olla seurustelumateriaalia, mutta ongelmani tulee tässä. Ihastun hyvin helposti.. toki itselläni on jonkinlaiset kriteerit, mutta rakastan tutustua erilaisiin ihmisiin ja olisin valmis kokeilemaan seurustelua hyvin monenlaisten ihmisten kanssa.
Yleensä kun ihastun, elämäni alkaa pyörimään tämän miehen ympärillä. Pyrin välttämään liikaa innokkuutta, enkä pommita toista viesteillä, mutta ajattelen tätä henkilöä jatkuvasti. Ylianalysoin kaiken mitä tämä on minulle sanonut puhelimessa, mesessä tai livenä. Olen myös huomannut kaipaavani todella paljon huomiota :/ Kun ihastun, tuntuu ettei elämässä ole mitään niin kiinnostavaa kun tämä henkilö ja hänen kanssaan oleminen. Ihailen sitä että joku nauttii jostain tekemisestä pelkästään itsensä vuoksi ja voi esimerkiksi keskittyä vain työasioihin. Itselläni täytyy aina olla joku miesasia meneillään että inspiroidun muihin asioihin. On tämä ihmeellistä!!
Yleensä kun ihastun, elämäni alkaa pyörimään tämän miehen ympärillä. Pyrin välttämään liikaa innokkuutta, enkä pommita toista viesteillä, mutta ajattelen tätä henkilöä jatkuvasti. Ylianalysoin kaiken mitä tämä on minulle sanonut puhelimessa, mesessä tai livenä. Olen myös huomannut kaipaavani todella paljon huomiota :/ Kun ihastun, tuntuu ettei elämässä ole mitään niin kiinnostavaa kun tämä henkilö ja hänen kanssaan oleminen. Ihailen sitä että joku nauttii jostain tekemisestä pelkästään itsensä vuoksi ja voi esimerkiksi keskittyä vain työasioihin. Itselläni täytyy aina olla joku miesasia meneillään että inspiroidun muihin asioihin. On tämä ihmeellistä!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Sinulla vaan ei ole omaa identiteettiä kehittynyt, eikä persoonaa, vaan sinuna oleminen on riippuvainen ulkopuolisista asioista, tässä miehistä. Et ole yksin mitään kummempaa etkä kiinnostunut, et inspiroidu ennenkuin saat hyväksyntää, huomiota, ihailua, ulkopuolelta. Olet alikehittynyt persoona, mutta ei se ole harvinaista: ihmisissä on hyvin paljon kaltaisiasi. He kokevat samalla tavalla, samantyylisesti ainakin. Ei ole omia tunteita eikä omaa energiaa. Varastat sitä siis mieheltä: mies tulee ja sinä olet taas ihana ja täynnä energiaa. Jaksat ja teet, ja todennäköisesti ryöstöviljelet miehen energiaa, lykkäät huomaamattasi odotuksesi hänen niskaansa, et ole kiinnostunut hänestä ihmisenä, vaan siitä, mitä tästä saat. Olet utealias ja voisit kokeilla seurustelua monen kanssa: miksipä ei, olisi mielenkiintoa, saisit jännistystä ja uusia puolia.
Jos saat kumppaniksesi ikuisen antajan, näivetät hänet ja kun hän ei jaksa enää antaa ja olla huvipuistosi, suhteenne päättyy. Jos saat samanlaisen, teillä kipinöi ylimaallisesti ja alkaa samalla kilpailu ihailusta ja energiasta: te olette silloin todella rakastuneita ja intohimoisia... Vaaka kallistuu toiseen suuntaan ja suhteenne päättyy tai muuttuu kuolettavaksi toiselle. Et voi saada tasa-arvoista ja -vertaista suhdetta, koska tällä hetkellä elät kuten vampyyri: siihen että saa semmoisen suhteen, pitää itselläkin olla jotain annettavaa ja asioitten perustua oikeaan haluun tuntea toinen ja rakastaa.
Et siis ole rakkausriippuvainen, vaikka moi viljelee sanaa "rakkaus" ties missä yhteyksissä, olet vain riippuvainen. Ja siis, ei siinä, tuo saattaa olla vielä lapsellisuutta, muuttua kun kasvat, tai et ole vain huomannut asiaa, ja no, ei tuossa iässä kai niin tarvitsekaan aina ajatella. Itsetuntosi on näennäisesti noussut sinkkuaikana, koska olet saanut ulkopuolista ihailua, mutta todellisuudessa, se n yhtä hauras ja muista riippuvainen kuin aina ennenkin. Mutta eipä sen väliä, elä ja kokeile, katsele ja kehity, kyllä se siitä sitten.