mitä tekisin ?

oikeasti kirjoitti:

Muutimme yhteen poikaystäväni kanssa noin kaksi kuukautta sitten. Ennen yhteenmuuttoa kaikki oli vielä hyvin ja riitelimme todella harvoin. Kun muutimme yhteen, kaikki muuttui. Minulla on aina ollut paljon kaveripoikia, koska tulen paremmin poikien kanssa toimeen. Poikaystävälläni on yksi todella hyvä naispuolinen ystävä jolle tämä soittelee joka päivä ja käy ulkona viikonloppuisin yhdessä, ja jonka kanssa myös minä tulen toimeen. Ongelmana on liika mustasukkaisuus. En saa nähdä kavereitani yhtään, ja poikaystäväni kaverit ovat meillä kuitenkin jokapäivä kun tulen koulusta ja lähtevät joskus illalla myöhään sen jälkeen kun menen nukkumaan. Lisäksi en tule heidän kaikkien kanssa toimeen, ja joudun jatkuvasti olla varuillani omassa kodissani että uskallanko mennä edes vessaan tai suihkuun kun kämppä on täynnä vieraita jätkiä. En ole mustasukkainen poikaystäväni ja hänen tyttökaverinsa ystävyydestä, mutta ei ole kiva että se vähä aika mikä meillä on yhdessä iltaisin menee katsellessa ja kuunnellessa heidän juttuja. En uskalla lähteä kotoa mihinkään koska saan aina hirveät huudot. Minulla on hyvä miespuolinen kaveri, jonka olen tuntenut yli puolet pidempään kuin poikaystäväni, enkä saa tavata tätä. Jos olen puolialasti päiväunilla kun hän tulee töistä kotiin, olen selvästi vehdannut jonkun muun kanssa juuri äskön. Viikonloppuisin en saa poistua kotoa katsomaan muita kavereitani. Olen avoin joka asiassa, mutta minusta tuntuu että elän vankilassa narsistin kanssa. Teen jatkuvasti kaikkeni että hänellä on hyvä olla, ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Jos kerran kuussa joku minun kaveri käy kahvilla meillä, hän vetää hirveän esityksen päälle ja meuhkaa vaan että jos tietyt ihmiset tulee käymään niin niitä tulee sattumaan. En enään tiedä mitä voisin tehdä. En ilmeisesti ansaitse hänen luottamustaan. Koskaan en ole häntä pettänyt.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä