***
Keskustelutavat
Suomessa emme ole päässeet nauttimaan sellaisesta ajatusten ilotulituksesta keskustelun sisältönä, joka manner-Euroopassa on ehtinyt vakiintua elämäntapaan. Suosittelen kaikille palstan aktiiveille Englannin parlamentin alahuoneen istuntojen seuraamista BBC:ltä. Siellä käsiteltyjen asioiden sisältöjä ei tarvitse hallita nähdäkseen sen vaivattomuuden, jolla erilaiset esitetyt mielipiteet kohtaavat siellä toisensa, joko kumotakseen, vahvistaakseen tai kehitelläkseen näitä.
Jokainen voi havaita, että huolimatta erilaisten näkökantojen reippaasta profiloinnista puheenvuoroiksi, joidenkin mielipiteiden suoranaisesta kuolemasta ja toisten syntymästä - ihmisuhreja ei synny. Päinvastoin - sikäläinen tapa keskustella tuo koko hallinnolliselle yksikölle arvokasta, hiottua tietoa siitä, kuinka maata tulee kehittää - ja millaiset päätökset juuri nyt ovat oikeita.
(Jos ei hallitse kieltä - niin kannattaa opetella tuo "normikieli" - ennen kuin alkaa opiskelemaam varsinaisia "mielikieliä".)
Suomalainen kulttuuri on monessa suhteessa maailman huippua ja maailmalla arvostusta saanut. Keskustelukulttuuri ei kuitenkaan kuulu näihin vahvuuksiimme. Osaamme tehdä yksin työtä - mutta organisaatiota tai ryhmää emme ehkä saa toimimaan tavoitteidensa suunnassa niin kuin se jossain muualla olisi mahdollista, näissä meidän muuten optimaalisissa oloissa.
Yksi vahvuuksistamme on maailman paras koululaitos. Siellä on - ainakin yleensä - opetettu jokainen kunnioittamaan toista ihmistä, sanomaan niitä kauniita pieniä sanoja ja jättämään ne rumat sanomatta.
Tällä palstalla on käyty keskustelua, jossa on kiitettävissä määrin suodatettu tuotettu teksti meidän tavaramerkiksemme mainitun ominaisuuden, rehellisyyden, seulan läpi. Kiertely ja kaupanteko ei kuulu tapoihimme - ja yhteisistä, yhteiskunnallisista asioista puhuttaessa niiden ei yleensäkään voi kuvitella tuovan lisäarvoa keskustelulle.
Keskustelu ei kuitenkaan muutoin aina suju aina tavalla, joka tarjoaisi niitä hedelmiä, mitä siltä odotettavissa on. Nyt olisi aika muistella, mitä siellä ala-asteella opeteltiin.
Suomalaisen keskustelukulttuurin ylivoimaisesti suurimman ongelman näen siinä, että tunnen - ja melkein näen - tuolla meidän hartioidemme yläpuolella leijuvan uhkapilven, jonka otaksumme satavan niskaamme ja sulattavan meidät suolanesteeksi heti, jos teemme virheen. Tästä syystä boostaamme energiaa valtavat määrät siihen, ettei tuota virhettä tapahtuisi. Mutta mikä pahinta, jos virhe sitten kuitenkin pääsee meidät yllättämään, keksimme jos jonkinlaisia kujeita, joilla saamme virheemme piilotettua kanssakeskustelijaltamme.
Englannin parlamentin toryjen tai työväenpuolueen edustajien yllä ei tuo pilvi leijaile. Ovatko he sitten niin paljon sivistyneempiä kuin me, etteivät he tee virheitä ollenkaan?
Eivät he ole - ainakaan tuossa suhteessa. He vain ovat vain jossain vaiheessa havainneet, että mikään ei mene minnekään, jos ihmiset alkavat tappelemaan keskenään asioiden sijaan.
Myös he ovat huomanneet, että kyllä totuus tulee kuitenkin aina ilmi.
Omissa kannoissaan roikkumista eivät sikäläiset liioin pidä vahvuutena - vaan itsekkyytenä, jarrutuksena - ja mikä oikeastaan aika luonnollista, joukon pettämisenä.
Arvattavissa on, kuinka toivon kirjoittelun täällä kehittyvän:
Yhtäältä toivon edelleen harkintaa, taustatiedon tutkimista, tiedon ja oman elämänkokemuksen soveltamista, mikä kuuluukin jo useiden kirjoittajien vahvuuksiin. Toisaalta toisen kirjoittajan ja toisen kirjoittajan mielipiteen kunnioittamista - joko sen kriittistä, mutta asiallista kommentointia - tai sen arvon myöntämistä, tunnustamista ja sulauttamista osaksi omaa tietovarastoa. Jälkimmäinen, vaikka täällä - ainakin ilmaistuna - on harvinaisempaa, on juuri se keskustelun tulos, josta itse hyödymme eniten.
Pidän itseäni eräänlaisena ihmisoikeustyöläisenä ja kuulun ilmeisesti heidän joukossaan vähemmistöön, joka sen lisäksi, että mielellään tuo ihmisoikeuksia edistäviä näkökantoja esiin - myös oikeastaan rakastaa mahdollisimman isoja haasteita tai ongelmia palstan keskustelujen suhteen. Minun kieroutunut mieleni - jonka joku on tainnut olla jo huomaavinaankin - ei siis (enempää) järky minkäänlaisista vajavuuttani tai muuta poikkeavuuttani kuvaavista kommenteista. Joskus sellainen on minulle signaali jonkunlaisen säälin tunteen heräämiseen, mutta yleensä lasken vain, että jasso, tämä kirjoittaja ei jaksanut enää keskustella. Valheelliset nimittelyt laitetaan aina ja pelkästään sanojan piikkiin.
Tästä palstan kehitysvarasta huolimatta olen täysin rehellinen kun sanon, että keskustelujen taso on vuosi vuodelta noussut. Sen vuoksi toivon, että keskustelut tästä eteenpäinkin keskittyvät olennaiseen - todellisten ongelmiemme ennakkoluulottomaan ja avoimeen pohtimiseen. Siitä hyödymme kaikki.
Mielekkäitä, intensiivisiä ja intohimoisia keskusteluja - niiden lataavien syyslenkkien jälkeen!
Sherihvinne Mover
***
Keskustelutavat
Suomessa emme ole päässeet nauttimaan sellaisesta ajatusten ilotulituksesta keskustelun sisältönä, joka manner-Euroopassa on ehtinyt vakiintua elämäntapaan. Suosittelen kaikille palstan aktiiveille Englannin parlamentin alahuoneen istuntojen seuraamista BBC:ltä. Siellä käsiteltyjen asioiden sisältöjä ei tarvitse hallita nähdäkseen sen vaivattomuuden, jolla erilaiset esitetyt mielipiteet kohtaavat siellä toisensa, joko kumotakseen, vahvistaakseen tai kehitelläkseen näitä.
Jokainen voi havaita, että huolimatta erilaisten näkökantojen reippaasta profiloinnista puheenvuoroiksi, joidenkin mielipiteiden suoranaisesta kuolemasta ja toisten syntymästä - ihmisuhreja ei synny. Päinvastoin - sikäläinen tapa keskustella tuo koko hallinnolliselle yksikölle arvokasta, hiottua tietoa siitä, kuinka maata tulee kehittää - ja millaiset päätökset juuri nyt ovat oikeita.
(Jos ei hallitse kieltä - niin kannattaa opetella tuo "normikieli" - ennen kuin alkaa opiskelemaam varsinaisia "mielikieliä".)
Suomalainen kulttuuri on monessa suhteessa maailman huippua ja maailmalla arvostusta saanut. Keskustelukulttuuri ei kuitenkaan kuulu näihin vahvuuksiimme. Osaamme tehdä yksin työtä - mutta organisaatiota tai ryhmää emme ehkä saa toimimaan tavoitteidensa suunnassa niin kuin se jossain muualla olisi mahdollista, näissä meidän muuten optimaalisissa oloissa.
Yksi vahvuuksistamme on maailman paras koululaitos. Siellä on - ainakin yleensä - opetettu jokainen kunnioittamaan toista ihmistä, sanomaan niitä kauniita pieniä sanoja ja jättämään ne rumat sanomatta.
Tällä palstalla on käyty keskustelua, jossa on kiitettävissä määrin suodatettu tuotettu teksti meidän tavaramerkiksemme mainitun ominaisuuden, rehellisyyden, seulan läpi. Kiertely ja kaupanteko ei kuulu tapoihimme - ja yhteisistä, yhteiskunnallisista asioista puhuttaessa niiden ei yleensäkään voi kuvitella tuovan lisäarvoa keskustelulle.
Keskustelu ei kuitenkaan muutoin aina suju aina tavalla, joka tarjoaisi niitä hedelmiä, mitä siltä odotettavissa on. Nyt olisi aika muistella, mitä siellä ala-asteella opeteltiin.
Suomalaisen keskustelukulttuurin ylivoimaisesti suurimman ongelman näen siinä, että tunnen - ja melkein näen - tuolla meidän hartioidemme yläpuolella leijuvan uhkapilven, jonka otaksumme satavan niskaamme ja sulattavan meidät suolanesteeksi heti, jos teemme virheen. Tästä syystä boostaamme energiaa valtavat määrät siihen, ettei tuota virhettä tapahtuisi. Mutta mikä pahinta, jos virhe sitten kuitenkin pääsee meidät yllättämään, keksimme jos jonkinlaisia kujeita, joilla saamme virheemme piilotettua kanssakeskustelijaltamme.
Englannin parlamentin toryjen tai työväenpuolueen edustajien yllä ei tuo pilvi leijaile. Ovatko he sitten niin paljon sivistyneempiä kuin me, etteivät he tee virheitä ollenkaan?
Eivät he ole - ainakaan tuossa suhteessa. He vain ovat vain jossain vaiheessa havainneet, että mikään ei mene minnekään, jos ihmiset alkavat tappelemaan keskenään asioiden sijaan.
Myös he ovat huomanneet, että kyllä totuus tulee kuitenkin aina ilmi.
Omissa kannoissaan roikkumista eivät sikäläiset liioin pidä vahvuutena - vaan itsekkyytenä, jarrutuksena - ja mikä oikeastaan aika luonnollista, joukon pettämisenä.
Arvattavissa on, kuinka toivon kirjoittelun täällä kehittyvän:
Yhtäältä toivon edelleen harkintaa, taustatiedon tutkimista, tiedon ja oman elämänkokemuksen soveltamista, mikä kuuluukin jo useiden kirjoittajien vahvuuksiin. Toisaalta toisen kirjoittajan ja toisen kirjoittajan mielipiteen kunnioittamista - joko sen kriittistä, mutta asiallista kommentointia - tai sen arvon myöntämistä, tunnustamista ja sulauttamista osaksi omaa tietovarastoa. Jälkimmäinen, vaikka täällä - ainakin ilmaistuna - on harvinaisempaa, on juuri se keskustelun tulos, josta itse hyödymme eniten.
Pidän itseäni eräänlaisena ihmisoikeustyöläisenä ja kuulun ilmeisesti heidän joukossaan vähemmistöön, joka sen lisäksi, että mielellään tuo ihmisoikeuksia edistäviä näkökantoja esiin - myös oikeastaan rakastaa mahdollisimman isoja haasteita tai ongelmia palstan keskustelujen suhteen. Minun kieroutunut mieleni - jonka joku on tainnut olla jo huomaavinaankin - ei siis (enempää) järky minkäänlaisista vajavuuttani tai muuta poikkeavuuttani kuvaavista kommenteista. Joskus sellainen on minulle signaali jonkunlaisen säälin tunteen heräämiseen, mutta yleensä lasken vain, että jasso, tämä kirjoittaja ei jaksanut enää keskustella. Valheelliset nimittelyt laitetaan aina ja pelkästään sanojan piikkiin.
Tästä palstan kehitysvarasta huolimatta olen täysin rehellinen kun sanon, että keskustelujen taso on vuosi vuodelta noussut. Sen vuoksi toivon, että keskustelut tästä eteenpäinkin keskittyvät olennaiseen - todellisten ongelmiemme ennakkoluulottomaan ja avoimeen pohtimiseen. Siitä hyödymme kaikki.
Mielekkäitä, intensiivisiä ja intohimoisia keskusteluja - niiden lataavien syyslenkkien jälkeen!
Sherihvinne Mover
***
Vastaukset 6
Vanhimmat
vuodatus, vai että pommyjen parlamenttia pitäis ihannoida. ne ovat vielä pahempia ja kierompia kuin meitin paskiaiset, ovat senverran älykkäämpiä että eivät jokaISESTAHUIJAUKSESTA KIINNI JÄÄ.
niinettä puustaa sinä vaan kyvyillesi sopivaa touhua , äläkä yritä soveltaqa tai vertailla pommy-parlamenttia meitin oloihin. mitä sinä ressuikka tiedät heitin hijauksista ja valehteluista, siellä on kuule sen luokan huijauksia ja valeita että ne menee täydestä kuin väärä raha, ota ny hyvä ressukka asioista selvää ennenkuin intoilet entisten maailmavaltiaiden hyveistä.
ihan totta , etsi ny itsellesi jotain minkä pystyt hoitelemaan.
Britannian suhteen ainoastaan siellä käytettävää työkalua eli tapaa keskustella - ei sitä, mitä sillä työstetään. Siitä voi keskustella vaikka Politiikka -> Kansainvälinen politiikka - palstalla. Ole hyvä vaan, jos kiinnostaa!
kantti kestä keskustelua???
oikein kompetenssi riittää.
Vai kuinkas se nyt olikaan, saiko täällä Suomessa nyt sanoa, ettei tätä nyt oikein haldaa...(!)?
viittasin keskusteluun pommy parlamentissa, sinä poistit sen.
niinkö se oli.
Et tunne edes omia jutinoitasi.