Itse elän suhteessani jonkinnäköistä kriisivaihetta. Ollaan seurusteltu 5 v. ja siitä muutamavuosi asuttu yhdessä. Tässä vaiheessa on nyt ongelmia alkanut tulla jne. ja miettinyt eroakin. Rupesin miettimään vähän sitä mitä se tulisi mahdollisesti olemaan. Jos ja kun jossain vaiheessa uusi seurustelukumppani löytyisi se tuntuu varmasti mahtavalta ja ihanalta ihmiseltä ja paremmalta kuin vanha, mutta kauanko sitä kestää.. Rupesin miettimään tarkemmin ja pähkäilin sellaista, että eroavatko ihmiset liian helposti kun alkaa ongelmia tulla.. Alussa luonnollisesti kaikki on uutta ja ihanaa jne. kaikki sen tietävät. Suhde vakiintuu ja arkikoittaa.. Kukaan ei tosiaan ole täydellinen. En nyt sano, etteikö suhteesta kannattaisi lähteä jos on väkivaltaa yms. muuta radikaalia.
Itse löydän avopuolisostani enemmän plussia kuin miinuksia, vaikka osa miinuksista ovatkin aika pahoja.. Tiedän itse, että minua on satutettu henkisesti todellä pahasti, mutta silti haluan uskoa vielä hyvään ja meidän tulevaisuuteen.
Haluaisin vain kysyä teiltä muilta. Onko kukaan elänyt PIDEMMÄSSÄ kuin vuoden tai kolme suhteessa ongelmitta ja onnellisesti miettimättä kertaakaan eroa.
Itse löydän avopuolisostani enemmän plussia kuin miinuksia, vaikka osa miinuksista ovatkin aika pahoja.. Tiedän itse, että minua on satutettu henkisesti todellä pahasti, mutta silti haluan uskoa vielä hyvään ja meidän tulevaisuuteen.
Haluaisin vain kysyä teiltä muilta. Onko kukaan elänyt PIDEMMÄSSÄ kuin vuoden tai kolme suhteessa ongelmitta ja onnellisesti miettimättä kertaakaan eroa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse elin 6v ennen eroajatuksia, sen jälkeen niitä on ollut useita, mutta silti vielä yhdessä ollaan, ollaan oltu jo 23v.
Suhteellinen käsite, minkä tulkitset ongelmaksi.
Kukaan ei ole täydellinen , joillekin ongelmiksi muodostuvat aivan pikkuseikatkin, toiset tuntevat itsensä onnelliseksi ja suhteen ongelmattomaksi, vaikka pieniä ristiriitoja silloin tällöin ilmeneekin.
Toisaalta, en itse ole omasta mielestäni ollut koskaan onnellinen, mutta en ole miettinyt eroa...
Yhdessä nyt vasta 29 vuotta...
Mun isovanhemmat. Mummo kerran kertoi heidän suhteesta. Sanoi, että parantunut vain ajan kanssa.
Totuushan on se, että on sopivia ja epäsopivia ihmisiä. Sitä voi mitata. Joku toinen on varmasti sopivampi kuin nykyinen ja niin edelleen.
Sellaisia suhteita on, jotka ovat loistavia. Harvassa ovat tietenkin. Yksi asia on myös millä jalalla aloitetaan. Suhteen kun voi pilata jo alkuunsa niin ettei sitä saa enää korjattua.
Mä oon tuntenut kolme vuotta nykyiseni. Asuttu yhdessä yli vuosi ja paremmaksi tuntuu vaan menevän. Ei ole kauhukuvallista "toisen naama kyllästyttää" ja vastaavaa yhtään. Mitä arkisempaa on, sitä paremmalta tuntuu. Mä en kyllä koskaan ole mieltänytkään, että pitäisin alkuhuumasta, vaan nimenomaan vakiintuneesta arjesta.
Mä arvostan mun isovanhempia paljon, että ovat näyttäneet kuinka tärkeää rakkaus on. Omilta vanhemmilta ei sitä oppinut ja niitä mä en juurikaan arvosta mun tuomisesta siihen rakkaudettomuuden keskelle. Mutta onneksi oli isovanhemmat ja mummo joka jutteli aina miten tärkeää rakkaus on.
Pahemmaksi se muuten vaan menee, koska 7. vuosi on se kunnon kyllästymisen ja eroajatusten vuosi, jos niitä on tullakseen.
Meidän suhteessa ei niinkään ole kyse siitä, että toisen naama kyllästyttää jne. Ihan muita ongelmia.. Meillä synkkaa täydellisesti ym. ollaan saman henkisiä, samat arvot ym. Ei nämäasiat ole hävinneet, näitä vain varjostaa jokin asia joka saa ajattelemaan eroa :/
Naama kyllästyttää nyt vaan on sanonta joka tarkoittaa halua olla jossain toisessa suhteessa kuin siinä missä on.
Itse viestiketjun aiheeseen en kommentoi kun tässä pohdittuihin kysymyksiin löytyy niin monta sataa vastausta tältä palstalta. Mutta haluaisin painottaa että "toisen naama kyllästyttää" sanonta on nimenomaan tarkoitettu pissiksille ja muille sitoutumiseen kykenemättömille, jotka oikeasti voivat erota täsmälleen tuosta syystä. Eli siksi että toisen naama kyllästyttää. Minä en ole kuullut tuota sanontaa käytettävän silloin jos pohtii eroa jostain oikeasti olemassa olevata syystä vaan juurikin vain silloin jos on keksimällä keksitty joku ihmeellinen asiaankuulumaton ongelma.