Siis aika ennen päätöstä seurustelusta. Onko muilla vastaavaa ongelmaa: ikuinen kahvittelu, leffassa käyminen jne alkaa jo kyllästyttämään? Eikö se kumppani voisi löytyä jotenkin luontevammin, kuin kahvilassa istumalla tai huonoja leffoja katsellen? Näin kärjistettynä.. Voisin hypätä aivan hyvin tämän deittailuvaiheen "ollaanko vaiko eikö olla" -leikin yli. Tässä vaiheessahan monet juuri pelaavat, ei ole sitouduttu eikä mitään sovittu, joten osalla on päivänselvä asia, että useita tapailukumppaneita voi olla yhtä aikaa. Mutta mitenpä löydät kumppanin niin, ettet häntä tapailisi jotenkin? Kaveriporukasta -ei ole löytynyt. Harrastuksista -ei ole löytynyt. Työpaikasta -ei ole löytynyt. Jne.. Pakotettu sinkkuus ei ole kivaa! Ei voi väittää, etteikö yrityksiä tai mahdollisuuksia seurusteluun olisi ollut, mutta jostain kumman syystä, kun perheen perustamisesta lähitulevaisuudessa alkaa puhumaan, miehet katoavat kuin tuhka tuuleen...
Tapailuaika/treffeillä käynti
art decO
173474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No kyllähän tuota täytyy myöntää että kyllä se vähän pelottaa ja antaa oudon kuvan naisesta joka jo ensitreffeillä alkaa puhumaan lapsien hankkimisesta ja vieläpä nopealla aikataululla. Itse ainakin haluaisin tutustua jonkin verran ennen kuin moisia päätöksiä alan tekemään. Toki sen naisten biologisenkellon ymmärrän, mutta nämä ovat kuitenkin sen verran isoja asioita ettei niitä nyt ihan täysin tuntemattoman kanssa voi alkaa yhdessä suunnittelemaan.
Ehkä kannattaisi pistää vaikka nettitreffeille ilmoitus jossa kerrot että haluat sitoutua ja hankki lapsia lähitulevaisuudessa, niin ei tarvitse noita "vääriä" miehiä treffeilla, vaan voit keskittyä vain niihin jotka niitä lapsia haluavat nopeasti.
Heh, en minä nyt aivan ensitreffeillä ole lapsista alkanut puhumaan, tai siis siitä että niitä lähitulevaisuudessa haluaisin. Mielestäni kuitenkin ihan normaali aihe, jos miehen kuitenkin on kaverina tuntenut pitkään.. Tottakai haluan tutustua uuteen mieheen ensiksi, mutta miksi sen pitää juurikin aina olla sitä kahvittelua ja leffaa? Eikö tosiaan muuta voi keksiä? :D
Ja niitä nettitreffejäkin on kokeiltu, ja siellä olen kertonut, että lapsia haluan. Ehdokkaita hyviäkin on ollut, mutta sitten on paljastunutkin miehestä jokin sellainen seikka, jota lapseni isälle en halua.
Ehkä täytyy alkaa vaanimaan kirjastojen hyllyjen välissä ja kaupan kassajonossa, varokaa miehet! ;D
Yleisesti ottaen miehenä on alkanut kyrpimään koko treffailu/tapailu mentaliteetti.
Onhan toiseen tietysti hyvä tutustua, mutta olo vaihtelee jostain työpaikkahaastattelusta, mikrobina mikroskoopin alla olemiseen sekä siihen että "vain katellaan tässä ja peuhataan".
Enkä edes ole siis mikään perheen perustamisesta haaveileva, en vain jaksa tuota nähdäänkö vielä vai ei rulettia ja yleistä pelailu sen hengessä.
"jostain kumman syystä, kun perheen perustamisesta lähitulevaisuudessa alkaa puhumaan, miehet katoavat kuin tuhka tuuleen... "
Tämä on ihan luonnollista miehelle.
Se ongelma juuri onkin että jos tahtoo tavata naisen joka tahtoo tosissaan seurustella muttei ole pesänrakentaja-tyyppiä niin sellaista ei ole olemassa.
Ehkä se on sinullakin sama homma että se on joko tai muttei niitä perheen perustamisehdokkaita miehissä ole vain niin paljoa.
Itse en jaksa näitä ikuisia tapailijoita enkä perheidyllin etsijlöltäkään.
Suosittelen aloittajaa tutustumaan vaikkapa Maaseudun Tulevaisuuden Ystävää etsimässä-palstan anteihin, löytyy ihan sähköisesti, tai joka tapauksessa maantieteellisesti ajattelemaan laaja-alaisemmin. Jos olet Kehä 3:n eteläpuolella, niin sellaista se varmaan on, ellet ala deittailla itseäsi 10 vuotta vanhempia tai yksin-yhteishuoltajamiehiä.
Joku siltä väliltä :"Se ongelma juuri onkin että jos tahtoo tavata naisen joka tahtoo tosissaan seurustella muttei ole pesänrakentaja-tyyppiä niin sellaista ei ole olemassa. "
On sellaisiakin olemassa, kaveripiiristä löytyy useitakin. Tosin melkein kaikki ovat jo varattuja, että siinä meni sekin mahdollisuus sinulla..
xym: En onneksi kehä kolmosen sisällä asu, siellä kyllä on aivan turha elätellä mitään toivoa tämänikäisenä perheen perustamisesta. Maantieteellisesti laaja-alaisemminkin on katsasteltu, ja jopa melkein tärppäsi, mutta ei sitten kuitenkaan.. Ehkä se on sitten sinne Maaseudun tulevaisuuden palstalle siirryttävä seuraavaksi :D.
"On sellaisiakin olemassa, kaveripiiristä löytyy useitakin. Tosin melkein kaikki ovat jo varattuja, että siinä meni sekin mahdollisuus sinulla.. "
Aivan totta. He menevät kuin kuumille kiville ja yleensä ovat jo varattuja.
olen nainen, enkä sopeudu millään tähän omituiseen "deittailu" systeemiin. Olin 12 vuotta avoliitossa, ja kun suhde meni poikki, tunnen itseni kuin kuusta tulleeksi.
En tosin ole käynyt kuin yksillä treffeillä, ja nyt "tapailen" miestä, ja olo on tosiaan kuin jossain työpaikkahaastattelussa. ALkuun luulin onneton, että hän ei muita katsele samaan aikaan, mutta paskan marjat. Sain tietää että kyllä katselee, ja mahdollisesti treffaileekin. esim. netissä on treffi-ilmoitus.
Kokoajan saa nyt miettiä, että mitenköhän päin olisi, ja mitä sanoisi, ja millon uskaltaa ottaa yhteyttä ettei ole liian tyrkky tms. ja yrittää tehdä jotain hiton "hyvää vaikutusta". tuo mikroskooppi juttusi oli osuva:D ei ihmisten yhdessä olon pitäisi tuollaista olla...:(
Ja jatkuva pelko, että millon se sanoo että ei enää nappaa.. tai että tapaileeko se samalla yhtä "tiiviisti" muitakin. n. kerran viikossa ollaan nähty.
Huh, huh sanon minä. Itse olen tavannut häntä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, kun tykkään hänestä ja viihdyn hänen seurassaan. ja ajatellut että hiljaa hyvä tulee, ja kuvitellut että ehkä tämä seurusteluksi muuttuu vielä ihan itsestään, kun tunteita ainakin minulla on. eikä minua huvita muita samaan aikaan katsella.
Hiton paha mieli nyt alkaa olla koko hommasta. Minä taidan olla aika ihastunut, mutta hän ilmeisesti vain "deittailee" minua. mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan??
Kyllä täytyy sanoa, että olkaa te onnellisia jotka olette naimisissa tai muuten OIKEASSA suhteessa. tämmöinen sinkkuelämä on ihan perseestä jos suoraan sanotaan. ei sovi ainakaan minulle.
Hei. Älä herran jumala ala kehittää tuntemuksia häneen jos haluaa nähdä vain kerran viikossa. Onko vielä vain seksin perässä?
Roikottaa löyhässä hirressä joten nosta itsesi niskasta pois kiikkumasta sekä anna itsellesi ja jollekin toiselle (joka suhtautuu toisella tavoin parisuhteen luomiseen) mahdollisuus löytää sinut.
Epäilen että teidän suhteesta tulisi mitään hyvää ja jatkuvasti suhteessakin saisit katsella olkasi yli.
Osalle tuollainen mesoaminen käy joka hermostuttaa meitä toisenlaisia koska he itse ovat niin hetkisesti liikkuvia ja ihmisten tapailua niitetään kuin heinää.
Minä kuule syvästi epäilen ettei hänelle kehity sellaisia tuntemuksia koskaan jotta sinun kanssa jaksaisi ainakaan pitkään olla. Tunnistan tuon mentaliteetin kun sen näen.
tässä sitä nyt vaan jo ollaan. Tuntemuksia en tietenkään ole kehitellyt tietoisesti, niitä nyt vain on tullut ihan itsestään.12
Näin kai sitä käy kun täysin ummikkona joutuu näille deittailumarkkinoille:( ja vissiin sitten tyhmäkin sitä vielä on (vaikka yritän kyllä ajatella että ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä jos kykenee ihastumaan ja tuntemaan jotain). En minä haluakaan muuttua miksikään pintaliitäjäksi.
"jostain kumman syystä, kun perheen perustamisesta lähitulevaisuudessa alkaa puhumaan, miehet katoavat kuin tuhka tuuleen... "
Ainakin minulle tulee ensimmäisenä mieleen nainen, joka on aikansa pelannut ihmissuhteilla ja kenties harrastanut irtosuhteita, ja nyt kun kysyntä alkaa hyytymään sekä biologinen kello kilkattamaan, olisi saatava mies pikimmiten, jotta voisi perustaa perheen.
Mainittakoon, että minulla ei ole mitään perheen perustamista ja lapsia vastaan, mutta ihan kevein perustein ja parin päivän tuttavuuden tuloksena lapsien hankkiminen on ennenaikaista ja liian iso riski. Ennen lasten hankkimista tulisi suhteen syntyä ja muodostua sellaiselle tasolle, että puitteet lasten hankkimiseksi olisivat olemassa.
Et halua muuttua mutta olet saattanut törmätä sellaiseen.
Ei kannata turhaan satuttaa itseään vaikka kuinka olisi ihastunut ja tuntisi jotain.
Kannattaa ehkä pyydellä anteeksi itseltään noita asioita jos niin käy koska sinä se olet jota sitten sattuu. Se mies todennäköisesti pitää sinua varalla ja menee menojaan vai haluatko että hän "tyytyy" sinuun jos hänen muut viritelmänsä ei tuota tulosta?
kuitenkin olla totuus, että suurin osa ihmisistä haluaa sen lapsen/perheen (jossain vaiheessa). Jos tosissaan seurustelee, niin eikö se silloin ole ihan luonnollinen jatkumo. Millos muutenkaan sitä lasta olisi järkevää edes miettiä.. kuin tosissaan seurustellessa?
mutta jos ei tosiaan halua lasta tai perhettä koskaan, niin totuus varmaan on että hankala on löytää pysyvää kumppania. Nuo asiat kun tuppaa kulkemaan käsi kädessä. Ja niin se mielestäni pitää mennäkin.
Vai pitäisikö ne lapset jollain konstilla itsekseen tehdä, ja kasvattaa ensiksi, ennen kuin voi parisuhteesta haaveilla? :)
luulisi kuitenkin, että on muitakin jotka tietävät ettei lapsia halua..? vaikka tuokin on mielestäni asia, jossa mielipide voi monella muuttua matkan varrella. miksi siis tehdä asiasta peikko...
Sinä nyt et ymmärrä.
Monista naisista näkee kuule että se on se tavoite numero yksi ja sitä varten miestäkin valkataan.
Ei ole siis ensin parisuhdetta ja muutaman vuoden päästä sitten perhe vaan perhettä suunnitellaan hetkestä numero yksi.
"Vai pitäisikö ne lapset jollain konstilla itsekseen tehdä, ja kasvattaa ensiksi, ennen kuin voi parisuhteesta haaveilla? :) "
En ole kiinnostunut yksinhuoltajista jos sitä tarkoitat.
Ihmettelen todellakin sitä että tuntuu ettei niitä naisia siltä väliltä ole vaan ainakin itse tapaan naisia jotka ovat vain joko perhe-elämän perässä tai sitten eivät oikein tosissaan ota mitään suhdetta.
Miehen näkökulmaa: vähän on "pakko" käydä leffassa ja kahvilla, kun moni nainen ei kykene sanomaan suoraan haluaako edetä pidemmälle vai ei. Kyllä minua miehenä kiinnostaisi tietää, haluaako nainen jatkaa seurassani. En toki odota mitään ihmeitä jo ensitreffeillä, saati mitään 5-vuotissuunnitelmaa. Tuntuu vain turhauttavalle, kun aina saa olla itse kyselemässä tai tekemässä aloitteita. Olisi joskus kiva tutustua naiseen, joka ymmärtäisi olla asioiden suhteen vastavuoroinen. Se, että saa olla aina itse kyselemässä, tuntuu pidemmän päälle melkeinpä itsensä tyrkyttämiselle...
Itse olen kans joutunu usein tekemään sen aloitteen erään tytön kans joka asuu toisella puolella Suomea n. 300km. päässä..viestittelemme lähes päivittäin mutta yleensä olen se joka laittaa ensin viestiä..kannattaisko mun välillä odottaa et hän lähettäisi ensin jotain ettei tuu sellasta tyrkyllä olemisen tunnetta?
Joskus on ollut puhetta seurustelusta mut hän tahtoisi edetä rauhas niinku minäkin.Toivon silti et voitas joskus seurustella.
Olen viime aikoina ehdottanu tapaamista mut pariin otteeseen on ollut niin et hän ei ehdi nähä tms. viime tapaamisesta on jo reilu kk. ja seuraavan kerran aika varma tapaaminen olis ens kuun puolen välin tienoilla ku mennään keikkaa kattomaan..jossei silloin satu olemaan mitään muuta..ainakin liput ollaan jo hankittu..
Naiset voisitteko kertoa miten täs kannattaisi edetä?
edelleenkään, miksi se puhuminen on niin vaikeata. Jos nainen kysyy, tykkääkö mies lapsista tai haluaako niitä joskus, ei se tarkoita, että niitä pitäisi heti alkaa tekemään. Turha alkaa tapailla miestä/naista, jolla on aivan erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Miksi niistä ei voisi puhua vaikka eka treffeillä, eipähän sitten tarvi toisia treffejä, jos ajatukset ei käy yksiin.
Minä väitän, että jo ensimmäisellä tapaamisella tietää, haluaako tavata uudelleen ja voiko siitä tulla mitään. Ihan turha tapailla useampia samanaikaisesti ja roikottaa siinä kuuluisassa löysässä hirressä. Rehellisyys on kuitenkin pitemmän päälle kannattavaa, kummankaan ei tarvitse elätellä turhia toiveita.
Minä taas väitän ettei tiedä.
Moni hyvä suhde päättyy ekoihin treffeihin. Suurin syy on itseasiassa juuri se että toinen ei sykähdytä ja toisaalta ollaan niin varautuneita ettei tutustuta kunnolla.
Myös miehenä sanoisin että jos alan jotain syvällistä naiselle ekoilla treffeillä ehdottelemaan puhumattakaan lapsista sun muusta niin se on naisen mielestä ehdoton turn-off ellei juuri ole näitä "nyt mä haluun miehen ja perheen, mars treffeille siis!" tyyppejä.
On eri asia minun mielestä kysellä haluaako lapsia joskus vai sitten katsella naista silmiin josta heijastuu lähinnä vauvaihanteita.