sitten lopultakin lopullisesti miesystäväni, voi taivas miten huono oloni on helpotuksen tunteesta huolimatta. Erota olen yrittänyt aiemminkin, mutta aina ollaan saatu sovituksi ristiriidat ja jatkettu. Nyt vaan tuli niin syvä kyllästymisen tunne, miinusmerkkejä hänelle tulee niin paljon enemmän kuin plussia, etten enää nähnyt mitään syytä jatkaa.
Sopuisasti erottiin, nyt iskee katumus ja huoli hänen selviämisestään. (Ja ensi viikolla hänellä on tietysti jo uusi nainen kainalossa...). En enää yhtään ihmettele miksi jotkut juuttuvat huonoon suhteeseen, eroaminen näköjään voi oikeasti koskea jättäjäänkin näin hirvittävän paljon. Puhelinnumeron ja viestit jo poistinkin, nyt pitäisi kerätä pois hammasharja, vaatteet yms merkit hänen olemassaolostaan. Ja poistaa valokuvat meistä kahdesta. Ei meitä enää ole.
No tämän illan annan muistoille ja kyynelille, huomenna sitten katse eteenpäin:)
Sopuisasti erottiin, nyt iskee katumus ja huoli hänen selviämisestään. (Ja ensi viikolla hänellä on tietysti jo uusi nainen kainalossa...). En enää yhtään ihmettele miksi jotkut juuttuvat huonoon suhteeseen, eroaminen näköjään voi oikeasti koskea jättäjäänkin näin hirvittävän paljon. Puhelinnumeron ja viestit jo poistinkin, nyt pitäisi kerätä pois hammasharja, vaatteet yms merkit hänen olemassaolostaan. Ja poistaa valokuvat meistä kahdesta. Ei meitä enää ole.
No tämän illan annan muistoille ja kyynelille, huomenna sitten katse eteenpäin:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuitenkaan hävitä valokuvia.
valokuvat kannattaa hävittää. miksi muistella jotain mikä meni pieleen. näin olen tehnyt eikä tippaakaan kaduta ja bonuksena vielä ei tarvi selitellä nykyiselle että mitäs nää kuvat on
Olet vanha kaipaat kuitenkin jotain muistoa myös noilta ajoilta.
Säilytä siis kuvat.
Pystyn niiiin samaistumaan tilanteeseen, vaikkakaan oma suhteeni mieheen ei vielä ehtinyt kehittyä seurustelu-sellaiseksi.
Olen itse viime vuosien aikana ollut se, joka on antanut itsestään enemmän ja saanut siipeensä. Ja nyt kun jouduin itse olemaan se puoli, joka joutui lopettamaan tapailun tunteiden riittämättömyyden vuoksi: Oloni on KAMALA. Syyllinen olo iskee, jos pienikin helpotuksen tunne yrittää puskea esiin..
Mietin vain, miten se toinen pärjää, olihan hän silminnähtävästi musertunut, kun jouduin ahdistukseltani kertomaan, ettei tästä vaan tule mitään :(
Katumus on myös mielessä, mitä jos hän sittenkin olisi ollut Se oikea? No kyllähän mä tiedän, ettei ole, ja ettei tunteitaan voi toista kohtaan pakottaa syntymään.
Jätettyä aina silitellään päästä, mutta voi luoja sentään, ei ole jättäjänkään rooli helppo :'(
Lohduttavaa kuitenkin vanhasta kokemuksesta tietää, että olo helpottaa päivien saatossa :)
Tsemppiä!