Äitini on 45-vuotias taistelija, joka sairastui harvinaiseen syöpään muutama vuosi sitten. Tähän asti hän on voinut hyvin, mutta pikkuhiljaa asiat ovat alkaneet kääntyä huonomman puolelle ja se pelottaa minua. Tuntuu että olen yksin tämän asian kanssa, toivon jonkun voivan auttaa minua, ihan vain vaikka kertomalla omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan..
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Ota yhteyttä syöpäyhdistykseen. Siellä on tukihenkilöitä ja heidän sivuillaan on keskustelupalsta jossa voit keskustella ihmisten kanssa, joilla on sama tilanne. Älä jää yksin miettimään asioita.
Voimia sinulle ja äidillesi
Kiitos viestistäsi.
Hei... tiedän että noin vaikeassa tilanteessa tämä voi jopa ärsyttää monia, mutta ihmeparantumisiakin tapahtuu. Olen itse parantunut astmasta eikä kukaan osaa selittää miksi. Tässä linkki : http://www.netmission.fi kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa. Tottakai kaikki muukin tuki ja hoito on äärimmäisen tärkeätä. Voimia ja rauhaa sinulle kaikestaa huolimatta
...astma ole melko lailla eri kuin syöpä,syöpää kun on niin monen laista,vaikka nimike olisikin sama.
Voimia ap:lle!!!!!!
hyväksyä sellaisina, kuin ne tulevat vastaan. Tässä parhaiten auttaa tieto. Hae sitä syöpäyhdistyksestä, netistä ja esimerkiksi kirjastosta. Lääkärienkin velvollisuus on vastata lähiomaisen kysymyksiin.
Äitisi on vielä suhteellisen nuori, mutta syöpä voi tulla ihan minkä ikäiselle vaan, 0 - 111-vuotiaille. Mitä enemmän tiedät ko. sairaudesta ja mitä luonnollisimpana pidät sitä, että jokainen syntynyt myös kuolee joku päivä, sitä paremmin osaat suhtautua äitisi sairauteen ja olla hänen tukenaan.
Tyttäreni sairastui leukemiaan reilu vuosi sitten. Viimeiset kolme vikkoa olin aivan paniikissa, kun kahden kuukauden hyvän hoitovasteen jälkeen tilanne kertakaikkiaan romahti. Tuohon tilanteeseen ei ole hyviä neuvoja ja tämmöiset palstat ei varmaan paljoa auta.
Minulle tarjottiin sairaslomaa, mutta en ottanut, koska silloin olisin vaan istunut kotona ja miettinyt tilannetta. Minulle työ oli tosiaan terapiaa.
Jos sinulla on sisaria tai muuten läheisiä, niin keskustelu asiasta heidän (ja äitisi) kanssa helpottaa jonkin verran.
Älä vaan eristäydy itseesi ja pidä pelkojasi ja ajatuksiasi sisälläsi.
Koita jaksaa.