fundamentalismista ja keskustelusta

Jos ei ole teisti, on ateisti.

Mitä on militanttinen uusateismi?

Itse olen syventynyt aeismin olemukseen etymologiselta kannalta, eli mitä sana "ateismi" lopulta pitää sisällään. Sanan merkitys ei jumalaan liittyvä on luullakseni hyvin tiedostettu, mutta keskittyisin siihen (joidenkin) uskontojen näkemykseen, että jumala on kokonaisuudessaan (=täydellisyydessään?) ihmiselle tuntematon. Tässä valossa itsensä nimittäminen ateistiksi nostattaa oletuksen, että ateisti käyttää ajattelussaan samaa, tuntemattoman Jumalan käsitettä kuin teistikin. Ajatus, jota tässä ajan takaa on, että sana ateisti voi merkitä ylipäätään mitään vain silloin, kun puhutaan...
Hitto kun on vaikeaa. Sanotaan näin:
Ateisti voi olla ateisti vain uskonnollisessa yhteydessä, sillä jumalattomassa yhteydessä ateisti ja teisti perustuvat järjettömään ajatukseen Jumalasta, jota ei uskottavasti voi olla olemassa. Jos ateisti todella olisi ateisti, nimittäisi hän silloin itseään agnostikoksi. Jos nyt sekään olisi edes tarpeen. Ateismin käsitteen tunnustaminen vaatii Jumalan käsitteen tunnustamisen, ja jos uskonto ei märitä Jumalan olemusta tai jopa määrittää sen määrittämättömäksi, ateisti on samanarvoisesti pihalla Jumalan täydellisyydestä kuin teistikin. Ja armollisen Jumalan edessä ihan samanarvoinen kristitty.

"Nevanlinna sai minut pohtimaan, millä tasolla ateistit ja kristityt haluavat ja voivat keskustella."

- Mistä pitäisi keskustella? Haluaisitko täsmentää.

"Usein "keskustelua" tuntuvat pitävän yllä kummallakin puolella juuri fundamentalistisen siiven edustajat, eli ne joilla on kiihkein tarve puolustaa omaa näkemystään."

- Mitä tuolla tarkoitat? Miten määrittelet fundamentalistisen ateistin?

"Tältä pohjalta on kuitenkaan vaikea saada aikaan järkevää keskustelua. Entä jos keskusteluun lähtisivätkin ne, jotka kunnioittavat ja aidosti pyrkivät ymmärtämään toista osapuolta?"

- En minä ymmärrä ihmisiä, jotka uskovat jumaliin. En tiedä mistä nämä jumalharhat johtuvat, paitsi ehkä kasvatuksesta. Enkä myöskään kunnioita ihmisiä, jotka aivopesevät lapsensa uskontoihin. Uskonnoissa on todella paljon kielteisiä piirteitä.

"Ehkä silloin myös ne kolmannet osapuolet, jotka lukevat näitä tekstejä etsien rakennuspuita elämälleen, saisivat niistä jotain irti, sen sijaan että kyynistyisivät ja vaipuisivat nihilismiin."

- Mitä mahdat tarkoittaa tuolla?

Minun mielestäni keskustelua vaikeuttaa kaikkien eniten se, että kristityt olettavat keskustelun koko ajan käyvän heidän omassa tuvassaan. He luulevat, että Suomi on krititty ja sen vuoksi keskustelua muka käydään heidän kotitantereellaan. Uskonnottomat ateistit koetaan vieraiksi, jotka tunkevat omalle tontille.
Jos ja kun tämä on lähtöasetelma, niin sehän merkitsee sitä, että uskonnottomien on ensin perusteltava oikeutensa puhua suomalaisina, mutta ei kristittyinä. Sitten pitää perustella ja todistaa, ettei Suomi ole kristittyjen olohuone vaan suomalaisten olohuone jossa jokaisella suomalaisella tulee olla yhtäläiset oikeudet. Suomalaisissa taas on kristittyjä sekä uskonnottomia ja lisäksi muihin uskontokuntiin kuuluvia. Sen jälkeen päästään vasta aiheeseen, mitä uskonnoton täällä omassa kotimaassaan haluaa.
Kun sitten muutama uskonnoton on sitkeä ja jaksaa kaikki nämä vaiheet perustella ja taistella läpi yhä uudelleen ja uudelleen, hänet leimataan fundamentalistiksi.

Asioita ei tule pohtia vanhat perinteet mielessä vaan avoimin mielin objektiivisesti. Jos asioihin liittää hirveän tunnelatauksen, niinkuin nyt nämä kristityt ja tapakristityt tuntuvat tekevän, niin asia ei ratkea koskaan, koska se tunnelataus aiheuttaa ajatteluvääristymää.

Kuvitellaanpa tilanne, että kristityt kirkon jäsenet ovat kahvinjuojia ja uskonnottomat teenjuojia. Muihin uskontokuntiin kuuluvat ovat kaakaonjuojia.
Tässä yhteiskunnassa kaikki katsotaan vanhempien oikeudella kahvinjuojiksi ja kahvia on juotava päivittäin täysi-ikäiseksi asti vaikka ei voisi sietää koko juomaa. Ainoastaan, jos vanhemmat hyvää hyvyyttään katsovat, ettei lapsen tarvitse kahvia juoda, kun se ei maistu, voi lapsi 15 vuotta täytettyään lopettaa kahvin juonnin. Kaikki kahvinjuojat maksavat kahvinjuojien veroa. Kaikilta, myös teen ja kaakaon juojilta kerätään veroa kahvinjuojien kassaan.
Kouluissa opetetaan juomista mutta painottaen kahvinjuontia. Koska on hyvä tuntea oma kahvi, jotta osaa sitten maailmalla suhtautua muiden juomien juojiin.
Teen ja kaakaon juojille järjesteään, jos heitä on tarpeeksi, omia tunteja.
Koulujen juhlissa kaikkien on juotava kahvia, koska yhteiskunnassa on aina tehty niin. Jos ei kahvi maistu, niin sitten voi jäädä pois tästä yhteisestä tilaisuudesta ja mennä vaikka omakustanuksella elokuviin. Yhteisiä tilaisuuksia ilman kahvia ei koulun koko joukolle voi järjestää, koska kahvi kuuluu perinteisiin. Teen- ja kaakaonjuojat katsotaan suvaitsemattomiksi, koska haluavat juhlia ilman minkäänlaista juomaa.
Kahvia tulee myös juoda eduskunnassa ainakin muutaman kerran vuodessa, puolustusvoimissa on oikein erikseen palkattuja kahvinkeittäjjiä. Teen- tai kaakaonkeittäjiä ei ole.
Kahvinkeittäjillä on hautausmonopoli. Kaikki haudataan kahvitarhaan. Ja hautaustilaisuus on yleensä kahvinjuontia, vaikka vainaja ei olisi sietänyt kahvia. Omaiset kuitenkin kahvinjuojina päättävät, että ilman kahvia ei ole kunnon hautajaisia.
Aika vaikea on ihmisen elämä tällaisessa maassa, jos ei kahvi maistu.