kotitöiden jakaminen

" Puolustukseksi tähän työnjakoon kuulen sen, että hän tekee ruumiillista osa-aika työtä 4-5 tuntia päivässä 3-5 kertaa viikossa."

Vaikeahan se on tekstin perusteella mitään sanoa, mutta voinhan kertoa kuinka meillä toimitaan melko samassa tilanteessa.

Mun vaimo tekee siivoushommia aika lailla vastaavan verran ja meillä homma pelaa näin:
Aamukahvin keitän minä, vaimo hakee lehden ja vie samalla roskat, kumpikin tekee oman aamupalansa. Vaimo vastaa kodin siivoamisesta, minä autan lähnnä suremmissa siivouksissa. Vaimo tekee pääasiassa ruokaa, soitan joskus töistä ja käsken alkaa tekemään sitä (minulla on suht epäsäännölliset työajat). Minäkin teen, etenkin viikonloppuna. Iltapalaa tehdään vähän fifty-fifty. Kaupassa ja muilla asioilla käydään pääasiallisesti yhdessä.

Vaimolla on siis päävastuu kodin kunnossapitämisestä ja ruokahuollosta, minä autan kun kerkeen ja pystyn. Meilla mennään perinteiden mukaan, minä tuon leivän pöytään ja maksan pääasian kaikista kuluista ja vaimo huolehtii kodista.

Näin sen pitää mennäkin.

Mutta mitä tulee kotitöihin niin eihän niihin koko iltaa nyt mitenkän saa uppoamaan vaikka tekisi kaiken yksin. Joten kun te kumminkin teette kummatkin kotitöitä, niin syystä tai toisesta se homma on erinomaisen tehotonta.

Aamupalan laittaminen valmiiks kuulostaa aika karmeelta.

Mäkin mieluusti käytän 2h aamulla hiusten laittamiseen, kevyeen meikkiin, kosteusvoiteisiin ja vaatteiden valitsemiseen. Mutta ei aikataulut kuse koskaan ja onnistuu kyllä vaikka 15 minuutilla. On nopeat kampaukset ja hitaat kampaukset. Silti kerkeän myös syödä, tehdä itse aamiaiseni. Jos haluan kaunistautua niin kauan, niin herään tarpeeksi paljon aikasemmin.

Tokihan joissain suhteissa arkiaskareet jaetaan epätasaisesti. Tai siis joidenkin luontoisten ihmisten kesken. Se on varmaan yleistä ja se on parinvalintakysymys.

Ei siihen auta se, että mä tässä sanon, että meillä kyllä minä en ikinä laittaisi miestäni raatamaan noin ja vielä aliarvostetusti, vaan vapaaehtoisesti teen itse sitä ja tätä enkä komentele miestäni palvelemaan.

Tuo on kiinni ihmisen luonteesta ja tuon luonteiseen olet rakastunut. Ei toisia saisi yrittää muuttaa. Tuskin tuollaista voikaan muuttaa minkään keskustelun näyttämisellä. Sä olet vähän alistuva ja sun kumppani on määräilevä eikä kauhean huomioonottavainen. Luonteet näkyy arjessa.

Teet kyllä tarpeeksi ja liikaakin, jos se vastaus lohduttaa.

HEI;vaan Meillä se olen minä joka kokkaa,pesee pyykit,Tosin mieheni tyhjää astia kaapin ja astia koneen jotka minä sit täytän,ja tietty on meil lapsiakin....eli sovittava vaa koti työt sillai et ne on tasa puolisesti molemmille, oli sit töissä tai ei.

Ota asia yhtä selvästi puheeksi ja sano, että haluat nyt vaikka sen yhden tunnin illassa ihan vain omaa rentoutumista. Lisäksi siivoamisista sanot aina vain, että jos ei minun tahti kelpaa, niin siivoa itse. Tyttöystävälläsi on erittäin hyvä tilanne tällähetkellä, joten hän ei varmastikaan halua sitä muuttaa mitenkään mielellään, että varaudu riitaan ja huutoon, mutta sanoisin, että jankuta asiasta niin kauan, kun olet saanut tilanteen mielestäsi tasaisemmaksi. Muista kuitenkin jankuttamisen ja riitojen vastapainoksi olla hyvin mukava ja hellä ja tehdä sinulle kuuluvat asiat mukisematta ja hyvin. Tämä siis jos et halua, että suhde kariutuu tuohon kotityödilemmaan.
Ruuanlaitosta sen verran, että itselläni on aivan sama tilanne kuin teillä, että mieheni tekee liian mausteetonta ruokaa minun makuuni. Hän sitten kuitenkin tykkää yleensä minun ruuistani, joten ratkaisu on, että minä teen melkein kaikki ruuat. Esim. pihvejen kanssa paistan hänen pihviään lyhyemmän ajan ja omaani pitempään. Uuniruuissa laitan pieniin kulhoihin molemmille omat annokset, jolloin voin hänelle laittaa esim. sipulia ja jättää sen itseltä pois. Ei se niin vaikeaa ole ottaa huomioon puolisonsa eri maku.

Tuntuu, että miessovinistit valtaavat joka paikan, liekö uudessa nousussa kun on tajuttu, että naisillakin on oikeus tehdä työtä ja olla olematta kotiorjia.

No, meillä mennään vanhanaikaisella tyylillä: mies tuo leivän kotiin ja minä huolehdin kodista. Tietysti käsken häntä myös osallistumaan siivoamiseen, sanon nimenomaan, että tee tuo. Joskus hän tekee pyytämättäkin ja silloin vaatii suurta ihailua ja kunniaa, että älysi itse tiskata tai laittaa pyykit koneeseen. Se, että olen työtön (enkä todellakaan omasta halustani) ei tarkoita sitä, että olisin hänen kotipiikansa. Minä teen kaikki isommat työt, hän siivoaa omat jälkensä ja auttaa käskettäessä.

Alkuperäiselle sen verran, että lopeta se aamupalan teko, jos niin kyrsii. Lopeta siivoukseen osallistuminen, jos niin kyrsii. Eukkosi kyllä ottaa jalat alleen, jos alkaa nyppiä. Sitä ennen luovu tuosta marttyyriasenteesta, se on säälittävää enkä soisi kenenkään naisen saavan moista kitisijää ristikseen.

Olet unelmamies!!! Tule meille asumaan!!!

Tuollaisia "prinsessoja" on maa pullollaan, eihän niitä kukaan halua omakseen, lainaa vaan.
Tuollaisia uusavuttomia mammanpoikiakin on, joita ei tervejärkinen nainen samaan kortiin ottaisi.
Tehän että, sovi ollenkaan toinen toisllenne.
Siihen kun ajattelt 2 lasta lähi tulevaisuudessa ja kaikille omat harastukset, tiedät minne menet ja äkkiä.
Onnea uuden tasa-vertaisen kumppanin etsintään, niitäkin on pilvin pimein.
Elämme kerran ja olkaamme rentoina ja levollisina parisuhtessa rinnakkain.

Onkohan tämä oikea työnjako, kertokaapa miehet kokemuksia ja mielipiteitä teenkö tarpeeksi.

Aamulla herään ennen avomiestäni, keittelen puurot, lataan kahvinkeittimen. Aamiaisen valmistuttua laitan puurot lautaselle valmiiksi ja valmistan kahvin. Käytännössä kun avopuoliso herää, hänen tarvitsee tulla vain valmiiseen pöytään, syödä ja juoda kahvit. Korjaan lautaset ja muut astiat astianpesukoneeseen ja kiirehdin töihin.

Kun tulen töistä pyrin auttamaan ruoanlaitossa jos ehdin paikalle ennenkuin ruoka on valmista.

Teemme yleensä yksinkertaista ruokaa. Periaatteessa voisin tehdä enemmänkin ja vaikka yksin mutta tekemäni ruoka ei yleensä kelpaa koska en käytä niin paljon mausteita kuin hän tai valmistan paketin kyljessä olevien ohjeiden mukaan jolloin esim. pihvit eivät ole hänen mielestään tarpeeksi kypsiä. Mielestäni ovat...

Auttelen myös siivouksessa, esim. kattiloiden ja teflonpannujen käsinpesussa (käytännössä teen tuon aina)
pyyhin lieden ja pöytäpinnat vähintään joka toinen kerta. Pyykit haen pyytäessä, samoin roskat vien ulos myös ilman pyyntöä eli silloin kun mielestäni ne tarvitsee tyhjentää.

Kuljetan itseni ja avomieheni kauppoihin ja asioille koska hänellä ei ole ajokorttia. Illalla väsyneenä
teen vielä iltapalaa ja siivoan jäljet. Auttelen pikkujutuissa, esim. hakemusten täyttelyissä ja raha-asioiden selvittelyssä. Väsyneenä painun nukkumaan joskus 23:00-24:00. Aiemmin en voi, koska saan muuten palautetta siitä, etten auta kotitöissä riittävästi.

Minun pitää kuitenkin jaksaa taas nousta 7:00 aamulla, joskus aiemmin jotta "herra" saisi taas aamupalan.

Onko tämä mielestänne oikein?

Puolustukseksi tähän työnjakoon kuulen sen, että hän tekee ruumiillista osa-aika työtä 4-5 tuntia päivässä 3-5 kertaa viikossa. Tekee usein ruoat yksin (siis päivällisen) ja varaa pyykituvasta aikoja ja vie ja usein myös tuo pyykit sieltä ja laittaa ne kuivamaan (jossa minä pyrin auttamaan, tosin laitan kuulema pyykitkin väärinpäin kuivumaan).

Maksan suurimman osan ruokalaskusta, meillä on vielä omat asunnot mutta asumme vuorotellen toistemme luona. Silloin kun asumme minun luona, teen aivan samat asiat myös siellä.

Kaikki pitää pyyhkiä heti ja mitään ei voi jättää huomiselle. Tuntuu kuin töistä tullessa on vain kotitöitä , kotitöitä ja kotitöitä. Kaksio, ei lapsia, kaksi 30v aikuista ihmistä.

Olisiko ehdotuksia miten tästä pääsisi jonkinsortin kompromissiin, koen itseni väsyneeksi tähän touhuun ja omaa osuuttani liian suureksi ja vaikka asioista yritetään keskustella ei asiat etene mihinkään suuntaan.

En muista hetkeä jolloin olisin voinut jäädä työpäivän jälkeen esim. yhdeksi tunniksi tuolille istumaan ja lukemaan päivän lehden kaikessa rauhassa ilman , että tulee komentoa "haeppa tuo, teeppä se"

nyt olet saanut pientä esimakua millaista on olla nainen. Yleensä se on mies jota passataan ja joka tekee osa-aikatyötä tai on työtön.
Mutta kyllä nuo työt kuuluukin tehdä yhdessä.
"kiirehdin"" väsyneenä" ym plääh.
Vittu Sä olet Mies älä VIKISE!

Voi voi reppanaa, kun laitat pyykit väärinpäin etkä osaa ruokaa tehdä, no opettele laittamaan ne kunnolla, ettei tarvitse aina olla korjaamassa sun tekeleitäsi.

Meillä menee aika tavalla 50-50. Itse inhoan komentelua, tekemisen tulee tulla luonnostaan. Eli jos emäntä alkaa määräilemään, saa myös tehdä itse hommansa. Kauniisti pyytämällä teen vaikka kaikki hommat itse. Sama myös toisin päin. En koskaan määräile tai käske tehdä mitään. Se on minusta ärsyttävää.

Pahinta on silti tulla perässä moittimassa tapaasi tehdä työtä/ripustaa pyykit/ maustaa ruoka ym.ym. Loppuu tekemiseni aika haipakkaan siinä sitten. Jokaisella on kuitenkin oma tyylinsä tehdä, ja harvemmin yhtään sen huonompi kuin toisellakaan.

Hei sä olet ihan nössö, liian kiltti mieheksi.

eikö se eukko tee ite yhtään mitään, sinäkö teet suurimman osa?
pidä vain oma asuntosi siistinä ei sinun tarvitse
sen naisen asuntoa siivota täytyyhän sen itekkin osata siivota. ja
voi herranenaika että sinun pitää vielä aamupalatkin vielä tehdä, minun mielestä liikaa
passaamista. meillä homma menee näin että minä teen kotityöt ku kerran olen kotona äitiyslomalla,
ja laitan miehelle valmiiksi ruuan että pääsee heti töistä tultuaan syömään ja tuonkin teen
vain siksi että olisi itestäkin kiva tulla töistä siistiin kotiin jossa ruoka on tehty valmiiksi.
jos kerran teillä ei ole lapsia, niin sinä päätät mitä teet ja mitä et tee aina ei tarvii miellyttää kaikkia

on töissä ja meitsi työkyvyttömyyseläkkeellä, niin minä siivoan ja teen osittain ruuat, käyn kaupassa, laitan pyykit koneeseen ja pois. Muijjalle jää vain sormien napsuttelu ja emmerdaalin tuijjotus telkkarista, parempi tussun alla kun sateessa kuusen alla puahaha..joo näin meillä ja ei valittamista..ps, on mulla vapaatakin!

Kannattaa miettiä mitä sit tapahtuukaan jos muutatte yhteen?Tai jos teette lapsia?
Mistä ihmeestä minäkin löytäisin tuollaisen miehen?
Sun pitää pitää vaan puoles ja alkaa sanoon et nyt huilaan ja en jaksa!
Ja vuoroviikoin se aamupalan laitto.Saat nukkua välillä vähän pidempään.
Mun mies keittää ihan itse aamukahvinsa ja lataa minullekkin valmiiksi.Hän myös käy pääsääntöisesti kaupassa.Minä huolehdin meillä kaikesta siivous sekä pyykkihommasta yksin.Hän saa mennä nukkuun jokailta kun tulee töistä.Ja usein jurppii kun haluais jutella hetken.
Ongelmansa kullakin.
Mutta sinuna en muuttaisi tämän tytön kanssa ainakaan yhteiseen asuntoon.
Terv.nimim.täti

Tällä hetkellä en ole työelämässä, mutta mieheni on. Teen kaikki kotityöt, käytännöllisesti katsottuna mieheni ei tarvitse tehdä mitään kotona ja mielestäni se on ok.
Kun kävin töissä, jaoimme kotityöt sovussa ja meillä se toimi.
Jos tulisi tilanne, että itse kävisin töissä ja mieheni olisi kotona, niin kyllä silloin kotityöt etupäässä kuuluisi miehelle.

Tyttöystävsi on naristinen w, käyttää sinua hyväkseen niin kuin vain voi . Tia sitten teillä ei kemiat todellakaan natsaa..Sinun täytyis vaan nostaa kissa pöuydälle .. Olet tossun alla pahasti . todennäköisesti kun nostat kissan pöydälle riita syntyy ja paha sellainen .. Valitettavasti miehissä löytyy myös tälläsitä niin naisissakin kun miehissäkin

Kun kirjoitit,tuon tarinasi.Tuli oma elämäni,tosiaan mieleen.Kävin myös,kolmivuorotyössä ja sen jälkeen, kotityöt päälle.Tein kaikki mahdollisen,ruuanlaitosta pyykinpesuun.Meitä oli, parhaanpaan aikaa 7henk.Joten töitä piisasi,en kiitoksen sanaa saanut.Olin saman kanssa 16vuotta,ja kaikki mitä tein.Tein väärin,puolison mielestä.Sillä edellytyksellä,että paloin pohjaan.Jouduin käymään,psykolookilla,joten annan sulle,neuvon että lopeta.Ennenkuin on myöhäistä.Naiset on pirullisia,osaavat käyttää henkistä väkivaltaa.Joten ota puheeksi,että homman on loputtava.Tai tulee, vaihto kysymykseen.

Eihä missään parisuhteessa ole työnjakoa mikä parisuhde se on , työt ja hommat tehdään yhdessä . Min en ainakaan suostu mihinkään että nämä on sinun hommias ja nuo minun , tietysti on miesten ja naisten työt . Yleensähän nainen on se joka tekee koti työt ja mies tekeen miesten työt . Mies osallistuu siivoukseen ym omasta tahdostaan tai toisin päin ei pakottamalla . Eikä mikään parisuhde ole sellanen että työt jaetaan , vaan yhdessä sovitaan ja tehdään . Minä en ainakaan suostu tollaseen !! Sitä paitsi pitääkö sitä joka päivä putsata ja buunata !!Tietty jos ei elämäss muuta oo niin :)) aika ohkasella pohjalla on elämä jos sen on vaan putsaamista ja buunamista . Meilla ei esim viikolla syödä ollenkaan aamiaista minä syön töissäni ja mies ehkä keittää itseleen vaan kupin kahvia ja that it. Päivisin syödään töissämme kuka missäkin , ei syoda iltaisin ku iltapala senkin kumpikin tekee itse ja laittaa tiskinsä pois:))) ja siivoa jälkensä . Sitten jää aika muuhun :))

olen naimisissa oleva nainen ja meillä on miehen kanssa yksi yhteinen lapsi sekä toisinaan miehen poika, että kotitöitä riittää. Molemmat käydään töissä, maksetaan kulut puoliksi ja minä vielä lisäksi opiskelen.
Syötävä on joka päivä ja siivotakin täytyy jos ei ole varaa siivoojaan. Kasvavassa iässä olevat lapset tarvitsee säännölliset ja monipuoliset ateriat, itsellä ei ole niin tarkkaa :)

Mutta mutta, kun haluaa ilahduttaa toista, itsellä on aikaa ja voimia, niin silloin laittaa vähän parempia herkkuruokia yms. Itse teen kyllä ihan itsenikin iloksi tai ostan puolivalmiita ruokia jos on kiireisempää. lapsetkin opetetaan, että ainakin omat lautaset viedään vähintään tiskipöydälle syötyä, ei koti mikään hotelliravintola ole. Sotkua on välillä, mutta sehän on vain elämää.

Ja meillä on niin, että se tekee joka parhaiten osaa - mutta olen tässä elämän varrella oppinut että mieheen pätee sama mikä lapsiinkin - jos haluaa että muutkin tekee osansa, niin ei saa negatiivisesti arvostella kokoajan. Ilmeisesti tyttöystäväsi ei ole tätä vielä oivaltanut.

Meillä mies hoitaa autonkorjaamiset, kyllä renkaiden vaihto minultakin sujuu, eipä silti, samaten lampunkytkemiset ja poraamiset ja naulaamiset...Mies pyykkää omat käyttövaatteensa, minä muut tekstiilit.

En kyllä ymmärrä miten teillä lapsettomilla voi olla niin pirusti kotitöitä, ettei yhtään ehdi levätä. Meillä on pyhitetty töistä kotiintulon jälkeen tunti-pari rauhoittumiseen ja lepäilyyn jos siltä tuntuu.

Mutta jos sinua niin paljon nyppii se puuronkeitto sun muut niin lopeta, tai lopeta siitä valittaminen eli mieti asennettasi. Ongelma lienee, että teillä on kaksi kotia joissa sinä vedät samaa roolia koska olet epävarma itsestäsi teidän suhteessa ja haluat antaa itsestäsi hyvän kuvan.

Kun kummallakin on oma asunto,voisi ajatella että kumpikin tekee omassa huushollissaan omat hommat,näin välttyisi riidoilta....minusta olisi ainakin ihana palvella omaa puolisoani omassa kämpässä ja vasta vuoroisesti se toinen taas omassaan,,,minua,sitten jos joskus asuu saman katon alla pysyvästi voihan kaksi ihmistä tehdä pelisäännöt selväksi mitä kukin tekee ja milloin tekee,,,ei kenenkään tarvitse olla toisen käskyläinen,,,silleen että jatkuvaan käskyttää toista tekemään sitä sun tätä ja jos se vielä on sellaista ettei ole kuitenkaan mieleistä,,vaikka toinen tekisi kaikkensa toisen eteen niin miksi sellaiseen pitää ihmisen ryhtyä??Ei se yhteinen elämä sitä ole että jatkuvasti jotain pitää toisen eteen tehdä,pitää olla myös aikaa toinen toisilleen ja että se elämä toisen kanssa on mukavaa ja siinä viihtyy kumpikin.

Kai sinä itse päätät omasta ajankäytöstäsi. Kaikki työt mitä teet, teet siksi, että itse päätät niin. Vaikka puolisosi sanoisi mitåä, olet vastuussta kaikesta mitä päätät tehdä tai jättää tekemättä. Tämän asian tajuaminen on yksi onnellisuuden perusedellytyksistä.

Jos haluat mielistellä ja elää puolisosi pillin mukaan, siitä vain mutta silloinkin päätöksesi ja valinta on vain ja ainoastaan sinun. Sillä sinä itse rakennat oman elämäsi.

On typerää ajanhukkaa laskeskella kuka mitäkin tekee ja milloin. Jos koet itsesi väsyneeksi ja ehkä tympääntyneeksi, mikset muuta tilannetta.?

Minä naisena, avioliitossa ja kolme lasta kasvattaneena ja kodin hoitaneena, istuin ja istun silloin kun huvittaa, otan tirsat silloin kun siltä tuntuu jne. Tästä huolimatta koti on ollut aina siisti,ruoka hyvää ja parisuhdekin ollut kunnossa, kun on jaksanut helliä ja hoivata.

Tutulta kuulostaa. Aikani jaksoin asiasta riidellä. Nyt hoidan:
80% kodin ulkopuolisesta ansiotyöstä
80% perheen laskuista
80% kauppareissuista
60% kotitöistä
100% lasten nukkumaan laittamisesta illalla ja herättämisestä aamulla
50% kuljetuksista harjoituksiin

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että vaimo hoitaa puolestaan 90% perheen kiukuttelusta.

Koska hommat ei kertakaikkiaan tunnu muuten hoituvan, teen nämä hommat ihan ok mielin vielä jonkun aikaa. Kunhan lapset vielä vähän aikaa kasvaa, nostan kytkintä, pyrin saaman ainakin jaetun huoltajuuden ja huokaisen helpotuksesta.

Kun olette lähdössä johonkin, suosittelen että teet kaikki omat ja yhteiset hommat valmiiksi ja menet sen jälkeen odottelemaan vaikka pihalle, tai matkoilla hotellin baariin. Jos prinsessa ei saa itseään ajoissa valmiiksi, sitten vaan myöhästytte. Pari kertaa on lennolta myöhästytty tälläkin systeemillä. No eipähän ainakaan voinut syyttää muita myöhästymisestä.

Ole onnellinen että on omat huushollit,mikäli tahti on tuollaista niin parempi ettette muuta saman katon alle lainkaan.
Minulla tilanne että huushollaan omaa kotiani niin kun lystään ja jos siitä joku ahdistuu niin "itku" miesystävä taas huushollaa omaansa niin kun lystää eikä se ole minun asiani siihen puuttua.
Ruuasta sen verran että jos ei maistu ei ole pakko syödä , tuokoon omat eväänsä.
Kauhistus jos vaimokkeesi saa joskus kokopäiväistä työtä sehän merkitsee että teet sen jälkeen kaiken ?
Nosta kissa pöydälle tai omat jalkasi ja ota rennosti =)

Joko alat hiljalleen lipsua töistäsi ja naisesi töistä ja katsot vähän miten käy, sanot suorat sanat tai jatkat entiseen malliin jos jaksat. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.

Vastaampa nyt kuitenkin, minulla ja ex avovaimolla oli sama tilanne kahdeksan vuotta sitten, seurustelun alkuvaiheessa oli ihan asiallinen ja jaoimme kotihommat ja muutkin vastaavat hommat tasapuolisesti, mutta sitten kun muutimme yhteen niin kotihommat siirtyivät minun harteilleni koska arvon neiti ei niitä tehnyt ja jos minä en tehnyt niin kohta oli kaikki astiat likaisena, pyykit pesemättä, huoneet siivoamatta ja kaiken näköiset tavarat ympäri lattioita aina siihen asti kunnes siivosin ja tiskasin, ja tuon kaiken lisäksi jouduin tekemään kaikki ruuat, iltapalat ja aamupalat sun muut tällaiset ja arvon neiti sai kerrankin hirveen raivokohtauksen kun sattu olemaan meetwursti ja juusto väärässä järjestyksessä leivän päällä. tämän kaiken lisäksi kävin töissä ja neiti oli kotona koska ei kyennyt muka tekemään töitä, katso päivät pitkät tv:tä ja odotti kun tulen kotiin tekemään ruokaa, avuton kun oli. noh eräänä kauniina päivänä päätin että kuolkoot vaikka nälkään mutta tämä loppui tähän ja potkasin arvon neidin kartanolle ja jonkin ajan kuluttua löysinkin paremman tytön, jonka kanssa olen ollut onnellisesti naimisissa kuusi vuotta ja lapsikin on, kotihommat olemme jakaneet tasapuolisesti.
kannattaa keskustella tyttöystäväsi kanssa näistä elämän perus asioista, koska sisimmässä et tuota tilannettasi hyväksy koska tänne siitä kerroit noin avoimesti, ja joka tapauksessa tuo tilanne alkaa sinua ärsyttämään ja yleensä siihen ärsytykseen auttaa ero hyvin.
ps. ole mies älä kynnysmatto.

Kuten Touko-Pouko kuuluisa filosofi toteaa että pitäisi aina muistaa myös aikuisiän helvetti pelvetti eikä aina keskustella lapsuusiän ja nuoruuden traumoista.

Hyvä Provo, pisteet himaan. Ellei ole provo, way to go Dude ! Jokanaisen ja miehen unelmapuoliso on löytynyt - sun pitäisi kyllä ehtiä tekemään paljon enemmän SENKIN VÄTYS.

Minkä helvetin takia sinun pitää tehdä tyttöystävälllesi vielä aamupalatkin. Meillä ainakin molemmat tekee omansa. Itse olet valinnut tiesi, turha valittaa

1. Keitä vain itsellesi puuro, jos keität enemmän, älä laita lautasia tai lautaselle. Miksi teet toiselle kaiken kuin olisi lapsi, osaa hän itsekin ottaa puuron lautaselle! Älä herää aikaisemmin jos toinen herää, ei ole pakko nousta samaan aikaan. Vaan nukut kun nukuttaa. Kahvinkeitintä ei kannata kuitenkaan jättää silloin päälle jos toinen nukkuu, vaan termariin.

2. Tehkää omat ruoat koska on erimielisyyksiä. Tai sitten pitää neuvotella ratkaisut joka tyydyttää molempia kunnolla. Hankkikaa astianpesukone. Hankkikaa pyykkiteline niin ei ole kaukana pyykit! Roskia voi viedä paperille kirjoitetun suunnitelman mukaan kumpikin, muttei koko ajan juosta.

3. Kuljeta harvemmin autolla, vain silloin kun olet riittävän virkeä ja halukas siihen, toinen voi ajaa kortin tai mennä bussilla. Tärkeimmät menot ehkä ensisijalla. Raha-asioiden hoidissa hänen pitäisi itsenäistyä, eikä sun täyttää papereita. Jos työnsä on ruumiillista eikä jaksa, hän voisi kokeilla opiskella vielä yhden alan.

4. Naisen on hyväksyttävä että jotain jää huomiselle. Tai hän voi tehdä itse.

5. Jos keskustelu ei tuota tulosta, asukaa eri osoitteissa tai pariterapia. Ei naisen kanssa voi asua joka ei puhu ja vaatii vain.

6. Et suostu enää yhteenkään komentoon. Sano että tekee itse. Lue vaikka koko ilta jos haluat. Jalat kohti kattoa.

Hei,
Tuosta tuli mieleeni oma suhteeni jossa minäkin teen suht paljon, vaikka sitä ei arvosteta...
Komentelu tuntuu olevan myös hänen mieleensä joten samaistun todella paljon sinun tarinaasi..

Mutta, tässä on yksi ratkaisu: mene kämpillesi ja katso kuinka hän pärjää ilman sinun siivomista...ottakaa hieman väliä toiseenne. Silloin ainakin hän osaa arvostaa panostasi...

... sinähän tvan B. Virtanen olet! Heh-heh-hee. "armi" vetelle unosia ja "bengt" hommaa fyffet ja safkat. sekä tekee viel illalla toisen työpäivän koton.

Nostelinpa kytkintä tosa vaiheessa, kun alkoi näyttää samalta. Enkä ole päivääkään katunut. Yöt saa maata kuin huvittaa ja sen ny nin nökönuuka. onko amupöpperä muvipussista ja maitotölkist suoraan, vaiko sit ihan fiinist jostain art-tisain-kulhonvenkaleest.

meillä minä kotiäitinä (pieni vauva) teen ruoan ja kahvihetket, käyn kaupassa, pesen pyykit, huolehdin tiskit, hoidan vauvan, hoidan juoksevat asiat. Mieheni tuo rahan kotiin työstä, hoitaa omakotitalon huollon sisällä ja ulkona ja siivoaa kerran tai kaksi viikossa. Lisäksi hän auttaa paljon vauvelin kanssa. Usein mieheni kysyy, pitäisikö tehdä enemmän. Mielestäni tässä on jo paljon :)

Sinulle työuupunut: Ihanaa kun autat kotona! Mutta ei niillä töillä saa itseään loppuun ajaa. jostain on yhdessä joustettava jos kotityöt stressaavat liikaa. Moni on liian perfektionisti ja turhaan väsyttää itsensä. Yhteinen aika ja eläminen on paljon tärkeämpää kuin kotityöt. Itse olen ainakin joutunut luopumaan täydellisyyden tavoittelusta ja todennut, että en riitä kaikkeen. Meidän perheen maailma ei kaadu siihen, että kaikki ei ole tiptop.

Konpromisseja vaan on tehtävä.

Kuulostaa aivan meidän huushollilta, toisinpäin vain. Nainen tekee kaiken, siis aivan kaiken. Ruoat, siivouksen, pyykkäämisen, kaupassakäynnit ja lasten kuskailut. Kerran näinkin päin että mies on tässä roolissa!

Mutta ei, ei se ole mielestäni oikein. Tasa-arvoa pitäisi olla kaikilla kotitöissä, ei se muutaman tunnin raskas työ niin paljoa rasita etteikö voisi vaikka vuorotella kotitöiden kanssa.

naisethan tekee tuota samaa vuodesta toiseen eikä siinä ole mitään ihmeellistä koska "niin kuuluu olla".
ihan hyvä vaan että joskus miehetkin!

Kukas hoitaa lattiat, pölyt, yleisen järjestyksen, pesuhuoneen puhtauden, kaappien puhtauden.. jne.

On paljon enemmänkin hommia, mitä pitää hoitaa, kuin tuo aamupala, päivällinen, tiskaaminen, iltapalat, pyydettäessä pyykit, roskat..

Nehän on pieniä joka päiväisiä töitä. Suuremmat kerran viikossa tehtävät jäi nyt sulta kokonaan mainitsematta.

Älä viitsi vikistä, iso mies. Voithan kokeilla asua yksin. Onko helpompaa?

pitää puhua puolisosi kanssa. Olen itse naispuolinen perheestämme.. Meillä menee näin:

Aamupalaa teemme välillä molemmat (jokapäivä emme syö), molemmat tyhjentää/täyttää tiskikonetta, sekä välillä pestään myös käsin. Se kumpi huomaa että roskis on täynnä, vie sen (joskus voi olla että molemmat on laiskoja- nyt kun mietin, tuntuu että mies sen yleensä vie). Siivotaan joko yhdessä tai erikseen. Edellispäivänä siivottiin yhdessä, minä järjestelin tavaroita, pesin wc:n ja pyyhin pölyt, mies halusi imuroida ja pestä lattian. Ruoanlaitto.. hmm mies yleensä tekee ruoan, joskus harvoin minä (johtunee siitä etten erikoisemmin pidä ruoanlaitosta). Molemmat nappaa postia laatikosta, kunhan vain muistetaan..

Niin ja mieheni on ulkomaalainen, eli siinäkin suhteessa vaikka mieheni on saanut kasvatuksen että nainen on kodinhengetär, se ei ole niin meillä..

Juttele puolisosi kanssa, ehkä löydätte sen kompromissinkin vielä..

Vastaanpa minäkin vaikka vastauksia olet saanut enkä nyt lue muiden kirjoituksia.

Mielestäni et tee liian vähän.Jotenkin jäi sellainen vaikutelma ettei naisesi arvosta panostasi eikä osaa asettua asemaasi ja näe mitä kaikkea teet ennen ja jälkeen työpäivän sekä se,että kuskaat häntä! -saatko siitä kiitosta/arvostusta jos toinen vaihtoehto on kävellen/julkiset/polkupyörä???

Toinen osapuoli on vähemmän töissä eli hänellä on huomattavasti enemmän aikaa hän myös kuulostaa olevan tarkempi siitä,että kaikki on tiptop joten tehkööt hän.
Auto on sinun ja todennäköisesti huollat auton (siivous,huollot,korjaukset,renkaan vaihdot,maksut ym) ja kuskaat naista autolla joten tämä asia on yksi mikä olisi syytä ottaa huomioon.
Välipalat ja iltapalat ym ei lämipimät ruuat ottakoot jokainen itse ja siivotkoot omat jäljet.

Sanot myös yksinkertaisesti ettet jaksa päivässä loputtomasti,ei kukaan jaksa hommia on pakko karsia.Otat sen oman hetken töiden jälkeen huokaisuun ja sitten tehdään mitä tehdään.Myös illalla teet selväksi,että menet nukkumaan siihen ja siihen aikaan eihän kukaan jaksa jos ei ehdi edes nukkua,toinen kun on vähemmän töissä hänelläkin on vapaa-aikaa ja ehtii nukkua.
Edellisenä päivänä on hyvä sopia seuraavan päivän menoista ja sen mukaan katsoa mitä ehtii tehdä tai jätetään seuraavaan päivään tai ei-pakollinen meno jätetään väliin esimerkiksi meillä on sovittu,että silloin kun molemmat ovat lauantaina vapaalla käydään yhdessä ostoksilla,suursiivotaan tai tms ja muita menoja ei sovita jos viikolla on paljon menoja niitä ennakoidaan ja esim kaupassa käydään edellisenä päivänä,siivotaan,tehdään ruokaa valmiiksi.

Meneekö sinulla aamiaisen laittamiseen yli 2 tuntia...Tässä viestissä sanot, että heräät ennen tyttöystävääsi ja kokkaat aamiaisen valmiiksi, jotta hän voi kävellä valmiiseen pöytään. Myöhemmässä viestissä sanot, että tyttöystävä laittautuu 2 tuntia aamuisin - unissaanko?

Vain kaksi vaihtoehtoa. Jos mielelläsi haluat jatkaa näin,niin jatkat etkä muuta.
Muuten, jutelkaa nyt hyvät ihmiset näistä asioista. Jos tulee ero tämmöisen keskustelun jälkeen , niin sittenhän tulee. Ystävättäresi luulee että jaksat mitä vain,jos et suutasi avase. KESKUSTELUA

Kotityöt tekee,kunhan ne tulevat "hyvin hoidetuksi".Se tekee jolla on aikaa silähetkellä/ja luottamusta osata tehdä?. Onko perheessä paljon ns.edustustehtäviä,joissa vaimo on etualalla?.
JK:jokatapauksessa pulmallinen kysymys,niin...niin mikä sitten jää vaimon osuudeksi teillä?.

mies !!! Itse teen kolmivuorotyötä,tiskaan (KÄSIN) ,imuroin,pyyhin pölyt,pesen lattiat,ikkunat,pyykit ja menee myös kaappiin viikattuna,silitän,teen ruokaa,hoidan lasta... Voi että kun on kamalaa nousta klo 7 se on vapaapäiväherätys. Jotkut ei vaan jaksa..

Minä olen sitä mieltä, että parisuhteeseen ei tule ryhtyä jos ei hyväksy sitä totuutta, että töitä tulee puolet enemmän, kuin yksin elämisestä.
Selkeästi et tahdo olla naisen kommennuksen alaisena. Ja mikäli ymmärsin tekstin oikein, tehän teette yhtä paljon kotiaskareita. Eihän sinun ole pakko nousta aamullla laittelee emännellesi aamiaista. Itsehän moiseen alennut tai ryhdyt vapaaehtoisesti. Sitä paitsi vuorotyö on raskasta. Ja sinun tulee ottaa sekin huomioon, että naisena oleminen tässä patriarkaalisessa yhteiskunnassa on muutenkin tuskaa ja teettä työtä naiselle kynmmenen kertaa enemmän, kuin miehelle. Joten minun mielestä sinun tulee hoitaa koti-askareet valitamatta. Otetaan myöskin sekin huomioon, todennäköisesti suhteen alussa nainen on tehnyt kaikkensa saadakseen mieheen, huolehtinnut itsestään, hilinnyt käytöstään seurasasi, puhunnut kauniita, mutta ei liian fiksuja jotta et tuntisi itseäsi tarpeettomaksi ja jotta mielenkiintoisi pysyy yllä. Joten loppuunsa suhteen saadessaan hän on lopettannut teeskentelyn ja se tulee esille komennoin. HUomioi myös naisten menkat, jotka vievät kaksi viikkoa joka kuukaudessa. Ensin varsinaista vuotoa tulevat oireet: mielialan vaihtelut, turpoaminen, finnit, jne. Joten ajattelisit maailmaa naisesi silmin etkä vaan omaa napaasi katsomallla. Jokaisella tässä maaassa tuntuu olevan rankkaa. Ole onnellinen, että pääset nukkumaan jo 23-24 aikaan toiset kärsivät unettomuudesta. Sekä muista aikaa jolloin iso-isämme taistelivat maamme puolesta jossa nyt saamme asua. Joten lopeta turha valitus ja rakasta vaimoasi ja hoida koti-askareet siinä miten hoitaisit ne yksinkin! Muistutan vielä siitä, että työt lisääntyy vielä jos hankitte lapsia joskus. Ja ole onnellinen että sulla on nainen, moni ei saa kokea sitä!

Joudutko ihan kotona tekeen hommia? Niin minäkin eikä sitä kukaan ihmettele, koska olen NAINEN!
Kasva aikuiseksi :)

pistä poikki hyvämies!! mieti kymmenen vuoden päästä!! ja varmasti se vieällä lihoo tuosta.. ei hyvä!

Sanoisin omasta kokemuksesta, että sinun on aika miettiä kannattaisiko pistää asioiden uudelleenjako käyntiin. Minä olisin kyl jo sanonut muutamaan otteeseen jotain. Työt jos jaetaan! Se tehdään tasapuolisesti.

Siis täh, ihmetteletkö tosiaan, AUTATKO liikaa kotitöissä? Eivät kotityöt ole naisten hommaa, jossa miehet hyvää hyvyyttään voi "auttaa". Kotityöt pitää tehdä, molemmat tekee niitä, ei kumpikaan auta siinä toista... Yhteisiä hommia kun ovat, yhdessä tehdään, ja tasapuolisesti. Aamupalajuttu kuulostaisi muutoin oudolta, mutta tyttöystäväsihän tuntuu tekevän muuten enemmän kotitöitä, joten tasannee sen.

mitäs oot ite opettanut eukkos paapomises?yleesähän se o nii päin että nainen paapoo ukkoosa.kerrankin on noin päin.mut meillä on niin että alunperin kun asumaan ryhyttiin yhessä ni kotitöitä tekee molemmat.toinen sillon enempi jos on vapaalla ja toisepäin.ei se muuten toimis meillä ainakaan.sota siitä nousee jos eukkona joutusin kaikki ite tekeen.kädet ne on ukoillakin.
puhukaa järkee toisillenne vaikka lapulle ylös mitä kukin tekee eripäivinä.eihän se oo sen kummempaa..

jatkan edelliseen viestiini.. siis todellakin, jos kuulisin että mun mies sanoisi jollekulle että hän "auttelee" mua kotitöissä, voi luoja että kävis v*ttamaan. onhan ne molempien pyykit, tiskit ja sotkut. totta hemmetissä ne hoidetaan yhdessä eikä niin että nainen hoitaa ja mies vähän AUTTELEE jos huvittaa.. meillä molemmat käy töissä, joten mä en todellakaan näe olevani velvollinen oman työpäiväni päälle passaamaan miestäni. Miks mun pitäis sille laittaa ruokaa tai pestä sen pyykit? itsestäni olen vastuussa, en aikuisesta miehestä. Mutta koska saman katon alla ollaan, toki arkiaskareet on käytännössä yhteiset. Eli kokataan joko yhdessä tai jotakuinkin vuorotellen, kaupassa käydään yhdessä, pyykkikoneen ja tiskikoneen täyttää kuka milloinkin ja roskat vie kumpi vaan. Ei tästä ole keskusteltu erikseen, mun mielestä sen pitää tulla automaattisesti että molemmat osallistuu yhteisen arjen pyörittämiseen.

Se käsitys, että kotityöt ois naisen velvollisuus/ vastuu on ajalta, jolloin naiset ei käyneet töissä vaan olivat (lasten kanssa tai ilman niitä) kotona. Kun tilanne on se, että molemmat käy töissä, kuvio menee täsysin uusiksi.

Sä oot tohvelin alla ja naisesi on telineissä valmiina lähtemään kun parempi miesehdokas tulee vastaan... Selvästi on mukavuudenhaluinen nainen kun ei osallistu kotitöihin yhtä paljon kuin sinä. Sinä et ole huomautellut hänelle kotitöistä, mut saat itse kuulla niistä, kun et mukamas osallistu niihin tarpeeksi...

Paha se on mennä kenenkään elämän tavoista mitään sanomaan. Jokainen taplaa tyylillään ja jos se ei toista kiinnosta, tai on toisen (tääsä tapauksessa sinun) mielestä liian rankkaa niin sitten täytyy sun tehdä itse asialle jotain...mitä se on, sen päätät sinä.
Meillä homma toimii näin: Arkipäivinä silloin kun minä olen töissä (mies on työtapaturma eläkkeellä joten päivät kotona). Minä herään aamulla siinä 5.30 maissa ja lataan kavinkeittimen valmiiksi miestäni varten kun hän herää (eli, laitan vedet ja mittaan kahvit valmiiksi jotta hänen tarvii herätessään vaan painaa napista), itse en juo kahvia ollenkaan. Minä lähden töihin ja mies jää yleensä vielä nukkumaan. Kun hän herää hän tekee mitä tekee (en ole kysellyt) ja käy jossain välissä kaupassa ja tekee ruoan valmiiksi siiheksi kun mä tulen töistä. Sitten syödään yhdessä ja mä yleensä tiskaan ruokatiskit...tai jos kauheesti väsyttää niin sit mies tiskaa ne seuraavana päivänä.JOskus mä imuroin siinä illemmalla jos on tarvetta (eli jos MINUA häiritsee liika pöly), yleensä mä siivoon viikonloppuna kunnolla ja käyn lauantai-aamuna pyykkituvalla pesemässä pyykit (samalla varaan ajan sieltä seuraavalle lauantai-aamulle.Käydään lauantaina yhdessä kaupassa ostamassa viikonlopun ruoat ja mä yleensä teen viikonloppuisin ruoat. Mielestäni on mieheltäni ihan tarpeeksi se että hoitaa arkenä ne hommat. Kun olen sairaslomalla, niin silloin tekee ruoat kumpi vaan, ym hommat.
Silloin kun lapset oli pieniä, mä olin kotona ja mies toissä. Silloin mä nousin yleensä aamulla laittamaan miehelle aamukahvit ja aamupalaa ja tein eväät töihin. Hoidin lapset ja kodin ja olin tyytyväinen siihen. Nyt on näin, ja ole tyytyväinen myös tähän :)

Toivon että pääsette jonkinlaiseen kompromissiin tyttöystäväsi kanssa noista hommista ettei sun kontollesi kasaantuisi niin paljon. Mitä se tyttöystäväsi tekee jos vaan et tee, vaan sanot että nyt on sun vuorosi tehdä tää tai tää homma?? Heittääkö se sut pihalle vai lähteekö kävelemään ite? Jos näin on niin sit on hepposella pohjalla teidän elo.
Toivottavasti löydät kumpaakin mielyttävän ratkaisun asialle :)

Mukavaa syksyn jatkoa teille

oikeasti tossun alla jos Sinun työtäsi EI arvosteta !
KIITOS olisi paikallaan ! Ehkä olet totuttanut rouvan
liian hyville tavoille. Ole itsekäs ja nauti omista hetkistäsi
olet NE TODELLA ansainnut !!!!!

kyllähän ne naiset nalkuttaa ja vittuilee minkä ehtii jos niille ei vastaan sano.

Meillä homma toimii "melko" hyvin ihan perinteiseen malliin, eli mies tekee miesten työt ja nainen naisten työt. Käytännössä siis minulle kuuluu rankametsällä käynnit, nurmikoiden ajot, autojen pesut, kodin korjaustyöt yms.yms ja vaimoni tekee sitten pääsääntöisesti imuroinnit, pyykinpesut, ruuanlaitot yms.yms. Toki minäkin yllätän vaimoni imuroimalla pyytämättä ja teen lapsille iltapalaa tai muuten vain ruokaa, mutta karkeajako kotiaskareissa siis on että kummallakin on se oma roolinsa kodin hoidossa. Tämä tietenkin toimii ehkä paremmin maalla asuttaessa omakotitalossa jossa näitä ns. "miestentöitä" on enemmän kuin kerrostalossa.
Vaimoni on osa-aikatöissä ja minä käyn kokoaikatöissä,joka mielestäni tasoittaa sitä että hän tekee hieman enemmän kotitöitä. Eli jos lasketaan viikon kokonaistyöaika, niin tehdään varmaan aikalailla 50-50 töitä.

Joskus kun meinaa tulla väittelyä näistä kotiaskareista,niin sanot vaan että "selvä,vaihdetaan osia" ja nakkaat moottorisahan ja kirveen kouraan että nyt tuohon suuntaa hakemaan rankoja metsästä, ja kun sieltä tulet niin mene maalaamaan talon katto seuraavaksi... talvikin on tulossa niin voisit renkaat vaihtaa.

Ei todellakaan, oletko mies vai mitä.???

Kertomasi mukaan sä vain auttelet kaikissa muissa töissä, paitsi aamupalassa. Ei se minusta kovin mahdottomalta raatamiselta vaikuttanut. Jokainen osaa nakata naamaansa jotain jääkaapista. Miksi sitä aamiaista niin kovasti laittaa pitää, ja vielä lautaselle valmiiksi? Lopetat sen aamupassaamisen, jos se kerran noin mahdotonta stressiä aiheuttaa.

No kyllä nyt aikuisen ihmisen täytyy osata ihan itselleen aamupala laittaa!! Saatikka siitä aiheutuneet tiskit.
Taitaa teillä olla aika hieman keskustella noista kotitöiden jaoista, lämpimästi suosittelen...Jos ei onnistu puhumalla, ehkä kannattaisi harkita "seukkaamisen" lopettamista kun ei ole edes ollut kanttia muuttaa yhteen...Tsori, silt toi kuulostaa :)

Heh, älä turhaan ruikuta.. Jätä se muija, ei se siitä muuksi muutu. Unohdit vielä kertoa ettei se anna seksiäkään, sekin on ominaispiirre tuolle ihmistyypille. Sitten ennekuin alat seuraavaan suhteeseen niin kokeilet haaroväliäsi ja kas mitä siellä onkaan, MUNAT.. :)
Samantyyppisen naisen kanssa elin pitkään ja eihän se ikinä siitä miksikään muuttunut.
Nykyään työnjako on hyvin yksinkertainen, nainen vastaa kodista ja ruoanlaitosta oman työnsä lisäksi. Ilman kitinöitä. Ja minä autan kaikessa minkä ehdin. Ilman eri pyytämistä. Ilman eri kehuja. Minä kiitän saamastani ruoasta jokaisen aterian lopuksi. Minä en koskaan vingu saamastani ateriasta, vaan syön sen mikä eteen laitetaan. Ja vaikka se olisi kuinka pahaa, minä kiitän siitä ja kehun kuinka hyvää se on. Koska toinen on nähnyt sen vaivan valmistaakseen sen. Ilman kitinöitä. Naiseni ei koskaan käske tekemään minua mitään. Hän pyyttää minua tekemään jotain jos en heti itse sitä tajua. Minä en koskaan käske naistani tekemään mitään, minä pyydän häntä joskus tekemään jotain.
Jos ei kelpaa, niin ovet on auki, saa mennä ja takaisin ei tarvi tulla jos menee. Niin helvetin yksinkertaista. Ja toimivaa. Eikä edes millään muotoa sovinistista, vaikka kiihkofeministilepakot niin yrittää kohta väittääkin.. :)

omapa on vikasi.

Olet nyhvä. Jos ei passaaminen kelpaa, niin laita akka hommiin ja saa tehdä itse. Jos se ei käy niin näytä muijalle ovea. En todellakaan tarkoita että tarvitsee pitää kirjaa kuka on tehnyt mitä, mutta jos ei esimerkiksi ruoka ole tarpeeksi hyvää niin anna sen kokata. Muista antaa rehtiö palautetta sitten kun siihen on aihetta, esimerkiksi: olipa tänään oikein hyvää ruokaa tai olipa perunat raakoja ja pihvi kuivaa.

Kiitos ruoasta, kahvi oli hyvää.

Lappujen täyttäminen: anan sen itse täyttää lappunsa (edellyttäen että osaa kielen). Jos ei osaa kieltä niin laitat sen opettelemaan.

Jos ei pieni ja isompi sarkasmi pure niin kenkää vaan.

Naisen kuuluu tehdä työt ulko-oven sisäpuolella ja miehen ulkopuolella.OLET SIIS TOSSUN ALLA JA PAHASTI.Koita nyt miehistyä,jos sinulla on enään munaa yhtään jäljellä.

Meillä minä korjaan autot, kodinkoneet, lelut, huonekalut, sähkölaitteet ja laittelen ruokaa jos siltä tuntuu, olenhan melkoinen kokki kun rakastajakin. Vaimo hoitaa pyykit ja sen sellaset, sen lisäksi saa säätää kaikeka tarpeetonta mielensä mukaan, typeriä hommia en suostu tekemään. Jos se niistä väsyy niin omahan on asiansa. Näin sen pitääkin olla.

Kyllä sun "rouvasi" hyppyyttää sua ihan kuus/nolla!! Hoh hoijaa!! Parisuhteessa pitäisi olla vallalla molemminpuolinen kunnioitus, mutta teilläpä ei sellaista taida olla. Sinua ei ainakaan näköjään kunnioiteta millään lailla! Ainut keino, jolla saat tilanteen korjattua on vaihtaa kumppania!! Ja äkkiä!!
Itse olen 49-vuotias nainen, enkä todellakaan kunnioittaisi miestä, joka käyttäytyisi noin. Toki molempien kuuluu osansa kotihommista tehdä, mutta tasapuolisesti.

Sano asia suoraan hänelle,jos hän välittää sinusta hän ymmärtää.

laiska ämmä, mutta pistänyt sut tossun alle sanoisin. Mut mistä tollasia miehiä saa jotka oikeesti tekee kotitöitä? oon luullu et ne on joku urbaanilegenda.

voi jos olisit mieheni olisit mailman paras ei se mene noin myös vaimo tekee oman osuuden niin sitten se onnistuu olet liijan hyvå älä anna periksi vaadi myös vaimoltasi samaa niin olette tasa vertaisia

Odotas, kun tulee lapsia... Älä hyvä ihminen aloita ihan vielä tuota rumbaa. Tyyöystävä saa kyllä itsekin aamupalansa yms. Kun lapsosia on, niin sitten tuo kuulostaa tutummalta, mutta lapsettoman pariskunnan kohdalla en suosittele noin kiireistä mallia.

Elämäsi kuulostaa masentavalta. Miksi elät noin? Keskustele tyttöystäväsi kanssa vakavasti, kerro ettet aio sietää tuollaista paskaa enää yhtään. Jos ei meininki muutu niin lopetat suhteen. Tie jota nyt kuljet nimittäin johtaa vain pahempaan. Helvettiin jossa on ruma nalkuttava ämmä ja ennenaikainen kuolema.

Minun mieheni ei paljon tee mitään. Kiistelemme aina työnjaosta ja lopuksi mies päätyy tekemään mielummin ruokaa,kun siivoamaan. Mutta se siivoaminen yksin ei ole yhtään kivaa. Olen kyllä katellinen teille muille, jolla mies osallistuu kotihommiin . Miten saisi omaa mies siivoamaan?

"En muista hetkeä jolloin olisin voinut jäädä työpäivän jälkeen esim. yhdeksi tunniksi tuolille istumaan ja lukemaan päivän lehden kaikessa rauhassa ilman , että tulee komentoa "haeppa tuo, teeppä se" "

Kun käskytys alkaa silloin pitää laittaa hanskat naulaan. Ethän ole mikään orja vai oletko?

Itse hoidan oma-aloitteisesti kotityöt ja muut hommat käskemättä mutta jos käsky sattuu tulemaan niin silloinpa en liikauta eväänikään. Hyvin nopeesti on koulutus mennyt perille. Toiselta en odota muuta kuin, että pitää itsestään huolen eikä jätä paskavanaa peräänsä.

ELIKKÄ MEILLÄ MIEHENI HERÄÄ AIKAISEMMIN MITÄ MINÄ, KEITTÄÄ KAHVIN (JOS OLEN "LADANNUT" KAHVIN KEITTIMEN VALMIIKSI) JA LÄHTEE TÖIHIN...

ITSE KEITÄN OMAN KAHVINI KUN HEERÄÄN, SITTEN NORMAALISTI SIIVOAN KEITTIÖN AAMULLA (TISKIT KONEESEEN, ROSKAT ROSKIIN, TASOT PYYHIN...) OLKKARISTA KANSSA ROSKAT POIS JA ASTIAT PESUUN...
MIKÄLI TARVETTA NIIN PYYKIT KONEESEEN JA PYÖRIMÄÄN JA KUIVUMAAN... MIKÄLI EN AAMULLA EHDI LAITTAA TISKI KONETTA JA PYYKKI KONETTA PYÖRIMÄÄN NIIN KAIKEN LAITAN VALMIIKSI JOTTA MIEHENI VOIPI VAAN KÄYNNISTÄÄ KONEEN/T KUN TULEE TÖISTÄ JA LAITTAA PYYKIT KUIVUMAAN...

MOLEMMAT VIE ROSKIA ROSKIIN (SEKÄJÄTE,PAHVI,LEHDET)
ITSE HOIDAN KODIN SIIVOUKSEN YLEENSÄ YKSIN, MIESKIN OSALLISTUU MM. PYYHKII OH.N LASIPÖYDÄN JA PÖLYJÄ, MUTTA ITSE TEEN SUURIMMALTA OSALTANI.

MINÄ LAITAN MEILLÄ RUUAN, ELLEI MIES TUO TÖISTÄ RUOKAA TULLESSAAN, NYKYÄÄN ITSE EN KOTONA SYÖ JUURIKAAN MUUTA KUN JUGURTTIA JA LEIPÄÄ... VIIKONLOPPUNA SITTEN TULEE LAITELTUA ENEMMÄN...

EN OLE KOSKAAN VALITTANUT ETTÄ OLISI LIIKAA HOMMIA JA MIESTÄNI OLEN JOSKUS PYYTÄNYT TEKEMÄÄN JA ON TEHNYT, JOPA OMA-ALOITTEISESTI ON IMUROINUTKIN...

SANON VAAN SINULLE ETTÄ TUOLLAINEN MIES NIIN KUIN SINÄ NIIN ON KULLAN ARVOINEN!!!!
PUHU KUMPPANILLESI ASIASTA JA SANO ETTÄ ET JAKSA MIKÄLI KOET ASIAN NIN, JA KYLLÄ NIITÄ VOI SIIRTÄÄ SEURAAVALLEKKIN PÄIVÄLLE..
NIIN ITSEKKIN TEEN KUN EN EHDI / EI KIINNOSTA / EI JAKSA / EI HUVITA...

JOSKUS AIKOINAAN OLI SELLAINEN JAKSO JOLLOIN OLIN TÄYSIN MIEHENI AVUN VARASSA, JOUDUIN PYÖRÄTUOLIIN ENKÄ PYSTYNYT SIIVOAMAAN / KÄYTTÄMÄÄN KOIRAA PIHALLA / LAITTAMAAN RUOKAA / PUKEUTUMAAN & KÄYMÄÄN SUIHKUSSA ILMAN APUA. TUOLLOIN MIEHENI OLI MYÖS TÖISSÄ..
SIIVOUSFIRMA KÄVI SITTEN KERRAN VIIKOSSA SIIVOAMASSA JA MIEHENI JOUTUI LAITTAMAAN RUOKAA KOTONA (SILLOIN HÄN EI VIELÄ SITÄ HOMMAA OIKEIN OSANNUT, MUTTA AINA SITÄ RUOKAA KUMMINKIN SYÖTIIN)

STEMPPIÄ SINULLE KUMMINKIN...

Liian suureksi? Voi reppanaa.. Eiköhän näistä puhuta keskenään? En ymmärrä miten noista töistä voi väsyä? Samathan sä tekisit, jos yksin asuisit. Right? Kahvi ja puurot, ruuat ja itapalat tekee samassa yhdelle kuin kahdelle. Meillä neljän ihmisen kodissa (kaksi lasta, minä ja mies) kilpaillaan siitä kumpi meistä aikuisista (lapset alle 3v) saa ja ehtii tehdä. Itselle luksuspäivä:
klo 4 herätys ja aamupalan (kahvia, leipää tai sit innostun leipoon) tekoa, koirille aamulenkki ja -ruoka
klo 6 herätän miehen ja yllätän valmiiksi katetulla pöydällä, sit mies töihin ja itse valmistan puuron lapsille, laitan pesukoneen pyörimään
klo 6-7 välillä pojat herää: aamupesut, aamupalat ja pukeutuminen (kaikki tod mainittavia, ko on kunnon rumba pienten kanssa :D)
Sitten leikitään/maalataan, vien pyykkejä kuivaan ja uusia koneeseen, tiskailen (käsin, ei oo konetta), silitän
Ulkoilemaan about 9.30 maissa ja siel kokoajan äiti mukana leikeissä tottakai
Sisälle parin tunnin ulkoilun jälkeen, on yhdessä käyty kävellen kaupassa muutaman kilsan päässä
Valmistan ruuan syötän lapset menevät unille about klo 12 aikaan
Nukahtavat rattaisiin ja vien koiria lenkille lasten kaa, paitsi jos mies ajoissa kotona, niin saa levätä poikien kanssa että saan lenkkeillä rauhassa. Päikkäreiden aikana päivittäin imurointi ja lattioiden pesu (pakko on koirii ja kissoi paljon lapsiperheessä)
Pojat herää about klo 14 ja sit syödään välipalaa, jota tekee joko lasten isä tai minä
Joskus lähden tallille ja mies jää lasten seuraksi, useimmiten jään arkisin kotiin ja lähden lasten kaa ulos, sen aikaa mies saa hengata rauhassa, usein yllättää tekemällä ruokaa, siivoilemalla, tiskailemalla, pyykkäämällä, leipomalla tms tosi hienoa tai lähtee mukaan ulkoileen/koko perhe mukaani talleileen tms.
Klo 17 syödään koko perhe, ruuan tekee se joka ehtii tai sit yhdessä
Klo 19-20 välillä pojat unille ja koirat lenkkeilemään ruokailemaan
Tämän jälkeen miehen kanssa keksitään kaikkee kivaa, mies unille klo 22 ja ite jatkan siivoamista esim.pyyhkimällä pölyjä, silittämällä, laittamalla vaatteita jms kaappeihin, järkkäilen kaappeja jne. Pari kertaa viikos koirien kynnet, hampaat, korvat, mahd pesu jne
Itse unille viim.klo 1 (tai ei aina, kuten tänään)

Arjesta poikkee ko on lasten tai eläinten harrastuksia tms; ne tulee normiarkeen lisäksi
Vkl:sin mies usein herää aamulla ja ite saan nukkuu kahdeksaan - yhdeksään, saattaa olla kahviakin ko herään ja aina ko keksin jtn pyytää niin mies tekee - toimii myös toisin päin ja kaikki on tyytyväisiä

Kylläpä elämäsi on todella rankkaa! Ensinnäkin,A) muuta yksin omaan talouteen. Siis ihan yksin. Talouteen jota vain SINÄ hallinnoit. B) Kasva aikuiseksi. C) Käy visiitillä kehitysmaissa.

Tai lähe vaikka vähäks aikaa muualle, kerro eukolles, että tahdin pitää muuttua tai lähet, asiallisesti tietenkin.
Sitte kun se älyää että oot tosissas, se joko hätkähtää ja haluaa muutosta, jos ei, ei se välitä sinusta pätkääkään .

Meidän perheessä ei ole koskaan keskusteltu kuka mitäkin tekee. Minä siivoan, silloin kun huvittaa, pesen pyyykit, sitten kun vaatteet loppuvat, leikkaan ruohon, kun se on kasvanut, myös pensasaidan, löhöän pihalla kun aurinko paistaa, kun sataa, luen sisällä tai katson TV:tä. Talvella teen lumityöt, jos on satanut lunta, krapaan auton ikkunat aamulla, myös mieheni auton. Teen töitä joka päivä, askartelen työpäivän jälkeen, käyn elokuvissa ja teatterissa, mieheni kanssa tai ystävättärien, miten milloinkin. Mieheni saa aina valmista kahvia ja aamupuuroa sekä ruokaa, toki hän osa itsekin niitä tehdä, esim. äitienpäivänä ja joskus muulloinkin. Elämä on ihanaa, kumpa jatkuisi vaan, mutta kuten tiedämme jokaiselle tulee joskus viimeinen päivä, onneksi usein tietämättä sitä. Ei ihmetellä turhia asioita, eletään vaan, päivä kerrallaan. Aurinkoista syksya vaan.

en tee mitään kotitöitä vaimo ahertaa kaikki,
ainoastaan pyyhin oman takapuoleni vessassa.
vaimo kyllä haluais senkin pyyhkiä.
etupuolen se pesee joka ilta ja kuivaa suulla.
heh heh olette tossun alla

kodissa minä teen ruuat ja nainen siivoo sekä tiskaa.. Eli jakakaa niitä hommia hiukan, niin ei kaikki kaadu yhdelle ihmiselle :D

oot todellakin jos toinen ei tee mitään

kyllä suna tuumisin kaksi kertaa onko tyttöystäväsi vaivan arvoinen sillä yhteistuumin hommat hoituu vaikka kumpikin olis töissä itse en kattelis tuommoista akkaa päivääkään vaan vaihtaisin parempaan joka osaa arvostaa yhteistä kodin hoitoa ja jakaa hommat kumppaninkanssa!!!
semmoisen vaimon omistava mies!!!

Et ole tossun alla jos teet tuon kaiken omasta halusta ja se on sinusta oikein. Miltä sinusta tuntuu? ( tuo oli retorinen kysymys )
Mä olen sairaseläkkeellä ja musta on ok hoitaa kotia .... siis minusta se tuntuu hyvältä.

Jotkut puhuvat joustavasta työnjaosta, että ei ole väliä kuka tekee mitäkin kunhan sujuu. Itsellä on sellainen tunne että se joka on röyhkeämpi, itsekkäämpi, sanelee toiselle mitä hän haluaa tehdä, tylsät, toistuvat työt harvoin tulee jakoon tasapuolisesti tai sitten tosita tekemättömät työt ei vaivaa ollenkaan ja sitä jota ne vaivaa, tekee ne. Ajattelen parisuhteeta hiukan kuin yritysestä, jossa pitäisi pitää asiallisia neuvotteluita yönjaosta. Minun kummapani vain ei suostunut näihin keskuteluihin, koin itseni alistetuksi ja katsoin paremmaksi lähteä ja elää yksin niin ei harmita niin paljo enkä pilaa omaa ja toisen elämää tyytymättömyydellä. Hinta tietysti on ollut kova: erossa jouduin kaukaksi lapsistani, teen kaiken remonttia myöten nyt yksin, maksan yksin ja olen tiukoilla. Mutta on tilaa hengittää, on oma tahtisuus ja rauha. En voi suositella tätä kuitenkaan ratkaisuna toisille, on arvoja joita on hyvä miettiä: pitääkö lasten reissata koko ajan monen kodin välillä ja ihmiset ovat erilaisia mihin joustavat ja mitä pitävät tärkeänä.

Kyllä sitä on toisen ja yhteisen hyväån eteen valmis tekemään vaikka mitä, jos vastalahjaksi saa vaikka peppuun taputuksen, suukon ja kiitoksen, kunnioitusta ja rakkautta ja toinen tekee myös jotain muuta, vaikka sitä rahaakin taloon. Ei kaikki ole käytännön ihmisiä.Mutta kyllä sitä toisen velvollisuus on olla toisen peili ja antaa palautetta ja kertoa miten kokee tilanteen. Raukkaus peittää kuitenkin vikojen paljouden, varsinkin jos toinen ne myöntää. Jos sitä ei ole, niin sitten kyllä viat senkun lisääntyy? ja tyttymättömyys.

Tuollaisen miehen ko sais niin kyllä pitäis osata antaa miehelle arvosta hiukan enemmän. Itse saa raataa niskalimassa ja olisin onnellinen jos edes joskus mies veisi edes roskat käskemättä.. turha edes puhuakaan siivouksesta, ruoanlaitosta tai yhteisistä rahoista..

Sä oot alistunu osaas...Miksi sä pelkäät ja nöyristelet sitä muijaas...Älä pelkää jokaista sen reaktioo vaan annat hiukan takaisin...Yhtenä kauniina aamuna heräät, teet aamupalan ITSELLESI ja vaikka naises reaktio ois mikä niin otat tyynesti ja jos naises rupeaa kimpoilemaan niin sanot jälleen tyynesti : turpa kiinni... Kokeile..Voi olla että se on erilaisen elämän ja päivän uusi aamu...Ei tämä elämä ja miehenä oleminen ole aina muutenkaan helppoa niin voin sanoa ihan ilman että olisin hiukankaan vertaa sovinisti tai mikään muukaan paskiainen, että ei kumppanilla ole tuollaisia oikeuksia, oli se sitten mies tai nainen...Itse olen oman tieni kulkija, enkä ole koskaan antautunut kenellekään sillä tavalla että joutavaa paskaa tarvitsisi kuunnella...Nyt tähän kohta joku nainen tai täti vastailee että "sinkkuna tulet pysymään tuolla asenteella"... No jos näin on niin siihen sanottakoon että olkoon sitten niin...Mutta mielumin olen yksin ja onnellinen kuin yhdessä ja onneton... Ketjun aloittajalle suosittelen opintomateriaaliksi elokuvaa nimeltä american beauty...Siinä on hulvaton esimerkki siitä miten mies kyllästyy akkansa pompotteluun ja vittuiluun....Hyvää syksyä sinulle ja otahan itseäs niskasta kiinni...Kaiva raippa esille... ;)

Hyvä ettette asu yhdessä .Hienoa kun teet noin paljon kotitöitä.Mutta miksi TYTTÖ YSTÄVÄSI NAPISEE EIKÄ MIKÄÄN KELPAA MINKÄ TEET .Älkää vaan muuttako ikinä yhteen.

Olet tyttöystävällesi "äiti". Lopeta jo tuo paapominen, hän ei koskaan kasva aikuiseksi!

EI TODELLAKAAN OLE OIKEIN!!!!!!!!! Teet kotitöitä aivan liikaa,minun mielestäni työt pitäisi jakaa kummallekkin osapuolelle...Minun mielestä sinun kannattaisi jättää tekemättä,jotta tyttöystäväsi silmät aukenee.Toivottavasti tyttöystäväsi ymmärtää miten ihana mies hänellä on...Voimia sinulle ja jaksamista...

Itse olet osasi valinnut jatka samaan malliin :)

Jeps,ja pahasti!
Tuossa tapauksessa sinun pitää muuttaa tilanne toisin päin,niin sitten se on niin kuin sen kuuluukin olla,joku taso sentää on yllä pidettävä ja selkeä ero ,mikä kuuluu miehelle ja mikä naiselle,
kaikki kotona suoritettavat työt on niin sanottuja naisten töitä,mies hoitaa sitten muut asiat,kuten auton ostot,moottoripyörän ostot,niiden huollot ja pesut,joku tolkkuhan se on oltava perheessä.

Hehheh. Kuten joku aikaisemmin totesi, kuulostaa äidin päivältä sillä erolla että äidillä on lisänä pari muksua. Ihmiset tekee kotitöistä työläitä. Meillä oli lapsilla allergia eli oli tehtävä pölysaneeraus. Helppoa; hankit pölyättämömiä materiaaleja tai helposti pyyhittäviä kuten esim, nahkaa kankaan asemasta ja irtotavarat ovien taakse. Vähemmän pintaa pölylle, kun kaikilla tavaroilla on paikkansa eikä ja laittaa takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Pölyimurointi kerran viikossa ja nihkeä pyyhintä 2 h imuroinnin jälkeen tarvittaessa. Ja puhdasta oli.Pyykit koneeseen kun koneellinen likavaatteita kaapissa. Ei tartte seisoa viikonloppuja pesulassa. Meillä kotityöt jakautuivat sen mukaan miten töissä oltiin ja kiinnostuksen mukaan. Mies on osallistunut lastenhoitoon kohtuullisesti. Viikolla ruuat laittoi mies, kun tuli töistä aikaisemmin ja lapsetkin piti ruokkia. Minä tein ruuat viikonloppuna, leivoin, hoidin pyykit ja vuorotellen imuroitiin. Yhdessä tehtiin ostokset ja ruuat viikonloppuna seuraavalle viikolle pakkaseen. Aikaa jäi lehden lukemiseen ja lasten kanssa touhuamiseen.
Nyt kahden ollessa on itsestään selvää, että jos herään ensin teen puuron mikrossa molemmille ja jos mies herää ensin hän tekee. Sama viikonloppuisin vuorotellen, laskematta. Se on sitä toisen arvostuksen osoittamista arkipäivässä ja ainakin minulle arvokkaampaa kuin kukat. Pidän kukista,mutta voin ostaa ne itsekin.

jos tästä puoletkaan on totta niin olet akka talossa.

En tajua näitä miksi kahden aikuisen ihmisen huushollissa pitää tehdä aterioista kauhee haloo ja hössötys..??

Meillä kaksi aikuista ihmistä molemmat hoitavat itse omat syömisensä ja juomisensa. Jollei jumalauta aikuinen ihminen saa ilman puolisoa ruokaansa kaupasta ja jääkaapista, niin olkoon syömättä! Miksi ihmeessä ruokaa pitää keittää, paistaa, hauduttaa ja hinkata tuntitolkulla. Ja ulos syömään, kun siltä tuntuu. Välillä joku inspiskokkaus iskee, mutta vaan, jos tosiaankin on inspis.

Ja siivouksesta ja tiskauksesta meillä siivoaa/ tiskaa se sen osan, mikä häiritsee. Jos jompikumpi haluaa kiillotella hanoja, niin siitä vaan...

taidat olla väärässä parisuhteessa.Nyt vielä voit vaihtaa jos homma ei toimi.

no moi.. sulla on vain epäonnea parin valinnassa.. meitä ns. äidillisiä tosi naisiakin on.. elikkä mä teen kaiken naisille kuuluvan ja jätän miehelleni ainoastaan lampunvaihdot ja muut ruuvimeisseli ja vasara työt.. eipähän sotke keittiöö ja mausta liikaa tai liian vähän.. ja jos hänellä on huomauttamista mun kokkauksista niin sitten kyllä saa tehdä itse.. kelpaa mulle.. ja toista kertaa en laita sellaista mistä hän ei tykkää.. ruoka reseptejä riittää maailmassa..
rakkaus on kaikkein tärkeintä.. jos aletaan nipottamaan pikku-asioista niin varmaan taustalla on jotain muuta.. ajatteleppa sitä.... jos keskustelu ei auta niin toiminta.. radikaalisti liikkeelle ja vaikka leikki mielellä siitä ei kukaan voi suuttua... huumoria mukaan peliin..

Pitäisi lukea myös tyttöystäväsi versio asioista. Hänhän voisi kommentoida luettuaan tämän ketjun.

Minua ihmetyttää ja SUURESTI, että saatte noihin hommiin PÄIVITTÄIN kulumaan koko illan puoleen yöhön asti! Minkälaisia sottapyttyjä oikein olette, kun kahden hengen taloudessa kaiken aikaa pitää pestä pyykkiä ja siivota kämppää yötä myöden??? Jos teillä olisi neljä lasta, silloin kotitöiden teko vaatisi noin paljon aikaa molemmilta.

Amu- ja iltapalan laitto ovat täysin sinun oma valintasi. Aikuiset ihmiset osaavat hoitaa napostelunsa (ja laittaa tiskit koneeseen) kumpikin ihan itse. Muissa hommissahan sinä kerroit vain auttelevasi tyttöystävääsi.

Ja laita naisesi töihin ja ota se oma aika hyvällä tai pahalla ja sinähän olet ihan pompoteltavissa ja lopeta ajoissa muijasi passaaminen ja kun ei ole lapsia niin omiin harastuksiin pitäisi jäädä myös aikaa. Sinä poltat itsesi loppuun ja laitat naisellesi kova kovaa vastaan ja ota se oma aika ja töiden jälkeen tunti tai pari lepoa tai harastuksiin niin hyvä tulee.

On pikkasen vaikea sanoa, teetkö tarpeeksi, kun et kertonut mitä tyttöystäväsi tekee.

Oletan:
- imuroi
- pyyhkii pölyt
- pesee pyykit
- käy kaupassa
- tekee ruuat iltaisin

Niinkö? Eikös tuo sitten mene ihan ok tasan? Tai no aamupalat voisitte tehdä kukin itse tai yhdessä.

Meillä menee näin:

Minä: imuroin kerran viikossa, pesen isot pyykit pesutuvassa, pyyhin pölyt kerran viikossa, järjestelen tavarat, otan pyykit kuivumasta ja käyn kaupassa.

Mies: pesee astiat, tekee kaikki ruuat, siivoaa keittiön ruuanlaiton jälkeen, pesee vaatteet ja ripustaa ne kuivumaan.

Hyvin on toiminut ja kukaan ei narise. Niin ja isompaa siivousta ei tosiaan tartte tehdä ku kerran viikossa. Jos tyttis on siivousfriikki, niin asiasta voinee keskustella, miten päästään kohtuuteen.

http://www.paivanbuzz.fi/track/link/107/392