Hei! Onkohan muilla vastaavanlaisia kokemuksia sukulaisuussuhteissa ja anoppisuhteissa kuin minulla... Itse olen joutunut pettymään niin monta kertaa, minulle on tiuskittu turhan päiten ja tekemisiäni ja kotiani on moitittu ym vastaavaa. Aiemmin olin tosi pahalla mielellä, sillä olisin toivonut sukulaisiltani enemmän ymmärrystä ja ystävyyttä. Nyt en jaksa enää toivoa, minulle on melko sama vaikka eivät minusta pidäkään. Sen olen myös todennut, että kun ihminen viestii vuorovaikutussuhteessa spontaanisti ja harkitsematta, sanattomasti myös, on tämä spontaani viestintä juuri sitä aitoa, heijastaa kaikkein eniten sitä mitä ihminen ajattelee. Eli kaikki ne vähättelevät hm-höh-ilmaukset sanottuani jotakin tai ehdotettuani jotakin osoittavat sen mitä nämä ihmiset minusta ajattelevat. Mieheni on hyvin niukasti yhteydessä sukulaisiinsa, hiljaisuus on molemminpuolista. Harmittaa tietysti siinä mielessä, että sukulaiset voisivat olla meille hyviä ystäviä ja todellinen rikkaus, näin ei kuitenkaan meillä ole. miten Teillä?
Täyttä nollaa
Mietin mietin ja mie
101017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietoakaan läheisyydestä ym anoppi näytti siipensä jo ennen esikoisen syntymää. Esikoisen synnyttyä yritin vielä kerran annoin mahdolllisuuden mutta pettymys jälleen. Nyt tilanne etten halua enkä ole tekemisissä anopin kanssa mutta haluaa nähdä lapsenlastaan. Lapsenlasta annan ainoastaan valvotusti nähdä laiminlyöntien takia enkä anna hänen ehtojensa mukaisesti. En ole missään ylimääräisessä tekemisissä enkä halua enää loukkauksia ja solvauksia ja sitä teennäisyyttä ja sairasta olemusta ympärillemme. Uskon itseeni ja yritän uskoa hyvyyteen mutta tuntuu välillä ettei sitä hyvyyttä ja rakkautta ole varsinkaan kun joutuu kokemaan vastoinkäymisiä juuri ns iloisten hetkien hetkellä. Ihmiset ovat mitä ovat..tätä olen itsekin pohtinut
http://www.bartonphillips.org/webstats.php
Minulla on kesäpaikka, jonka kustannuksiin olen pyytänyt lapseltani avustusta. Jo markan aikaan, jolloin pyysin 50 mk/kk. (n. 10 euroa) Hän on perheineen käyttänyt kesämökkiä 20 v loma-asuntonaan joka vuosi, mutta esim. euron aikana ei ole maksanut kertaakaan pyytämääni summaa, vaikka jokainen mökinomistaja varsin hyvin ymmärtää, että kesämökin ylläpitämiseen menee iso summa vuodessa, jo pekkkiin veroihin ja vakuutusmaksuihin, muista maksuista puhumattakaan.
Loma on aina heinäkuussa, jonka ajan itse olen kaupungissa, että en ole turhaan jaloissa.
Tunnen olevani kuin maan matonen, kun joudun muistuttamaan summasta. Esitän vuosittaiset menot tiliotteilta ja annan tilinumeron kerran vuodessa, mutta siis minkäänlaista korvausta mökin käytöstä ei tule. Korjaukset, saunapuut ja sähköt maksan itse, hänen ja hänen perheensä ei myöskään tee mitään lomansa aikana. Olen siihen oppinut, koska kaikesta avun pyytämisestä on vain tullut kamala riita ja olen joutunut sitten kuitenkin tekemään itse tai teettämään muilla.
Käsitän, että minä en ole minkään arvoinen. Raskaalta se kuitenkin tuntuu koko kesän. Syksyllä sitten helpottaa.
Alhaisin riidan aihe mielestäni on raha ja itaruus. Kukaan ei voi olla niin varaton, ettei häneltä koskaan riitä penniäkään yhteiseen pottiin, eikä kukaan voi olla niin ylirasittunut, ettei voi sormeaan nostaa, vaikka kaikenlaista pikkupuuhaa kesämökillä aina on.
Nyttemmin en enää puhu mitään koko asiasta. Vähemmällä stressillä selviän, ja pyytämäni summa kuitenkin on niin pieni, että sillä ei talouteni kaadu. Säästän sen itse vuoden mittaan.
En voi ymmärtää, kuinka kohtuuton lapsesi on Sinua kohtaan. Harmittaa puolestasi. Minä lapsena kyllä osallistuisin ilomielin kuluihin jos sellaisia olisi. Mielenkiintoista että teillä on tuollainen tilanne, itselleni anoppi sanoi että pitäisi osallistua kiinteistöveron maksuun myös maapohjan osalta kun meidän "mökkimme" 15 neliötä (huom! maksamme itse mökin kiinteistöveron!) on appivanhempieni omistamalla maalla. Muilla lapsilla on myös mökit heidän maallaan. Heillä on sauna jossa saunomme kaksi kertaa vuodessa, ilmeisesti haluaisi että osallistuisimme myös saunan kiinteistöveron maksuun. Olemme tehneet puita kun yövymme juhannuksen seutuun mutta ei se varmaan riitä... Muut lapset viettävät paljon enemmän aikaa heidän maallaan, toukokuusta syyskuulle kaksi perhettä lapsineen on joka viikonloppu siellä. Muille ei ole esittänyt maksuvaateita... Ehkä hän ei uskalla sanoa muille kun pelkää että suuttuvat, en osaa sanoa. Mitäs tästä asetelmasta tuumaat?
Voihan olla, että hän on esittänyt maksupyyntöjä, mutta jos eivät maksa, niin vanhempien on valittava onko ilman lapsiaan ja perhettään ja ilman rahaa, vai on ilman rahaa, mutta lapset perheineen kuitenkin paikalla.
Pikkurahan takiako sitä panisi välit poikki omaisiinsa? Lapsenlapset ovat läheiset. Pitää miettiä, että heistä joutuisi välien katketessa luopumaan, sillä lapsi vieraantuu pian. Vuoden-parin kuluttua ei suhteita enää solmita.
Siihen varmaan moni itsekäs ihminen luottaa. Omassa perheessäsi on varmaankin tämän tapainen asetelma. Vanhukset pelkäävät, etteivät näe enää lapsenlapsiaan, jos konflikti syntyy.
Olen hiukan samassa pakkoraossa, koska toinen lapsi osallistuu kaikkeen omalla lomallaan. Hän voisi hyvinkin ajatella, että hän on alakynnessä. Välimme kuitenkin ovat hyvät, ja joskus murehdin asioiden tilaa hänelle. En usein, koska pelkään rikkovani lasteni keskinäiset välit.
Tässä olen kuin nuorallatanssija konsanaan.
Puhukaa - puhukaa - puhukaa; keskustelkaa kunnolla ja sovussa miltä tuollainen käytös tuntuu! Eiköhän silmät avaudu puolin ja toisin.
oli ihan pakollista.
Minulla on pikkuveli, yli kolmikymppinen. Olen lapsuudesta asti tuntenut eriarvoisuutta, enkä syyttä. Hänelle on maksettu kalliit harrastukset, autot jne...kun asui kotona.
Ensimmäinen omistusasunto oli äitini idea ja he yhdessä kävivät asuntonäytöissä ja asunto ostettiin.
Rahoitus hoitui näppärästi lisäämällä hänelle pohjapalkka, joka oli summaltaan lainanlyhennyksen ja vastikkeen suuruinen 673 euroa. Työskentelemme perheyrityksessä koko perhe.
Minulle ei pohjapalkkaa vapaaehtoisesti ja tasapuolisuuden nimissä tarjottu. Kärvisteltyäni muutaman kuukauden, vaadin itsellenikin samaa etua, voidakseni myös ostaa itselleni asunnon, josta olin haaveillut pitkään palkkani kuitenkaan riittämättä kustannuksiin. Sain pohjapalkaksi 580 euroa.
Etsittyäni pitkään huoneistoa, löysin huomattavasti vaatimattomamman ja vanhemman, siihen oli tyytyminen, koska pohjapalkkani oli huomattavasti pienempi.
Myöhemmin myyntitilanteessa veljeni sai asunnostaan 11900 euroa voittoa, minä sain remontoimastani huomattavasti vanhemmasta voittoa 2100 euroa. Vielä tänä päivänäkin veljeni kehuskelee miten ei ole koskenutkaan voittorahoihin, vaan on sijoittamalla saanut lisättyä pottia. Minulla raha meni uuden asunnon lainanlyhennyksiin, pohjapalkkani on nimittäin edelleen pienempi kuin veljelläni...
Tällä esimerkillä, joka on vain yksi monien epätasa-arvoisten temppujen joukossa, haluan herätellä teitä mummoja ja muitakin kohtelemaan lapsianne ja lapsenlapsianne ehdottoman tasapuolisesti. Oli kyse sitten maksuihin osallistumisesta tai lahjoista.
Sinun kannattaa vain nostaa asia pöytään ja kertoa, että ne jotka osallistuvat kuluihin ja touhuihin saavat mökkiä käyttää.
Jos ei ole aikaa, voimia tai halua touhuta sekin on minusta ok kunhan he sitten laittavat kuluihin enemmän rahaa tai tilaavat omalla kustannuksellaan polttopuita tms.
Mutta vaatikaa kaikilta samaa, älkää päästäkö toisia helpommalla siksi, että pelkäätte jäävänne yksin. Silloin sitä vasta yksin jääkin, se joka on päässyt helpommalla tuskin vapaaehtoisesti avustaa vanhusta ja se, joka olisi muuten voinutkin avustaa on ehkä jo niin katkeroitunut eriarvoisesta kohtelusta, ettei halua sitä enää tehdä.
Olen aina minäkin sanonut, että asiat pitää puhua halki ja siten saada ne kuntoon.
Moni esim. alkoholistinsa kanssa kipuileva ihminen kuitenkin tietää, että ei asia puhmalla parane. Mikään ei auta.
Alkohlismi ei ole ainoa tällainen tulppa ihmissuhteissa. Joskus se on ihan pelkkä itsekkyys ja ylimielisyys, joka iän mukana vain kasvaa. Jos puhut asiastasi kerran pari, olet asiallinen ihminen, mutta jos joudut palaamaan samaan asiaan vuosien ajan yhä uudestaan ja uudesta ilman tulosta, olet raivostuttava inttäjä, joka ei ikinä muusta pysty puhumaan kuin tuosta yhdestä ja samasta asiasta.
Nuorempana vanhempien auktoriteetti pakottaa "tottelemaan" ja osallistumaan asioihin, jotka olivat perheen yhteiset, mutta kun perustaa oman perheen, moni narsistinen ihminen katsoo, että lapsuuskodin anti ja kohtelu kuuluu lapselle loppuiän ajan, mutta omat velvollisuudet loppuvat oman perheen perustamisen jälkeen.
Sanotaan aivan oikein, että yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Moni vanhempi on yllättäen joutunut tällaiseen tilanteeseen. Sen hoitaminen onkin raskasta, sillä mikään keskustelu ja vetoaminen ei auta. Kun lapsi ottaa sen kannan, että vanhemmat ovat pelkkää riesaa, niin mikä tahansa asia alkaa häntä raivostuttaa. Puhuminen ja puhumatta jättäminen, vaatiminen tai kauniisti pyytäminen, kaikki koetaan turhanpäiväisyydeksi ja vanhempien itsekkyyden osoitukseksi.
Esimerkissäsi on kyllä vika vanhemmissa, jotka suosivat yhtä perheen lasta, mutta vanhemmat, jotka pyrkivät tasapuolisuuteen saattavat joutua kuin väkisin siihen, että se yksi vain ottaa enemmän kuin muut.
Alaikäisen voi panna ruotuun tiukasti, mutta eläkeläisen on hyvin vaikea enää ruveta uudelleen kasvattamaan lastaan, jolla itsellään jo on lähes aikuiset lapset.
On usein saatu lukea lehdistä peräkammarin pojista, jotka vain elävät vanhempiensa kustannuksella, eikä siihen auta itku eikä rukous.
Ihmissuhteiden hoitamiseen ei ole olemassa ohjekirjaa.
Vanhemmat uskottelevat itselleen kohtelevansa lapsiaan tasapuolisesti. Kiltit lapset kiitetään haukkumalla, ohittamalla tai väheksymällä vaikka he olisivat esikoisia kuten sinä. Ennen esikoisilla oli perheessä erityisasema, vaan ei ole enää, varsinkin jos hän on tyttö. Jos lapsia on monta, lapsista se joka on eniten saanut taloudellista apua vanhemmiltaan auttaa iäkkäitä vanhempiaan vähiten ja silloinkin kun auttaa, niin tekee sen vain rahasta. Kiltit seuraavat sivusta ja auttavat pyyteettömästi vanhempiaan aina kun voivat sillä vanhemmat ovat kertoneet heille paheksuvansa moista rahan avulla auttamista. Ja mitä kiittämätön, kaiken saanut sisarus tekee, kehuskelee ja elää leveästi vanhempien rahoittaessa kaiken.
http://www.paivanbuzz.fi/track/link/107/392