Isäni pahoinpiteli minua 2 vuoden ajan kun olin 9 vuotias, en uskaltanut kertoa asiasta äidilleni koska isä aina kielsi ja pari kertaa uhkasi tappaa minut jos kerron. Lopulta äiti huomasi asian kun olin itkuinen joka ilta, enkä saanut unta. Kerroin eräs ilta kaiken äidille ja tämä oli järkyttynyt ja otti heti eron isästä ja me muutimme pois. Asia ei enää vaivannut minua kun muutimme pois, enkä hakenut siihen apua. Nyt olen 17-vuotias ja asun itsekseni. Nyt vasta on asia alkanut vaivaamaan minua. Olen taas alkanut olla itkuinen ja tapahtumat pyörivät päässäni joka ilta. En tiedä mistä voisin hakea apua? Onko avun hakeminen jo liian myöhäistä?
Mistä hakea apua?
helpme..
1527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllähän sä voit kunnalliseen terveydenhoitoon ottaa yhteyttä.psykologille sieltä aika ja äidin kanssa voitte yrittää asiaa jutella kahdestaankin.
toisaalta itselläni on toiminut sellainen ajatusmalli jota joskus käytin. ajattelen vain mikä onni kun pääsin eroon sairaasta ihmisestä ja hän ei koskaan tule minun lähelleni enää. en voisi kuvitellakkaan käyttäytyväni aikuisena lapsia kohtaan tuolla tavoin. pidät mielessäsi sen,että ihminen oli/on henkisesti sairas. kun elämäni oli nuorena työtä ja koulua niin en ehtinyt paljoa miettiä lapsuuteni pahoja tapahtumia. kerro myös parhaalle luotettavalle kaverillesi tapahtuneesta ja nykytilastasi. hän voi varmasti tukea henkisesti sinua. äläkä nökötä yksin siellä kotonasi,nauti nuoruudestasi ja käy ulkona. olet niin nuori joten hoida mielenterveyttäsikin,niin näet tasapainoisen ihmisen peilistä kolmekymppisenä.