Avioliitto muuttaa asioita?

Aviovaimoke

Juttelin exäni kanssa ja hän sanoi ettei koskaan aio mennä naimisiin. Nykyinen tyttöystävä on samaa mieltä, eli aikovat tehdä mahdollisesti lapsetkin avoliittoon.

Kun seurustelin hänen kanssaan avioliitolla ei ollut minulle merkitystä. Ajattelin samoin kuin hän, avioliitto ei muuta mitään ja on "vain" paperi. Silti suhteemme kaatui nimenomaan parisuhteemme löyhyyteen, mitään ratkaisevia uusia askeleita ei otettu, lapsia ei mies halunnut, jne.

Nyt kun olen naimisissa, näen avoliiton ja avioliiton välillä suuren eron. Kun nykyinen mieheni halusi mennä naimisiin, hänestä näkyi selkeästi että hän on valmis panostamaan suhteeseemme täysillä, on valmis ottamaan riskejä ja rakentamaan elämää yhdessä kanssani. Exäni puolestaan on kovin varovainen suhteessa, miettii ja pohtii ensimmäiset kaksi vuotta onko toinen sopiva vai ei. Yhteenmuuttoa viivytellään ja muutenkin ollaan varpaisillaan.
Tuota varpaisillaan oloa vihasin eniten. Anteeksi kun sanon, mutta avoliitossa jätetään takaovi auki. Avioliiton symbolinen arvo on siinä, että tämä takaovi ikäänkuin suljetaan. Olo on täysin erilainen tässä avioliitossa kuin jahkaavassa ex-suhteessa jossa hehkutettiin avoliiton ja ikuisen tyttö- ja poikaystävän roolia. Minusta avioliitto on eräänlainen aikuistumisen osoitus.

Tiedän että nyt kimppuuni hyökkää kaikki avoliittolaiset jotka sanoo että avioliitolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Mutta muistan kyllä lapsena miten tärkeää oli että isä ja äiti olivat naimisissa. Ja minulle on tärkeää että lapsemme ymmärtävät että vanhemmat ovat sitoutuneet vahvasti elämään yhdessä niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Minä siis en kadu lainkaan avioliittoon astumista, olo on aivan erilainen kuin avoliitossa vaikka käytäntö ei muuttunutkaan. Minusta avioliiton solmimisella on vaikutus psyykeen, olemme sitoutuneet myös valoin jakamaan elämää toistemme kanssa. Minusta exäni avoliitto on osoitus kypsymättömyydestä ja vastuun pakoilusta varsinkin kun on tunnustanut kärsivänsä sitoutumiskammosta.

Olen onnellinen olevani aviossa!

98

5256

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kadun liittoani

      En tiedä, kauanko olet naimisissa ollut, mutta liittojen alussahan noin ajatellaan..
      Kyllä itsekkin sen myönnän, että se takaportti auki jätetään avoliitossa asuessa, mutta nykyään sillä ei lapsillekkaan ole mitään merkitystä, onko vanhemmat virallisesti naimisissa vai ei.
      Itse olen ollut yli 20 vuotta naimisissa ja mitään en niin paljon kadu, kuin että papin eessä kävimme.
      Annoin miehelleni rakkauden puuskassa suojellun sukunimeni ja nyt kun haluaisin erota, hän ei aio luopua siitä.
      Mieheni on pilannut liittomme muilla naisilla ja viinankäytöllä, joten jos olisin älynnyt aikanaan vain asua hänen kanssaan ja tehdä ne lapset, nyt tästä olisi helppo lähteä.
      Eli ei se avioliitto nyt NOIN iso asia ole etuineen, kuin sinä ajattelet...sitten kun alkaa mennä huonosti teilläkin, sen huomaat, että miksi et pitänytkään sitä takaporttia auki...

      • uskova

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

      • Atte Ateisti
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus avioparin välillä. Sillä on juridisen sitoutumisen seurauksia, joita avoliitolla ei ole.

        Näin siis huolimatta siitä onko liitto tehty papin aamenen kautta vaiko maistraatissa.

        Seurauksia on mm. perintöoikeudessa, lasten adoptiossa jne.

        Laillisen avioliiton voi purkaa vain maallinen tuomioistuin - ei kirkko.

        Ja synti on korvien välissä, ei Suomen laissa.

      • <3
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        Omasta mielestäni on jokaisen oma asia haluaako mennä naimisiin vai ei. Tyhmää että aletaan kritisoida suhteen painoarvoa jos ei olla naimisissa. On tapauksia jossa miehen ja naisen /naisen ja naisen /miehen ja miehen suhde on paljon onnellisempi kuin naimisissa olevien. Ja jos molemmat ovat yhtä sitoutuneita ja luottavaisia toisiinsa ei siinä mitään takaovea jätetä auki... Itse olen aina ajatellut että menen naimisiin, mutta ymmärrän myös niitä ketkä eivät mene. Vähän suvaitsevaisuutta ihmiset....

      • 18
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        No mutta,vaikka luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä,miksi sitten on niin paljon avioeroja,että melkein joka toinen aviopari eroaa.ONKO NIILLÄ LUPAUKSILLA SITTEN KUITENKAAN MITÄÄN MERKITYSTÄ?

      • T

        "sitten kun alkaa mennä huonosti teilläkin, sen huomaat, että miksi et pitänytkään sitä takaporttia auki... "

        Eiks nyt kuitenkin olis syytä sanoa että JOS alkaa mennä huonosti...
        Vaikka nykyään erotaankin paljon enemmän ja helpommin ku ennen niin ei se sitä tarkota että KAIKILLA alkaa menee päin persettä... Kyllä nykyäänkin löytyy vielä oikeesti onnellisia pareja!

      • pikku myy
        Atte Ateisti kirjoitti:

        Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus avioparin välillä. Sillä on juridisen sitoutumisen seurauksia, joita avoliitolla ei ole.

        Näin siis huolimatta siitä onko liitto tehty papin aamenen kautta vaiko maistraatissa.

        Seurauksia on mm. perintöoikeudessa, lasten adoptiossa jne.

        Laillisen avioliiton voi purkaa vain maallinen tuomioistuin - ei kirkko.

        Ja synti on korvien välissä, ei Suomen laissa.

        Eli avioliitto kyllä vaikuttaa moneen asiaan eli perintöön yms sekä luonnollisesti sitten jos se ero tuleekin niin avioliiton kautta on avio-oikeus, jota ei ole avoliitossa vaikka olis millanen liuta lapsia. Se voi olla aika karmeeta, jos esimerkiksi avovaimo hoitaa pitkään kotona lapsia ja asuvat vaikka miehen omistamassa talossa, eron sattuessa, niin tyhjän päälle avovaimo rukka jää vaikka onkin yhteisiä lapsia hoitanut kotona, että mies voi käydä tienaamssa sitä taloa....Elämä ei ole pelkkää pumpulia

      • nti Vanhapiika
        pikku myy kirjoitti:

        Eli avioliitto kyllä vaikuttaa moneen asiaan eli perintöön yms sekä luonnollisesti sitten jos se ero tuleekin niin avioliiton kautta on avio-oikeus, jota ei ole avoliitossa vaikka olis millanen liuta lapsia. Se voi olla aika karmeeta, jos esimerkiksi avovaimo hoitaa pitkään kotona lapsia ja asuvat vaikka miehen omistamassa talossa, eron sattuessa, niin tyhjän päälle avovaimo rukka jää vaikka onkin yhteisiä lapsia hoitanut kotona, että mies voi käydä tienaamssa sitä taloa....Elämä ei ole pelkkää pumpulia

        kuin silloin, kun kuolleella ei ole lapsia!
        Aviopuoliso saa YHTEISESTÄ pesästä (= molempien ja yhteinen omaisuus yhteenlaskettuna) puolet. Jos kuollut oli, se, jolla oli vähemmän omaisuutta, varakkaampi leski maksaa pesää tasinkoa. Ja se puolikas menee vainajan lapsille.
        Avoliittolaisella ei ole mitään osuutta vainajan omaisuuteen. Sen perivät vainajan oikeat sukulaiset. Jos vainaja on tehnyt testamentin avo-lesken hyväksi, tämä maksaa kalleimman mukaan perintöveroa.
        Jos avopuoliso joutuu sairaalaan, ei avokkaalle tarvitse, eikä lain mukaan saakaan, antaa tietoja. Avokki ei liioin päätä esim. hengityslaitteet sulkemisesta.
        Ja jos lakia tulkittaiin oikein, ei avopuolison tulot vaikuta opinto- tai työmarkkinatukeen. Kela kuitenkin rikkoo lakia. Avopuolisoilla ei ole velvollisuutta elättää toisiaan, naimisssa olevilla on.

      • *****
        pikku myy kirjoitti:

        Eli avioliitto kyllä vaikuttaa moneen asiaan eli perintöön yms sekä luonnollisesti sitten jos se ero tuleekin niin avioliiton kautta on avio-oikeus, jota ei ole avoliitossa vaikka olis millanen liuta lapsia. Se voi olla aika karmeeta, jos esimerkiksi avovaimo hoitaa pitkään kotona lapsia ja asuvat vaikka miehen omistamassa talossa, eron sattuessa, niin tyhjän päälle avovaimo rukka jää vaikka onkin yhteisiä lapsia hoitanut kotona, että mies voi käydä tienaamssa sitä taloa....Elämä ei ole pelkkää pumpulia

        Osa tekee avioehdon, eikä mitään perintöoikeutta ole kuin lapsilla. Lapsellista ajatella että avioliitto olisi muuta kuin pala paperia, no saahan ne komeet häät, ei muuta ja eroaminen on sitten taas pala paperia.

      • öhlömsöhlöm

        mietin myös, että aloittaja on vielä vaaleanpunaiset lasit silmillään.
        En todellakaan aio toistaa sitä yhtä virhettä - elimme yhdessä 16 vuotta ja siitä 12 vuotta aviossa ja jos nyt en kolmen ihanan lapsen takia suhdetta kadukaan, niin eipä siitä avioliitosta ainakaan hyötyäkään ollut, kun en ollut imurityyppiä erotilanteessa. Eli en aio enää sotkeutua byrokraattisiin avioliittosysteemeihin enää. Siis, periaatteella miksi pitäis ja mitä hyötyä siitä mulle olis ? Mielestäni jonkinlainen osoitus on sekin että ei tarvi avioliiton kahleita pysyäkseen suhteessa ja paikallaan !

      • hyi
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        Seksi on vain lapsen siittämistä varten. Seksi on syntiä myös avioliitossa. Avioliittoon ei pidä mennä vain sen takia että saa toteuttaa omia perverssioita. Jos avioliittoon mennään sen takia että saa harrastaa seksiä, liitto on perverssi kombinaatio.

      • elluneni
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        näin on!!

      • Salamanteri73
        nti Vanhapiika kirjoitti:

        kuin silloin, kun kuolleella ei ole lapsia!
        Aviopuoliso saa YHTEISESTÄ pesästä (= molempien ja yhteinen omaisuus yhteenlaskettuna) puolet. Jos kuollut oli, se, jolla oli vähemmän omaisuutta, varakkaampi leski maksaa pesää tasinkoa. Ja se puolikas menee vainajan lapsille.
        Avoliittolaisella ei ole mitään osuutta vainajan omaisuuteen. Sen perivät vainajan oikeat sukulaiset. Jos vainaja on tehnyt testamentin avo-lesken hyväksi, tämä maksaa kalleimman mukaan perintöveroa.
        Jos avopuoliso joutuu sairaalaan, ei avokkaalle tarvitse, eikä lain mukaan saakaan, antaa tietoja. Avokki ei liioin päätä esim. hengityslaitteet sulkemisesta.
        Ja jos lakia tulkittaiin oikein, ei avopuolison tulot vaikuta opinto- tai työmarkkinatukeen. Kela kuitenkin rikkoo lakia. Avopuolisoilla ei ole velvollisuutta elättää toisiaan, naimisssa olevilla on.

        ...haastanut kelaa oikeuteen tuosta lain rikkomisesta? Mediakiinnostus olisi taattu :)

      • -k
        hyi kirjoitti:

        Seksi on vain lapsen siittämistä varten. Seksi on syntiä myös avioliitossa. Avioliittoon ei pidä mennä vain sen takia että saa toteuttaa omia perverssioita. Jos avioliittoon mennään sen takia että saa harrastaa seksiä, liitto on perverssi kombinaatio.

        "Seksi on vain lapsen siittämistä varten. Seksi on syntiä myös avioliitossa. Avioliittoon ei pidä mennä vain sen takia että saa toteuttaa omia perverssioita. Jos avioliittoon mennään sen takia että saa harrastaa seksiä, liitto on perverssi kombinaatio"

        ...wooow u really need to get laid...

      • Sielunkumppani--
        18 kirjoitti:

        No mutta,vaikka luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä,miksi sitten on niin paljon avioeroja,että melkein joka toinen aviopari eroaa.ONKO NIILLÄ LUPAUKSILLA SITTEN KUITENKAAN MITÄÄN MERKITYSTÄ?

        Kun luulevat, että jotkut sopimukset ja aamenet sitovat heidät virallisesti "yhteen" tehden heistä suunnilleen jumalallisia.

        Kokeilkaapa te, jotka ette vielä ole pilanneet päätänne avioliitto-avoliitto-ajatuksilla, luoda suhde tärkeän ihmisen kanssa omalla painollaan. Juuri siten, miten aloittaja kuvaili exän tehneen. Eli punninneen asiaa vähän vakavammin. Oikeastaan, elkää varsinaisesti edes punnitko asian tärkeyttä ja vahvuutta, onko toinen oikea. Sensijaan, että miettisitte, niin ottakaa selvää asiasta. Se järjestyy ihan muutamin toimenpitein.

        Ensin kannattaa pysyä ystävinä. Jos molemmat suunnilleen tietävät, mitä ajattelevat, siirrytään läheisyydenosoituksiin. Aletaan kertoa toiselle omia salaisuuksia, joita ei muille kertoisi. Ollaan, ei mietitä juurikaan, mitä huomenna tehdään. Ei suunnitella mitään. Pian huomataan: "Perkele, me ollaan oltu jo puoli vuotta näinkin läheisiä!" (Ei tarkoita välttämättä mitään seksuaalista.) Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ehkä vakavammin ja lähemmin, muttei kuitenkaan liian vakavasti. Jossain kohtaa, jos ihminen on oikea, luultavasti tulet huomaamaan, ettet ole juurikaan kiinnostunut muista. Toinen kiinnostaa myös seksuaalisesti, kaipaat läheisyyttä. Huomaatte olevanne yhdessä. Vailla sopimuksia.

        Olette sielunkumppaneita.

        Omakohtainen kolmen vuoden suhde nojautuu pitkälti tuohon. Alkuun oltiin hirmu kiihkeitä ja rakastuneita. "Aaah, seurustellaan ihanaananafgadnfbaö!!", kun tuo vaihe meni ohi, palautui suhde pitkälti ystävyystasolle, josta kehittyi edellä kuvatulla tavalla mulle ainenkin sielunkumppanuuskäsite. Kyllä siitä puhui tämä flikkakin, kuinka tuntuu hirmu toverilliselta ja aidolta. Kihloissa oltiin, mutta sekin sai uuden merkityksen sen myötä, kun alettiin tajuamaan, miten toimi pyyteetön sitoutuminen. Sekään ei tarkoita kuitenkaan mitään ikuista, koska mikään ei ole ikuista. Sielunkumppanuus on vaan käsitteenä ainakin miulle sellanen, että se ihminen jää vilpittömästi osaksi sua. Vaikka sitä ei enää oliskaan sun elämässä samalla tavalla.

        Hyvä ihmissuhde voi kestää päivän tai vaikkapa loppuelämän. Tärkeintä on se, miten se ihminen on elämässä. Jos kasvatte iän myötä erilleen, on parempi lähteä eri teille. Lapset ovat riski tällasessa. Jotkut oikeasti ja henkisesti valmiit ihmiset kykenee kasvattamaan ne, mutta monet on nykysin heikkoja. Yksi syvä ystävyys ei riitä, eikä mielikuvitusta ole laadun parantamiseen.

        Elämä pitäis mun näkökulman mukaan elää sillä tavoin, kun se kussakin tilanteessa tuntuu hyvältä. Ihmiset kasvaa erilleen, eikä syvä rakkaus oikeastaan ole, kun tavallista ystävyyttä syvällisempää ystävyyttä, jossa toiselle luovutetaan ajatuksia ja tekoja, joita ei normi ystäville luovuteta. Ja, joskus sekin ystävyys loppuu.

        Ihmisen luulot omista sitoutumiskyvyistään ja ennakointikyvyistä on hiukan liian suuret. Odotukset myös liittojen satumaisuudesta on omaa luokkaansa. Me ei eletä rinsessa ruususen satumaailmassa.

        Me eletään rumassa maailmassa, jossa vaan pyyteettömyys ja aitous palkitaan. Ja sen palkitsija on se ihminen itse, joka osaa sitä olla. Mä en osannut, joten menetin sen, mikä ei riittänyt ^^

      • laistapa löytyy
        Salamanteri73 kirjoitti:

        ...haastanut kelaa oikeuteen tuosta lain rikkomisesta? Mediakiinnostus olisi taattu :)

        Molemmat edellä kirjoittaneet ovat väärässä. Avioliitossa tosin on nimenomainen elatusvelvollisuus, jota avoliitossa ei lain mukaan ole, kun avoliittoa ei sinänsä säädellä. Mutta kurkistakaapas niitä lakeja, joihin Kelan jutut perustuvat (lait niistä tukimuodoista, jotka kulloinkin ovat kyseessä). Niissäpä sanotaankin, että etuisuuksia maksettaessa otetaan myös avioliiton omaisissa suhteissa elävien "puolison" tulot huomioon. Ei siis pidä tässä yhteydessä lukea avioliittolakia ja tehdä siitä omia tulkintoja, kun sieltä ei avoliittolaisten asioihin vastauksia löydy.

      • mummomuori*
        laistapa löytyy kirjoitti:

        Molemmat edellä kirjoittaneet ovat väärässä. Avioliitossa tosin on nimenomainen elatusvelvollisuus, jota avoliitossa ei lain mukaan ole, kun avoliittoa ei sinänsä säädellä. Mutta kurkistakaapas niitä lakeja, joihin Kelan jutut perustuvat (lait niistä tukimuodoista, jotka kulloinkin ovat kyseessä). Niissäpä sanotaankin, että etuisuuksia maksettaessa otetaan myös avioliiton omaisissa suhteissa elävien "puolison" tulot huomioon. Ei siis pidä tässä yhteydessä lukea avioliittolakia ja tehdä siitä omia tulkintoja, kun sieltä ei avoliittolaisten asioihin vastauksia löydy.

        se että Kela on tehnyt omia päätelmiään, on eri asia. Kelan perusteet eivät ole lain mukaisia. Parhaimmillaan opiskelija sisarukset voivat olla Kelan tulkinnan mukaan avoliitolaisia. Siellä pelaa ns. yhteisen jääkaapin periaate. Moni opiskelija on kahnauksissa tämän takia, jos erehtyvät vuokraaman kimppakämpän niin, että siellä asuu eri sukupuolta olevia. Kela on tehnyt tulkintansa kai siksi, ettei vain vahingossa tulisi jakaneeksi avustuksia liikaa.

        Ja edelliselle, kyllä sinä itse määrittelet sen, keille sinun tietoja annetaan. Sen määrää laki. Jos annan viranomaiselle lähiomaiseksi avomieheni tiedot, niin hänelle tietoja annetaan. Jos kiellän tietojen antamisen aviopuolisolle tai vaikka vanhemmilleni, ei niitä anneta. Hoitotestamentilla voit säädellä vaikka tuota armomurhaa.

      • mummomuori*
        uskova kirjoitti:

        Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto jossa mies ja nainen lupaavat sitoutua toisiinsa niin myötä kuin vasta mäessä
        Sen sijaan avoliitto on kieliopillinen paradoksi toisaalta ollaan liitossa toisaalta kaikki on avoinna eli ei ole mitään liittoa koossa pitävää, mitenkä siis voisi olla liittoakaan.
        Avioliitto on ainoa oikea miehen ja naisen välisen parisuhteen muoto johon molemmat ovat luvanneet sitoutua, mutta nykyajan ihmiset ovat niin heikkoluonteisia ettei ne kestä pienintäkään karikkoa avioliitossaan
        Seksi kuuluu vain avioliittoon avioliiton ulkopuolinen seksi on SYNTI!!!

        mieltä että parisuhdetta ei pidetä henkilökohtaisesti koossa vaan sen pitää koossa sanktiota ja palkkiot? Liitto tai liittouma voi olla olemassa vaikka se ei olisikaan juridinen sitoumus.

    • kyselevä...

      On aina hyvä, että ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, joten heti kärkeen onnittelut siitä sinulle.

      Mutta vaikka sinulle avioliitto sopisi, muistathan, ettet ole mielipiteinesi standardi, joka sanelee, kuinka asiat ovat silloin, kun ne ovat "oikein". Niin kauan, kun muistit kirjoittaa viestissäsi, että jokin asia on niin tai näin sinun mielestäsi, niin se on ihan ok. Mutta kun sanot tavallaan yleisenä totuutena, että asiat ovat tietyllä tavalla oikein ja muu on väärin, niin silloin menee metsään. Ok, viestissäsi on kyllä provon makua, mutta siltikin.

      "avoliitossa jätetään takaovi auki"

      Ehkä sinun avoliitossasi tehtiin näin, mutta kaikilla niin ei ole.

      "Minusta avioliitto on eräänlainen aikuistumisen osoitus."

      Hyvä, että korostit omaa mielipidettäsi. Avioerot ovat valitettavasti niin yleisiä, ettei millään jaksa uskoa, että kaikki avioliitot olisi solmittu aikuismaisen harkinnan jälkeen ja olisivat aikuistumisen osoituksia.

      "Minusta exäni avoliitto on osoitus kypsymättömyydestä ja vastuun pakoilusta varsinkin kun on tunnustanut kärsivänsä sitoutumiskammosta."

      Ei mahda mitään, että mielikuvaksi jää, ettet ole täysin selvittänyt itsellesi välejäsi eksääsi. Jos sinulla on kaikki nykyisessä aviossasi ok, niin eikö tosiaankaan ole mahdollista, että eksäsi olisi myös kasvanut ja aikuistunut, mutta ajattelisi silti asioista eri tavalla kuin sinä? Jos avoliitto sopii hänelle ja hänen nyksälleen, niin oletko aivan varma, että sinun tulkintasi on kuitenkin oikea? Tuuletat omaa onneasi, mutta jotta joku viitsii tehdä tuollaisen aloituksen eksänsä tekemisistä (kun itsellä siis on jo uuden kanssa kaikki hyvin), niin minusta se kertoo, että eksä kaivelee jotenkin yhä? Ei ehkä niin, että haluaisit hänen kanssaan takaisin yhteen, mutta entä, jos sinua sieppaakin se, että eksä on nyksänsä kanssa valmis avioliittoa lukuunottamatta muihin askeleisiin, joihin sinun kanssasi ei ollut (lapsenteko esim.).

      Kuten alussa sanoin, on hyvä, kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Muista kuitenkin, että meitä on monen junaan ja moni voi olla tyytyväinen omaansa, vaikka tekisi täysin erilaisia valintoja kuin ne, jotka juuri sinut tekevät onnelliseksi. Hyvät jatkot kummiskin!

      • Juuri näin

        Hyvä että joku muukin tajusi kirjoittajan oman ongelman. Ongelmahan ei tunnu olevan exällä vaan kirjottajan omissa tunteissa exää kohtaan. Mielestäni ex on hyvinkin vastuullinen tietäessään mitä haluaa ja mihin on kykenevä, eikä häneltä enempää voi muut vaatia.

      • Pohdiskelijainen

        Mutta silti avioerotilastojen "kauheat" luvut kertovat jotain hyvääkin. Puolet ovat eroamatta, ja näistä eronneistakin osa menee usein naimisiin ja usein eroaa joten todellisuudessa pitkään yhdessä olevia on enemmänkin kuin tilastot näyttävät.

        Voi myös miettiä, mikä se avoliiton eroprosentti on. Tietenkään siitä ei saada noin selvää ja paikkansapitävää tilastoa kuin avioliitoista, jotka ovat juridisia sopimuksia. Kuitenkin muistan jostain tilastoista katsoneeni että yli 80% avopareista eroaa. Se kertoo mielestäni siitä, mitä aloittajakin sanoi: takaportti jätetään auki.

    • Eron helppous

      Olisipa mielenkiintoista seurata tilastoista kuinka moni avoliitto päätyy eroon verraten avioliittoihin! Kuten edellä kirjoittava sanoikin, niin jos ei olisi papin aamenta ovi olisi käynyt jo.

      • sun moska on toisen

        papin puheille heh hehhhh ehe ehe ehe ; ))))

      • Mikä siitä

        avoliitosta lähtemisestä oikeasti tekee helpomman? Ei asuntolainoihin ja lapsiin tarvita avioliittoa. Kyllä heikosti menee joillakin, mikäli sormus sormessa on ainoa asia mikä pitää liiton kasassa. Vaan mikäs siinä, jos joku haluaa itseään kiusata. Voihan sen ainoan elämän niinkin käyttää, kun on se sormuskin sormessa. Sehän se sitä onnea antaakaakin.

      • nelinkertainen

        En tiedä nykyisistä tilastoista. Mutta opiskeluaikana joskus kuus vuotta sitten tuli vastaan tieto, että avoliitto, jossa lapsi/ lapsia purkautui neljä kertaa useammin kuin avioliitto, jossa lapsia. Lapsettomista avoliitoista ei kai oikeen pysty pitään tilastoa, kun se ei tosiaankaan ole mikään liitto, joka jonnekin kirjattaisiin.

      • tulin, elin, näin

        ETTÄ SITÄ OLLAAN SITTEN PAPIN AAMENEN JÄLKEEN VÄKISTE YHDESSÄ ETTEI TOINEN IMPPAA OMAISUUTTA KUN TYHMYYTTÄÄN EI OLLA TEHTY AVIOEHTOA.
        Voi pyhä sylyvi ja niin edelleen.
        Aloittajaa ketuttaa kun joutu ite naimisiin ja exällä hyvin ja exä se tietää mitä tahtoo - tai ainakin mitä EI tahdo =)

    • mummomuori*

      mitä siellä korvien välissä liikkuu? Toisin sanoen asenteesta siihen kuinka haluaa sitoutua ylipäätään parisuhteeseen. Olisiko mahdollista että vaikka olisitte menneet avioliittoon, suhde olisi kaatunut samaan löyhyyteen?

      En ymmärrä mistä tuo käsitys helpommasta erosta on syntynyt? Ero on yhtä vaikeaa emotionaalisesti, riippuen siitä, kuinka syviä tunteita on mukana. Itseään toki voi pettää sillä, että avoliitosta on helpompaa lähteä, ikään kuin ne sydän surut olisivat helpompia. Kyllä siitä avioliitostakin on ihan yhtä helppoa lähteä, nimi paperiin ja sillä selvä.Tai kuten nykyään moni liitto solmitaan periaatteella, että katsotaan miten sujuu, jos ei suju, erotaan.

      Toisin oli ensimmäisen eroni aikaan. Silloin sai eron heti jos oikeudessa meni riitauttamaan liiton. Toinen mahdollisuus olisi ilman riitaa ottaa vuoden asumusero, sitten oikeudenkäynti jossa tuomittiin eroon. Muutama tuttavani vain lähtivät eivätkä eronneet kuin vuosien päästä. Paras oli pari joka eli avioliitossa 20 vuotta ja niistä 10 vuotta erillään. Ero tuli ajankohtaiseksi kun nainen halusi mennä uuden ”avokkinsa” kanssa naimisiin 5 vuoden yhdessä olon jälkeen.

      Toki avioliitto voi tuoda turvallisuuden tunteen, mutta muistuttaisin että kuitenkin siinä liitossa on kaksi ihmistä. Mielestäni sen turvallisuuden tunteen tulisi tulla ihmisistä. Itse koen tärkeämpänä että voin todella luottaa siihen että kanssani ollaan vapaasta tahdosta ja halusta, eikä velvollisuudesta. Ei ehkä tavallisin syy. Ihan siksi että näin vanhempana olen jo hyväksynyt sen, että elämä itsessään sisältää aina epävarmuutta jonka kanssa vain pitää oppia elämään. Emme me voi koskaan tietää, mitä tulee tapahtumaan.

      Eiköhän ole niin että harvalle riittää pelkkä tunnesitoutuminen? Aika moni liitto hakee ”lisäturvaa” omaisuudesta, taloudesta ja elintasosta. Kun omaisuus ymv. koetaan yhteisenä, niin siitä eroaminen tuntuu vieläkin vaikeammalta, kuin siitä ihmisestä eroaminen?

      Ainoa syy miksi me olemme miettineet avioliittoa, on kuolema ja sen jäljelle jäävän elannon turvaaminen.

      • Aviossa ei avossa

        Miksi kaikki vastanneet ovat eronneita? Vähän suppea katsantokanta avioliittoon jos vain siihen tyytymättömät ja eronneet kirjoittavat :/

      • onnellinen avokki
        Aviossa ei avossa kirjoitti:

        Miksi kaikki vastanneet ovat eronneita? Vähän suppea katsantokanta avioliittoon jos vain siihen tyytymättömät ja eronneet kirjoittavat :/

        No oli kyllä niin tyhmän bimbon aloitus, ettei tuohon viitsi alentua avoliitossa olijat ees vastaan...

      • mummomuori*
        Aviossa ei avossa kirjoitti:

        Miksi kaikki vastanneet ovat eronneita? Vähän suppea katsantokanta avioliittoon jos vain siihen tyytymättömät ja eronneet kirjoittavat :/

        joissa jompikumpi tai kumpikin ovat yleensä eronneita.

      • mummomuori*
        mummomuori* kirjoitti:

        joissa jompikumpi tai kumpikin ovat yleensä eronneita.

        Eikö se ole aivan sama onko eronnut vai ei? Avioliitto tai avoliitto voi olla yhtä kestäviä, riippuen yksilöistä. Nykyinen avoliittoni alkaa olla jo pidempi kuin avioliittoni ja sitoutuminen on ehkä jopa vahvempaa kuin avioliitossa. Ei avioliitossakaan ole mitään vikaa, toki siinäkin kyse on yksilöistä. Jotkut suhtautuvat avioliittoon vakavammin mutta kyse on persoonista sekä ihan niistä omista mielikuvista.

    • yfu

      kyse tapauksessasi ole muista henkilökohtaisista eroista exäsi ja nyxäsi välillä kuin siitä oliko avo- vai avioliitto. Itse elin avoliitossa 11 vuotta ennenkuin menimme naimisiin. Kyllä ne takaportit olivat sulkeutuneet jo aikoja ennen papin aamenta.

      • uussarjalainen

        on niitäkin jotka pettämättä psysyvät kuolemaan asti eivätkä kadu kun kysytään tms.

    • Samapa tuo

      "Kun nykyinen mieheni halusi mennä naimisiin, hänestä näkyi selkeästi että hän on valmis panostamaan suhteeseemme täysillä, on valmis ottamaan riskejä ja rakentamaan elämää yhdessä kanssani."

      Niin myös minun mieheni. Ihan 100%. Hän kosi ja halusi välttämättä naimisiin. Teki suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Kolme vuotta hän jaksoi panostaa ja leikkiä aviomiestä, sitten jäi vihkisormus hyllylle ja kuvioon astui salainen internetdeittailu sinkkustatuksella. Itse olin täysin omistautunut olemaan mieheni aviovaimo lopun ikääni, on nyt vain todella huijattu olo. Nyt kun näen hääpareja, niin mietin kyynisesti että hah, ja kuinkahan kauan tuo noittenkin pelleily kestää?

      • rtdj

        Eipä kannata tässä elämässä noin kyynistyä. Pitää muistaa että joskus sitä käy hyvinkin.

    • vapaa liitto

      Me elämme avossa. Periaate.

      Oma kokemuksemme on se, että avioliitossa laitetaan laput silmille ja unohdetaan toinen. Kaikki tuttavapiirimme avoparit ovat vielä monen vuoden jälkeenkin toisilleen kunnioittavia ja rakastavia. Avioparit (kaikki neljä tuntemaamme) ovat matkalla eroon. Yksi pari laittoi jo paperit. Toisessa asutaan jo eri osoitteissa. Ja kahdessa muussa ei ole enää mitään läheisyyttä ja toisessa näissä petetään. Naiset avioliitoissa on ihan rikki kantaessaan täyden vastuun kodistaan ja lapsista, miesten harrastaessa.

      Kieltämättä en kovin helpolla käännä päätäni tässä kokemuksessa. Mutta jokainen kokee asian itse.

      • Avoavioavoavio

        Hassua, mulla on taas ihan eri kokemuksia. Lähipiirissä avopareina pysyneet pettävät ja/tai eroavat. Minusta kyse on asenteesta enemmän kuin siitä onko liitossa vai ei. Jos avioliitto on muka "varma nakki" niin siinä valehtelee itselleen. Avoliitosta taas on helpompi lähteä. Tilastollisesti avoparit edelleen eroavat useammin kuin avioparit.

    • ljkfdljssdgf

      Mä haluaisin vaan sanoa että olen samaa mieltä alkuperäisen kanssa.

      Voidaan toki argumentoida, että avioliitto saa toiset pysymään yhdessä pakosta, avoliitto rakkaudesta. Mutta avoliitossahan mistään yhdessä pysymisestä ei ole oltu valmiita edes tekemään ratkaisua. Avioliitossa on kuitenkin lähtökohtana se, että molemmat haluavat vapaasta tahdosta olla toistensa kanssa, jopa niin paljon että uskaltavat hypätä suuren riskin juttuun mukaan. Haluan uskoa että aika monella se tahdonilmaisu on tehty harkiten ja siinä halutaankin pysyä.

      Ei avoliitto varmasti aina ole suhteen heikkouden osoitus. Mutta jos itse katson aiempia suhteitani, niin kyllä minäkin sen huomaan - paitsi kumppaneiden osalta, myös omalta osaltani. Niissä suhteissa ei henkistäkään ratkaisua yhdessä pysymisestä oltu tehty. Harkittiin, mietittiin, mutta varmoja ei oltu.

      • onnellinen näin

        Omasta mielestäni on jokaisen asia mihin läjään lapionsa tökkää.
        Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä...itse olen eronnut 7v sitten. Suhteemme kesti 8v josta naimisissa olimme vajaan 2v...mistä ero johtui ?? Muutuimme kavereiksi joilla ei ollut mitään muuta yhteistä kun sukunimi, velat ja lapsi. Erosta alkoi mieletön sumplaus...tavarat jakoon, talo myyntiin, lapsen tapaamisoikeudet ym järjestäminen, ajokorttien ym asiakirjojen uusiminen takaisin omalle nimelle, tilien muuttaminen takaisin vain omalle käyttöoikeudelle...huh-huh...
        no, nyt olen ollut 2v avoliitossa...yhteisiä lapsia emme aijo tehdä joten siitä ei tarvitse tapella jos ero tulee joskus...molemmilla on omat tilit joille tosin minulla on kaikki tiliavaimet ja tunnusluvut, kummallakin toki siis oma henk koht pankkikortti nostoja varten...laina on 50-50 molempien nimissä...tavarat ostetaan yhdessä tuumin, joskus ostan jotain itselleni, samoin mieheni...en oikeasti näe kamalasti eroa avioliiton ja avoliiton välillä ja se on jokaisen asia kuinka elämänsä tuhlaa, eikö totta :)

      • Nain mutten mene

        Ja ikää sulla oli ? Kokemusta mitenkin pitkistä suhteista - vissiin kolmekin kuukautta kestäneistä ? Avioliittoa on sitten kestänyt miten pitkään - jopa puolitoista vuottakin jo ? Voi että, kyllä tiedät jo kaiken :)

    • sarda33

      Avoliittoa usein puolustellaan sillä että 'on sitte helpompi erota'. Onneks laivayhtiöt ei ajattele että seilataan nyt niin kauan ku laiva kestää, aikanaan se uppoo kuiteski =D

      Se että avioliitot epäonnistuvat ei tarkota että avioliitto olisi jotenkin aikansa elänyt yhteiselämän muoto. Päinvastoin. Kuten aloittaja toteaa, on ihan eri asia olla ihmissuhteessa jossa on julkisesti ja lain edessä sitouduttu yhdessä panostamaan tärkeimpään ihmissuhteeseen. Ikävä vain että media, kirkko ja koko yhteiskunta suosivat salarakkaita, irtosuhteita ja ihmissuhdekokeita, joita avoliitoiksi sanotaan.

      Elämme pornokratian, itsekkyyden ja pinnallisuuden kyllästämässä maailmassa...

      • Nuori1234

        Avioliitto on pyhä asia vaikka nykyään kukaan ei sitä pidä enää niin pyhänä.. itse olen menny nuorena naimisiin 20 vuotiaana vuosi sitten eikä ainakaan vielä kaduta :) ja on kyllä totta että avioliitto on aikuistumisen merkki mutta minkäs sille voi jos on sitoutumiskammo kun on paljon sellaisia ihmisiä joidenka vanhemmat eros kun olivat pieniä eivät he sille itte voi mitään.. ja avioliitossa kaikki on yhteistä niin helpompaa..

      • Atte Ateisti

        "Ikävä vain että media, kirkko ja koko yhteiskunta suosivat salarakkaita, irtosuhteita ja ihmissuhdekokeita, joita avoliitoiksi sanotaan."

        Kirkko sitä tuskin suosii.

        Omasta mielestäni koko avoliitto-sana joutaisi roskakoriin. Iltapäivälehtien lööpit kirjoittavat "X ja Y solmivat avoliiton!" Sinne mitä he solmivat? Avoliiton solmimiseksi ei ole kirkkokaavaa tai kaavaketta.

        Jos kaksi ihmistä muuttaa yhteen, on se yhdessä asumista, ei mikään "liitto". Yhdessä asumisella ei perinteisesti ole ollut Suomen lain edessä juridista asemaa, eikä yhdessäasujilla avioparin oikeuksia esim. toistensa perimiseen.

    • Ladamiäs

      Ensimmäinen vaimoni oli oikea hirviö, kun sai sormuksen. Koitin jaksaa lasten takia. Mutta 16 vuotta sai riittää. Nykyinen vaimoni on kyllä onneksi pysynyt luonani, vaikka välillä onkin vaikeaa. Tosin entinen rouvani tunkee meille riitelemään milloin milläkin verukkeella. Joka kerta saa kuulla, kuinka lapset "kärsivät". Ei ole tajunnut edes vaihtaa nimeäänkään.

    • mk

      Pitääkö olla se papin aamen vai ei. Itse olen avoliitossa jos 20 vuotta ja yksi lapsi jo 16v ja aina oeln itsekkin ollut sitoutunut siihen naiseeni eikä siihen avioliittoa tarvita. Asunnot yhteisiä ja niin edellee mutta jos tulisi avoero niin ei tartte jakaa kuin yhteinen omaisuus mutta jos tulee avio-ero niin silloin menee sellaistakin omasiuutta jakoon mihin toisella ei ole osaa eikä arpaa jos ei ole avioehtoa ja niin edelleen. Olen joskus vihjannut naiselleni että voitasko mennä jo naimisiin niin saisit lesken eläkkeen kun minusta aika jättää niin vastaus on ettei tartte sitä eläkettä ollenkaan ja se siitä. Jokainen toimii omalla tavallaan ja kun jotkut vaittää että avioliitossa rahat ovat yhteisiä niin ei pidä paikkaansa on vain yhteisiä menoja ja sitten on omat menot niin hyvä tulee.

    • avoliitossa...

      Olen ollut avoliitossa 22vuotta,avioliitosta ei ole kokemusta.Meillä on täysi-ikäiset lapset ja omistamme kumpikin puolet omakotitalostamme.Lisäksi on omat pankkitilit kummallakin.Toinen lyhentää pankkilainaa,toinen maksaa ruuat ja pienempiä laskuja.Puolisoni paremmin tienaavana hoitaa muut laskut.
      Olemme ehkä enemmän kämppäkavereita kuin rakastavaisia,mutta menee se näinkin.Kummallakaan ei ole ulkopuolisia suhteita,mutta ollaanko oikeesti onnellisia......se on toinen juttu.

    • hhfghgkhjfkjhmf

      Itse elän onnellisesti avoliitossa. Meille molemmille avioliitto on pelkkä paperi ja turva sen varalta jos toiselle käy jotain. Koska emme ole päässyt yksimielisyyteen häiden järjestämisestä, elämme edelleen avoliitossa. Se tarkoittaa meille kuitenkin samanlaista sitoutumista kuin avioliitto. Paljon emme sitä miettineet, olemme nyt avo- vai avioliitossa.

      Kyllä se sitoutuminen tapahtuu ihan henkisellä tasolla oltiin sitten kummassa liitossa vaan. Suhde ei kuitenkaan ole vakaalla pohjalla, jos ei oikeasti ole halua sitoutua toiseen ja panostaa parisuhteeseen. Siinä ei mitkään nimelliset liitot auta jos ei tiedä, haluaako todella elää toisen kanssa loppuikäänsä.

      Me tahdomme elää toistemme kanssa lopun ikäämme, eikä meitä liikuta se, olemmeko avo- vai avioliitossa. Kaikki on hyvin kunhan olemme yhdessä. Eikös se ole se suhteen perusta se, että halutaan elää yhdessä ja jakaa elämän ilot ja surut parhaan kaverinsa kanssa? Mitä sillä on väliä ollaanko avo- vai avioliitossa, jos samalla tavalla panostetaan elämään toisen kanssa ja haaveillaan tulevaisuudesta jne.

      • Toivon ankkuri

        Kaikkea kolmea asiaa yhdistää yksi yhteinen rakkaudentunnustus sukupuolisen kiintymyksen ilmaisuna...tarve sukupuoliyhdyntään ja peittää paljotkin synnit, suurinta on rakkaus.

    • Atte Ateisti

      Suosittelen avioliittoa sen suoman lainvoimaisuuden ja perintöoikeuden takia. Tällöin osoitetaan, että ollaan valmiita tasaamaan kulut ja menot ja tarvittaessa puolittamaan omaisuus eron tullen.

      Kirkkoon kuulumattomana en silti mainosta kirkkoa ja papin aamenta, sillä niitä ei viralliseen avioliittoon tarvita, vaikka jostain syystä monet niin luulevat.

    • Onnellinen avioliito

      Olen ollut 16 vuotta onnellisesti naimissa. Avioliitto merkitsee minulle sitoutumista, avolitto sitoutumattomuutta.

      Avioliitto on myös merkki ympäröivälle yhteiskunnalle, että olemme yksi yhteinen yksikkö, jossa toisesta välitetään ja huolehditaan niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Omaisuus on yhteistä ja myös pankkitilit nimestä nyt puhumattakaan. Varmasti näin olisi ilman vihkimistäkin, mutta meistä avioliitto on hyvä ja toimiva ratkaisu.

      Kun muutimme yhteen emme keksineet yhtään syytä olla menemättä naimisiin.

      • Näinhän se menee

        Kuitenkin paljon hypätään vieraisiin petiin, vaikka on luvattu sitoutua vain siihen toiseen..
        Onko se niin, että vain alussa liittoa sitä ylistetään ja pitkään kestäessä toinen alistetaan ja sitten petetään..?

      • readmorethanonebook

        Kyllä yhteen muuttaminen on aika iso sitoutuminen.

    • 23

      Elin kymmenen vuotta avoliitossa ja juuri lasteni ,myös omaisuuden takia solmitin virallinen avioliitto.Jotain kyllä tapahtui,ei eletty enää kuin kolme vuotta yhdessä tässä avioliitossa,joku ihmellinen omistushalu ex-miehessä heräs ja kun en täyttänyt kaikkeja kriteereja,hän löysi uuden.Hyvä näin,en ollut se oikea hänelle.!Ja kuka sitä papin aamenia nykyaikana enää usko??Varmasti joku sano että se oli se syy.

    • Takaovi raollaan...
    • Zacharia

      Ideologisella tasolla avo-tai avioliitoista saa olla ihan mieltä haluaa. Sillä ei ole mitään väliä, mieltääkö avoliiton takaporttiliitoksi vai ei.

      Sillä ajateltiin miten tahansa, niin näiden kahden oikea ero on juridinen, eli oikeudellinen. Avioliittoa koskee avioliittolaki (13.6.1929/234) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search[type]=pika&search[pika]=avioliittolaki) Avoliittolakia ei ole vielä olemassakaan. Tämä sinällään kertoo jo kaiken olennaisen niille, jotka ovat juridiikasta valveutuneita. Maallikolle toki se ei välttämättä sano yhtään mitään.

      Avoliitto on laillisesti ottaen sopimus "ventovieraan" kanssa siitä, että hengaillaan yhdessä. Tämä ilmenee käytännössä esimerkiksi erossa ja perinnössä. Siinä missä AVIOpuolio saa aina osituksen (AVL 6 LUKU (
      Yhteiselämän lopettaminen ja avioero), tulipa sitten avioero tai puolison kuolema, niin avopuolisolla ei tällaista ole olemassakaan. Tämän voi toki kiertää testamentillä osittain, mutta se ei ole sama asia. Puolisolla on vahva turva, eikä se tarkoita AVOpuolisoa.

      Verotuksessa asia on eri, sillä siellä puhutaan avioliiton omaisesta suhteesta, tai sitten henkilöstä, jonka kanssa on tehnyt lapsen ja on tai on ollut avioliitossa.

      Jos avopuoliso siis sattuu kuolemaan yllättäen, niin avoleski on todella huonossa tilanteessa juridisesti ottaen. Häntä ei huomioida missään vaiheessa. Aviopuolisoiden kohdalla tarkastellaan esimerkiksi sitä, onko leskellä muuta asumiseen soveltuvaa kotia, kuin puolisoiden yhteinen. Leski saa myös (yleensä aina) jäädä asumaan puolisoide yhteiseen kotiin perinnönjaosta riippumatta. Avoliitossa näin ei ole. Avopuoliso joutuu pihalle.

      Myös lasten kanssa avoliitto on tuskallinen. Tästä voi tutkia itse esimerkiksi Isyyslakia (5.9.1975/700). Suurimpia ongelmia ja tuskankarpaloita aiheuttava asia on isyyden vahvistaminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että avopuolisot ovat menneet naimisiin lapsen saamisen jälkeen vain ja ainoastaan siksi, että "ei enää ikinä". Tällä viitataan ísyyden vahvistamisprosessiin, joka on todella epämiellyttävä kokemus.

      Avioliitto tekee isäksi. Laissa:

      " 2 § (16.5.1980/351)
      Isyyden toteaminen avioliiton perusteella

      Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos avioliitto on miehen kuoleman johdosta purkautunut ennen lapsen syntymää, on aviomies lapsen isä, kun lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi on voinut tulla siitetyksi avioliiton aikana. Jos äiti on ennen lapsen syntymää mennyt uuteen avioliittoon, on kuitenkin jälkimmäinen aviomies lapsen isä."

      Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana, piste. Avoliitossa näin ei todellakaan ole. Seurauksena on kiusallisia kysymyksiä viranomaisten puolelta, jotka ovat luokkaa "voitko olla täysin varma, että lapsi on sinun?".

      Kun siis mietitään avo-ja avioliittoa, pitää ajatella myös omaa napaansa pitemmälle. Mitä esimerkiksi tarkoittaa se, että avoliitossa syntyy lapsi, ja isä kuolee yllättäen? Aivan, hirvittäviä perintöongelmia. Avopuoliso ei saa yhtään mitään, eikä lähtökohtaisesti lapsikaan, joka ei siis lain mukaan ole lapsen isä.

      Avoliitto on nykylainsäädännöllä ETENKIN lasten ja "heikomman avopuolison" kannalta kestämätön ratkaisu. Avioliittolaki ja muut siihen nojaavat lait suojelevat ENSISIJAISESTI heikoimpia avioliiton osallisia, kuten siis yleensä lapsia ja leskeä. Avoliitto ei anna minkäänlaista turvaa.

      • ?????

        Perintöverotus on muuttunut jo 2008, kannattaa ottaa selvää. Ja mitä olen lastenvalvojalla käynyt, ei meille mitään kiusallisia kysymyksiä esitetty. Eihän avioliitossakaan "isä" ole aina isä.
        "Kun siis mietitään avo-ja avioliittoa, pitää ajatella myös omaa napaansa pitemmälle. Mitä esimerkiksi tarkoittaa se, että avoliitossa syntyy lapsi, ja isä kuolee yllättäen? Aivan, hirvittäviä perintöongelmia. Avopuoliso ei saa yhtään mitään, eikä lähtökohtaisesti lapsikaan, joka ei siis lain mukaan ole lapsen isä. " Normaalissa perheessä isä tunnustaa lapsen ja lapsi saa osuutensa, kuin myös orvon eläkkeen. Vai onko ongelmia ollut silloin kun isä on lähtenyt ostamaan tupakkaa, eikä ole koskaan palannut ?

    • kaytannonjuristi

      Avioliitto on liitto, joka on virallisesti solmittu yhteiskunnan hyväksymä parisuhde. Se on instituutio, jossa osapuolet virallisesti sitoutuvat tietyihin velvollisuuksiin ja takaavat toistensa oikeudet esim. avioeron tai puolison kuoleman sattuessa. Avioliitto tuo turvaa. Samoin lasten kannalta taataan perintöoikeus yksiselitteisesti jne. Näin ei tapahdu avosuhteessa, vaan lapset ovat lähtökohtaisesti AU-lapsia eli avioliiton ulkopuolella syntyneitä. Tämä merkitään selvästi syntymäsiakirjoihin, eikä tuota merkintää voi koskaan muuttaa. Ei kovin kiva perintö lapselle annettavaksi tuo syntyperämerkintä. 'Avoliitto' ei ole tässä mielessä 'liitto' vaan avosuhde on todella parempi sana. koska osapuolet eivät ole virallisesti liitossa. Lain tehtävä on aina heikomman suojeleminen. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, kirkolla on vain julkisoikeudellisen asemansa puolesta oikeus toimia valtion edustajana tässä asiassa. 'Papin aamen' ei ole siis välttämätön, monissa maissa avioliitto solmitaan ensisijaisesti maistraatissa, sitten ne jotka haluavat kirkon siunauksen, käyvät erikseen siunaustilaisuudessa.

      • mummomuori*

        Avioliiton historiaa kun tarkastelee, sen ensisijainen merkitys on omaisuuteen liittyvät asiat sekä taloudellisen turvallisuus. Ei siis emotionaalinen turvallisuus, joka on kiinni vain ihmisistä itsestään eikä sitä voida säätä lailla.

        Avioliitto on ollut aikoinaan avoliitto eli kun kaksi ihmistä on päättänyt elää ja etenkin harrastaa seksiä keskenään, se katsottiin yhteisön silmissä viralliseksi kunnes … Avioliittoon sekaantuivat ensin kirkko ja sitten valtio, koska oli jatkuvia riitoja lapsen elatuksesta. Avioliitto oli merkityksellistä etenkin heille joilla oli paljon perittävää omaisuutta. Suomessa etenkin maaseudulla sillä oli niin merkittävä asema, että katsottiin jopa pelkkiä rakkausliittoja vähän kieroon. Köyhille (piiat ja rengit) se oli yhdentekevää. Kirkon valta-asema alkoi näkyä korpikylillä vasta 1800 luvulla ja pitkälle 1900 luvun alussa papit kiersivät vihkimässä ”susipareja” jotka saattoivat olla suurperheellistä ja jo isovanhempiakin.

        Nykyään lapsen tunnustaminen jo sujuu helpommin, kiitos parantuneen lääketieteen. Ennen se oli kamala paikka ja oli muuten se tärkein syy ensimmäiseen liittooni. Tunnustettu lapsi saa aivan saman oikeuden vanhempiensa perintöön kuin aviolapsi., samoin oikeuden elatukseen. Toisaalta jos lapsen isä ei olekaan aviomies, hän kuitenkin automaattisesti on lapsen isä ja perii näin myös hänet, ellei asiaa riitauteta. Turvallisuus siis taataan lapselle! ja noita syntymäasiakirjoja ei nykyään tarvita juuri missään.

        Lain tehtävä oli heikomman suojeleminen, mutta se ei enää toimi ihan näin. Lain säätämisen aikoihin oli paljon naisia vailla minkään näköistä taloudellista turvaa, eli tuloja. He olivat miestensä armoilla. Jos mies päätti lähteä kävelemään, jäi nainen tyhjän päälle. Näin lakiin lisättiin velvollisuus elatukseen, jotta näitä karkureita voitiin rangaista. Elintason noustessa tätä pykälää alettiin käyttää väärin ja mentiin naimisiin ja erottiin pian. Näin se jolla oli vähän omaisuutta, hyötyi toisen suuremmasta omaisuudesta. Tasingot oli maksettava. Lakiin siis lisättiin kohtia, jolla tuota pyritään estämään. Tunnen muuten parikin vanhempaa naista, jotka ovat keränneet omaisuutensa em. tavalla.

        Viimeistään silloin moni herää kun se oma isukki tai äityli on menossa vihille jo ikääntyneenä ja toisella osapuolella on tuulen huuhtoma takapuoli tuomisinaan. Aletaan todella pelätä sen perinnön puolesta. Avoliitossa ei ole siitä taas pelkoa. Eikä sekään takaa leskelle oikeutta asua kodissaan, että ei ole tehty avioehtoa. Jos perilliset eli kuolinpesä niin päättää, heillä on oikeus vaatia osuuttaan. Se taas tarkoittaa että esim. talo tai osake, jossa leski asuu, täytyy myydä – ellei sitä rahaa ole niin määrättömästi! Moni on näin joutunut vähintään painostuksen edessä muuttamaan johonkin pieneen yksiöön tai peräti vuokra-asuntoon.


        Sanonpahan vaan että omaisuudesta ei ole kuin riesaa. Ei edes se avioliitto takaa yksikertaista menettelyä.

        Avoliitossakin voi tehdä sopimuksia sekä mm. testamentin jolla voi taata jotain sille leskelle. Samoin jos avopuolisot omistavat vaikka puoliksi asunnon, se toinen puolikas jää leskelle. Kohdallani mm. avioliitosta ei olisi muuta hyötyä kuin kuoleman tapauksessa jokunen lantti enemmän toiselle ns. leskeneläkkeenä. Jos oma eläke on hyvä, ei se montaa ekua tuo siihen lisää. Omaisuutemme (sen vähän) kuitenkin haluamme taata kumpikin omille lapsillemme, avioehto on siis tehtävä. Isovanhempien perinnöt menevät suoraan lapsenlapsille.

        Ehkä minulla on vähän kieroutuneet arvot. Katson että aikuisen ihmisen on kyettävä elättämään itsensä omilla tuloillaan. Samoin jos hän hankkii lapsia, tulee hänen omalta kohdaltaan niistä huolehtia myös taloudellisesti. En ole oikein omaksunut tapaa että kun menen naimisiin, niin sitten vain istun pöydän ääreen vaatimaan pötyä pöytään ja toisen on pakko minut ruokkia ja vaatettaa. Minulla on siis taloudellinen turva, jonka olen saanut omalla työlläni. Minulla on emotionaalinen turva koska kykenen elämään myös yksin, minulla on hyvät ihmissuhteet ja että mies on sitoutunut myös emotionaalisesti tähän suhteeseen. Rakkautta kun ei voi lailla eikä omaisuudella taata!

        Ei muuten edes laki puhu yhteisestä omaisuudesta, kyllä avioliitossakin se oma omaisuus säilyy. Samoin laki puhuu että kummallakin on oikeus omiin tuloihin. Se vain puhuu siitä, että kummankin on osallistuttava perheen yhteisiin kuluihin.

    • monia kokenut

      yritä pysyä ko. olotilassa. voi olla myräköitä välillä.

      muuten mielestäni avio- tai avoliitolla ei ole rakkauden kanssa mitään merkitystä. ainoa on aviossa lakipykälistä johtuvaa,joilla ei voi rakastaa tai rakentaa.

      jos tykkää,sitä sitten tykkää,oli paperilla mitä vaan tai mitään.

      vihkiminen on vain pvän huuma,monesti käsittämättömän kalliskin. muistona toivottavasti hyvä,ei aina sitäkään.
      sillä ei rakkautta ja tykkäämistä "osteta" kauaksi aikaa.

      mielestäni luottamus,olla luotettu ja rakastettu sisältää kaiken. petturuutta ei varmasti palkita ja siitä selviäminen täysin on todella suuri valhe itselle ja kumppanille.

      myöskään "vangita" ei saa,ei kauaa voi,ei kannata.jokainen on yksilö viimeistään huomenna häiden jälkeen ja silloin sitä luottamusta todella tarvitaan kaikkina hetkinä tulevassa ajassa.

    • oli yllätys.

      Itse ajattelin jo nuoresta asti etten ikinä halua mennä naimisiin.Oli kai ne poikakaverit sellaisia ettei niistä olisi ollut aviomieheksi.Ei ainakaan minulle kelvollisia.Ihan selkeästi päätinkin että pidän sen takaportin auki jos on tarvis.Ja niinhän se oli.Kaksi pitkää suhdetta,joista toisessa syntyi lapsikin,loppui melko iisisti .Olin tosi tyytyväinen etten ollut mennyt näiden hemmojen kanssa naimisin,olin jopa ylpeä.
      Yksinhuoltajana elellessä muutamia vuosia eteen sattuikin mies joka kertakaikkian vei jalat alta.Ei puhumalla,ei ulkonäöllä vaan katseella ja kemialla.Samoin kävi hänelle.Rakastuimme päätä pahkaa kertakaikkiaan!! Kahden kuukauden päästä olimme kihloissa ja vuoden päästä naimisissa.Kuinka minulle,joka olin niin ehdoton,voi käydä niin.?Mieheni halusi niin kovasti naimisiin että "oli "mentävä.Hän lupasi maat ja taivaat jos vain olisin hänen vaimonsa.Kyllä jonkin verran arvelutti,mutta eipä ole tarvinnut katua.15 vuotta on mennyt ja ollaan todella sitoutuneet ja rakastuneet vieläkin.Olen saanut ne maat ja taivaat ,jotka mies lupasikin,en toki rahassa kylve mutta rakkauden aarteita olen saanut yllin kyllin.Olen ihan saakelin onnellinen ja onnekas keski-ikäinen tyttö.

    • JIP83

      avio- ja avoliiton pyhyys on nykymaailmassa tärvelty, erot ja pettäminen on liian helppoa ja liiton "suojaan" on aivan turha luottaa, ei niillä enään ole mitään merkitystä.

    • pohjoisen akka

      Mutta olen ihan samaa mieltä. Olen totisesti avioliiton kannalla. Ja muistakaa ihmiset...Ei kukaan mene naimisiin että jonain päivänä eroaa. On vain niin että met ihmiset muutuma vuosien saatossa, tulee elämään lieveilmiöitä kuten alkoholi, pahoinpitelyt. Noista harva vielä silloin osaa aavistaa ko naimisiin menee.

    • miimuliini

      Liitto on kahden ihmisen tekemä liitto Jumalan edessä. He sitoutuvat ja tahtovat (siis tahtovat) rakastaa toisiaan. Jumala siunaa avioliiton, eikä se todellakaan ole mikään paperinpala. Avoliitto ei ole ensikään mikään liitto, koska sitä ei vahvisteta missään. Avo ja liitto ovat toisensa poissulkevat sanat. Avo tarkoittaa, ettei olla sitouduttu ja liittoa ei ole misään vahvistettu. Avioliiton siunaamisella pyydetään Jumalaa yhdistämään nämä kaksi ihmistä, mies ja nainen toisiinsa siten, että he tulevat yhdeksi lihaksi.

      • mummomuori*

        jonka merkitys on aikojen saatossa muuttunut. Avioliitto oli pari tuhatta vuotta sitten sukujen välinen asia, ei niinkään yksilöjen. Kristinusko oli aika radikaalijuttu, koska se toi mukaan yksilön oikeuden päättää liitosta.

        Tulla yhdeksi lihaksi tarkoittaa myös tuon ajan käytäntöä, että yhdyntä oli sitä lihaksi tulemista ja jos asui vielä julkisesti yhdessä, se oli avioliitto. Se meni vähän yltä, sillä alkoi syntyä muutamien tuntien ”liittoja”. Siitä oli seurauksena se että hylättyjä lapsia alkoi siunaantua yhteisön riesaksi asti. Tällöin kirkko, jolla oli maallista oikeutta suurempi valta, havahtui ongelmaan ja alkoi säätää avioliitosta lakejaan. Vasta tällöin siitä tuli sakramentti ja maallinen oikeus (valtio) alkoi seurata samaa linjaa.

        Kristinusko (Raamattu) todellakin puhuu ihmisen tekemästä liitosta Jumalan edessä, ei siis kirkon eikä pappien edessä. Näin tulkiten kaksi toisiaan rakastavaa voi tehdä liiton yhdessä Jumalan kanssa, eikä siihen saa toiset ihmiset puuttua. Se vain vaatii aikamoista lujuutta uskossa, luottamusta toiseen sekä moraalista vahvuutta. Koska niitä ei yleensä ole kaikilla, niin siksi on täytynyt laatia laki heille. Lakia tarvitsevat siis väärintekijät. Ymmärrät tämän jos luet Raamattua vähän tarkemmin ja etenkin sitä Uutta Testamenttia!

    • Näin se vaan on.

      Avioliitossa periaatteena on että eletään yhdessä ja kaikki on yhteistä. Kun mukaan kuvaan otetaan avioehto niin avioliittoon tulee minun näkökannastani katsottuna särö, jolloin ei luoteta täysin toiseen ja eron riskiä ennakoidaan. Mikäli ero tulee yhteinen omaisuus (talo, auto, rahat ja varallisuus jne.) jaetaan aviopuolisoiden kesken tasan. Myöskin siinä tapauksessa että mies omistaisi asunnon ja naisella ei olisi mitään. Siksi en suostu avioliittoon. Avoliitto on sopiva muoto koska silloin oma omaisuus on turvattu.

      Joku varmaan suuttuu ja alkaa syyttelemään mua tästä tekstistä mutta minä olen elämässäni nähnyt niin monia avioeroja ja menettänyt luottamuksen muihin ihmisiin sen verran pahasti etten voi olla kirjoittamatta omaa kantaani tänne. En ole koskaan ollut avioliitossa enkä haluakaan avioliittoon, mutta avioliitto on täysin tekopyhä, nimellinen rahastuskeino niin naiselle, kirkolle, yhteiskunnalle kuin kaupan alallekkin.

    • mun juttu

      tässä avioliitossa olevan oma kokemus :) kun joku kyseli miksi vaan eronneet kommentoi.
      itse en keksinyt mitään syytä olla menemättä naimisiin. ja ihanat muistot on kauniista hääpäivästä.
      olen aloittajan kanssa samaa mieltä tuosta sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. mitä ihmettä niin pelätään että ei uskallettaisi rakastamansa ihmisen kanssa juridisesti tehdä julkista omasta rakkaussuhteesta? rakastan miestäni nyt ja rakastin kun asuttiin vielä yhdessä ennen naimisiin menoa. mikä on muuttunut? minusta suhteemme on vakaammalla pohjalla ja sormus on merkkinä sitoutumisesta ja miehestäni näkee 100% että hän on yhtä sitoutunut minuun.

      no, jokainen meistä on kokemuksensa ja opitun "vanki". eli siltä pohjaltahan ratkaisut tehdään. siltä pohjaltahan itekin ponnistan kun vanhemmat on nyt olleet 30v naimisissa ja appivanhemmat 40v ja edelleen ovat onnellisia. mulla on hyvä esimerkki. mutta silti ajattelen itse myös niinkuin sanoin jo edella ja joku muukin täällä kommentoi että ei kukaan mene naimisiin erotakseen vaan jakaakseen loppuelämän toisen kanssa.

      moni suhde sidotaan nykyään kyllä liian nopeasti. yhteen muutetaan liian äkkiä, lapsi tehdään liian äkkiä, naimisiin mennään liian äkkiä. kyllä harkintaa ja toiseen tutustumista tarvitaan ihan oikeasti. ja siihen kuuluu epäröintikin jossain vaiheessa. minusta ongelma on monesti se, ettei olla kypsiä tai toinen osapuoli vaan ei ole kypsä siihen mitä päättävät.. kärsivällisyys puuttuu monesti ja osa pareista ei osaa edes puhua asioista.

      ja yksi asia, mitä olen huomannut seuratessani lähellä olevien ihmisten liittoja ja niiden ongelmia ja hyviä puolia: moni luulee naimisiin mennessään että avioliiton pitää olla sitä tai tätä ja tuntua siltä tai tältä. ja kun se ei olekaan niin, petytään ja suhde laimenee. ei avioliiton tarvitse olla sitä tai tätä. päätimme mieheni kanssa että sormuksista huolimatta jatkamme just sitä suhdetta mikä se oli ennen sormuksia. ja toiminut on. pikkuhiljaa muutumme molemmat ja elämä, ajatukset, asenteet, jne muuttuu. mutta emme edes kuvitelleet että naimisiinmeno muuttaisi jotain "naps" kuin napista painamalla. olen edelleen miehelleni se nainen johon hän rakastui, niin hän aina sanoo. meillä on kivaa ja olemme onnellisia.

      hiljaa hyvä tulee. kärsivällisyyttä, puhumista, puhumista, vielä kerran puhumista. ja anteeksiantoa. itsekin teen naisena virheitä ja hölmöjä juttuja, ei vain mies. en ole täydellinen enkä edes yritä.

      siinäpä se juttu onkin kun jokainen ihminen on erilainen ja toiset vaan ei koskaan kypsy ja kasva aikuisiksi, toiset ei tajua että itsessä on virheitä eikä vaan siinä toisessa, ja kun joudutaan törmäyskurssille suhteen "arjen" alkaessa, tulee ongelmia. sanoisin että oli suhde mikä vain niin naimisiin ei kannata paukata liian kevein perustein mutta naimisiin kannattaa mennä kun siltä tuntuu. itse en ole katunut päivääkään naimisiinmenoa.

      • mun juttu

        unohdin kyllä mainita luonnehäiriöiset, väkivaltaiset, rapa-alkoholistit, muut sekopäät.. ja monia monia on huijattu ja kidutettu tällaisten ihmisten taholta. ja ainahan ei tiedä naimisiin mennessä millainen puolisosta voi tulla. ne on asia erikseen, niistä saisi toisen kirjoituksen aikaan.
        mä kun kommentoin siis lähinnä aloittajan kirjoitusta.

    • Onnellinen nainen40

      Jos toisen kanssa haluaa olla loppuelämänsä, miksei menisi silloin naimisiin? Minusta myös avoliitto on sitä, että jätetään se takaovi raolleen, jos sattuisi tulemaan se parempi tilaisuus. Toki avoliitossa voi asua jonkun aikaa, mutta kyllä yhteisen tulevaisuuden suunitteluun kuuluu myös avioliitto. Me menimme naimisiin mieheni kanssa, vaikka meille ei yhteisiä lapsia tule, molemmilla lapset entisistä liitoista ja näin hyvä!

    • nainen-75

      kohta 11 v on tätä avoliittoa mennyt ,vieraissa ei käydä ja yhteiset sekä ei yhteiset lapset on samalla viivalla,sitouduttu on toisiimme.
      Muuttaisiko joku vala tätä?
      Valat ollaan vannottu jutellessa asioista yleensä,suhteesta..
      olen tähän 110% sitoutunut,muuta en halua...avoliitto ei ees iisi,jos tulee ero on vaikea jakaa,avioliitossa on valmiit määritelmät sille...
      joten en taida mennä naimisiin kun näinkin voi hoitaa asiat,olla uskollinen ja rakastaa :)

    • Avossa ja takaportti

      olleena tiedän että vaikka kuinka sitoutuisi, elämä voi tuoda tullessaan kaikenlaista. Uskoin ekä liittoni olevan ikuinen ja satsasin siihen paljon, uskoin myös tokaliittoni olevan ikuinen ja satsasin siihen paljon. uskoin että mieheni ja minä olimme tosi sitoutuneita. No ensimmäinen mies löi, toinen huorasi. Nyt olen kolmennessa avoliitossa ja en uskalla mennä vihille koska haluan takaportin joka on avoin... Näin se on. Tosin mietin lähes päivittäin että uskaltaisko...

    • 123654

      Hei! Olen täysin samaa mieltä, jotenki se vaan on mukavampi olo olla naimisissa ku avossa.Saman miehen kans olen ollu 14v, siitä 6v aviossa. Ja ainaki tällä hetkellä tuntuu, että näin mennään elämän loppuun, toivottavasti!

    • näin se menee

      Avioliiton pitäisi olla määräaikainen. Esim. 4 vuoden jälkeen astuu ero voimaan halus tai ei. Tämän jälkeen pitää mennä uudelleen naimisiin. Ihmiset vois tällä tavalla testata haluaako vielä olla yhdessä. 65% liitoista päättyy eroon ja lopuista 35% suurin osa on vain väkinäistä yhdessä oloa. Määräaikaisuus pakottaisi tekemään todellisia valintoja ja hommassa ois sitä oikeaa sisältöä.

    • 20+7

      Avoliitto tarkoittaa sitä ettei uskalla allekirjoittaa paperia millä ottaisi vastuun jälkikasvusta edes siihen saakka kunnes lapset kasvavat aikuiseksi. Avoliittoa kannattavat ovat pelkuriraukkoja.

    • tiedemies myller

      Juridisin syin solmitaan avioliittoja ainoastaan epäluotettavien ihmisten kesken ja avioliiton purkautumista tai toisen kuolemaa silmälläpitäen.

      • lklkkk

        Minä menin naimisiin, koska se tuntui hyvältä ratkaisulta silloin ja tuntuu vieläkin. Olen myös elänyt sekä yksin, että parisuhteissa. Erilaisista elämäntilanteista johtuen on erilaisia suhteita. Vaikka olisi väärä ratkaisu, sekin on ihmisen oma asia. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää omanlaisensa ja toivomansa tilan.

      • mummi vuosimallia 53

        Vanhanaikaisena ihmisenä kannatan kuitenkin avioliittoa. Jokaisen oma asia on päättää elämästään, olen sen kokenut omien lasten kohdalla, osa heistä elää avoliitossa ja lapsiakin ovat saaneet, heidän kohdallaan en näe eroa käytännössä, kummassa liitossa ovat. Tietenkin ikääntyessä arvomaailma muuttuu ja rupeaa ajattelemaan erilailla asioista. Illalla sänkyyn köllähtäessä on ihanaa kokea, että siinä vierellä on vielä oma rakkaani. Täytyy myöntää, ettei koko neljäkymmentä vuotta ole ollut pelkkää ruusuillatanssimista, mahtuu siihen karikkojakin, mutta erottu ei olla, vaikka niinkin olisi voinut käydä. Asiat selviää puhumalla. Nyt kunnioitamme toisiamme, enkä elämääni muuttaisi toisin.

      • kolmen lapsen isä
        mummi vuosimallia 53 kirjoitti:

        Vanhanaikaisena ihmisenä kannatan kuitenkin avioliittoa. Jokaisen oma asia on päättää elämästään, olen sen kokenut omien lasten kohdalla, osa heistä elää avoliitossa ja lapsiakin ovat saaneet, heidän kohdallaan en näe eroa käytännössä, kummassa liitossa ovat. Tietenkin ikääntyessä arvomaailma muuttuu ja rupeaa ajattelemaan erilailla asioista. Illalla sänkyyn köllähtäessä on ihanaa kokea, että siinä vierellä on vielä oma rakkaani. Täytyy myöntää, ettei koko neljäkymmentä vuotta ole ollut pelkkää ruusuillatanssimista, mahtuu siihen karikkojakin, mutta erottu ei olla, vaikka niinkin olisi voinut käydä. Asiat selviää puhumalla. Nyt kunnioitamme toisiamme, enkä elämääni muuttaisi toisin.

        Yli 20 vuotta naimisissa, petettynä ja jätettynä tuli selkeä käsitys avioliiton antamasta suojasta ja turvasta. Voit joutua suuren henkisen väkivallan kohteeksi, etkä voi vaatia mitään henkisistä kärsimyksistä. Avioliitto suojaa pettäjää. Jos esim. työpaikalla tapahtuisi vastaavaa henkistä kidutusta, voit joutua raastupaan.

        Tiedän myös millainen ihminen on kaikkein heikommassa asemassa tässä valtakunnassa. Se on hetero työssäkäyvä valkoihoinen eronnut mies. Sinulla ei ole mitään edunvalvojaa, kuten vähemmistöryhmillä. Mietipä esim. kenen etua meidän presidenttimme ajaa...

        Taisi mennä vähän ohi aiheen, mutta ei paljoa.

      • Suvikki74
        mummi vuosimallia 53 kirjoitti:

        Vanhanaikaisena ihmisenä kannatan kuitenkin avioliittoa. Jokaisen oma asia on päättää elämästään, olen sen kokenut omien lasten kohdalla, osa heistä elää avoliitossa ja lapsiakin ovat saaneet, heidän kohdallaan en näe eroa käytännössä, kummassa liitossa ovat. Tietenkin ikääntyessä arvomaailma muuttuu ja rupeaa ajattelemaan erilailla asioista. Illalla sänkyyn köllähtäessä on ihanaa kokea, että siinä vierellä on vielä oma rakkaani. Täytyy myöntää, ettei koko neljäkymmentä vuotta ole ollut pelkkää ruusuillatanssimista, mahtuu siihen karikkojakin, mutta erottu ei olla, vaikka niinkin olisi voinut käydä. Asiat selviää puhumalla. Nyt kunnioitamme toisiamme, enkä elämääni muuttaisi toisin.

        vaikkakin kaveripiirissä on avoliitonkannattajia ja useilla jo lapsia. Minulle se ei ole koskaan sopinut ja siksi kaksi kihlausta takana. Jotain outoa tapahtuu miehille kun saavat sormuksen sormeen, he alkavat löysäilemään. Parempi nähdä se kihlausaikana kuin avo-/avioliitossa. Niihän sitä sanotaan että kolmas kerta toden sanoo. Avioliitto on Sitoutumista.

      • 18+16
        kolmen lapsen isä kirjoitti:

        Yli 20 vuotta naimisissa, petettynä ja jätettynä tuli selkeä käsitys avioliiton antamasta suojasta ja turvasta. Voit joutua suuren henkisen väkivallan kohteeksi, etkä voi vaatia mitään henkisistä kärsimyksistä. Avioliitto suojaa pettäjää. Jos esim. työpaikalla tapahtuisi vastaavaa henkistä kidutusta, voit joutua raastupaan.

        Tiedän myös millainen ihminen on kaikkein heikommassa asemassa tässä valtakunnassa. Se on hetero työssäkäyvä valkoihoinen eronnut mies. Sinulla ei ole mitään edunvalvojaa, kuten vähemmistöryhmillä. Mietipä esim. kenen etua meidän presidenttimme ajaa...

        Taisi mennä vähän ohi aiheen, mutta ei paljoa.

        Rakkausavioliitto solmitaan erilaisin perustein ilman että ajatellaan mitä saadaan erottaessa tai toisen kuollessa. Rakkausavioliitossa ei omisteta toista vaan omistaudutaan toiselle päinvastoin kuin juridisessa mielessä solmitussa sopimuksessa.
        Se näissä on ero.
        Rikolliset ja epärehelliset sekä irtosuhteisiin taipuvaiset tarvitsecvat juridista pakotesopimusta, kun rakkausavioliitossa kyseessä on sopimus vastuun kantamisesta.

    • Yksi mikrosiru

      Avosuhde. Se ei ole siis mikään liitto. Raamattu yksinkertaisesti kieltää sellaiset..

      • mummomuori*

        Alkukirkossa ei tunnettu kuin avoliitto.

        Tiesitkö että vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä; pappia ei tarvittu.

        Vasta uskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnä ollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti "elinikäiseen yhteiselämään".

        Ruotsi-Suomessa luterilainen vihkiminen määrättiin pakolliseksi vuonna 1612, 1686 kirkkolaissa ja lopullisesti vuoden 1734 valtakunnan laissa.

    • teeäsäm

      elin avoliitossa. Meille syntyi lapsi parin vuoden jälkeen. Olisin mennyt naimisiin, mutta mies ei halunnut, se kaihersi mieltä , mutta yhdessä olimme 25 v. Kunnes, minä halusin erota. Asiaan liittyi paljon muutakin. Lähtöni jälkeen mies pyysi kahville ja halusi olla yhdessä. Kaiken huippu oli, kun hän sanoi "voisin vaikka viedä sinut vihille". Selitin etten tunne häntä kohtaan enää mitään, kuin ystävyyttä, että on "vähän" myöhässä. Sen jälkeen suuttui. Rauha hänen sielulleen, ei kestänyt maailman menoo.

    • Santeri777

      Kyseessä on sama asia, parisuhde.

      Niille joilla ei oikein oma usko (halu) riitä toimivaan parisuhteeseen ... hakevat avioliitosta ulkoista buusteria ja muiden hyväksyntää parisuhteeseen.

      Niille jotka tietävät että parisuhde on mallia toimivaa, eivät tarvitse avioliittoa.

      Olennaista molemmille on tavoite toimivasta parisuhteesta, aivan yhdentekevää kumpaa toimintatapaa käyttää.

    • jasminella300

      Avioliiton solmimisella ei ole tunteilun kanssa syvimmiltään mitään tekemistä. Se turvaa molempien aseman ja etenkin lasten aseman. Se on yhteiskunnan tarjoama selkeä oikeustoimenpide.
      Joa avopuolisollesi tapahtuu jotain, sinulla ei ole oikeutta saada hänestä tietoa, et ole se lähiomainen, jolle kerrotaan.
      Jos asut avopuolisosi kanssa hänen tai hänen sukunsa omistamassa asunnossa, tai vaikka vuokralla hänen tekemällään vuokrasopimuksella, olet turvaton, jos hän vaikka kuolee. Avopuolisosi sisarukset, vanhemmat tai muut asianosaiset voivat häätää sinut ja lapsesi asunnosta hyvin julmasti. He voivat tulla tyhjentämään kotianne, koska perivät avopulisosi.
      Olen nähnyt tämän tapahtuvan hyvin vanhalle avovaimolle, joka ei kyennyt huolehtimaan asioistaan, samoin nuorelle avovaimolle, joka jäi yksinhuoltajaksi. Kannattaisi suhtautua tähän yhteiskunnan tarjoamaan turvaverkkoon eli avioliittosopimukseen ilman tunteilua. Jos kumppani venkoilee asiassa, eikä ymmärrä järkipuhetta, et ole hänen kanssaan turvassa elämän mutkaisilla poluilla.
      Avioliiton solmiminen on tietenkin myös tunteisiin ja luottamukseen vaikuttava asia. Miksi siis jättää huomiotta näin merkittävä sopimus??

      • mummomuori*

        saamiseen kyllä on olemassa, jos itse on antanut siihen luvan esim. sairaaloille jne. Henkilö voi itse määritellä sen kenelle tietoja annetaan ja kenelle ei. Ne voi kieltää vaikka aviopuolisolta, jos haluaa.

        No, aina kun asut toisen omistamassa asunnossa tilanne on sama. Tällöin mm. avioehdosta voi seurata noita ongelmia. Vuokrasopimuksessa taitaa tilanne olla sama, ellei molempien allekirjoitusta siinä ole. Tuohon lesken asunnon tyhjentämiseen on tullut erinäisiä ongelmia jopa avioliitossakin, jos jommallakummalla on ollut lapsia aiemmasta liitosta. Täytyy siis toteennäyttää, mitä huonekaluja tai kodinkoneita kukin omistaa. Asia josta riidellään muuten erotessakin, joten kannattaa laittaa ainakin suurempien hankintojen kuitit talteen siinä aviolittossa.

        Totta on että tekipä miten tahansa on hyvä ottaa selvää juridisesta puolesta. Moni tuntee että se jotenkin kyseenalaistaa rakkautta, mutta loppupeleissä sen merkitys näkyy. Mieluummin ennen sen liitoon toteuttamista oli se sitten avo tai avio.

      • 10+12
        mummomuori* kirjoitti:

        saamiseen kyllä on olemassa, jos itse on antanut siihen luvan esim. sairaaloille jne. Henkilö voi itse määritellä sen kenelle tietoja annetaan ja kenelle ei. Ne voi kieltää vaikka aviopuolisolta, jos haluaa.

        No, aina kun asut toisen omistamassa asunnossa tilanne on sama. Tällöin mm. avioehdosta voi seurata noita ongelmia. Vuokrasopimuksessa taitaa tilanne olla sama, ellei molempien allekirjoitusta siinä ole. Tuohon lesken asunnon tyhjentämiseen on tullut erinäisiä ongelmia jopa avioliitossakin, jos jommallakummalla on ollut lapsia aiemmasta liitosta. Täytyy siis toteennäyttää, mitä huonekaluja tai kodinkoneita kukin omistaa. Asia josta riidellään muuten erotessakin, joten kannattaa laittaa ainakin suurempien hankintojen kuitit talteen siinä aviolittossa.

        Totta on että tekipä miten tahansa on hyvä ottaa selvää juridisesta puolesta. Moni tuntee että se jotenkin kyseenalaistaa rakkautta, mutta loppupeleissä sen merkitys näkyy. Mieluummin ennen sen liitoon toteuttamista oli se sitten avo tai avio.

        Ei ihan noinkaan. Oli avioehtoa tai ei, leskeltä ei voida evätä oikeutta asua yhteisessä kodissa ja hallita sen irtaimistoa, mikäli yhteinen koti oli yksinomaan vainajan (ja lesken) omistuksessa. Jos sen sijaan joku muu, esim. vainajan perillinen, omisti osan asunnosta, silloin tilanne on toinen. Asioista voidaan toki aina riidellä, eihän sellaista asiaa olekaan, josta joku ei kissaa pöydälle nostaisi. Mutta edes irtaimistosta lesken ei tarvitse mitään omakseen osoittaa, sillä hänellä on lain nojalla hallintaoikeus myös yhteisen kodin irtaimistoon. Avoliitossa sen sijaan tilanne on aina turvaton avo"leskelle", ellei tämä satu itse omistamaan myös osuutta asunnosta.

        Jos siis avopuolisot eivät syystä tai toisesta halua mennä avioliittoon, jolla turvattaisiin lesken asema lain mukaan, pitäisi heidän aina huolehtia keskinäisestä turvallisuudestaan testamentilla. Jos sitäkään ei haluta tehdä, eivät avopuolisot ilmeisesti ole riittävän sitoutuneita toisiinsa halutakseen huolehtia toisistaan myös silloin, kun itsestä aika jättää.

      • mummomuori*
        10+12 kirjoitti:

        Ei ihan noinkaan. Oli avioehtoa tai ei, leskeltä ei voida evätä oikeutta asua yhteisessä kodissa ja hallita sen irtaimistoa, mikäli yhteinen koti oli yksinomaan vainajan (ja lesken) omistuksessa. Jos sen sijaan joku muu, esim. vainajan perillinen, omisti osan asunnosta, silloin tilanne on toinen. Asioista voidaan toki aina riidellä, eihän sellaista asiaa olekaan, josta joku ei kissaa pöydälle nostaisi. Mutta edes irtaimistosta lesken ei tarvitse mitään omakseen osoittaa, sillä hänellä on lain nojalla hallintaoikeus myös yhteisen kodin irtaimistoon. Avoliitossa sen sijaan tilanne on aina turvaton avo"leskelle", ellei tämä satu itse omistamaan myös osuutta asunnosta.

        Jos siis avopuolisot eivät syystä tai toisesta halua mennä avioliittoon, jolla turvattaisiin lesken asema lain mukaan, pitäisi heidän aina huolehtia keskinäisestä turvallisuudestaan testamentilla. Jos sitäkään ei haluta tehdä, eivät avopuolisot ilmeisesti ole riittävän sitoutuneita toisiinsa halutakseen huolehtia toisistaan myös silloin, kun itsestä aika jättää.

        Avioehto voi koskea kiinteistöä tai osaketta jossa asutaan, jossa puoliso on rajattu ulos. Leski ei siis omista vaan lapset omistavat sen. Ilman avioehtoa hän omistaa siitä vain puolet. Tuosta asumisoikeudesta päättää kuolinpesä, eli myös rintaperilliset, joille kuuluu se toinen puolikas. Kuolinpesä voi siis päättää jääkö hallintaoikeus leskelle, vai suoritetaanko pesän jako.

        Raadollista todellisuutta on että monet lapset haluavat jakaa pesän välittömästi jommankumman kuoltua. He haluavat rahaa. Silloin jos leskellä ei ole sitä käteistä, sitä hankitaan myymällä osake ja suorittamalla jako. Näin olen nähnyt monelle käyvän. Loput rahat saattavat riittää pieneen osakkeeseen, mutta monella on käynyt niin että on ollut siirryttävä joko palvelutalon tai vuokra-asuntoon. Siinä samassa hän joutuu luopumaan myös osasta irtaimistoa josta tietysti käydään tappelua, mikä kenenkin on.

        Leskelle perustellaan sitä, miksi hänen on luovuttava kodistaan, mm. ettet tarvitse enää niin suurta asuntoa, et jaksa enää hoitaa sitä, tai sillä että kuinka vaikeaa lapsilla on taloudellisesti. Vedotaan siis myötätuntoon ja joskus jopa syyllistetään itsekkyydellä. Nykyajan lapset ovat aika ahneita, sen olen saanut havaita.

      • 10+12
        mummomuori* kirjoitti:

        Avioehto voi koskea kiinteistöä tai osaketta jossa asutaan, jossa puoliso on rajattu ulos. Leski ei siis omista vaan lapset omistavat sen. Ilman avioehtoa hän omistaa siitä vain puolet. Tuosta asumisoikeudesta päättää kuolinpesä, eli myös rintaperilliset, joille kuuluu se toinen puolikas. Kuolinpesä voi siis päättää jääkö hallintaoikeus leskelle, vai suoritetaanko pesän jako.

        Raadollista todellisuutta on että monet lapset haluavat jakaa pesän välittömästi jommankumman kuoltua. He haluavat rahaa. Silloin jos leskellä ei ole sitä käteistä, sitä hankitaan myymällä osake ja suorittamalla jako. Näin olen nähnyt monelle käyvän. Loput rahat saattavat riittää pieneen osakkeeseen, mutta monella on käynyt niin että on ollut siirryttävä joko palvelutalon tai vuokra-asuntoon. Siinä samassa hän joutuu luopumaan myös osasta irtaimistoa josta tietysti käydään tappelua, mikä kenenkin on.

        Leskelle perustellaan sitä, miksi hänen on luovuttava kodistaan, mm. ettet tarvitse enää niin suurta asuntoa, et jaksa enää hoitaa sitä, tai sillä että kuinka vaikeaa lapsilla on taloudellisesti. Vedotaan siis myötätuntoon ja joskus jopa syyllistetään itsekkyydellä. Nykyajan lapset ovat aika ahneita, sen olen saanut havaita.

        Kuten jo edellä totesin, lesken asumisoikeus on loukkaamaton, jos kyseinen asunto tai kiinteistö kuului kokonaisuudessaan vainajalle (tai osa siitä leskelle). Jos sen sijaan omistajana oli osittainkin joku muu, esim. vainajan rintaperillinen, lesken asumisoikeus ei kata asuntoa tai kiinteistöä. Avioehdolla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Vaikka puolisoilla olisi ollut täysin poissulkeva avioehto, lesken asumisoikeus pätee, jos yhteisenä kotina käytetty asunto oli kokonaisuudessaan kuolinpesän (=vainajan ja mahdollisesti lesken omistuksessa). Lesken ei tarvitse omistaa asunnosta mitään.

        Mainitsemasi "puolikkaat" toteutuvat, jos puolisoilla ei ollut avioehtoa, ja leski ei itse omistanut mitään eli sai puolet vainajan omaisuudesta tasinkona. Toisen puolen saivat siinä tapauksessa perilliset. Jos sen sijaan leski omisti itsekin jotain, hänen varallisuutensa otetaan huomioon tasinkoa laskettaessa, eikä lesken tasinko-osuus kata silloin koskaan puolikasta vainajan omaisuudesta. Vaikka leski ei olisi omistanut asunnosta mitään, asumisoikeudesta ei päätä kuolinpesä (ellei joku muu siis jo valmiiksi omistanut jotain osaa asunnosta), vaan laki (ks. perintökaaren 3. luku, 1a§, 2.mom.).

        On aivan eri asia, että jos vastakkain ovat lapset ja näiden toinen vanhempi, asiasta ei välttämättä tehdä numeroa, vaan leski taipuu lastensa hyväksi. Riitoja asiasta voi helpommin tulla, jos vastakkain ovat vainajan lapset ja uusi puoliso, mutta noin se nyt vaan lain mukaan menee.

      • gchtfdy
        mummomuori* kirjoitti:

        saamiseen kyllä on olemassa, jos itse on antanut siihen luvan esim. sairaaloille jne. Henkilö voi itse määritellä sen kenelle tietoja annetaan ja kenelle ei. Ne voi kieltää vaikka aviopuolisolta, jos haluaa.

        No, aina kun asut toisen omistamassa asunnossa tilanne on sama. Tällöin mm. avioehdosta voi seurata noita ongelmia. Vuokrasopimuksessa taitaa tilanne olla sama, ellei molempien allekirjoitusta siinä ole. Tuohon lesken asunnon tyhjentämiseen on tullut erinäisiä ongelmia jopa avioliitossakin, jos jommallakummalla on ollut lapsia aiemmasta liitosta. Täytyy siis toteennäyttää, mitä huonekaluja tai kodinkoneita kukin omistaa. Asia josta riidellään muuten erotessakin, joten kannattaa laittaa ainakin suurempien hankintojen kuitit talteen siinä aviolittossa.

        Totta on että tekipä miten tahansa on hyvä ottaa selvää juridisesta puolesta. Moni tuntee että se jotenkin kyseenalaistaa rakkautta, mutta loppupeleissä sen merkitys näkyy. Mieluummin ennen sen liitoon toteuttamista oli se sitten avo tai avio.

        "Oikeus tietojen saamiseen kyllä on olemassa, jos itse on antanut siihen luvan esim. sairaaloille jne. Henkilö voi itse määritellä sen kenelle tietoja annetaan ja kenelle ei. Ne voi kieltää vaikka aviopuolisolta, jos haluaa. "

        Itse jouduin ainakin täyttämään lappuun ne henkilöt joille tietoja sai luovuttaa. Ensin Meilahdessa jossa olin leikkauksessa, mutta toisen kerran lyhyen ajan sisään syöpäklinikan puolella kun hoidot alkoivat. Tieto ei siis kulkenut edes vierekkäisten rakennusten väliä, miten sitten vaikkapa kokonaan toiseen kaupunkiin? Ja kun jouduin vuoden kuluttua uudestaan hoitoihin, kirjoitin lapunkin uudestaan. Tieto ei siis säilynyt kauaakaan.

        En tiedä onko joku valtakunnallisempi rekisteri olemassa mutta omien kokemusten perusteella vähän vaikuttaisi siltä että ei niitä tietoja niin vaan luovuteta. Hankala sitä suostumusta on antaa jos tajuttomana kuskataan sairaalaan vieraalla paikkakunnalla vaikkapa onnettomuuden jälkeen, jos se suostumus on sairaalakohtainen. Eikä edes säily kuin muutaman kuukauden.

      • mummomuori*
        gchtfdy kirjoitti:

        "Oikeus tietojen saamiseen kyllä on olemassa, jos itse on antanut siihen luvan esim. sairaaloille jne. Henkilö voi itse määritellä sen kenelle tietoja annetaan ja kenelle ei. Ne voi kieltää vaikka aviopuolisolta, jos haluaa. "

        Itse jouduin ainakin täyttämään lappuun ne henkilöt joille tietoja sai luovuttaa. Ensin Meilahdessa jossa olin leikkauksessa, mutta toisen kerran lyhyen ajan sisään syöpäklinikan puolella kun hoidot alkoivat. Tieto ei siis kulkenut edes vierekkäisten rakennusten väliä, miten sitten vaikkapa kokonaan toiseen kaupunkiin? Ja kun jouduin vuoden kuluttua uudestaan hoitoihin, kirjoitin lapunkin uudestaan. Tieto ei siis säilynyt kauaakaan.

        En tiedä onko joku valtakunnallisempi rekisteri olemassa mutta omien kokemusten perusteella vähän vaikuttaisi siltä että ei niitä tietoja niin vaan luovuteta. Hankala sitä suostumusta on antaa jos tajuttomana kuskataan sairaalaan vieraalla paikkakunnalla vaikkapa onnettomuuden jälkeen, jos se suostumus on sairaalakohtainen. Eikä edes säily kuin muutaman kuukauden.

        Nämä luvat kirjataan eri puolilla suomea hiukan eri tavoin. Helsingissä ongelma on että tietojen luovutus ylipäätään sairaalasta toiseen ei kulje. Koskee myös tietoja muista hoidoista tai toimenpiteistä. Pienillä paikkakunnilla tieto taas kulkee eri tavoin, kun on vain yksi sairaala tai terveyskeskus.

        Jos joutuu sairaalaan vaikka onnettomuus tapauksessa johonkin vieraaseen paikaan, ei siellä ole mitään tietoja siitä, kenelle ilmoitetaan. Ne tiedot joudutaan kaivelemaan eri lähteistä. jokaisen on itse huolehdittava siitä, että tiedot ovat ajan tasalla. Toisaalta voi mukanaan kuljettaa info lappua siitä, kenelle haluaa tietojaan antaa.

        Itsellä mm. kävi niin että olen muuttanut lapsuuspaikkakunnalta pois jo 30 vuotta sitten, mutta jouduin turvautumaan paikalliseen terveyskeskukseen, tietona oli lähin omainen eli isäni, joka on kuollut jo vuosi sitten.

      • mummomuori*
        10+12 kirjoitti:

        Kuten jo edellä totesin, lesken asumisoikeus on loukkaamaton, jos kyseinen asunto tai kiinteistö kuului kokonaisuudessaan vainajalle (tai osa siitä leskelle). Jos sen sijaan omistajana oli osittainkin joku muu, esim. vainajan rintaperillinen, lesken asumisoikeus ei kata asuntoa tai kiinteistöä. Avioehdolla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Vaikka puolisoilla olisi ollut täysin poissulkeva avioehto, lesken asumisoikeus pätee, jos yhteisenä kotina käytetty asunto oli kokonaisuudessaan kuolinpesän (=vainajan ja mahdollisesti lesken omistuksessa). Lesken ei tarvitse omistaa asunnosta mitään.

        Mainitsemasi "puolikkaat" toteutuvat, jos puolisoilla ei ollut avioehtoa, ja leski ei itse omistanut mitään eli sai puolet vainajan omaisuudesta tasinkona. Toisen puolen saivat siinä tapauksessa perilliset. Jos sen sijaan leski omisti itsekin jotain, hänen varallisuutensa otetaan huomioon tasinkoa laskettaessa, eikä lesken tasinko-osuus kata silloin koskaan puolikasta vainajan omaisuudesta. Vaikka leski ei olisi omistanut asunnosta mitään, asumisoikeudesta ei päätä kuolinpesä (ellei joku muu siis jo valmiiksi omistanut jotain osaa asunnosta), vaan laki (ks. perintökaaren 3. luku, 1a§, 2.mom.).

        On aivan eri asia, että jos vastakkain ovat lapset ja näiden toinen vanhempi, asiasta ei välttämättä tehdä numeroa, vaan leski taipuu lastensa hyväksi. Riitoja asiasta voi helpommin tulla, jos vastakkain ovat vainajan lapset ja uusi puoliso, mutta noin se nyt vaan lain mukaan menee.

        1 a § (25.2.1983/209)
        Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

        23 LUKU
        Perinnönjaosta
        1 §
        Kun pesä on selvitetty, on jokaisella sen osakkaalla oikeus vaatia jakoa.
        Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.
        2 §

      • 10+12
        mummomuori* kirjoitti:

        1 a § (25.2.1983/209)
        Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

        23 LUKU
        Perinnönjaosta
        1 §
        Kun pesä on selvitetty, on jokaisella sen osakkaalla oikeus vaatia jakoa.
        Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.
        2 §

        Mitä tulee ensimmäiseen viittaamaasi kohtaan, niin luepa saman pykälän toinen momentti (johon viittasin jo edellä). Sehän alkaa näin: "Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan...". Eka momentti puhuu koko jäämistöstä, jonka puoliso saa pitää, ellei joku jakoa vaadi. Toka momentti tarkentaa, että vaati joku jotain tai ei, puoliso saa pitää yhteisen kodin ja sen irtaimiston. Halutessaan perilliset voivat siis saada jäämistön muilta osin jaettua, mutta vainajan ja lesken yhteisen kodin osalta eivät (aiemmin mainitsemieni rajoitusten puitteissa). Jos yhteinen koti on koko jäämistö, niin sitten perilliset odottelevat lesken kuolemaa, näitä tapauksia on toki paljon ja voidaan miettiä, ovatko ne oikeudenmukaisia, mutta toisaalta olisiko oikeudenmukaista ajaa leski kodistaan (no, moraalipuoli ei tähän nyt kuulu).

        Jälkimmäinen viittauksesi ei muuta asiaa mitenkään, koska lesken oikeudesta yhteiseen kotiin on kirjattu jo aiemmassa luvussa ja pykälässä, ja pesän jakoa voidaan vaatia sen ylittävältä osalta aivan kuten lainaamasi 1a-pykälän 1. mom. toteaa.

        Ja kuten myös huomaat, avioehdosta tai avio-oikeudesta ei tässä yhteydessä puhuta mitään eli siitä asiasta, johon alunperin viestissäsi puutuin. Puolisoilla ei siis tarvitse olla avio-oikeutta, mutta siitä huolimatta lesken oikeus asua yhteisessä kodissa pätee, eikä hänen tarvitse koti-irtaimiston osalta pystyä osoittamaan minkään huonekalun tai kodinkoneen omistusoikeutta, kuten alunperin väitit.

    • eiavo

      Aikuista,viisasta ajattelua.

    • avo-onnea

      Ollaan oltu kohta 30v. avoliitossa eikä mitään ongelmaa ei siinä mitään paperia ja papin aamenta tarvita vaan luonteen lujuutta ja rakkautta toiseen ihmiseen.

    • Vaimo 27v.

      Aloittajalta haluaisin kysyä että olisiko tämä parjattu ex sitten ollut se mister täydellinen jos olisi halunnutkin naimisiin? Tulee aloittajan tekstistä mieleen että elämä on suorituksia ja naimisiin on PAKKO PÄÄSTÄ.. Ja ekaa ei vaan saatu painostettua siihen.
      Itse olen naimisissa myös, onnellisesti, mutta olin onnellinen myös avoliittossa. Ikinä en halunnut edes naimisiin ja mieheni kanssa näin sovittiin. Seurusteluaikana tämä "takaovi" kiinni, samoin kun siirryttiin seurustelusta avoliittoon. Seurustelua ja avoliittoa kesti 6vuotta, eikä ikinä ollut olo että tilanne olisi jotenkin epävarma, ettei olisi mukana 110%:sesti.
      Ajattelen myöskin että avoliitosta olisi helpompi lähteä kuin avioliitosta, en tiedä mistä tämä ajatus tulee; onko sukulaisten/yhteiskunnan paine pysyä yhdessä isompi kun kerta naimisissa ollaan, eroamisessa enemmän vaivaa, häpeä ettei aivioliitto onnistunutkaan jne. Ero ei tosin kyllä ole ajatuksissa ollenkaan:)
      Ostettiin talokin avoliitto aikoina, matkusteltiin yms.
      Mun mielestä oli hyvä olla pitkään avoliitossa, seurusteltiinkin 4vuotta ennen yhteen muuttoa, koko ajan yhdessä ekasta päivästä lähtien silti. Eli tämä oli sitä aloittajan varpaillaan oloa kun ei ollut muuta varmaa kuin että seurustellaan?
      Itse olisin jatkanut tätä avoliittoa, ja niin se oli sovittukin mieheni kanssa. Mies vaan sattui yllättäen kosimaan, ja mikäpä siinä, yhdessä oltaisiin kuitenkin, toivottavasti loppuelämämme.
      Mikään ei suhteessa muuttunut, nyt yhdessä jo melkein 11vuotta. Tai tietysti suhde muuttuu ajan kanssa, mutta tuomarin "aamenella" ei asiaan ollut vaikutusta. Edelleen matkustetaan ja tehdään samoja asioita kun seurustellessa ja avoliitossa. Lapsia tulee joskus, olisi tullut avoliitossakin, avioliitossa vain taitaa olla adoptioetu, jos en ole väärin käsittänyt. Avoparit ei taida saadaa doptoida?

      • Vaimo 27v.

        Se vielä piti sanoa, että yhteisiä asioita on tasan yhtä paljon/vähän kuin ennen avioliittoa. Pankkitilit ovat omat, hankinnat ovat omat, tietysti isoista asioista tehdään yhteiset päätökset. Molemmilla omat palkat, joista yhdessä katsotaan lainoihin ja laskuihin menevät, molemmat osatvat ruokaa vuorotellen ja lopuilla tehdään mitä halutaan. Esim minulla ei ole hajuakaan miten paljon mieheni tilillä on rahaa, ei haittaa, myöskään hän ei tiedä minun tiliäni. Eivät ne salaisuuksiakaan ole, mutta miksi kaikki pitäisikään jakaa?

      • Aviovaimoke

        Ex-poikaystäväni joka vannoi ikuisen avoliiton nimeen näkee avioliiton suhteen turmana jossa naisesta tulee nalkuttava ja lihava ja kaikki uutuudenviehätys ja romantiikka on kuollut. Tämän viehätyksen hän halusi ylläpitää löyhällä avoliitolla jossa pyrki "rikkomaan" tätä kaavaa. Kaunis ajatus sinänsä, mutta kun arki tuli mukaan kuvioihin se oli hänelle liikaa. En usko että tällaisten ongelmien parissa painiva ihminen jää elämänmittaiseen suhteeseen, edes avoliiton kautta.

        En näe avioliittoa suorituksena, en ollut ajatellut edes asiaa kunnes kosittiin. Teidän suhteenne tuskin on varpaillaanoloa ollut missään vaiheessa kun mies jopa kosi sinua - sinullahan on kypsä ja vastuuntuntoinen mies. Exän kanssa olen nähnyt sitä oikeaa varpaisillaanoloa, jossa ensin sanotaan että voit aina ikuisesti luottaa minuun ja sitten seuraavalla viikolla tullaan jättämään koska "arki ahdistaa, en voi itselleni mitään". Tietysti hänelle silloin avoliitto on ainoa mahdollisuus. Muutenhan paljastuisi miten kykenemätön hän on sitoutumaan syvemmällä tunnetasolla.

        Aviomiehelleni sitoutuminen ei ole todellakaan mikään ongelma, avioliitto myös yksi osoitus siitä.

    • miehen asialla

      Avosuhteessa on eräs ongelma, joka saattaa miehen epätasa-arvoiseen asemaan. Nainen voi avosuhteessa niin halutessaan pitää miehen juridisesti täysin erossa isyydestä ( ja samalla viedä lapsilta isän ja perintöoikeuden). Yksinkertaisesti nainen ei vain ilmoita, kenen lapsi on. Mikään ei tähän pakota. Valta tässä asiassa on täysin naisella. Samoin lapsen sukunimen kohdalla. Avosuhde on tässä asiassa avioliittoon verrattuna epätasa-arvoinen ja näin tästä näkökulmasta miestä sortava.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      107
      2765

    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2385

    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      21
      2300

    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      102
      1886

    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1620

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      168
      1335

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      282
      1157

    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1024

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      1024

    10. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      938
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt