Avioero pakon edessä?

Kun päivärahan 500 pvää täyttyy, niin saat sen jälkeen vielä 180 pvää työmarkkinatukea, joka ei määräydy tarveharkinnan perusteella. Mutta sen jälkeen käy sitten hassusti. Meneekö nollille, sen voit tarkistaa tuolla olevalla laskurilla: http://asiointi.kela.fi/tilaskenta_app/TILaskentaApplication . Aika pienistä puolison tuloista lähtee jo putoamaan, muistaakseni raja on n. 1400 e:n tienoilla bruttona.

Työmarkkinatuen tarveharkinta on tainnut aiheuttaa lukemattomia avo/avioeroja riidoista puhumattakaan. Ja tietysti inhimillisen kärsimyksen mittaa ei taida edes voida arvioida.

Yhteiskunta häviää tuossa, sillä olisi taatusi halvempaa maksaa työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa kuin että maksaa (näennäisesti) erossa olevalle puolisolle työmarkkinatuki, asumistuki ja vielä toimeentulotukikin. Vaan järjelliset päätöksethän eivät tätä yhteiskuntaa johda. Eikä voi kuin ihmetellä, että mistähän hyvästä kansanedustajat taas satojen eurojen palkankorotuksen katsovat ansainneensa muiden etuuksien korotusten lisäksi.

Toivottavasti et asusta ihan pienellä paikkakunnalla. Suomesta kun on tullut ilmiantoyhteiskunta...

Vaimosi toivoo sinun lähtevän todellisuudessa. Ei kukaan nainen halua elättää sukupuolineutraalia piipittävää tyhjätaskua.

Eräs aviopari erosi ja mies muutti saman kerrostalon käytävän toiselle puolelle. Näinkin voi asiaa hoitaa.

Saman asian olen minä myös kokenut.
Työt ja palkka loppuivat ja kun olin riittävän kauan työtön, niin lopulta veivät tuet kun se vaimo oli töissä.
Vaimo ottikin sitten eron ja vei 2 lasta, lopetti sen kunnollisen perheen omalla päätöksellä. Kyselemättä mielipidettäni. Vaimo otti salaa avaimeni ja sanoi sitten, ettei tarvi tänne enää tulla. Syynä se, kun nyt olin muka työtön hylkiö.Jopa vaimon sukulaiset hyökkäsivät kimppuuni ja lapsilleni ovat kertoneet ja painottaneet minun olevan hylkiö. Yhteisön Paine näyttää olevan kova ja julma.

Mutta, kun todellisuudessa olen aivan tavallinen ja hyvä ihminen, onnellinen ja tyytyväinen ja jopa sivistynyt. Ei se työttömyys ole turmellut mitään muuta, kuin sen kulutuskyvyn....
Töitä palkalla en löydä, ja en ole törmännyt siihen mainostettuun työvoimapulaan missään.
Asun pienessä kaupungissa, jossa ei ole palkkatöitä tarjolla.

Lisäksi olen huomannut, että niin monella muulla ihmisellä on asiat vielä huonommin. Juuri tämä vallitseva kulutus- ja yh-kulttuuri ja pariutumisongelmat, työttömyys, jne. ne ovat turmiollisia ihmisille. Pahoinvointia on paljon.

Kun tällainen terve, raitis, ajatteleva, koulutettu, aikuinen mies etsii naisystävää, niin törmää juuri noihin erilaisiin naisten perhe- ja sosiaaliongelmiin. Ja lisäksi myös miehen työttömyys on jokin ylitsepääsemätön este. Naiset selvästi etsii titteliä ja kuukausipalkkaa, ei ne kai etsi ihmistä ja ystävää ?
Fiksua ja tasapainoista naista ystäväksi on vaikea löytää. Olen etsinyt, mutta en ole löytänyt.