Olen parisuhteessa miehen kanssa joka on "valikoivasti" pihi. Hänellä on huomattavasti suuremmat tulot
kuin minulla ja hän olettaa että pystyn omalla kustannuksellani esim. matkustelemaan ym.
En ole itse ehdottanut lomamatkoja koska minulle ei jää varaa niihin, mutta siitä huolimatta hän järjestelee
ja suunnittelee reissuja joista minun sitten tulisi maksaa puolet. Kun sanon ettei minulla ole varaa, puheeni menee kuuroille korville eikä hän tule rahallisesti yhtään vastaan ja kuitenkin olettaa että lähden reissuun hänen kanssaan. Kun sitten kieltäydyn pakon edessä, hän suuttuu ja loukkaantuu.
Olen asian selittänyt monet kerrat, minulla on huomattavasti enemmän menoja asumisesta ym. ja paljon pienempi palkka (emme asu yhdessä). Kerroin että olisi tietysti kiva reissata mutta ilman hänen apuaan en siihen pysty. Olen tottunut elämään pienen palkkani kanssa enkä odota tai kaipaa välttämättä mitään ekstraa, mutta kumppanini haluaa luksusta silloin tällöin. Hänellä on täysi vapaus mennä itsekseen tai ystäviensä kanssa, hän vaan ei halua. Tässä on sitten syy murjottaa ja valittaa....
Olen ehdottanut että hankkisi varakkaamman kumppanin jos ei kerran halua sponsoroida, sekään ei kelpaa.
Tuntuu että tämä on hänen tapansa alistaa ja nöyryyttää minua vaikka hän muuten onkin "kiltti".
Ymmärrän tasa-arvon raha-asioissa, en vain yllä mitenkään samaan tulotasoon kuin hän ja siinä on sitten valmis syy jatkuvaan valitukseen.
Jos hänen tarvitsee ostaa jotain vaikka omiin harrastuksiinsa, mikään ei ole liian kallista. Mutta minun avustamiseni on täysin mahdoton ajatus. Ja hulluinta tässä on se etten itse halua mitään mihin minulla ei ole varaa. Saan jatkuvasti "vittuilua" osakseni pienistä tuloistani.
Mies on ehdottanut yhteisasumista...ei käy...., en pysty mitenkään tasapuolisesti osallistumaan asumismenoihin koska hän haluaa asua kalliisti. Tuntisin itseni todella riippuvaiseksi hänestä ja sitä en kestä.
Olemme pattitilanteessa. Mikä neuvoksi?
On ehkä vanhanaikaista olettaa että suurempituloinen tulee vastaan mutta ilman tätä vastaantuloa elämme jatkuvassa eripurassa. En haluaisi pelkästään tämä vuoksi erotakkaan mutta tuntuu ettei paljon vaihtoehtoja ole.
Onko kellään muulla kokemuksia vastaavasta ja miten olette ratkaisseet ongelman? Niin ja en sitten tarvitse sellaisia vastauksia että hanki parempi työ tai pienempi asunto, se ei onnistu.
kuin minulla ja hän olettaa että pystyn omalla kustannuksellani esim. matkustelemaan ym.
En ole itse ehdottanut lomamatkoja koska minulle ei jää varaa niihin, mutta siitä huolimatta hän järjestelee
ja suunnittelee reissuja joista minun sitten tulisi maksaa puolet. Kun sanon ettei minulla ole varaa, puheeni menee kuuroille korville eikä hän tule rahallisesti yhtään vastaan ja kuitenkin olettaa että lähden reissuun hänen kanssaan. Kun sitten kieltäydyn pakon edessä, hän suuttuu ja loukkaantuu.
Olen asian selittänyt monet kerrat, minulla on huomattavasti enemmän menoja asumisesta ym. ja paljon pienempi palkka (emme asu yhdessä). Kerroin että olisi tietysti kiva reissata mutta ilman hänen apuaan en siihen pysty. Olen tottunut elämään pienen palkkani kanssa enkä odota tai kaipaa välttämättä mitään ekstraa, mutta kumppanini haluaa luksusta silloin tällöin. Hänellä on täysi vapaus mennä itsekseen tai ystäviensä kanssa, hän vaan ei halua. Tässä on sitten syy murjottaa ja valittaa....
Olen ehdottanut että hankkisi varakkaamman kumppanin jos ei kerran halua sponsoroida, sekään ei kelpaa.
Tuntuu että tämä on hänen tapansa alistaa ja nöyryyttää minua vaikka hän muuten onkin "kiltti".
Ymmärrän tasa-arvon raha-asioissa, en vain yllä mitenkään samaan tulotasoon kuin hän ja siinä on sitten valmis syy jatkuvaan valitukseen.
Jos hänen tarvitsee ostaa jotain vaikka omiin harrastuksiinsa, mikään ei ole liian kallista. Mutta minun avustamiseni on täysin mahdoton ajatus. Ja hulluinta tässä on se etten itse halua mitään mihin minulla ei ole varaa. Saan jatkuvasti "vittuilua" osakseni pienistä tuloistani.
Mies on ehdottanut yhteisasumista...ei käy...., en pysty mitenkään tasapuolisesti osallistumaan asumismenoihin koska hän haluaa asua kalliisti. Tuntisin itseni todella riippuvaiseksi hänestä ja sitä en kestä.
Olemme pattitilanteessa. Mikä neuvoksi?
On ehkä vanhanaikaista olettaa että suurempituloinen tulee vastaan mutta ilman tätä vastaantuloa elämme jatkuvassa eripurassa. En haluaisi pelkästään tämä vuoksi erotakkaan mutta tuntuu ettei paljon vaihtoehtoja ole.
Onko kellään muulla kokemuksia vastaavasta ja miten olette ratkaisseet ongelman? Niin ja en sitten tarvitse sellaisia vastauksia että hanki parempi työ tai pienempi asunto, se ei onnistu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
.... ole montaa vaihtoehtoa käytettävissä. Mielestäni teillä toimisi sama systeemi kuin meillä, eli yhteinen asunto ja yhteinen tili. Se on tietysti iso päätös mutta toimiva. Tällöin jää turha pähkäily pois siitä kuka maksaa mitäkin. Yhteinen asunto tietysti pienentää asumiskustannuksia reilusti, joten yhteistä rahaa jää enemmän käyttöön. Satun itse olemaan se enemmän tienaava, enkä koe sitä ongelmaksi.
Meillä yhteinen tili, johon molemmat laittavat x määrän kuukausittain. Sieltä maksetaan sitten asuntolaina, vakuutukset, ruoat jne yhteiset elämisen menot. Kuitenkin jos käy niin että tulee yllättäviä maksuja eikä rahat riitä, siirrän enemmän tienaavana lisää rahaa yhteiselle tilille ja matka jatkuu. Periaatteessa sama asia kuin siirtäisimme palkkamme suoraan yhteiselle tilille, mutta nyt huomaa paremmin sen oman rahankäytön vaikutuksen tilin saldoon...
Nimittäin sanot ensin, että: "minulla on huomattavasti enemmän menoja asumisesta ym." mutta myöhemmin yhteenmuuttamisesta toteat: "Mies on ehdottanut yhteisasumista...ei käy...., en pysty mitenkään tasapuolisesti osallistumaan asumismenoihin koska hän haluaa asua kalliisti. "
ihmeellistä tuossa on? siinähän sanotaan, että asumisesta YM. Siis muitakin menoja on! ja tällä hetkellä ap pystyy tietämään tulonsa ja menonsa, mutta jos kimppaa mennään miehen ilmeisesti omistusasuntoon, niin jos on pihi mies, niin takuulla pyytää naiselta kaikki mahdollisen.
Ap:lle sen verran, että ei tuo tule pidemmän päälle onistumaan, sillä mies haluaa sinut mukansa matkoile ja samalla tietää, että sulla ei ole rahaa, mutta pistäisi sut silti maksamaan tai sitten loukkaantuu kun toteat että sun ei onnistu lähteä. Mä seurustelin kerran varakkaamman miehen kanssa ja meillä toimi tuo kuvio siten, että tein sellaista mitä toinen ei osannut tai annoin muuten apua, esim. leivoin ja autoin rempassa ja hän vastaavasti halusi maksaa jotain teatterikäyntejä tai laivareissuja. Suhde kariutui muihin asioihin, mutta teidän tilanteen kuvaamaan tilannetta en olisi hyväksynyt ollenkaan.
En asu luksusasunnossa, minulla on kaksio ja siihen olen tyytynyt. Mies asuu tällä hetkellä vanhempiensa omistamassa asunnossa josta maksaa vain nimellistä vuokraa.
Siihen asuntoon emme kuitenkaan molemmat mahdu, ja hänellä on ajatus että ostaisimme talon. Ehkä pystyisin juuri ja juuri suht tavallisen talon asuinkustannuksiin osallistumaan mutta hänelle ei kelpaa tavallinen.
Minulla on tietysti vuokran lisäksi opintolainaa, autokin on pakko olla koska työmatka ei onnistu muilla kulkuneuvoilla. (kolmivuorotyö, matkaa 30km). Syödäkin pitää välillä sun muuta...
Ongelmahan tässä ei tosiaan ole minulla, olen vähään tyytyväinen, toinen osapuoli taas ei tätä ymmärrä.
Eli vaihtoehdot kai vähissä. Yhteinen tili ei ole tämän miehen mukaan mahdollista koska kaikki pitäisi maksaa
puoliksi ja minun rahani eivät todellakaan riitä.
Heh... taidan olla liian köyhä seurustelemaan... ;).
asuu siis vanhempiensa omistamassa asunnossa ja maksaa nimellistä vuokraa...
eli eihän tolla taustalla tajua elämän realiteeteista yhtikäs mitään. Pentu mikä pentu, vanhemmissaan vielä kiinni (ihan sama minkä ikäinen on).
anna pojan haahuilla ja keskity itseesi, ap. Olet valmiimpi, varmasti löydät fiksumman miehen.
tämä on nyt vuosikymmenien feministisen vouhotuksen tulos. Tasa-arvo, niin rahassa kuin muussakin!
Eikö kelpaa?
aloittajahan tyytyisi niihin puitteisiin mitä toistaiseksi on, miehen käytös tuossa ongelma on
Hyvä, pidä vain puolesi äläkä lähde yhdellekään reissulle vastoin tahtoasi ja varojasi, murjottakoon vaikka naamansa ruvelle. Luulisi älykkään miehen ymmärtävän paremmin eikä hankkivan tahallaan toiselle taloudellisia ongelmia (jos on joku ketku, niin voihan sellainen vaikka pyrkimällä pyrkiä sellaiseen suhteeseen, jossa nainen on huonotuloisempi, jotta voi tuntea itsensä paremmaksi). Älykäshän hän tietysti on, kun noin paljon tienaa. :P
Täällä vähän päinvastainen tilanne. Olen tilapäisesti työtön yh, miesystävä taas ihan hyvin toimeentuleva. Silti hän on kohta 10 kertaa syönyt luonani osallistumatta kustannuksiin, paitsi viimeksi kun suoraan sanoin. Kahdesti hän on suhteen alussa "vienyt" minut ulos syömään edes tarjoutumatta maksamaan (ekalla kerralla 7e salaattiani). Minulle tullessaan ei ole kertaakaan tuonut mitään tuomisia, viiniä, kukkia tms. Ja täällä minä vaan sitten hyysään ja passaan (enkä pihistele edes seksiä). Mies on myöntänytkin olevansa pihi, ja kehuskelee vielä varallisuudelleen. Meni maku koko mieheen.
Sori ot. Ap:tä neuvoisin olemaan hyvin kriittinen suhteen suhteen. Mikään vallankäyttö ei ole kaunista, varsinkaan raha-asioissa.
Syötät ja juotat ja annat vartalosi käyttöön. Kuin ilmainen prostituoitu.