Ujoista miehistä kertovien ketjujen inspiroimana: kuinka monella on kokemusta ihastumisesta mieheen, jolla on huono itsetunto? Ja kuinka monelle on käynyt niin, että mies on ollut oikeasti kiinnostunut, mutta silti käyttäytynyt jossain vaiheessa tylysti, kadonnut/paennut, tai käyttäytynyt muuten ristiriitaisesti?
Entä kuinka moni ujo ja/tai huonon itsetunnon omaava mies tiedostaa itse käyttäytyneensä ristiriitaisin tavoin molemminpuolisissa ihastumistilanteissa?
Entä kuinka moni ujo ja/tai huonon itsetunnon omaava mies tiedostaa itse käyttäytyneensä ristiriitaisin tavoin molemminpuolisissa ihastumistilanteissa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ethän nyt vain sekota huonoa itsetuntoa siihen, että myös ujolla miehellä voi olla omanarvontunnetta ?
Syynä voi olla ihan omalle kohdalle osuneet huonot kokemukset, jonka seurauksena luottamus naisia kohtaan on mennyt, ja tämä luotamus kehittyy uudelleen vain ajan myötä. Tuolloin ihminen muttuu varautuneeksi. Kun nyt otetaan huomioon se, että turhan moni nainen on deittaillessaan varsin tunteeton ja tyly. Se ei ole mitenkään tavanomaista, että ujompi mies saa kuulla olevansa kerta toisensa jälkeen paska, kun ei ole sitä pelisilmää, jännitävyyttä ja sitä paljon mainittua pilkettä silmäkulmassa. Arvaa viitsiikö tuollaista kuunnella vapaaehtoisesti ?
Mutta naisille homma on helppoa, kun kaiken saa valmiina ? Eikö niin ?
Ai naisille on homma helppoa, kun kaiken saa valmiina?
Mutta onhan myöskin ujompia naisia, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuin ujommat miehet.. Ja niin naisissa kuin miehissäkin on tunteettomia deittaajia joiden uhriksi voi joutua.
Ooookei... eli mies joka on pettynyt naisiin olettaa kaikkien naisten olevan samanlaisia? Niinkö se menee? Siis vaikka nainen yrittäisi olla kuinka ystävällinen ja osoittaa kiinnostuksensa kärsivällisesti monta kertaa, niin silti mies odottaa, että saa kuulla olevansa paska, eikä siksi uskalla olla ystävällinen takaisin.
Mä en oikein tiedä, mitä nainen tossa voisi tehdä, että tekisi oikein...
naisen ystävällisyys voi perustua väärinymmärrykseen ,. nainen on näkevinään kaukaa jotain kiinnostavaa miehessä mutta lähempi tutustuminen vie äkkiä kiinnostuksen ., ja tästä mies voi ottaa tavakseen suhtautua varauksella kaikkiin naisten huomionosoituksiin ,.
"Entä kuinka moni ujo ja/tai huonon itsetunnon omaava mies tiedostaa itse käyttäytyneensä ristiriitaisin tavoin molemminpuolisissa ihastumistilanteissa?"
Itselläni on huono itsetunto ja vaikeahan sitä on olla tiedostomatta kun on ryssinyt jonkin tutustumis tilanteen ihmiseen josta on kiinnostunut. Ei siinä muu auta kuin yrittää ottaa oppia tapahtuneesta, ja yrittää toimia seuraavalla kerralla toisin. Tilanteet eivät tosin ole koskaan menneet niin pitkälle, että olisin näyttänyt ensin kovin kiinnostusta ja sitten ottanut taka pakkia.
En ainakaan itse uskalla edes katsoa niitä naisia, joihin olen ihastunut. Ulospäin kuva on varmaan näille ihastuksenkohteilleni on "Ei tuota varmaan voisi vähempää kiinnostaa". En kuitenkaan itse uskoisi käyttäytyväni ristiriitaisesti, jos nainen uskaltaisi tehdä aloitteen (nimen omaan selvän aloitteen: jos joku tulisi vain juttelemaan säästä niin en huonon itsetunnon omaavana osaisi kuvitella hänen olevan kiinnostunut "siinä mielessä").
Kiitos vastauksista!
Mulla on oikeastaan oma lehmä ojassa tässä kysymyksessä, yritän nimittäin saada selvyyttä pitkään vaivanneeseen asiaan. On yksi mies, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen, vaikkei oikeastaan edes tunnettu kunnolla. Satun tietämään, että miehellä on monella tapaa huono itsetunto ollut nuoresta pojasta asti (en nyt rupea selittämään, mistä tiedän, mutta tiedän ihan oikeasti) ja siksi olen alkanut pohtimaan, jos se siksi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Sen takia kiinnostaisi ujojen ja ei niin itsevarmojen miesten ajatusmaailma.
En nyt viitsi ketään pitkästyttää pitkällä stoorilla, mutta tämä mies aikoinaan katseli mua todella paljon, tai sanotaanko suoraan että tuijotti. Jos ei ollut ihastunut, niin en mä ainakaan keksi muuta syytä sellaiselle tuijotukselle. Mä yritin usein tehdä tuttavutta, mutta kun itekin olen ujo, niin se ei edennyt kuin moikkailuasteelle, ja sekin sai tuon miehen punastelemaan ja sekoamaan sanoissaan... No siis yksi tietty tapaus mua eniten tässä vaivaa, kerran sain nimittäin otettua itsestäni niskasta kiinni ja tein tikusta asiaa, pyysin apua yhteen juttuun ja sen jutun jälkeen me juteltiin elämästä ja kaikesta kuin vanhatkin tutut, meillä oli todella mukavaa. Sen jälkeen ajattelin, että mies tulisi itsekin seuraavaksi juttelemaan kun jää oli murrettu, mutta ei. Vanha kyräilymeininki jatkui. En sitten keksinyt muuta kuin mennä uudestaan kysymään apua samanlaiseen juttuun, että saataisiin uusi syy jutella, mutta tällä kertaa mies sanoi kylmästi ja etäisesti ettei ehdi auttaa, eikä mitään muuta. Siihen se sitten jäi. Olin hetken aikaa loukkaantunut enkä uskaltanut enää lähestyä. Mies ei lähestynyt tietenkään, mutta tuijotti ihan kuin ennen. Viimeisen kerran kun nähtiin, en uskaltanut mennä juttelemaan, joten pistin sähköpostia, että pidetäänkö yhteyttä. Ei vastannut, ja viimeisen kerran nähdessämme hän oli todella vihaisen näköinen, ei katsonut minua päinkään. Se hämmensi minua kovasti. Ajattelin jonkin aikaa myöhemmin kokeilla vielä kerran ja lähesin toisen viestin, selvensin, että olisi kiva nähdä joskus, jos häntä kiinnostaisi. Ei vastausta ikinä siihenkään.
Jotenkin tästä jutusta jäi kovin hapan maku suuhun, mietin mitä olisin voinut tehdä toisin? Eihän tuossa tapahtunut oikein mitään, kuulostaa varmaan todella hölmöltä mutta kokemuksena se oli todella hämmentävä ja oudon intensiivinen. Olikohan mies kiinnostunut ollenkaan vai saiko valmiiksi heikko itsetunto käyttäytymään "ihastukselle" oudon tylysti ja torjuvasti? Toisaalta jos itsetunto oli syypää, niin en tiedä miten olisin koskaan saanut miehen uskomaan, että olin hänestä ihan oikeasti kiinnostunut, jos hän kerran oli aina valmis uskomaan minusta pahinta ja suuttumaan tyhjästä.
Omalla kohdalla tuo heikohko itsetunto tulee esiin siinä, että minun on todella hankala ylläpitää minkäänlaisia sosiaalisia yhteyksiä. Tätä ei ulkopuolinen henkilö näe, koska pystyn esiintymään arkisissa tilanteissa suht luontevasti sosiaalisena, hauskana ja mukavana ihmisenä. Todellisuus on täysin päinvastainen, mutta tämän todellisuuden näkeminen ei onnistu ulkopuolisilta eikä edes suht pitkään minut tunteneilta ihmisiltä. Pidän jatkuvasti etäisyyttä muihin, ja vaikka pystyn esiintymään sosiaalisena pikaisella vilkaisulla, niin pohjimmiltaan kaikki toimintamallit ja ajatukset lähtee sieltä päinvastaiselta puolelta.
Tarvitsen aina asian, jotta voin mennä puhumaan ja itsekriittisenä tämä asia ei voi olla keskustelua tikun eri ulottuvuuksista. Merkittävä ongelma tämä on erityisesti naisten kohdalla(ja vielä suurempi ongelma niiden kohdalla joista olisin kiinnostunut), jossa tuo kuvailemasi jäänmurtoprosessi vaatii pidemmän ajan ja useamman yrityksen. Se on hyvä pitää mielessä että jos henkilöllä on huono itsetunto, niin lähes kaikki tätä henkilöä itseään koskeva ajattelu ei lähde "entä jos..." vaan pikemminkin täysin päinvastaisesta suunnasta. Omaa toimintaa tarkkaillaan suurennuslasin ja kiikareiden yhdistelmällä, jolloin on selvää että niitä hyviä ja positiivisia puolia ei löydy, ja tällöin on hankala nähdä sitä miksi kukaan toinen olisi edes kiinnostunut.
Tuossa omassa tapauksessasi voi tietysti myös olla kyse siitä, että kyseinen henkilö ei vain ole kiinnostunut sinusta, ja tämä ilmenee joko ujouden, heikon itsetunnon tai sosiaaliksen kömpelyyden takia hieman erikoisesti tai tylysti. Itselleni pistää silmään tuo että avunpyyntöösi ei enää toisella kertaa suostuttu, sillä siinä olisi ollut hyvä yhteinen tekosyy viettää aikaa yhdessä. Tämä on oikeastaan ainut joka ei sovi tuohon, mutta tietysti tämän takana voi taas olla muita syitä kuin itsetunto tai ujous. Ihmiset tulee niin erilaisista taustoista, että lyhyen kuvauksen perusteella on todella hankala sanoa yhtään mitään koko tilanteesta tai ihmisestä.
Ujon tai heikon itsetunnon omaavan henkilön kanssa nopea eteneminen ei ole mahdollista, vaan törmää jossain vaiheessa seinään henkilön omien sisäisten konfliktien takia. Pysyvän luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, eikä sitä rakenneta kerrasta valmiiksi. Yksi asia mikä kannattaa myös muistaa, on se että tämä ihminen ei välttämättä ole sitä mitä olet kuvitellut. Ujous tai heikko itsetunto yhdistetään usein tällaisen ihmisen jonkinlaiseen herkkyyteen tai erilaisuuteen ns. muihin ihmisiin nähden, ja tätä kautta sitten on helppo luoda omia kuvitelmia siitä minkälainen ihminen on kyseessä, ja paikata näillä kuvitelmilla niitä todellisuuden aukkoja joita et kyseisestä henkilöstä tiedä.
Kiitti mielenkiintoisesta vastauksesta! :)
Joo, mä ymmärrän kyllä, ettei todellisuus yleensä vastaa mielikuvaa ja ihmiset voivat olla hyvin ristiriitaisia. Oikeastaan ristiriitaisuuden takia mä pohdin koko asiaa, koska tuon tylyn kieltäytymisen jälkeen olin ihan varma, ettei mies pitänyt musta ollenkaan, ja päätin unohtaa koko jutun. Mutta sitten se tuijottelu jatkui kuitenkin, ja se oli tuijottanut kauan ennen kuin itse tajusin olevani mieheen ihastunut. Siis se oli sellaista tuijottelua, että se olisi ollut kiusallista ellen olisi itse tykännyt tuijottajasta. Jotenkin jäi sellainen tunne, että se tarkoitti jotain, mitä sitten tarkoittikin. Ja toisaalta mä en ollut jutustelun lomassa mitenkään vihjannut, että olin ihastunut tai haluaisin pyytää treffeille, joten mitään järkevää syytä miehellä ei ollut muuttua ylen ystävällisestä jäätävän tylyksi. Ellei se sitten pelkää, että jokainen päin hymyilevä on aikeissa pakottaa treffeille :)
Meillä on tämän miehen kanssa yhteisiä tuttavia, ja niiden jutuista olen päätellyt 99%:n varmuudella, että miehellä on todellakin itsetunnon kanssa ongelmia muissa asioissa. Oli koulukiusattu, teki ammatinvalinnan vanhempien toiveiden eikä omien toiveiden perusteella, taipumus synkkyyteen ja muuta vastaavaa. Naisasioista en ole kehdannut näiltä tutuilta kysellä, joten niistä en tiedä! Mutta siitä olet kyllä oikeassa, että ujous ja heikko itsetunto ei vielä kerro ihmisestä, että olisi herkkä ja tunteellinen ihminen. Voihan hiljaiselta ja omituiselta vaikuttava ihminen olla jopa ihan oikeasti huonolla tavalla omituinen!
No, ei tämä tapaus varmaan koskaan mulle selviä... Mua silti kiinnostaa kovasti yleisellä tasolla ujojen ja itsetunnoltaan ei niin täydellisten miesten sielunmaailma, sillä monilla tutuilla naisilla on ollut samanlaisia kokemuksia, sellaisiakin että ollaan jopa tapailtu vähän aikaa, ja mies on dissannut itseään koko ajan tyyliin "mitä sä muka mussa näät" ja sitten pistänyt välit poikki ilman mitään selitystä. Ja toisaalta toimivathan monet naisetkin vastoin omia etujaan tai halujaan huonon itsetunnon takia. Ei itsetunto itselläkään päätä huimaa :)
Pisti silmään kirjoituksestasi:
"Mua silti kiinnostaa kovasti yleisellä tasolla ujojen ja itsetunnoltaan ei niin täydellisten miesten sielunmaailma, sillä monilla tutuilla naisilla on ollut samanlaisia kokemuksia, sellaisiakin että ollaan jopa tapailtu vähän aikaa, ja mies on dissannut itseään koko ajan tyyliin "mitä sä muka mussa näät" ja sitten pistänyt välit poikki ilman mitään selitystä."
En itse ole vielä koskaan seurustellut, mutta tuollainen on juuri tyypillisen kuuloista käytöstä kaltaiselleni huonon itsetunnon omaavalle miehelle. Kaksi kertaa minulle on käynyt niin, että ihan yht äkkiä joku nainen on tullut juttelemaan arkisessa tilanteessa. En oikeasti pysty vain saamaan päähäni, miksi joku nainen tulisi juttelemaan minulle, etenkin kun olivat molemmat vielä ihan nättejä. Molemmilla kerroilla siinä tilanteessa luulin se olevan suunnilleen jotain vittuilua, koska en vaan voi uskoa jonkun olevan minusta kiinnostunut. Vasta joskus myöhemmin mietin, että olikohan näillä kahdella jotain muutakin mielessä kuin esim. kysellä illan menemisistäni. Voi toki olla, että ei ollut, mutta ymmärrät varmaan pointtini: kaltaisieni on vaikea ottaa kiinnostusta edes todesta.
Mielenkiintoista, mutta surullista :/ Miten mielestäsi nainen sitten voisi saada tällaisen miehen vakuuttumaan, että on aidosti kiinnostunut, vai onko se mahdollista ollenkaan? Meinaan vaan, että tutustumisvaiheessa kaikki on tietysti epävarmaa eikä ole takeita, että onko nainen vain ystävällinen, kiinnostunut vai peräti vittuilee, mutten usko että kukaan pyytää treffeille vittuillakseen! Puhumattakaan siitä, että tapailee useita kertoja, kuten tämä mun esimerkkini nainen.
Kuvailemassasi tilanteessa kantsisi varmaan oman mielenrauhan vuoksi lähteä oletuksesta, että tässä vain jutellaan. Juttelu kannattaa ottaa molemminpuolisena ystävällisyytenä, joka ei johda mihinkään, ja jos johtaa niin se on mukava yllätys? Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pelkällä jutustelullakin ja ihmisiin tutustumisilla on arvonsa, ja mun mielestä ihmiset tekee itselleen ja toisilleen karhunpalveluksen kun ne tekee kaikesta sukupuolten välisestä tutustumisesta mahdollisia iskutilanteita ja muuta vastaavaa. Eikä se mun mielestä mene niin, että sun pitäisi miehenä osata lukea naisen tiedustelut sun illan menoista vihjeenä pyytää ulos, ja jos et osaa niin peli on muka menetetty. Mutta voihan sitä kysäistä varmuuden vuoksi takaisin, että entä itse ;)
Kuuleppa nyt!
"Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pelkällä jutustelullakin ja ihmisiin tutustumisilla on arvonsa, ja mun mielestä ihmiset tekee itselleen ja toisilleen karhunpalveluksen kun ne tekee kaikesta sukupuolten välisestä tutustumisesta mahdollisia iskutilanteita ja muuta vastaavaa. "
Voi kun se ei miesten kohdalla mene noin!
Jos mies vaikuttaa ujolta ja vain juttelee naiselle niin tällöin hyvin nopeasti tai myöhemmin mies päätyy naisen kaveriksi ei kumppaniksi.
Kaikista sukupuolten välisistä tutustumisista ei pidä tehdä iskutilanteita joten sitä kautta voi tottua naisten olemassaoloon ja heidän kanssa jutusteluun ilman suurempaa ujostelua mutta on pahin virhe jos ei suhtaudu sitten varsinaiseen iskutilanteeseen iskutilanteena vaan viattomana jutusteluna.
Kummallista kun naiset antavat miehelle ohjeita että pitää suhtautua melkein kaverillisesti naisiin joka juuri johtaa sitten oikeassa tilanteessa vain kaveruuteen koska nainen ei koe että mies on kiinnostava kun mies ei yritä iskeä oikealla tavalla.
Pitääkö teitä naisia alkaa neuvomaan myös näissä asioissa vai mikä tässä on vialla?
Puheissa puhutte vaikka mitä mutta pelkkä puhuminen ei vie mihinkään vaan varsinkin joku ujompi vähemmän "hieno uros" jää sille kaveruusasteelle ja joku tyrkympi mies vie marjan itselleen kotiin asti.
Tuo mitä selität on oikeasti se karhunpalvelus. Naiset pitää jakaa kavereihin ja sitten niihin joita isketään, muuten kaikista tulee lopulta pelkkiä kavereita.
,. näin miehenä elikkäs täysin sympatiakyvyttömänä lihamöykkynä (luin noita muita ketjuja ensin ,. )
arvelisin seuraavia seikkoja :
1. ehkä miehellä on aitoja mielenterveydellisiä ongelmia. Tähän viittaa se ettei hän vastaa viesteihin mitenkään. Kyllä normaali vastaisi, mielestäni. (oliko sulla varmasti oikea osoite niille viesteille?)
Nopea mielenmuutos voisi viitata myös tähän, mutta se voi viitata myös siihen että ,.
2. joku kertoi sinusta valheen hänelle ja hän uskoi sen. Ehkä joku kateellinen kertoi että sinä olet miesten perässä juokseva hutsu ,. ja mies ei halua tulla nolatuksi.
3. ehkä hän vain tykkää katsella sinua.,. lähempi tuttavuus veisi jännityksen katselusta ,.
4. huonot nuoruuden kokemukset ovat kivettäneet hänen sisimpänsä ,. hyvänä päivänä hänen pehmeämpi ulkokuorensa voi olla vallassa, mutta sisäisen paineen kasvaessa (pelko hylätyksi tulemisesta joskus tulevaisuudessa) puurouttaa ajatukset ja kova ydin pääsee sanelemaan käytöksen ,.,.
en kyllä ole mikään psykiatri, hatusta tempaisen nämä teoriat ;)
Mikä tässä on että nykyään on aina pakko vetää esiin tuo "huono itsetunto"?
se on juuri sellaista roskaa millä yritetään osoittaa että vika on miehessä kun ei usko itseensä.
Voi olla hyvin vaikea uskoa olevansa rakastamisen arvoinen jos joka käänteessä useat naiset ovat osoittaneet sen asian IHAN TODEKSI.
Mies voi siten kokea olevansa ihan hyvä muttei vain riittävän hyvä naisille tietyissä suhteissa.
Sitten on olemassa ujoja henkilöitä ja toisaalta syrjäävetäyviä tyyppejä sekä vielä esimerkiksi naisten kanssa varuillaan olevia.
"Entä kuinka moni ujo ja/tai huonon itsetunnon omaava mies tiedostaa itse käyttäytyneensä ristiriitaisin tavoin molemminpuolisissa ihastumistilanteissa? "
Karsea lukea tällaista yleistämistä ja termien raiskausta.
Kysyn sinulta että tiedostaako tyhmä ja epäfiksu nainen itse ajattelevansa ristiriitaisesti sekä ehkä vaikeuttavan asioita omilla johtopäätöksillään turhan pahasti yleensä suhteissa?
Olen 35 mies, ja erittäin epävarma ja ujo. muutamat selvästi itsestäni kiinnostuneet naiset torjunut töykeydelläni, osittain tarkoituksella. mielelläni haluaisin naispuolisia ystäviä, mutta minulla on pelko että nainen haluaisi jossain vaiheessa seksiä kanssani, olen mielestäni miehisyydeltäni(penis) liian heikosti varustettu, etten voisi kuvitellakaan saattavani itseäni ja naista noloon tilanteeseen. syitä siis omituiseen käytökseen voi myös olla fyysisiäkin jotka taas vaikuttaa suoraan epävarmuuteen, vaikka kuinka ihailisi naista, täytyy tyytyä niihin kortteihin jotka elämään on saanut.
Voiko noin todellakin olla? Siis että jonkin fyysisen ominaisuuden takia ei päästä ketään lähelle, eikä edes halua kokeilla sitä mahdollisuutta, ettei toinen välittäisi yhtään "liian heikosta varustuksesta"?
Henkilökohtaisesti peniksen koko ja muut sellaiset ominaisuudet ovat asioita, jotka eivät merkitse minulle mitään. Voin ymmärtää, että ihminen voi hävetä jotain fyysistä heikkoutta niin, ettei halua sitä kaikelle kansalle esitellä, sanotaan nyt vaikka uimahallin saunassa. Mutta että häpeä estäisi jopa ihmissuhteiden syntymisen noin totaalisti... se on todella surullista :(
"eikä edes halua kokeilla sitä mahdollisuutta, ettei toinen välittäisi yhtään "liian heikosta varustuksesta"? "
Varmasti tuollaisia löytyy.
Kuitenkin kun lataa tunteita naiseen joka sitten pettyy miehen varustukseen niin häpeän tunne on varmaankin paljon suurempi kuin missään saunatiloissa.
"Henkilökohtaisesti peniksen koko ja muut sellaiset ominaisuudet ovat asioita, jotka eivät merkitse minulle mitään."
Oletkohan naisena minkä näköinen ja kokoinen?
Aika moni nainen joka kokee itsensä rumaksi tai lihavaksi ei välitä miehen ulkoisista seikoista, mutta jos vähänkään puhutaan naisesta joka kokee olevansa normaali niin miehen ulkoiset seikat mukaanlukien seksin sujuvuus ja jopa munan koko alkaa vaikuttaa...
"Kuitenkin kun lataa tunteita naiseen joka sitten pettyy miehen varustukseen niin häpeän tunne on varmaankin paljon suurempi kuin missään saunatiloissa."
Varmasti onkin, en sitä kielläkään. Kaikkien mahdollisuuksien lähtökohtainen torjuminen vaikuttaa vaan minusta... no, ei ole minun asiani arvostella tietenkään, mutta surullistahan se on.
"Oletkohan naisena minkä näköinen ja kokoinen?"
Hoikka ja mielestäni tavallisen näköinen, en mikään kammotus mutta tuskin kaunotarkaan. En väitä olevani sokea ulkonäölle, mutta sanon vaan, että meitä on moneen junaan. Mikä miellyttää muita ei välttämättä miellytä minua ja päinvastoin. Esimerkiksi isokokoiset, lihaksikkaat miehet voivat miellyttää monia, mutta minua ei. Tuo peniksen koko on vähän kuin hiustenväri, eli minulle henkilökohtaisesti ei hetkauta kumpaankaan suuntaan. Siksi väitän, että on epäreilua itseä ja naistakin kohtaan olettaa, ettei voisi jonkin tietyn ominaisuuden takia kelvata. Varsinkin, jos nainen kerran osoittaa kiinnostusta.
Kirjoitit myös ylempänä ^^^ tuosta paljon keskustellusta aiheesta, eli jaosta kaveripoikiin ja potentiaalisiin kumppaneihin. Se voi päteä yhden illan juttuihin ja muuten pinnallisiin suhteisiin, joita harrastamattomana en osaa kommentoida, mutta omasta puolestani voin sanoa, etten koskaan voisi harkita mitään suhdetta miehen kanssa, ellei meillä ensin synkkaisi kaveruuspohjalta. Jako ihastuksiin ja kavereihin kun ei johdu siitä kaveruudesta, vaan ihan muista asioista, jotka loksahtavat paikoilleen. Ne "kaveripojat" kun eivät onnistuisi minua iskemään, vaikka pullistelisivat kuinka feikki-itsevarmana iskurepliikkiensä kanssa. Enkä kyllä näe mitään väärää siinä, etten katsele jokaista vastaantulijaa sillä silmällä. Itse asiassa pitäisin itseäni häiriintyneenä, jos ihastuisin jokikiseen mieheen, enkä osaisi olla kenenkään kanssa kaveri haluamatta sänkyyn tai naimisiin. Tuskin kukaan sellaista naisystävää haluaisikaan!
Tämä on tietysti vain yhden naisen mielipide. Tuttavapiirissä on kuitenkin paljon miehiä, joita ei yleisesti pidettäisi ollenkaan komeina tai miehekkäinä, mutta ovat naisystäviensä silmissä ihania. Ystävieni suhteet myös yleensä alkavat kaveripohjalta. Ehkä minulla on sitten tavallista fiksumpia kavereita?!
Minulla sama juttu. Vituttaa, kun pitänyt saada tyhjä arpa käteen siinäkin suhteessa. Pari vitun senttiä sekin paska pitänyt jäädä liian lyhyeksi...
Pari senttiä?? Tämä on varmaan jokin miesten oma juttu, jota nainen ei voi koskaan ymmärtää, mutta miten PARILLA SENTILLÄ voi olla noin suuri merkitys???
Ei todellakaan voi ymmärtää, ellei ole saanut sitä tyhjää arpaa käteensä. Todella pienet rinnat omaava nainen ehkä pystyy ymmärtämään. Eikä varmaan olisi läheskään niin iso juttu minullekaan, jos olisi edes paremman puoleinen ulkonäkö tai jotain kompensoivaa. Nyt kaikki paskimmat ominaisuudet samassa paketissa.
en ole ajatellut naisen ulkonäöllä olevan mitään yhteyttä siihen, että pitäisikö hän miehisyyttäni liian mitättömänä, vaan aivan kaikenlaisten naisten lähestyminen saa jotenkin jo ajattelemaan, etteipä tämä vain kiinnostuisi muuten kuin kaveripohjalta. vikahan on vain ja ainoastaan minussa ja jotenkin sydämestä riipaisee olla jopa (tyly) toiselle ihmiselle. en tiedä pitäisikö olla rehellinen ja kertoa syy miksei haluaisi asioiden mahdollisesti etenevän mihinkään puhetta/kaveruutta pitemmälle. ja mitä surullisuuteen tulee, en aikoihin ole enää ole surrut kykenemättömyyttäni parisuhteeseen, vaan sitä kuinka tyly ja ikävä ihminen olen ollut.
"Varmasti onkin, en sitä kielläkään. Kaikkien mahdollisuuksien lähtökohtainen torjuminen vaikuttaa vaan minusta... no, ei ole minun asiani arvostella tietenkään, mutta surullistahan se on. "
onko lähtökohtainen kieltäminen surullista vai se että nainen voi kokea että mies ei ole tarpeeksi hyvä kun vehje ei olekaan sitä mitä on odotettu?
Vähän kuin menisit sokkotreffeille ja sitten sanoisit että "olet mukava ja harmittelen tätä kovasti sekä olen surullinen mutta en pidä ulkonäöstäsi jonka vuoksi en usko että me voisimme koskaan olla pari".
Siinä ei varmaan paljon suruttelut miestä auta jos tosiasia on se mikä on.
"iksi väitän, että on epäreilua itseä ja naistakin kohtaan olettaa, ettei voisi jonkin tietyn ominaisuuden takia kelvata. Varsinkin, jos nainen kerran osoittaa kiinnostusta."
No sittenhän se pettymys on vain suurempi siinä kun aletaan vehdata.
Maailma voi olla epäreilu jos jakaa miehelle pienen peniksen jota naiset katselevat kuin katkarapua. Tämä on hyvin yleinen pelko miehille olipa penis minkä kokoinen tahansa, pienemmällä pelillä varustettu varmaan tuntee enemmän häpeää kuin sitten joku "normaalimpi".
"Jako ihastuksiin ja kavereihin kun ei johdu siitä kaveruudesta, vaan ihan muista asioista, jotka loksahtavat paikoilleen. Ne "kaveripojat" kun eivät onnistuisi minua iskemään, vaikka pullistelisivat kuinka feikki-itsevarmana iskurepliikkiensä kanssa."
Ahaa. Eli siis edes miehen asenne ei auta vaan kyseessä on synnynnäiset ominaisuudet. Tekeeköhän tämä asia lopulta siitä yhtään helpompaa miehille?
". Tuttavapiirissä on kuitenkin paljon miehiä, joita ei yleisesti pidettäisi ollenkaan komeina tai miehekkäinä, mutta ovat naisystäviensä silmissä ihania. Ystävieni suhteet myös yleensä alkavat kaveripohjalta. "
Tietyissä sosiaalisissa verkostoissa voi tutustua luontevammin naisiin miehenä jolloin suhteet alkavat vakavammin ja useimmiten "kaveripohjalta". Valitettavasti kaikilla tällaisia verkostoja ei ole tai sitten verkostossa voi olla sen yhden kaveripojan virka auki eli se joka on vain kaikkien kaveri eikä ketään kiinnosta hän parittelukumppanina.
Maailma on paljon julmempi kuin ajatuksesi antavat ymmärtää. Ehket ole ollut vapaiden tuulten riepoteltavana vaan pitäytynyt tietyissä ympäristöissä joka on hellinyt sinua ja kavereitasi aika lailla. Kaikkien osa ei ole niin auvoisa.
Piti siis sanomani että pahin virhe jonka mies voi tehdä tutustuessaan naisiin on tutustua "kaveripohjalta". Ei se yleensä vie mihinkään, yhtään koskaan paitsi erikoistilanteissa kuten jossain tietyssä sosiaalisessa verkostossa jossa voi toiseen tutustua kaverillisessa hengessä.