Sen piti olla lopullisesti ohi ja loppu ja selvä. Ei mitään enää, uutta kehiin ja sitä rataa. Kylmä. Sitten hän tuli takaisin. Sama sähkö kulkee kropassa, happi loppuu ja syke pilvissä pienestä vilauksesta. Ei järjen hiventäkään mutta se kemia. Vetäydyn muurini taakse, katson salaa ja ihmettelen: millä h*lvetillä tämä tunne kuolee?
Kun se pitkistyy, se mutkistuu. Mitäs me mammarit; vapaita ollaan ja kompastutaan aina siihen viimeiseen konkreettiseen askeleeseen?
Kun se pitkistyy, se mutkistuu. Mitäs me mammarit; vapaita ollaan ja kompastutaan aina siihen viimeiseen konkreettiseen askeleeseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotain täälläkin..vipinän tynkää..aikuiset ihmiset..iltaseuraa..
missä tunne yhteenkuuluvuudesta, lempeydestä, ihastuksesta, rakkaudesta, siitä ainoasta sydämessä, vain me kaksi..
tunne on vain typerässä sydämmessäni.
..no, kun ei ole vain me kaksi..valokuvat kertoo julmaa totuutta..
..no, kun rakkaus on ulottumattomissa...boheemille olen vain seikkailu..
..no, kun ihastuminen on vain minulla..koskaan en saanut kuulla..
..no, kun lempeä vastakaiku menee muualle..nii-ii
..no, kun ei ole yhteistä tekemistä..ei yhtään normisuhteeseen kuuluvaa juttua..
..no, eihän tää oo kuin aikuisten leikkikehä..