En tiedä varmaksi kuuluuko tämä asia ihan tälle palstalle mutta en nyt muutakaan keksinyt... Mieheni saa jatkuvia raivokohtauksia pienimmistäkin asioista. Hän ei ole väkivaltainen eikä varsinaisesti kohdista raivoaan minuun mutta tilanteet ovat todella rasittavia ja pelottaviakin. Pelkään jatkuvasti mistä hän taas vetää herneet nenäänsä! Kaikki ihmiset, hänen sanojensa mukaan, "vittuilevat" hänelle, puhuvat hänestä pahaa eivätkä ymmärrä häntä. Kuitenkin miehelläni on hirveä määrä ystäviä ja tiedän että hän on pidetty. Töissä hän on kuulemma aivan kamala ja työkaverit karttavat häntä raivareiden takia, jopa pomoilleen hän saattaa haistattaa. Ihme että vielä on työpaikka... Kotona hän sitten raivoaa jos vaikka lusikka putoaa, mistä tahansa noinkin pienestä asiasta nousee hirveä teatteri. Huonojen hetkien jälkeen hän pyytelee käytöstään anteeksi ja korostaa ettei raivoa minulle tai lapsille vaan purkaa pahaa oloaan rakkaimmilleen... En tiedä jaksanko enää vaikka rakastan häntä todella paljon. Tämä alkaa olla henkisesti liikaa!
Miehen raivokohtaukset
109
12747
Vastaukset
- älämölölölö
kipinkapin lääkäriin, kyllähän nykyisin keinoja on, millä tuollaiset riekkumiset ajanoloon rauhoittuu.
- Lääkäriin tollaset
Eihän tuo normaalia ole. Mikä lie mielenterveysongelma? Tai vihanhallintaongelma?
- Ei hyvä kersoille
Lääkäriin tollaset kirjoitti:
Eihän tuo normaalia ole. Mikä lie mielenterveysongelma? Tai vihanhallintaongelma?
jos henkesi on sulle kallis ettei jonakin päivänä saada lehdestä lukea miehen tappaneen vaimoaan.
Voihan se olla joku aivokasvain tai mielenterveyshäiriö. Yhtä kaikki kummiskiin. Jos äijä olisi itse käytöksestään huolissaan, niin se olis hakeutunut hoitoon. - Tri.Otto Mäkimalka
Ehkä hänen verensokeri-,kilpirauhas- ja testostereoni arvonsa eivät ole oikein kohdallaan.Ehkä hänellä on alkava työuupumus-,parisuhde-,ikäkausi meneillään.Tai ehkä häntä vain vihoittaa kun hänen ihmisarvonsa mitataan markkinataloudellisesti rahassa tai ehkä hänen egonsa on vain vallan hyödyke?Taikka hän vain huomasi että elämä ei vastannutkaan hänen odotuksiansa.olimiten oli jokatapauksessa hän vaikuttaa aivan tavalliselta suomalaiseta mieheltä joka vain uhoaa työkavereilleen ja läheisilleen tarpeellisuuttansa.Se siis hänelle suotakoon kuin myös hänelle lisää vapautta,hellyyttä ja hänen tapojensa hyväksyntääkin,muttei alkoholia ennenkuin hänen egonsa hiivasyndrooma alttius on testattu.
- varma diagnoosi.
Ei hyvä kersoille kirjoitti:
jos henkesi on sulle kallis ettei jonakin päivänä saada lehdestä lukea miehen tappaneen vaimoaan.
Voihan se olla joku aivokasvain tai mielenterveyshäiriö. Yhtä kaikki kummiskiin. Jos äijä olisi itse käytöksestään huolissaan, niin se olis hakeutunut hoitoon.ja hermoston syöpymiseen. Että jopa töissäkin raivoaa!
Voi olla huomionkipeä lapsen tasolla oleva narsistikin.
Mutta päässä viiraa ja tosi pahasti. - Sivistys on pop.
Tri.Otto Mäkimalka kirjoitti:
Ehkä hänen verensokeri-,kilpirauhas- ja testostereoni arvonsa eivät ole oikein kohdallaan.Ehkä hänellä on alkava työuupumus-,parisuhde-,ikäkausi meneillään.Tai ehkä häntä vain vihoittaa kun hänen ihmisarvonsa mitataan markkinataloudellisesti rahassa tai ehkä hänen egonsa on vain vallan hyödyke?Taikka hän vain huomasi että elämä ei vastannutkaan hänen odotuksiansa.olimiten oli jokatapauksessa hän vaikuttaa aivan tavalliselta suomalaiseta mieheltä joka vain uhoaa työkavereilleen ja läheisilleen tarpeellisuuttansa.Se siis hänelle suotakoon kuin myös hänelle lisää vapautta,hellyyttä ja hänen tapojensa hyväksyntääkin,muttei alkoholia ennenkuin hänen egonsa hiivasyndrooma alttius on testattu.
Olen auskultoinut poppamiesten kanssa miehesi ongelmasta! Miehesi hyvyys tekee hänet sairaaksi. Ennen niin reipas mukava mies muuttuu, kun ikä alkaa painaa. Ei hän enää ehdi ja jaksa hoitaa kaikkia suhteitaan. Hän tressaantuu! Oireista päätellen henkistä ylirasitusta on jatkunut jo pitkään. Ihminen ei ole kone. Nyt on pikaisesti tehtävä muutos elämään. Keskityttävä enemmän kotiin ja lähipiiriin. Ammatti vie kohta häneltä loputkin mehut"lähde ehtyy". Tulisi ottaa loma! Mammonaa on turha palvoa. Miehesi ei tätä ymmärrä koska muutokset ovat tapahtuneet niin hitaasti vuosien saatossa. Lyhyt loma ei enää riitä typ. 1kk .Hänen on tehtävä matka sisinpäänsä retki on pitkä n.10-20v On korjattava koko arvomaailmansa! Hänen tajuntansa on jo sumentunut jos suunnan muutosta ei tehdä välittömästi oireita tulee lisää! Hän tarvitsee NYT lähimpiensä tukea. Hänen hormooni kiertonsa on mennyt pois palanssista, se vaikuttaa aivotoimintaan heikentävästi. Hän ei ole läheisilleen vaarallinen! Seuraa hänen unitlaansa. Se on saatava riittäväksi ja sisäinen "kello" rauhoitettua. Elämä on sidottava auringon rytmiin. Muisti alkaa pikkuhiljaa toimia paremmin. Jatkuva unohtelu vähenee. Lääkkeistä voi olla hieman apua aluksi. En kuitenkaan suosittele mitään teknokemiaa. Kun lääkkeet löytyvät luonnosta on sivuvaikutukset lähes olemattomat jopa positiiviset. Pikaisiin paranimisiin - Ihmisen sielu ei tulisi olla kaupan.
- masentunutwdölg
Masis..
- kokemusta on
Olisikohan b-vitamiinin puutosta? Vaikuttaa hermostoon..
Etsi netistä dokumentteja, joissa on aiheena positiivinen ajattelu ja sen hyvää tuovat seuraukset ja negatiivinen ajattelu ja sen huonot seuraukset ja katsokaa yhdessä.
Koita pysyä tyynenä.- neropatti88...
Kaljassa on paljon B vitamiinia sitä kun killittää niin rauhoittaa. Liika on sitten liikaa eikä välttämättä mitään auta.
- böö kitamiini
neropatti88... kirjoitti:
Kaljassa on paljon B vitamiinia sitä kun killittää niin rauhoittaa. Liika on sitten liikaa eikä välttämättä mitään auta.
sori vaan mutta ei siinä b-vitamiini rauhoita vaan alkoholin tuoma soluvaurio ja sitä myöten ajatuksien loppuminen ja väsyminen.
b-vitamiinia saa kokojyvätyotteista esim. leivästä.
Ärsyttääkö? - Blå
böö kitamiini kirjoitti:
sori vaan mutta ei siinä b-vitamiini rauhoita vaan alkoholin tuoma soluvaurio ja sitä myöten ajatuksien loppuminen ja väsyminen.
b-vitamiinia saa kokojyvätyotteista esim. leivästä.
Ärsyttääkö?Taidat olla tohtorismies. No aamullahan ne solut ovatkin jo korvaantuneet ja taas eiku rentoutuun.
- mh
Suosittelisin ulkopuolista apua teille molemmille. Miehesi käyttäytyminen viittaa stressiin ja sen hallintaan on terapiaa tarjolla. Vaikka rakkaimmille onkin lupa purkaa pahaa oloaan, rajansa kaikella. Kannattaa puuttua asiaan ajoissa, sillä tällaiset asiat syövät rakkauden tunnetta ja kannattaa ajetella asiaa myös lasten kannalta, hekin varmaan oireilevat jossain vaiheessa. Olen itse käynyt joskus terapiassa, vaikka asenne aluksi olikin aika negatiivinen, mutta se auttoi. Usein kun katsoo asioita liian läheltä, ei näe enää vaihtoehtoja ja niitä kyllä löytyy. Kertomasi perusteella teillä on hyvät eväät saada asianne kuntoon. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin, tsemppiä.
- Hyvänen aika!
Enpä tainnut olla ainut ihminen, joka on samassa aaltopituudessa miehesi tavoin! O,O;
- A
Me tuhoamishaluiset nekrofiilit saatamme toisinaan käyttäytyä juuri tuolla tavoin.
Meillä on kuitenkin useimmissa tapauksissa hyvä itsekontrolli, joten meidänkin kanssa vahvatahtoinen ihminen pärjää. Koetamme toki kaikin keinoin hillitä itseämme, käsitella tunteitamme, opetella ilmaisemaan niitä toisin ja eheyttää sisäistä lastamme. Tämä nyt vaan ottaa meiltä aikaa ja silloin tällöin myös taannumme. Meillä on myös hyviä puolia. Olemme varsin haavoittumattomia toisin kuin narsistit ja sadomasokistit, jotka roikkuvat läheisriippuvaisissa suhteissa janoten ihailua tai valtaa. Meitä kiinnostavat ratkaisut enemmän kuin ongelmat. Me olemme oppineet myös harjoittamaan välillistä ennaltaehkäisevää itsekontrollia ja joukossamme on runsaasti aseistakieltäytyjiä tai absolutisteja. Me kiihdymme nähdessämme verta emmekä me tunne kipua. Meidät on luotu sotaa varten. Rauhan oloissa mekin tahdomme silti elämämme viettää. Mutta tällöinkin ikään kuin reservissä pahan päivän varalle.
Toivotan kysyjälle ja hänen kumppanilleen kaikkea hyvää. Kysyjän kumppani ei pienistä piittaa ja sellainen on ongelmallista. Tätä voi kysyjä kuitenkin koettaa arvioida myös siitä näkökulmasta, että hänen oma vapaudenalansakin voi välillisesti tämän erikoisen kohtalon myötäelämisessä kasvaa.
Muistutan vielä vakavasti että fyysistä väkivaltaisuutta tai väkivallalla uhkaamista kysyjän ei missään nimessä tule sietää. Voipi olla myös B-vitamiinin vakava puutostila ,joka aiheuttaa ainakin kovaa pahantuulisuutta ..Kannattaa kokeilla B-vitamiini ruiske lääkäriltä ..B-vitamiini vaikuttaa hermoihin ja ja sen puutostila saattaa aiheuttaa myös kyseistä käytöstä ...
- neropatti88...
Kaljaa se olla pitää niin saa B vitamiini annoksen. Perseeseen tuolaiset ruiskeet. Lääkäri määrää mäyräkoiran päivässä niin puutos tila paranee.
- ..
neropatti88... kirjoitti:
Kaljaa se olla pitää niin saa B vitamiini annoksen. Perseeseen tuolaiset ruiskeet. Lääkäri määrää mäyräkoiran päivässä niin puutos tila paranee.
perseeseen perseeseen,vitun ääliö.
- trupaduuri
neropatti88... kirjoitti:
Kaljaa se olla pitää niin saa B vitamiini annoksen. Perseeseen tuolaiset ruiskeet. Lääkäri määrää mäyräkoiran päivässä niin puutos tila paranee.
Oluen alkoholi kuluttaa enemmän B-vitamiinia mitä siitä saa
- Hiljempaaa hyvä
Liian vaativa vaimo ja työ, omakotitalo rakenteilla ja lapsia, vastuuta miehellä on paljon eli monta rautaa TULESSA VÄHEMMÄSTÄKIN ORAVAPYÖRÄSTÄ TÄÄLLÄ VÄSYY. Pitääkö edes lomia ja nukkuuko edes? Pysähtyykää::::::::DDDDDDDD
- eioikein
Ei liikaa samalla kertaa kun on lapset hoidettava,mökkiä laitettava,taloa saneerattava,
vaativa vaimo,eläimiä, vähemmästäkin väsyy ja tressaantuu muistakaa hyvät vaimot
älkää vaatiko mahdottomuuksia ja työssäkin pitäisi jaksaa käydä !
- Keskustella pitää
Veikkaisin, että hän on masentunut tai stressaantunut. Keskustele hänen kanssaan noista raivokohtauksista, sekä kerro miltä sinusta tuntuu kun hän raivoaa. Kysy myös, mitä hän haluaa, ja erityisesti mitä hän haluaa ilmentää noilla raivokohtauksilla. Keskustele! Tämä voi viedä useita päiviä. Siitä se lähtee, ja kun tarpeeksi on pohdittu asiaa, päädytte varmasti yhteiseen tulokseen.
- A
Ei tässä kuulkaa auta B-vitamiinit tai keskustelut kauheasti.
Meillä on sen verran pieni lapsi sisällämme huolehdittavana, että kaikki on loppupeleissä kiinni siitä, kuinka osaamme ja jaksamme vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sitä osaa itsessämme itse kasvattaa. Miekan tie on nöyrä eikä itsetyytyväisyyteen ole kauaksi aikaa varaa tuudittautua. Muuten se lapsi taas karkaa ja tekee pahojaan.
Kiitos toki kohteliaasti esitetyistä neuvoista kaikille kohdalle osuneille. - olutta lisää
A kirjoitti:
Ei tässä kuulkaa auta B-vitamiinit tai keskustelut kauheasti.
Meillä on sen verran pieni lapsi sisällämme huolehdittavana, että kaikki on loppupeleissä kiinni siitä, kuinka osaamme ja jaksamme vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sitä osaa itsessämme itse kasvattaa. Miekan tie on nöyrä eikä itsetyytyväisyyteen ole kauaksi aikaa varaa tuudittautua. Muuten se lapsi taas karkaa ja tekee pahojaan.
Kiitos toki kohteliaasti esitetyistä neuvoista kaikille kohdalle osuneille.ottaako hän alkoholia runsaasti,kun ei saa sitä määrättyyn kellon aikaan menee hermot,on itsellä kokemusta,kaikki päinvittua jos ei saa sitä annosta
- Tempperamenttia
Itse olen kuten miehesi, kun se raivokohtaus tulee, sitä ei voi pidätellä. Kyllä annan kuulla kunnian, jos liikenteessä törttöillään, kaupassa madellaan kassajonossa tai ollaan muutoin tiellä kärryjen kanssa. Mitäs tuota häpeämään, se on tempperamenttia, kaikkienko tulisi olla hissukoita, ei perkele. Tuo on luonteenpiirre, itse käyttäydyn hyvin, jos ei tarvitse ojentaa muita.
- A
Sen verran vielä aiheesta kun olen puoli vuosisataa sen kanssa elänyt, että voitollekin tästä pääsee kun harjoittaa hyvekasvatusta ja kehittää huumorintajuaan.
Nauran aika harvoin millekään esittäville taiteille. Mutta joskus kun se nauraminen pääsee päälle, niin eihän se lopu sitten vähään aikaan. Tämä kohtalotoveri (katso linkkiä) on sellainen, jonka katsominen heittää itseni lattialle kierimään. Tyyppi on niin täysin minä että en voi muuta. Pitelen mahaani ja matelen pihaani.
http://www.youtube.com/results?search_query=Winnebago Man&aq=f - .........
A kirjoitti:
Sen verran vielä aiheesta kun olen puoli vuosisataa sen kanssa elänyt, että voitollekin tästä pääsee kun harjoittaa hyvekasvatusta ja kehittää huumorintajuaan.
Nauran aika harvoin millekään esittäville taiteille. Mutta joskus kun se nauraminen pääsee päälle, niin eihän se lopu sitten vähään aikaan. Tämä kohtalotoveri (katso linkkiä) on sellainen, jonka katsominen heittää itseni lattialle kierimään. Tyyppi on niin täysin minä että en voi muuta. Pitelen mahaani ja matelen pihaani.
http://www.youtube.com/results?search_query=Winnebago Man&aq=fkanssa ei voi keskustella,kokemusta on.
- ex tupakoija
A kirjoitti:
Sen verran vielä aiheesta kun olen puoli vuosisataa sen kanssa elänyt, että voitollekin tästä pääsee kun harjoittaa hyvekasvatusta ja kehittää huumorintajuaan.
Nauran aika harvoin millekään esittäville taiteille. Mutta joskus kun se nauraminen pääsee päälle, niin eihän se lopu sitten vähään aikaan. Tämä kohtalotoveri (katso linkkiä) on sellainen, jonka katsominen heittää itseni lattialle kierimään. Tyyppi on niin täysin minä että en voi muuta. Pitelen mahaani ja matelen pihaani.
http://www.youtube.com/results?search_query=Winnebago Man&aq=fjos tupakoi eiköhän tuo raivareitten aikaansaaja ole tiedossa.
itsellä ainakin aiheutti.. - pahaolla
Minä elin kaksikymmentä vuotta kaltaisesi raivohullun kanssa (anteeksi sanavalinta, en keksinyt parempaakaan). Oli muuten raskasta! Monesti mietin, miten ihmeen täydellinen autoilija, täydellinen asiakas ja jokapaikan poliisi puolisoni olikaan; hän kun tuntui monesti olevan ainoa, joka osasi toimia oikein eri tilanteissa. Miten ihmeessä muut ihmiset voivatkin olla sellaisia töpeksijöitä? Kaupassa hänen suorasukainen ja aggressiivinen käytöksensä nolotti minua, liikenteessä halusin välillä painua matalaksi autossa, ettei minua olisi nähty siinä autossa, jota ajoi huonosti käyttäytyvä raivohullu. HÄPESIN hänen seurassaan. En itsekään ole mikään hissukka, mutta kyllä ihmisen sentään pitäsisi ymmärtää käyttäytyä...
Kotona lapset ja minä pelkäsimme isän raivareita. Vaikka hän ei uhannut meitä fyysisesti, oli raivari aina epämiellyttävä ja pelottavakin. Ja kun koskaan ei voinut tietää, milloin se repeäminen taas iskee! Toden totta, jos mies itse kämmäsi ruokapöydässä, vaikka pudotti veitsen, oli seurauksena raivari; huutoa ja vittuperkelettä niin, että ruoka ei sitten enää maistunut kenellekään....
Ei tarvitse kaikkien olla hissukoita, mutta mikä oikeus tällaisella raivoajalla on nostaa itsensä muiden yläpuolelle, ojentamaan toisia?
Hänen kanssaan oli vaikea elää, hänen lähellään voimme huonosti. Toivottavasti sinun perheesi ei kärsi samoin. - Hyvä kuski ym.
pahaolla kirjoitti:
Minä elin kaksikymmentä vuotta kaltaisesi raivohullun kanssa (anteeksi sanavalinta, en keksinyt parempaakaan). Oli muuten raskasta! Monesti mietin, miten ihmeen täydellinen autoilija, täydellinen asiakas ja jokapaikan poliisi puolisoni olikaan; hän kun tuntui monesti olevan ainoa, joka osasi toimia oikein eri tilanteissa. Miten ihmeessä muut ihmiset voivatkin olla sellaisia töpeksijöitä? Kaupassa hänen suorasukainen ja aggressiivinen käytöksensä nolotti minua, liikenteessä halusin välillä painua matalaksi autossa, ettei minua olisi nähty siinä autossa, jota ajoi huonosti käyttäytyvä raivohullu. HÄPESIN hänen seurassaan. En itsekään ole mikään hissukka, mutta kyllä ihmisen sentään pitäsisi ymmärtää käyttäytyä...
Kotona lapset ja minä pelkäsimme isän raivareita. Vaikka hän ei uhannut meitä fyysisesti, oli raivari aina epämiellyttävä ja pelottavakin. Ja kun koskaan ei voinut tietää, milloin se repeäminen taas iskee! Toden totta, jos mies itse kämmäsi ruokapöydässä, vaikka pudotti veitsen, oli seurauksena raivari; huutoa ja vittuperkelettä niin, että ruoka ei sitten enää maistunut kenellekään....
Ei tarvitse kaikkien olla hissukoita, mutta mikä oikeus tällaisella raivoajalla on nostaa itsensä muiden yläpuolelle, ojentamaan toisia?
Hänen kanssaan oli vaikea elää, hänen lähellään voimme huonosti. Toivottavasti sinun perheesi ei kärsi samoin.Jotkut vain ovat hyviä autoilijoita, osaamme tehdä ostoksemme ripeästi, emme viivyttele kassalla, olisi hienoa, jos meitä olisi enemmän. Maailma olisi paljon parempi.
- Käytöstavat kunniaan
..mutta tosin, kuin sinä, osaan käyttäytyä. Tuommoisilla ihmisillä on käytöstavat pahasti hukassa. Jos sinunlainen raivohullu tulee kassajonossa mulle meuhkaamaan, kun autistinen tyttäreni liikkuu hitaasti madellen, niin lupaan antaa täydeltä laidalta (näin on käynyt). Sinunlaisia huonosti käyttäytyviä idiootteja on naailma täynnä, jotka verhoaa ruman käytöksensä ja tekevät sen muka sallittavaksi vain vetoamalla, että "olen tempperamenttinen".
- Itku tulee
Käytöstavat kunniaan kirjoitti:
..mutta tosin, kuin sinä, osaan käyttäytyä. Tuommoisilla ihmisillä on käytöstavat pahasti hukassa. Jos sinunlainen raivohullu tulee kassajonossa mulle meuhkaamaan, kun autistinen tyttäreni liikkuu hitaasti madellen, niin lupaan antaa täydeltä laidalta (näin on käynyt). Sinunlaisia huonosti käyttäytyviä idiootteja on naailma täynnä, jotka verhoaa ruman käytöksensä ja tekevät sen muka sallittavaksi vain vetoamalla, että "olen tempperamenttinen".
Ai, ihanko väkivaltaan turvaudut, no minä soitan poliisit paikalle, sääli tytärtä kun äitiä raahataan putkaan, taitaa ihan itku tulla.
- Hyi äitiä
Itku tulee kirjoitti:
Ai, ihanko väkivaltaan turvaudut, no minä soitan poliisit paikalle, sääli tytärtä kun äitiä raahataan putkaan, taitaa ihan itku tulla.
Vielä tuolle uhoavalle äidille, sinä saat kaikki syyt niskoillesi, sen osaan takuulla. Lisäksi olen aikuinen virkanainen, ja niin viattoman näköinen sinisilmä, hyi tuollaista, ajattele lastasi, kun äiti viruu putkassa.
- tuulitukka62
......... kirjoitti:
kanssa ei voi keskustella,kokemusta on.
jouduin noin kaksi viikkoa sitten ns.avomiehen kuristamaksi, hän sanoi kolme sanaa, minä tapan sinut...
joutui putkaan, pikkuveli saapui avoimesta parvekkeen ovesta keskeyttäen pahoinpitelyn.
en varmaan enää istuisi tässä kirjoittamassa ilman veljeäni.
kaikkein kamalinta on se että tämä mies ei"muka" muista mitään tapahtuneesta.
ja jos niin on tapahtunut niin minä olen syypää, olen ärsyttänyt sitten häntä.
eniten loukkaa kun tämä mies ei kadu, pyydä anteeksi, ei mitään...onko hän psykopaatti joka ei tunne pätkääkään katumusta tapahtuneesta??en enää halua olla missään tekemisissä tuollaisen raivopään kanssa, joka ei hallitse tunteitaan ollenkaan, eikä myönnä koskaan mitään tekemäänsä vääryyttä, ei ota mitään vastuuta yleensä mistään.
- vaimo 86
oon ite tollanen. ymmärrän tosi hyvin mitä miehes tarkottaa tuolla että kaikki vittuilee sille. siltä miustakin tuntuu. en usko että kukaan on rehellinen, enkä usko että kukaan on mukava minulle muusta syystä kuin että haluaa jotain. jos mieheni jostain syystä ei välittömästi vastaa esittämääni kysymykseen tulkitsen sen mykkäkouluksi, mikä saa minut raivoon. Tai just vaikka tuo että lusikka tippuu lattialle: Lusikka on mitätön, pieni esine, tehty helpottamaan minun arkeani ja jos se pentele ei minua tottele niin se saa kyllä kuulla kunniansa. sama kaiken muun kanssa, jos joku ei mene nin kuin minä olen ajatellut se saa tuntea raivoni, se on sen velvollisuus, mitäs meni vittuilemaan.
minusta tuntuu kuin sisälläni olisi kaksi ihmistä:minä ja sitten joku pieni piru joka yllyttää minua hermostumaan. jos ensin saan hillittyä itseni jossain tilanteessa, niin sitten ääni pääni sisällä sanoo, että se toinen pahoitti mieles tahallaan ja sen kuuluu kärsiä siitä rangaistus ja taas raivostun. kun "kohtaus" on ohi olen kuin aivan eri ihminen. en muista kunnolla raivokohtausta ja se tuntuu lähinnä kaukaiselta unelta. alan olla aika hukassa tämän asian kanssa, pelkään että mies lähtee kun ei kestä enää. En vaan voi sille mitään, että joka kerta kun yritän pidättää raivoani, pieni ääni sisäläni sanoo että minulla on oikeus ilmaista tunteitani juuri sellaisena kuin ne ovat ja jos toinen ei kestä niin se on hänen vikansa. oikeasti olen sit'ä mieltä että kohtaukseni menevät liian pitkälle, mutta silloin kunse kohtaus tulee, olen ihan mitä sattuu mieltä kaikesta, millään ei ole väliä, millään muulla kuin sillä, ettei oikeuksiani poljeta.- A
Vaikka monia varmaan pelottaa kovat äänet ja näin, niin meidän tuhoamishaluisten nekrofiilien kanssa keskusteleminen olisi hyvinkin antoisaa monille muille. Meille itsellemme ei niinkään, koska (vertaa edellä) loppupeleissä kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin itse onnistumme kasvattamaan ja huolehtimaan herneenkokoisesta lapsesta sisällämme.
Sen sijaan moni tavallinen tapaus oppisi paljon lisää itsestään ja omasta narsismistaan, kun jaksaisi keskittyä sen verran, ettei laittaisi vastaanotinta kiinni heti siinä vaiheessa kun kirosanat lentää ja murina alkaa. Oikeastaan se on myös yhteiskunnallinen ongelma, ettei niin moni tahdo jaksaa eikä viitsiä. Meiltä kyllä yleensä löytyy itsekontrollia riitojen väkivallattomaan loppuuntyöstämiseen, koska olemme koko elämämme omakohtaisesti harjoitelleet verenvuodatuksen välttämistä.
Että siitä vaan keskustelemaan, mutta se olette te jotka siitä keskustelusta hyödytte ja teitä se kasvattaa.
Lämmin kiitos taas omasta puolestani kaikille kommentoijille ja alkuperäiselle kysyjälle. Aihehan on itselleni niin kovin läheinen ja tärkeä. - Wanderering man
A kirjoitti:
Vaikka monia varmaan pelottaa kovat äänet ja näin, niin meidän tuhoamishaluisten nekrofiilien kanssa keskusteleminen olisi hyvinkin antoisaa monille muille. Meille itsellemme ei niinkään, koska (vertaa edellä) loppupeleissä kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin itse onnistumme kasvattamaan ja huolehtimaan herneenkokoisesta lapsesta sisällämme.
Sen sijaan moni tavallinen tapaus oppisi paljon lisää itsestään ja omasta narsismistaan, kun jaksaisi keskittyä sen verran, ettei laittaisi vastaanotinta kiinni heti siinä vaiheessa kun kirosanat lentää ja murina alkaa. Oikeastaan se on myös yhteiskunnallinen ongelma, ettei niin moni tahdo jaksaa eikä viitsiä. Meiltä kyllä yleensä löytyy itsekontrollia riitojen väkivallattomaan loppuuntyöstämiseen, koska olemme koko elämämme omakohtaisesti harjoitelleet verenvuodatuksen välttämistä.
Että siitä vaan keskustelemaan, mutta se olette te jotka siitä keskustelusta hyödytte ja teitä se kasvattaa.
Lämmin kiitos taas omasta puolestani kaikille kommentoijille ja alkuperäiselle kysyjälle. Aihehan on itselleni niin kovin läheinen ja tärkeä.Itse elin suhteessa 5 ja puol vuottaa vastaavanoloisen naisen kanssa. Saattoi suuttua mitä pienimmistä asioista. Hänellä oli myös toinen puoli, joka oli mitä kultaisin ihminen. Meillä kävi kuitenkin niin, että en enää jaksanut elää sellaisessa suhteessa vaikka toisiamme rakastettiin. Erilaiset tempperamentit vetivät meidän ajan saatossa erilleen. Nyt melkein kaksi vuotta takaperin olemme edelleen läheisiä, vaikka harvemmin olemme enää yhteydessä.
Vaikka ei suhteemme päättyi, en niitä vuosia vaihtaisi pois, mutta tiedän myös sen, että en voi hänen kanssaan elää. - Eronnut nainen
A kirjoitti:
Vaikka monia varmaan pelottaa kovat äänet ja näin, niin meidän tuhoamishaluisten nekrofiilien kanssa keskusteleminen olisi hyvinkin antoisaa monille muille. Meille itsellemme ei niinkään, koska (vertaa edellä) loppupeleissä kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin itse onnistumme kasvattamaan ja huolehtimaan herneenkokoisesta lapsesta sisällämme.
Sen sijaan moni tavallinen tapaus oppisi paljon lisää itsestään ja omasta narsismistaan, kun jaksaisi keskittyä sen verran, ettei laittaisi vastaanotinta kiinni heti siinä vaiheessa kun kirosanat lentää ja murina alkaa. Oikeastaan se on myös yhteiskunnallinen ongelma, ettei niin moni tahdo jaksaa eikä viitsiä. Meiltä kyllä yleensä löytyy itsekontrollia riitojen väkivallattomaan loppuuntyöstämiseen, koska olemme koko elämämme omakohtaisesti harjoitelleet verenvuodatuksen välttämistä.
Että siitä vaan keskustelemaan, mutta se olette te jotka siitä keskustelusta hyödytte ja teitä se kasvattaa.
Lämmin kiitos taas omasta puolestani kaikille kommentoijille ja alkuperäiselle kysyjälle. Aihehan on itselleni niin kovin läheinen ja tärkeä.onneksi erosin siitä. Nyt on elämä rauhallisempaa .
- VÄLIMATKA
Eronnut nainen kirjoitti:
onneksi erosin siitä. Nyt on elämä rauhallisempaa .
Ota nyyttis ja lähde karkuun.! Kenelläkään ei ole oikeutta pitää toisia ainaisessa jännityksessä!
- Mä vaan kysyn
A kirjoitti:
Vaikka monia varmaan pelottaa kovat äänet ja näin, niin meidän tuhoamishaluisten nekrofiilien kanssa keskusteleminen olisi hyvinkin antoisaa monille muille. Meille itsellemme ei niinkään, koska (vertaa edellä) loppupeleissä kaikki on kiinni siitä kuinka hyvin itse onnistumme kasvattamaan ja huolehtimaan herneenkokoisesta lapsesta sisällämme.
Sen sijaan moni tavallinen tapaus oppisi paljon lisää itsestään ja omasta narsismistaan, kun jaksaisi keskittyä sen verran, ettei laittaisi vastaanotinta kiinni heti siinä vaiheessa kun kirosanat lentää ja murina alkaa. Oikeastaan se on myös yhteiskunnallinen ongelma, ettei niin moni tahdo jaksaa eikä viitsiä. Meiltä kyllä yleensä löytyy itsekontrollia riitojen väkivallattomaan loppuuntyöstämiseen, koska olemme koko elämämme omakohtaisesti harjoitelleet verenvuodatuksen välttämistä.
Että siitä vaan keskustelemaan, mutta se olette te jotka siitä keskustelusta hyödytte ja teitä se kasvattaa.
Lämmin kiitos taas omasta puolestani kaikille kommentoijille ja alkuperäiselle kysyjälle. Aihehan on itselleni niin kovin läheinen ja tärkeä.Nyt on kyllä ihan pakko kysyä että mitä sä oikein meinaat tolla "tuhoamishaluisella nekrofiililla?? Nekrofiilihän on Wikibedian mukaan: "nekrofiili on...
ihminen, johon kuolleet ihmiset vaikuttavat seksuaalisesti kiihottavasti" ... joten siksi en ollenkaan ymmärrä mihin tuolla sanavalinnallasi oikein viittaat tai mitä sillä tarkotat. Käytit tuota samaa ilmaisua jo aikaisemmin tuolla ylempänä. Jos minulla olisi tuollaisia taipumuksia niin en pahemmin siitä kyllä huutelisi ja toisaalta mitä tekemistä koko asialla on tämän AP kirjoituksen kanssa. Oma mieheni vaikka käyttäytyy myös raivoisasti usein, niin ei hän sentään mikään nekrofiili ole. HUHHUH. - A
Mä vaan kysyn kirjoitti:
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä että mitä sä oikein meinaat tolla "tuhoamishaluisella nekrofiililla?? Nekrofiilihän on Wikibedian mukaan: "nekrofiili on...
ihminen, johon kuolleet ihmiset vaikuttavat seksuaalisesti kiihottavasti" ... joten siksi en ollenkaan ymmärrä mihin tuolla sanavalinnallasi oikein viittaat tai mitä sillä tarkotat. Käytit tuota samaa ilmaisua jo aikaisemmin tuolla ylempänä. Jos minulla olisi tuollaisia taipumuksia niin en pahemmin siitä kyllä huutelisi ja toisaalta mitä tekemistä koko asialla on tämän AP kirjoituksen kanssa. Oma mieheni vaikka käyttäytyy myös raivoisasti usein, niin ei hän sentään mikään nekrofiili ole. HUHHUH.Huomasin tämän kommenttisi vasta tänään. Vastaan siksi vasta nyt.
Käytän sanaa 'nekrofiili' samassa merkityksessä kuin Erich Fromm kirjassaan 'Tuhoava ihminen', joka on suomennettu muistaakseni vuonna 1973. Kirjastoista löytää. Tuhohakuisuus, kuolemanhakuisuus, lopullisten ratkaisujen etsintä ja näin. Voimakasta tuhoviettiä ja sotaisuutta.
Ruumiisiin kohdistuva kiinnostus pahanlaatuisessa nekrofiliassa voi ilmetä sitten vaikka tuollaisina ruumisiin kohdistuvina seksuaalisina tekoina. Kirjoitin kuitenkin ihan jo alussa itse olevani aseksuaalinen nekrofiili.
Ja sen verran siis vielä, että narsismi, sadismi, masokismi ja nekrofiilisyys Frommin mukaan ovat kaikissa ihmisissä ilmeneviä yllykkeitä ja ne toimivat ratkaisuyrityksinä tunteita käsiteltäessä ja etsittäessä paikkaansa maailmassa. Sinällään ne eivät siis ole "sairauksia". Mutta voidaan puhua narsistisesta, sadomasokistisesta tai nekrofiilisestä luonteesta, jos joku yllyke on poikkeuksellisen hallitseva.
Narsisti voi olla poikkeuksellisen ihailuhakuinen, sadomasokisti poikkeuksellisen valtahakuinen ja nekrofiili tuhohakuinen. (Sanoja joutuu suomentaja vieraasta kielestä keksimään itse, joten noita sanoja tuossa edellä voi tarpeen mukaan muutella osuvammiksi.)
Tuhohakuinen luonne (nekrofiilinen luonne) poikkeaa noista ihailua ja valtaa janoavista luonteista siten, ettei se ole erityisen läheisriippuvainen (panee mieluummin poikki). Narsistit ja sadomasokistit taas roikkuvat siinä jota käyttävät hyväkseen.
Nämä kolme luonnetta tietysti voivat olla myös limittäin ja päällekkäin. Olennaista on, että kaikki ne ovat a) potentiaalisesti hankalia, b) eheytettävissä. Vammaisia on erilaisia. Jotkut selviävät avohoidossa kun tekevät työtä sen eteen, tekevät oikeita valintoja ja ovat onnekkaita lähiympäristönsä suhteen.
Kiitos kysymyksestä. Toivottavasti selvensi omaa ajatteluani. Tuon kirjan lukemalla varmaan saa johdonmukaisemman käsityksen ja voi korjata niitä johtia minun selityksessäni jotka ovat sekavia. Kija on hyödyllinen myös siinä, että se auttaa meitä kaikkia ymmärtämään millaisia yllykkeitä meillä voi itse kullakin olla ja millä tavoin voimme harjoittaa hyvekasvatusta itsessämme.
- sisko*
Vie se äijäsi pikaisesti lääkäriin...hän on joko masentunut tai ahdistunut ihminen...taiii loppuun palanut ja loman tarpeessa ehdottomasti!!!
- Tohtori Terävä
jaksa olla niin kiukkuinen... Minä puolestani epäilen, alkavaa alzheimerin tautia. Onkohan laihtunut ? Jos on, niin selvä tapaus :((((
- e-ron-nut
Tohtori Terävä kirjoitti:
jaksa olla niin kiukkuinen... Minä puolestani epäilen, alkavaa alzheimerin tautia. Onkohan laihtunut ? Jos on, niin selvä tapaus :((((
tai sit voi olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö esim narsismista kärsivät kokee että kaikki vika on muissa ja kaikki muut tahallaan mm törttöilevät liikenteessä ja muut ovat tyhmiä, ja sairaita ym mutta herrassa itsessään ei ole mitään vikaa. Jos joku ei ole esim samaa mieltä niin hän on tyhmä. Niin se vaan menee. En tiedä onko siihen lääkettä mutta terapia ainakin voi auttaa
tsemppiä - riheketu
Tohtori Terävä kirjoitti:
jaksa olla niin kiukkuinen... Minä puolestani epäilen, alkavaa alzheimerin tautia. Onkohan laihtunut ? Jos on, niin selvä tapaus :((((
Ihan oikeasti saattaa olla dementia. Siihen sairastuvat kaikenikäiset.
7.10 illalla tuli televisiosta ohjelma levynkappaletaudista. Aikaisemmin rauhallinen mies muuttui agressiiviseksi, tappaen veitsellä vaimonsa ja hoitajansa. Ihan Suomessa tapahtunut, lääkäri ja potilaan tytär kertoivat.
Ensin diagnoosi oli väärä eli luultiin alzheimerin- tai parkinsonin taudiksi.
Muutama päivä ennen tragediaa diagnoosi oli muutettu levynkappaletaudiksi.
Dementian erikoislääkäri Raimo Sulkava oli asiantuntijana ohjelmassa.
Kannattaa ottaa tämäkin tauti huomioon, kun raivonpuuskat ovat noinkin valtavia. Siis lääkäriin ja tutkimuksiin.
- mk
Itsehillinta kurssille missä opitaan ottamaan rennosti ja hallitsemaan itseään tai sitten miehesi on oppinut mallinsa lapsuudenkotoa jossa toinen vanhemmista on ollut samanlainen ottaa pulttia ihan pienista asioista eikä osaa relata asioita niin shou what.
- samaa kokemusta
onko hän käynyt terveystarkastuksessa? Korkea verenpaine ainakin saattaa aiheuttaa raivareita, olen törmännyt sellaiseen tuttavalla. Ja jos sokerit eivät ole kohdallaan, niin eikös sekin aiheuta arvaamatonta käytöstä? Toivottavasti syy löytyy ja korjaantuu.
- mä vaan
Tuo on henkistä väkivaltaa. Annas kun arvaan, herra ei varmaan kestä sinultakaan minkäänlaista negatiivista asiaa ja varmaankaan et ole koskaan eri mieltä hänen kanssaan? Ei pidä alistua tuollaiseen. Lääkäriin hopihopi, masennus voi aiheuttaa myös aggressiivisuutta. Terapiaa lääkkeitä. Jos ei suostu, ota ero. Elämä on lyhyt sekopään kanssa tuhlattavaksi.
- Diabetes II
Ai, sinä diagnosoit henkisen sairauden, millä pätevyydellä. Itselläni on aikuistyypin diabetes ja toisinaan kun arvot laskevat, ärsyttää ja raivostuttaa, kunnen otan joko ruokaa tai juotavaa. Itse olen myös tempperamenttinen ja diabetes vielä korostaa tuota. Sinä joka diagnosoit masennuksen, tuskin olet psykiatrian erikoislääkäri. Tunge ne vaikka ahteriisi, sinne ne mahtuu...
- Ole hyvä vaan
Diabetes II kirjoitti:
Ai, sinä diagnosoit henkisen sairauden, millä pätevyydellä. Itselläni on aikuistyypin diabetes ja toisinaan kun arvot laskevat, ärsyttää ja raivostuttaa, kunnen otan joko ruokaa tai juotavaa. Itse olen myös tempperamenttinen ja diabetes vielä korostaa tuota. Sinä joka diagnosoit masennuksen, tuskin olet psykiatrian erikoislääkäri. Tunge ne vaikka ahteriisi, sinne ne mahtuu...
Se on totta, ettei nyt ihan diagnosoimaan pitäs mennä, mutta tää on kuiteskin keskustelupalsta, että mielipiteet saapi olla. Eihän tuokaan nyt sinänsä mitään varmaa, yhtä diagnoosia sanonut, ja siinä hän on kyllä oikeassa, että tuollainen karjuminen ja itsekeskeinen aiheeton raivoaminen on henkistä väkivaltaa. Sitä alistaa muita ja syy voi olla mikä vaan, mutta väärin se on ja jotain on vialla. Kyllä jokainen joskus hermostuu, mutta kyllä ap:n kertomuksen mukaan kyse on muusta.
Sulle tuntus äkkiseltään toi diabetes olevan oiva tekosyy. Siis nimittäin 2-tyypin diabetes on ihan itse aiheutettua, joten olet syönyt ja elänyt väärin, etkä ilmeisesti korjannut asiaa, kun edelleen vaan pääsee arvot heittelemaan ja sittenhän voi temperametisoida miten lystää, kun on aina jotain mitä syyttää.
Jos kokeilet vaikka semmosta, että alat syömään oikein, et päästä sokereita laskemaan ja mietit hetken ennenkuin alat raivoamaan: mene vaikka sinne ruokakipolle ensin.
Että ala sä ottaan vastuuta omista elämän tavoistasi, sairauksista joita olet ihan itse itsellesi aiheuttanut ja käytöksestä, jota kuitenkin vaan sinä voit hallita. Ja tunge sitten vaikka jotain omaan ahteriisi, jos uskot sen helpottavan.
- Äiti 45v/kodin turva
Kuulostaa sellaiselta että, te ette tutustuneet toisiinne kunnolla ennen yhteen menoa.
Nyt kun olette ollut yhdessä luulen että, 3-5 vuotta koska silloin selvinnee toisen todellinen luonne.
Jos siinä on sinun lapsia, minun lapsia ja kentien se yhteinenkin, miten ihmeessä siinä löytyykään aikuisten väliseen tutustumiseen aikaa.
Se ,toinen räyhää on merkki, ei ole kaikki kumminkaan hyvin.
Jotkut jää kulissiliittoon toiset erilleen lapsetkin saa olla "turvassa" huudoilta .
Kyllä se joku päivä menee mitä todennäköisesti ylikin se räyhääminen.
Niin kävi meillekkin 7 v jälkeen, yli meni pari kertaa ja läksin..
Toki voi olla "skitsofreniaa" sairauskin..onko suvussa...
Onko elämine tosiaankin nyt teillä sen arvoinen että, kaikilla turvallinen ja hyvä olla.
Lian kauan ei kannata odottaa tai menkää keskustelemaan terapeutille jos on sen arvoinen suhteenne. - muut kärsii
netistä artikkeli "narsisti kodin valtiaana". Sen jälkeen aseta selkeät rajat ja ilmoita tiukan asiallisesti, että et aio enää sietää sellaista käytöstä. Jos hän ei pysty hillitsemään käytöstään, se on hoidon paikka. Koti ei saa olla taistelutanner kenenkään toimesta.
- Kasvata paksunahka
Et voi olla tosissasi, ap kasvattakoon paksumman nahan itselleen, nainen ja tuollainen itkupilli. Minua pelkää koko taloyhtiö ja täälläpä hallitsen koko taloa.
- VÄLIMATKA
Kasvata paksunahka kirjoitti:
Et voi olla tosissasi, ap kasvattakoon paksumman nahan itselleen, nainen ja tuollainen itkupilli. Minua pelkää koko taloyhtiö ja täälläpä hallitsen koko taloa.
Mikähän idiootti sinä talossa olijat varpaillaan pitäjä oletkaan.....
- A
VÄLIMATKA kirjoitti:
Mikähän idiootti sinä talossa olijat varpaillaan pitäjä oletkaan.....
Oman kokemukseni pohjalta vielä kysyjälle ja hänen puolisolleen neljä ihan perusohjetta, jos olette yhä sitoutuneita jatkamaan yhdessä ja päättäneet harjoittaa ennaltaehkäisevää itsehoitoa:
- Täysraittius.
- Traumojen työstäminen yksin, ei ryhmäterapiaa. (Parisuhdejutut ei ole tässä se purettava asia.)
- Fyysisesti raskas työ tai harjoittelu. (Maatyöt lapiolla, maratonharjoittelu, ei jaksa niin meuhkata.)
- Pelit ja leikit puolison/perheen parissa (ei esim. urheiluseuroissa tai "poikien kanssa", kasvattaa arvioimaan oman voimakäytön ja äänenkäytön astetta), pelleileminen, painiminen, palloilu, retkeily.
Jos menee väkivaltaiseksi, niin saman tien lääkäriin. Hoitohalukkuudesta ei useinkaan ole puutetta, itsesyytökset ovat yleensä sen verran vahvoja, että mieli tekee lääkärille jos joku muu vaan kehottaa.
- MahottomanViisasMies
SSRI yhtäkkinen lopetus.. Painonnostohormonit?
- saman kokenut
ihan sama tuli mullakin heti mieleen!
Elin vuosikausia miehen kanssa joka käytti hormoneita ja tuo kuulostaa hyvin tutulta!
Mielialat heittelee kuurin mukaan... - 9
Liitänpä itseni arvaajien kerhoon. ADHD?
Saahan sitä arvuutella, saahan, ja toivon mukaan parhaiten osunut arvaus palkitaan kahvipaketilla tai papukaijamerkillä. Miten mies itse suhtautuu räjähdyksiinsä, häpeääkö, pyytääkö anteeksi jälkikäteen?
P.S. henkilöt, jotka eivät ole lainkaan perehtyneet ADHD:n moniin eri ilmenemismuotoihin, pidättäytykööt kommentista "no eihän se sellaista voi olla ainakaan". - Vaimo minäkin**
9 kirjoitti:
Liitänpä itseni arvaajien kerhoon. ADHD?
Saahan sitä arvuutella, saahan, ja toivon mukaan parhaiten osunut arvaus palkitaan kahvipaketilla tai papukaijamerkillä. Miten mies itse suhtautuu räjähdyksiinsä, häpeääkö, pyytääkö anteeksi jälkikäteen?
P.S. henkilöt, jotka eivät ole lainkaan perehtyneet ADHD:n moniin eri ilmenemismuotoihin, pidättäytykööt kommentista "no eihän se sellaista voi olla ainakaan".Minulla on kaksi nuorta aikuista AD/HD poikaa (tai toinen kyllä kuoli tässä alkukesästä) mutta kuitenkin. Ei heistä kumpikaan ole koskaan käyttäytynyt näin kun mieheni (lasten isä). Mies käyttäytyy raivoavasti ihan selvinpäin ollen se on ihan sellainen tapa hällä. Hermostuu tosi mitättömistä asioista, mutta ei kyllä myönnä koskaan (tai ainakin toooosi harvoin) olleensa väärässä, ja jauhaa samoja asioita vaahtoaa kaikesta. Sit hän ihmettelee jos mä loukkaannun tai en viitsi enään puhua mitään hälle. Ei hän ymmärrä ollenkaan että sillä ja hänen käytöksellään voisi olla jokin yhteys.Se on todella rasittavaa monesti. Mutta kun olen naimisiin mennyt niin koitan kestää loppuun asti. "Myötä ja vastoin käymisissä" :))
Hänellä on ollut äärimmäisen huono lapsuus joka on täynnä huonoja kokemuksia, eikä hänellä ole yhtään hyviä lapsuus muistoja. Uskon että hänen käytös juontaa jotenkin sieltä lapsuudesta ja siksi olen jaksanut.
- ffssss
kilpirauhanen vaivaa!
- purista totuus
Toinen nainen tai.... mies mielessä ja pitää päästä eroon vanhasta. Mutta miten. Siinäpä hermoja raaastava pulma. Purkautuu usein vihamielisyytenä vanhaan elämään
- kokemuksella
kilpirauhanen, olen samaa mieltä
- aputyttö
Lääkäriin, eikä mihkään nettitohtoriin.
- näin on
kuluttaja-asiamiehelle jos tuotteessa on virhe
Mulla lopputuloksena oli ero.Kaveri oli just tollanen.Ja kun ei lähtenyt tutkituttaan sitä päätään,kehoituksestani,niin sehän lopulta meni siihen pisteeseen että löi.Eka kerralla oli muksu sylissä,kun tuli nyrkkiä..Raivohullun ilme naamalla.Lähettiin yönselkään muksujen kans.Ja vielä sain muutaman kerran turpiini ennekuin tajusin avata sen oven ja häipyä lopullisesti.Näin lyhykäisesti tiivistettynä.Jos multa kysyt sanon kokemuksesta,älä jää vaan lähde heti.Lapsetkin voivat paremmin kun pääsivät pois!
- rauhoittunut
Syötäppä miehellesi d vitamiinia jättiannoksia muutama viikko aamuisin niin huomaat eron. Se on ihmelääkettä. Olin itse ennen ihan kuumakalle mutta en enää. Kiitos ystävän joka pakotti d vitamiini kuurille. mieli on hyvä ja iloakin on. Otan suositusannokset kaksinkertaisina.
- Helpottunut
Minulla on vastaava kokemus naisesta. Loppujen lopuksi olotila helpottui sillä, kun otin hänestä eron. Eron jälkeen olemme pystyneet keskustelemaan asioista ilman hänen raivokohtauksiaan. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että eron jälkeinen suhde on ollut vain lasten asioihin liittyvää "pakollista" kanssakäymistä. Siis ei mitään "vanhaa suolaa".
- veljen varjossa
Raivokas broidi, oikeassa olemisen pakko, miten kirjoittajilla, asettaako raivoaja itsensä muiden yläpuolelle, muut tyhmiä, hän tietää.
Ollut pitkän ikänsä tollanen, ei opi mistään palautteista, ei ymmärrä et aiheuttaa hallaa itselleen, tuhoavaa.
Onneton ihminen, tasapainoinen ei huuda.
Pitäisi opetella laskemaan kymmeneen.
Impulssikontrollihäiriö.
Kaikkeen löytyy apua.
- aito Turo
Eiköhän tuossa tilanteessa miehen kannattaisi hakea ammattiapua itselleen, kuten jotkut ovat jo suositelleetkin. Väkivalta-apua -palvelu on ainakin sellainen, jota kannattaa harkita, jos olette jossain Helsingin lähistöllä. Löytyy täältä www.vakivalta-apua.fi Parinkin eri kytköksen kautta olen tuosta palvelusta kuullut erityisen hyvää palautetta.
Koko elämähän siinä muuttu kovin raskaaksi koko perheellä, jos tuollainen vain jatkuu. Tsemppiä avunhakuun! - nallekarhu7979
se ammattiauttaja osaa tuohon jotain sanoa..Sitä saattaa ihan tavallinenkin ihminen, jopa pidetty, ykskaks stressin ja asioiden solmuun mennessä muuttua tuollaiseksi...Kokemusta siitä on että esim mukava ystävä muuttui ihan samanlaiseksi...Hän oli myös kova alkoholin käyttäjä ja kaikki mahdollinen elämässä vain sitten eskaloitui niin että kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä oleminen oli hyvin vaikeaa. Nyttemmin tilanne on taas rauhoittunut.. Hän sai vain jotenkin asiat pään sisällä järjestykseen..Mutta jos tilanne on paha niin kannattaa yrittää ohjata mies hoitoon..
Pitää aina muistaa että tavallinen työssä käyvä mukava ihminen voi sairastua stressin tai muun seurauksena ja tässä tapauksessa ei välttämättä edes ole kysymys mistään pysyvästä.. Helppo on kommentoida että joo, jätä se..Rakkaus on monessa suhteessa sokea ja pitkämielinen..Jos pinnaa on vielä jäljellä niin yritä saada kaveri ymmärtämään että kaikki on hänelle ja perheelle parhaaksi...Tsemppiä, äläkä luovu toivosta! :) - 1+1=3
Näitä sattuu aina välillä. Jos sinulla on salarakas tai jokin säätö menossa vieraan miehen kanssa, se saa miehen levottomaksi. Jos mies ei kerro asioista jotka painavat mieltä, sille ei jää kuin pitää kaiken tekemäsi paskan sisällään ja käyttäytyy varmasti kertomallasi tavalla. Sekin voi olla että mies haluaa omalla tavallaan sanoa sinulle ettei halua olla suhteessa enää.. ehkä. Ties jos hänellä on salasuhde eikä sinulla. Sekin on mahdollista että teillä kummallakin on jotain säätöä menossa ettekä osaa kumpikaan puhua siitä toisillenne kuten pitäisi. Sinun pitäisi ensin yrittää keskustella yhdessä asioista ennen kuin kirjoittelet tänne. Toivottavasti miehesi on vain tressaantunut töistä ja ehkä loman tarpeessa. Sekin voisi olla miehellesi hyväksi jos lopettaisi nykyisen työn jotta työmotivaatio säilyisi hänen työkavereillaan. Keskustele avoimesti asioista miehesi kanssa. Kyllä se siitä tokenee. Jos ei niin käykää yhdessä psykologilla ja psykiatrin luona keskustelemassa mikä painaa mieltä ja mitä asialle voidaan tehdä.
Tsemppiä! - rfhhgjgj
Minullakin on vastaavanlaisia kokemuksia, siitä miten yksi sana tai yksi asia saa toisen ihmisen räjähtämään raivosta. Tiedän, että tämä toinen ihminen on temperamenttinen, minä itse en ole. Minusta kuitenkin kuvauksen perusteella tuntuu, että vaikka tällainen ihminen onkin temperamenttinen, on melko varmasti taustalla jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Ne voidaan kieltää viimeiseen asti, ja todennäköisesti tällainen raivoava ihminen ne kieltääkin.
Kun itseäni ärsyttää jokin, on ollut hyödyllinen taito opetella helgittämään syvään ja antaa asian lipua ulos päästä hengityksen aikana. Se unohtuu, eikä se lusikan putoaminen ärsytä.
Mutta jos minusta tuntuisi, että se lusikkakin on se viimeinen onjelkorsi joka katkeaa sinä päivänä, niin varmasti alkaisin raivota. Tiedän kokemuksesta, ettei ole aivan normaalia epäillä koko ajan toisten ihmisten motiiveja, vaikka fiksu toki saa ollakin eikä mennä halpaan jos toinen huijaa. Olin silloin masentunut, vaikken sitä silloin tiennytkään. Kuinka joku voisi tietää olevansa sairas jos se sairaus tuntuu jokapäiväiseltä elämältä jolle ei voi mitään.
Varmaan jollain tavalla tällainen raivoava ihminen elää koko ajan kuin nurkkaan ahdistettu eläin. Mikään ei tunnu olevan pakopaikka maailmalta, koko ajan pitää hyökätä ja käyttäytyä aggressiivisesti. Ainoa keino selvitä on yrittää kontroloida elämäänsä. Pitää tietää, mitä milloinkin tapahtuu, pienikin viivästys aikatauluun saa elämän sekaisin. Ja jos yrittää päästää aikataulusta irti, uskoo päätyvänsä täysin tyhjän päälle. Ihminen uskoo koko ajan, että pitäisi esittää jotain. Ei uskalla olla oma itsensä. Ei usko, että kukaan voisi pitää omasta itsestä, koska ei tiedä, kuka on.
Huono itsentunto pahentaa asiaa. Voi kuvitella, että kaikki nauravat ja puhuvat selän takana töissä kun on tehnyt kirjoitusvirheen. Ei voi uskoa, ettei kukaan ole huomannut sitä. Kun se lusikka putoaa, tuntuu, että kaikki katsovat oudoksuen ruokapöydässä. Eihän se toki niin ole.
Ihmiset reagoivat eri tavalla. Sisäänpäinkääntynyt, passiivinen ihminen ei nostaisi meteliä, olisi ehkä vaan nolon näköinen, mutta tahtoisi silti painua maanrakoon. Temperamenttinen, ulkoisesti suuntautunut ihminen saattaisi hyvinkin alkaa raivota, ikään kuin merkkinä muille siitä, että hän on tiedostanut virheensä, ja on itselleen vihainen. Kumpikaan ei osaa kuitenkaan nauraa itselleen.
En tiedä mikä miestäsi vaivaa, mutta itse en pidä raivoavista ihmisistä, he pelottavat minua koska olen joutunut elämään sellaisien ihmisten kanssa. Ei kotona pitäisi joutua pelkäämään. Sen pitäisi olla paikka missä kukin saa olla oma itsensä. Pelkääminen ei ole hyväksi perheenjäsenille.- Anniterttu
kun hakee..eli lääkärille aika ja asiaa selvitämään mistä johtuu...ja itseltä voimat menee..onko lasten pakko kuunnella...sinulla velvollisuus miestä auttaa..jos apu ei kelpaa..eroon..ei tuo normaalilta kuulosta. TÄÄLLÄ ARVAILTU FYYSISTÄ JA PSYYKKISTÄ VAIVAA..MUTTA EHKÄPÄ ASIANTUNTIJA TIETÄÄ KUN KUULEE POTILAAN OMAN KANNAN ASIAAN...TURHA ARVAILLA..TSEMIÄ TEILLE ..ASIA KYLLÄ HOITUU..
- vit...
Oliskohan Viisainta harkita lomaa tai sairas lomaa.Tai jokin maiseman vaihto voisi auttaa.Kokemusta on.
- näisse vaan on..
Naisista löytyy samanlaisia. Eli...
- tässä syyyy
Selkeä juttu. Miehesi on tarmokas työntekijä ja aivan tasan varmasti ittuuntunut työpaikan asioihin, siellä ei ethdä jaärkeviä asioita ja mitä ethdään niin nekin vaikeimman kautta. Syy löytyy siis sieltä.
- kdjkd
Minä miettisin, minkälaisen kuvan isä antaa lapsilleen. Aikuisen pitäisi itse kantaa vastuu kohtauksistaan. Muut on kärsijöinä.
- Ragemaster
Passittaisin miehen kyllä juu lääkäriin. Ei tuo ole kauhean normaalia. vihanhallinta kurssille mars. tuohan on selkeä ongelma jo. etkö ole itse tuota tajunnut?
- Kokemusta on....
Taitaa omatunto painaa. Ei ole päässyt puhumaan asiasta kenellekkään ja hermoilee sen vuoksi.
- Onnellinen pienperhe
Olin samallasiessa suhteessa 14 vuotta. Kun raivokohtaukset menivät fyysisiksi, kestin vielä pari vuotta. Viimeinen tikki oli, kun hän purki raivonsa 6-vuotiaaseen poikaamme ja hajoitti tämän huoneesta huonekalutkin siinä "kohtauksessaan". Poikani on nyt omien raivokohtauksiensa kanssa hukassa ja sain hänelle apua. Elämämme on nyt rauhoittunut ja onnellista. Kenenkään ei tarvitse pelätä. Uusi rakkaus antaa vielä odottaa itseään, mutta olen varma että eromme oli ainoa oikea ratkaisu. Ex-puolisoni ei ole hakenut apua ongelmiinsa, vaan siirsi ne suoraan seuraavaan parisuhteeseensa. Uusi avovaimo lapsineen takaa hänelle onnellisen perheen kulissit, joiden sisällä hän voi raivota rauhassa.
Sinun on turvattava lapsille turvallinen ja rauhallinen lapsuus ja lähdettävä pois tuosta suhteesta. Miehelläsi on ongelma, joka vaatii usean vuoden terapiaa ja joka ei ehkä koskaan parane. Mitkään vitamiinit ei auta! Lapset imevät käyttäyttymismallin isästään, ja sinun tulee katkaista se kierre.
Rakkaus on ihana asia, mutta sen ei tarvitse kestää kaikkea. Olet äitinä vastuussa myös lastesi onnellisuudesta. Ole voimakas ja rehellinen itseäsi kohtaan ja nosta kytkintä. Elämä lasten kanssa yksinhuoltajana on rikasta ja antoisaa vaikkakin taloudellisesti haastavaa, sen voin sanoa kaikesta tästä jo selvinneenä. Olen ylpeä, että löysin rohkeuden tehdä äärimmmäisiä tekoja äärimmäisessä tilanteessa.
Voimia isojen ratkaisujen tekoon!- Samalla mitalla
No, miksei aloittaja vastaa samalla mitalla, voisi kumppani hiljentyä, piruako tuota hissuttelet, anna palaa. Katsokaa kumpi hiljenee. Mitä siinä raivoamisessa pelottaa?
- oodes
leavyn kappaletauti?
Kuitenkin tunnistin narsismin.. se nimittäin laittaa raivostumaan tyhhjästä ja naksahtelemaan päässä. tosin katuminen ei oo ainakaan aitoa.
PAKENE, sillä narsismista ei voi parantua Samalla mitalla kirjoitti:
No, miksei aloittaja vastaa samalla mitalla, voisi kumppani hiljentyä, piruako tuota hissuttelet, anna palaa. Katsokaa kumpi hiljenee. Mitä siinä raivoamisessa pelottaa?
No mietippä kannattaako hullua ärsyttää.Luehan koko juttu ennekuin kirjoittelet.Nainen voi olla pikkusen alakynnessä,kun raivo pääsee valloilleen.Ihme viisastelua ja tietämättömyyttä!
- Samalla mitalla
kyöttä kirjoitti:
No mietippä kannattaako hullua ärsyttää.Luehan koko juttu ennekuin kirjoittelet.Nainen voi olla pikkusen alakynnessä,kun raivo pääsee valloilleen.Ihme viisastelua ja tietämättömyyttä!
Kyllä kannattaa antaa samalla mitalla takaisin ja vielä kovempaa, eihän se muuten tiedä, miltä huuto tuntuu. Nainen pärjää kyllä, jos tarve vaatii.
- kohtalo toveriko?
Alkuvaiheen parkinsonin tauti voisi olla kyseessä koska ilman lääkitystä oireet ovat kutakuinkin tuon tyylisiä.
Kokemuksesta tämä tieto ja tsemppiä jos tämä on syynä on omaisille rankka tauti katsoa ja kestää mutta kun lääkitykset kohdallaan niin elämä alkaa taas sujua. - mä vaan
Joo jos se vielä rupee puhumaan, että kuulee seinän läpi, kun naapurit puhuu siitä pahaa vaikka sieltä ei tosiasiassa kuulu mitään, niin voi sanoa lääkärille, että epäilee miehellä olevan skitsofrenia.
- näin on 2015
hankkiudu vaan eroon miehesi tarvitsee kipeästi apua itselleen , Hänellä on jokin mielisairaus .ei tuo ole
normaalia, yritä vaan jotenkin päästä eroon hänestä 1 Hän ei kyllä tule sitä kestämään , mutta koeta jutella miehesi sukulaisten , vanhempien kanssa, - kuormasta päässyt
Itsekorostunut minä, keskenkasvuisuus ns. heikkihermoisuus, nykyisin sanotaan kauniisti, herkkyys.
Nyt nämä B-vitamiinit kuntoon, verensokerit pitäisi huolehtia tasaiseksi, terapiahoitoon MYÖS. Itsellesi vertaistukiryhmä. On myös lääkkeitä, jotka auttavat, mutta sitten itse ongelma jää hoitamatta. Tulee mieleen raivoava lapsi. Kaikki pystyy korjaamaan, kun löytää oikeat keinot. kuin otsikan ja lopetuksen. "Rakastan häntä, mutta en kestä!"
Olet siis RIIPPUVAINEN. R-I-I-P-P-U-V-A-I-N-E-N. Toista perässä. Sinunlaisiasi naisia on ja paljon. Samoin kuin niitä, ketkä eivät tunnista hyvää miestä kun kävelee ohi.- Ekovarma
Tuttu tunne. Miehesi ei kerkiä käsittelemään ulkoisia ärsykkeitä, niitä on liian paljon joten pallo pyörii vain. Hänen tarttis saada vaimonsa kanssa kahdenkeskistä aikaa selvittämään tilanne. Tiedän tilanteen se on kuin SULKASATOISELLA kanalla, että kaikki nokkii. Mihin sitä päänsä laittaa, muutakuin räyhää. KUN EI TODELLAKAAN OSAA MUUTA. PIKAISTA APUA SIIHEN ON SAATAVA. Niin sanottua ärsyke vapaata lomaa ja keskustelu terapiaa. Kokoon Panolla: Vaimo, Mies ja Asiantuntija. Eli Ulkoinen kuuntelija. Vahvapersoonainen ystäväkin käy. Kahden keskiset asiat kuntoon, meni sitten muut esim. työasiat syteen tai saveen, niistä jotenkin aina selviää kun on kaksi jotka pystyvät naurammaan itselleen.
- Jope3000
Oletan että et mennyt raivopään kanssa lisääntymään joten tämä kaikki kaiketi alkoi joskus myöhemmin.Se saattaa viitata siihen ettei kyseessä ole mikään vaiva itsessään vaan nuo raivonpuuskat saattavat olla jonkun vakavamman sairauden oire.Isäukolla alzheimer ja alkoi myös äkäilemään kaikille kun sairaus eteni aivoissa, muut vaan ihmeteltiin että mitenkäs näin kun mies oli muuten yhtä lauhkea kuin lammas(paitsi humalassa).Kuulemma voi kyseinenkin sairaus kyteä aivoissa miltei 10vuotta ennenkun mitään päivänselviä oireita alkaa edes näkyä.Ukko lääkäriin ettei tarvitse parin vuoden päästä kiikuttaa sitä hoitokotiin rullatuolissa.
- leirin.hoivakoti
Impulsiivisuuteen syynä voi olla ... monia eri sairauksia. Hakekaa apua ajoissa, itseään ei kannata uuvuttaa ... moni rinnalla kulkija itse sairastuu ennenpitkää mm. masennukseen kun itse avuntarvitsijaa ei hoideta kuntoon.
kyse voi tosiaan olla mm. masennuksesta tai vihanhallinnan ongelmista joihin saa apua. Asiaa ei kannata häpeillä ja vaikka olisi luonteenpiirre niin siihenkin voi vaikuttaa jos itsellä on halua muuttua. - Huonokeksimäänimim.
leirin.hoivakoti kirjoitti:
Impulsiivisuuteen syynä voi olla ... monia eri sairauksia. Hakekaa apua ajoissa, itseään ei kannata uuvuttaa ... moni rinnalla kulkija itse sairastuu ennenpitkää mm. masennukseen kun itse avuntarvitsijaa ei hoideta kuntoon.
kyse voi tosiaan olla mm. masennuksesta tai vihanhallinnan ongelmista joihin saa apua. Asiaa ei kannata häpeillä ja vaikka olisi luonteenpiirre niin siihenkin voi vaikuttaa jos itsellä on halua muuttua.Eikös luonteen muutokset (ärsyyntyvyys ym.) viittaa johonkin vaurioon otsalohkon alueella (kasvain tai joku muu vaurio)? Onko käyttäytyminen siis ennen ollut normaalia? Ihmettelen, kuinka ryhdyit suhteeseen raivopään kanssa ?! Itse pääsin helposti eroon samanlaisesta, joka paheni kerta kerralta. Varmaan olisi lyönyt lopulta, kun huitoi ja uhkaili. Vain 6kk ihmettelin liikaa kiltteyttä!! Söi rauhoittavia joka päivä. Hm!
Ei ikinä saa sietää ja antaa toisen ihmisen pilata elämäänsä!
- T
Yritä miettiä mikä on raivon taustalla? Onko ollut jatkuvia epäonnistumisia? Onko miehesi turhautunut kun kaikki ei olekaan mennyt kuin olisi pitänyt? Itsellä oli aikoja sitten vähän vastaavia oireita kun opiskelut eivät meinannut loppua, painoa ja ikää alkoi kertyä enkä ollut tyytyväinen elämääni. Epäilin kaikkea ja ajoin samalla itseni umpikujaan niin elämäni kuin suhteeni osalta. Olihan siinä tullut juotua aika reippaasti ja tiesin että vientiäkin oli, mutta tätä se oli molemmin puolin. Sitten tuli ero ja oli pakko keksiä jotain muuta, ahisti niin paljon. Aloitin ihan toden teolla urheilemaan ja samalla jäi tupakka ja alkoholi. Ei elämä ihmeellistä ole vieläkään, mutta paranemaan päin. Raivo on tiessään, mutta kyllä tässä vielä vähän masentaa kun ei oikein elämä etene, mutta se on lähinnä oma tietoinen valinta.
Miehet ovat kuin koiria. Väsynyt mies on hyvä mies, kunhan väsymys on oikeanlaista. Nykyään kun meinaa olla liikaa aikaa kaikkeen turhaan ja liian vähän aikaa liikunnalle.
Jos miehesi on esim nuoruudessaan urheillut paljon, niin tue häntä kaikella tavalla siinä ja pyri saamaan hänet tavoittelemaan uusia tavoitteita. Tulee sisältöä elämään ja varmasti uusi näkökulma kaikkeen.
Jos ei niin pistä suoraan ulos, kukapa oikeasti haluaa kuulla raivoamista.- leirin.hoivakoti
... raivoon on yleensä aina joku looginen syy, pystytteko puhumaan? Jos ette pysty puhumaan asiasta kun mies on paremmalla tuulella niin ottakaa ulkopuolinen apuun. Ero ei ole ratkaisu miehesi ongelmaan. Vaikka monille se on helpoin pakoreitti. Tässä rakkautta koetellaan. Jaksatko kulkea rakkaasi rinnalla ...
Toipuakseen hänen on pystyttävä myöntämään että hänellä on ongelma ja haluttava siihen apua. Muuten muutos ei ole mahdollista, toista ei voi pakolla auttaa.
Kun puhutte asiasta vältä jos suonkin pystyt syyllistämistä, sillä se ajaa miehen takuulla raivoon ja keskustelu ei syyllistämisellä onnistu. "asiallinen fakta linja"...
Tpoivomme onnea matkaanne ja että tilanne selviää mikä sen on aiheuttanutkaan.
Neuvojia on monia, ja kannattaa olla kriittinen neuvojen suhteen tai voi tilanne mennä mettään :)
- 10 Kettu
Menkää yhdessä ensiksi lääkäriin tutkittavaksi, että onko miehelläsi mitään elimellistä sairautta, jos löydy mitään fyysistä ongelmaa, niin siten psykiatrin puheille.Psykiatri määrää miehellesi todennäköisesti jotain mietoa mielialalääkettä ja jonkin aikaa terapia käyntejä.
- Äitiäitiliini
Tulee mieleen että onkohan miehesi sama jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden. Voihan näitä raivotautisia olla enemmänkin mutta oli niin tuttua tuo käyttäytyminen.
Silmälasit lensivät pöydälle ja siitä tiesin että olin tehnyt väärin. Äänensävy oli outo puhelimessa, olin tehnyt virheen. Kerran hävitimme toisemme kylpylässä ja kun kun lopulta löysimme toisemme, vika oli yksin minun. Ja jos kerrankin erehdyin mainitsemaan exäni nimen, siitä kiukuteltiin viikkokaupalla ja joskus kävi ihan käsiksi. Ja vaikka olin vain exästäni pahan asian sanonut niin siitä suuttui. Kerran telkkarista tuli ohjelma jota olisin katsonut. Hän ja hänen poikansa katsoivat toista ohjelmaa samasta telkasta ja siirryin toiseen huoneeseen katsomaan ohjelmaani toiseen telkkariin. Kun heidän ohjelmansa oli loppu, hän kävi tuuppimassa mua nurin kun olin ollut kuulemma mielenosoituksellinen. Kaikki päätökset hän teki, minulla ei ollut mitään sananvaltaa. Monet kerran lähdin hänen luotaan sukkasillani kun pelkäsin.
Näin Facebookista tämän miehen menneen naimisiin ja säälin kovasti tuoretta vaimoa. Eihän seepra raidoistaan pääse. Joten jos olet hänen vaimonsa, koita jaksaa. Hänellä on todella huono itsetunto, joten pönkittää sitä alistamalla muita. Tsemppia! Ja eroa jos voit.
- raivostuttavaa
Minulla on ollut kaksi raivotautista ukkoa, eikä niitä mikään muuta. Toinen löikin, mut toinen muuten vaan raivosi jopa kolme tuntia yhteen menoon aivan mitättömistä asiasta, mm.sellaisesta kun ei löytänyt löylykauhaa. Siinäpähän molemmat nyt raivoovat yksinään..kukapa tuollaista jaksais..
- Yualle
Riitelettekö? Tuleeko miehesi raivarit aina riitatilanteen yhteydessä? Suomalainen nainen on pettynyt miehiin, kun he eivät riitele ja erityisesti silloin puhu. Ole siis onnellinen (ainakin näennäisesti), koska miehesi osaa riidellä. Muut naiset ovat kateellisia sinulle.
Nainen kyllä haluaisi riidellessään puhua, mutta yleensä miehet vaikenevat. Tätä on tutkittu juttu, mediassakin viime aikoina hehkutettu.
Näetkö nyt syyn miesten puhumattomuuteen oman miehesi kautta? Tavallaan me miehet puhumattomuudellamme suojelemme teitä naisia, mutta ette sitä sokeuttanne näe / halua nähdä. Jos suomalainen mies riidellessään ns. "puhuisi", kuten miehesi juuri tekee, niin silloin te kaikki naiset lentäisitte jo pelkästä "painavien" sanojen voimasta päin seinää, eikä siinä hyvin kävisi (niin teille kuin myös asuntonne rakenteille). Parempi siis vaan, että me miehet ollaan edelleenkin ihan hiljaa noissa riitatilanteissa, ettei vahinkoja pääse sattumaan eiköstä niin :)- Yualle
No ehkä hieman liioittelin tuossa, että sanojen voimasta lentää päin seiniä, mutta ainakin itkun tuherrukseen se johtaa, jos mies avaa suunsa riitatilanteessa...:( Siksi miehen on parempi olla ihan hissukseen.
- 1 äitee neuvoo
Silloin kun miun mies raivoo, vedän kumihanskan käteen ja annan masturbaatiohoidon bebanteenin kere sille raivo päälle. Juhan helpottaa heti 2min päästä.
- pukkumista
Uskon miehesi olevan masentuneen. Suosituiskohan hän juttelemaan asiasta lääkärille, joka voisi määrätä hänet mahdollisesti jatkohoitoon.
- A
8.10.2010
Pyydän kysyjää vielä hiukan täsmentämään itselleen ja kumppanilleen millaisista raivokohtauksista on kyse. Kysyjä kirjoittaa: "Mieheni saa jatkuvia raivokohtauksia pienimmistäkin asioista." Pitäisi kuvata miten raivokohtaukset ilmenevät.
Onko fyysistä perheväkivaltaa tapahtunut? Tulkitsen ettei niin olisi, koska kysyjä kirjoittaa: "Hän ei ole väkivaltainen eikä varsinaisesti kohdista raivoaan minuun mutta tilanteet ovat todella rasittavia ja pelottaviakin."
Mutta onko väkivallalla uhkaamista sanoin tai elein? Onko kyse hyvin voimakkaasta äänenkäytöstä? Muulla tavoin hyvin pelottavista ilmeistä tai eleistä ja millä tavoin pelottavista? Entä ilmeneekö kiristämistä pelottelun tai väkivallan uhalla (sellainen on vakava merkki)? Näitä kysymyksiä kannattaa miettiä ja täsmentää millä tavoin rasittavuus/pelottavuus ilmenee. Näistä kannattaa sitten myös kysyä ja kertoa itse kumppanille.
Kumppani voi tämän jälkeen harjoitella välttämään juuri sellaisia asioita, jotka tuntuvat rasittavilta/pelottavilta. Meillä tuhohakuisilla nekrofiileilla on usein voimakas oikeudentaju ja yleensä halu tervehtyä emmekä kaipaa ristiriitatilanteisiin vaan niistä pois.
Raivoamisen muotojen tarkempi erittely ja niiden esilletuonti voi parhaimmillaan johtaa siihen, että kumppani kykenee oppimaan välttämään sellaista käyttäytymistä, jolle kysyjä on erityisen herkkä. Tämä voi olla merkittävä askel suhteen eheytymisen kannalta.
JOS kertominen täsmällisesti omista tuntemuksistaan johtaisikin siihen, että kumppani tulevaisuudessa käyttäisikin tätä tietoa HYVÄKSEEN iskemällä heikkoon kohtaan, pelottelemalla/uhkaamalla juuri sillä tavoin, jonka kysyjä kokee vaikeimmaksi, niin kyseessä on narsistinen ja sadomasokistinen läheisriippuvainen suhde eikä kauheasti ole tehtävissä sen muuttamiseksi. Tällöin kumppani todennäköisesti juuri hakeutuukin myös tulevaisuudessa toistuviin ristiriitatilanteisiin voidakseen alistaa kysyjän valtaansa.
Kehotan kysyjää täsmällisesti raivoamisen muotoja pohtimalla, niistä kertomalla ja kyselemällä koettamaan ottaa selville, onko kumppanissa muutoshalukkuutta. Sillä tavoin voi saada ehkä selville haluaako kumppani kasvattaa pieneksi kiukuttelijaksi sisällään jäänyttä lasta vai nauttiiko hän siitä että saa tyrannisoida. Jos muutoshalukkuutta ei olisi ja kun kysyjä jo nyt kokee suhteen ahdistavaksi, tulee kysyjän jättää vammautunut kumppaninsa. Me yhteiskunta kyllä hoidamme hänet silloin kysyjän puolesta. Kysyjän ei tule potea huonoa omaatuntoa siitä, että pelastautuu uppoavasta aluksesta.
- Sut on TUNNISTETTU!
Odotappas vaan.
- Jorma h
Mullapa on raivoava vaimo, hirveitä raivareita pikkuasioista.
- Vaimo minäkin**
Ymmärrän hyvin sinua koska oma mieheni on aika samanlainen. Hän on tosi ihana ihminen muuten ja rakastan häntä. Hän on auttavainen yms...mutta...saa raivareita ihan pikku jutuista. JOs vaikka en heti hänen selittäessään jotain (yleensä tosi monimutkasesti) ymmärrä mitä hän tarkottaa niin niin voi elämä !!! heti kauhee kohtaus et ootko noin tyhmä (huutamalla) yms. Joskus vuosia sitten kun lapset oli pieniä ostin apteekista B-vitamiinia ja se kyllä auttoi. Lapsetkin huomasi eron. Kun ne vitamiinit loppui niin Lapsetkin sanoi heti että joko ne lääkkeet loppui (kun sama raivo alkoi taas. Eli on kyllä tehokkaita...mutta mieheni ei enään halua niitä syödä...varmaankin siksi että se oli meistä muista niin hyvä asia.
Se on aika-ajoin tosi raskasta, mutta kyllä tässä on 30vuotta yhtä pidetty kaikesta huolimatta. Olen aika sitkee enkä kyllä helpolla luovuta, vaikka välillä ei millään jaksaisi sitä jatkuvaa raivoomista joka paikassa.
Täytyy varmaan mennä ostaa niitä B-vitamiineja salaa ja syöttää ne sille vaikka väkisin :)
Voimia sulle ja kokeile niitä vitamiineja. - kiittää
Kiitos teille kaikille neuvoista ja kritiikistäkin. Korostan edelleen sitä että mieheni ei uhkaile minua tai lapsia väkivallalla. Enhän minä sitä voi tietää onko hän takuulla onnellinen suhteessamme mutta sanoo aina minun olevan hänelle kaikki kaikessa ja hellyyttä suhteestamme ei puutu. Ainoa ongelma on se raivoaminen ja tiedän ettei se ole normaalia! Eräälle kirjoiittajalle tiedoksi myös että minulla ei ainakaan ole toista miestä mielessä ja kyllä olen miehellenikin jo suhteen alussa sanonut että jos häntä vieraat naiset kiinnostaa niin on hyvä ja ilmoittaa jos tahtoo erota. Tahtoisin saada mieheni terapiaan tai lääkäriin ja alkaa olla aika vakavan keskustelun! Entinen mieheni oli hullu narsisti, väkivaltainen fyysisesti ja psyykkisesti jotenka tuttua on sekin puoli... Lämmin kiitos vielä kaikille ja TÄMÄ EI TODELLAKAAN OLE MIKÄÄN PROVO!!!! Kirjoitin tänne jakaakseni murheeni ja siinä toivossa että on joku joka ymmärtää.
- Vaahtera81
Mun avopuolisoni kärsi uniongelmista ja kun huonosti nukuttuja öitä alkaa kertyä (nykyään aika usein), muuttuu hän leppoisasta miehestä ärtyneeksi ja vihaiseksi. Pahinta itselle on jatkuva pelko: millä tuulella hän tänään tulee makuuhuoneesta? mistä asioista uskallan puhua jotta hän ei ärsyynny ja huuda? Yritän olla itse hermostumatta ja myönnyn hänen pyyntöihinsä jotta ei tule riitoja. Väsyneenä hän ei pysty keskustelemaan asiallisesti. Arki on muuttunut aika ahdistavaksi ja tuntuu että oma pää tässä lopulta hajoaa...
Olemme asuneet yhdessä puoli vuotta mutta haaveilen takaisin kodin rauhaan. Mieheni uniongelmiin ei ole näkyvissä "pikaista paranemista" joten suhde taitaa toimia parhaiten niin että asumme erillään ja näemme kun hän jaksaa.
VOIMIA! Toivottavasti teidän perheen arki muuttuu paremmaksi!!!
- tsemppiä perheellenn
ehkä PUHUA omista asioistaan tai on niinniin TURHAUTUNUT, KYLLÄSTYNYT ja UUPUNUT kaikkeen ? En tiedä, tuli vain mieleen. Painaako häntä (herkät) asiat ja ei saa niitä julki? Onko PELKOJA ja HUOLIA ? Älä pelkää hänen raivareitaan, kysy asiasta kun on hyvällä päällä ja kerro tunteistasi että menet lukkoon. Onko teillä yhteisiä harrasteita...jotakin ihan uutta?
Hän voi yrittää kontrolloida ja pitää stressissä asioita näpeissään ja lusikankin tippuminen ei ole hyvä asia kun se on rikkova häiriötekijä. Miehesi voi olla tunnollinen ihminen, jolle on kasaantunut nyt hartioille jotakin, mikä pitäisi purkaantua pois ja saada OIKEASTI RELATTUA, sekä nähdä uusin silmin. Onko hänellä TYHJIÖ ja turhautuessaan raivostuttaa?
Vaikea tietää ja nähdä, onko masentunut tms. koska masentuneen yksi oikku on raivoaminen. Ammattiapua. - Anonyymi
Neurologiset sairaudet, kuten autismi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424535- 932159
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi781935Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421552Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1051402- 751326
- 1011317
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109