Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pelkuri mies pakeni kun...

    Ehdimme seurustella puolitoistavuotta, suhde oli kokoajan ylä ja alamäkeä. Mies oli mustasukkainen ja suuttui jos asiat eivät menneet kuinka hän halusi. Vannoi aina rakkautta mutta silti saattoi kadota yhtäkkiä viikoksi. Päätimme kuitenkin erota hieman alle 2 kuukautta sitte. Mies silti soitteli perääni ja halusi nähdä, kieltäydyin kuitenkin sillä tiesin ettei suhteesta tulisi enään mitään. Minuun ero sattui todella paljon, mutta oli pakko vain lähteä sillä miehen käytös oli niin alentavaa. Sain 2 viikkoa sitten tietää olevani raskaana, ja kerroin asiasta miehelle. Ja mitä tämä mies teki? Pakeni ja jätti minut yksin asian kanssa. Ei vastaa vieteihini, ei puheluihini. Näin kyseistä miestä viikonloppuna toisen naisen kanssa, mikä sai minut todella surulliseksi. Hän näki kyllä minut, mutta oli kuin ei tuntisikaan. Olen siis nyt yksin tämän asian kanssa ja sydän on niin palasina kun vain voi olla. En olisi halunnut miestä takaisin, vaan edes hieman tukea tässä asiassa. Sisällä kuplii niin kauhea viha etten ole ennen tämmöistä kokenut...vaikka tiedän että taidan rakastaa häntä vieläkin. :\ Kuinka tästä voi edes selvitä??
    3604
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Ja tämä lapsiko siis on tämän miehen?

    Äänestä

    • Olen pahoillani kokemastasi.
      Muista kuitenkin se, että mies on mitä on ja tuskin tulee muuttumaan!
      Usko pois, olet varmasti pidemmän päällle onnellisempi lapsen kanssa yksin kuin miehen kanssa joka on tuollainen tuuliviiri.
      Joskus on vain pakko kohdata faktat ja myöntää itselleen ettei toinen välitä, näin pääset helpommin yli asiasta, jonka kanssa on vain pakko alkaa elää.
      Kun mahasi hieman kasvaa, huomaat varmasti kuinka paljon rakkautta pientä kohtaan voi tuntea.

      Äänestä

    • 8764 kirjoitti:

      Olen pahoillani kokemastasi.
      Muista kuitenkin se, että mies on mitä on ja tuskin tulee muuttumaan!
      Usko pois, olet varmasti pidemmän päällle onnellisempi lapsen kanssa yksin kuin miehen kanssa joka on tuollainen tuuliviiri.
      Joskus on vain pakko kohdata faktat ja myöntää itselleen ettei toinen välitä, näin pääset helpommin yli asiasta, jonka kanssa on vain pakko alkaa elää.
      Kun mahasi hieman kasvaa, huomaat varmasti kuinka paljon rakkautta pientä kohtaan voi tuntea.

      Höpötykset sikseen.
      Nyt harkitset tarkkaan, haluatko lapsen yksin.
      Lapsella et miestä saa takaisin. Lapsi vaikeuttaa uuden miehenkin etsimistä.
      Faktat faktoina. Nyt ei auta lällytellä ja maalailla pilvilinnoja.
      Mies ei nähtävästi takaisin ole tulemassa, jaksatko sinä yksinhuoltajan arkea?
      Se ei tule olemaan helppoa. valitettavasti. vaikka kuinka ihmiset täällä lässyttää, että sitten kun saat vaivan ja lässylässyn..niin ankaraa taistelua se on, ei siis ole ruusunpunaista vauva eikä prinsessa haavemaailmaa.
      Jos olet nuori, niin keskeytys ei ole pois suljettu asia. Jos taas olet nelikymppinen, niin silloin pidät lapsen, on mun neuvoni tähän asiaan.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hmh. kirjoitti:

    Ehdimme seurustella puolitoistavuotta, suhde oli kokoajan ylä ja alamäkeä. Mies oli mustasukkainen ja suuttui jos asiat eivät menneet kuinka hän halusi. Vannoi aina rakkautta mutta silti saattoi kadota yhtäkkiä viikoksi. Päätimme kuitenkin erota hieman alle 2 kuukautta sitte. Mies silti soitteli perääni ja halusi nähdä, kieltäydyin kuitenkin sillä tiesin ettei suhteesta tulisi enään mitään. Minuun ero sattui todella paljon, mutta oli pakko vain lähteä sillä miehen käytös oli niin alentavaa. Sain 2 viikkoa sitten tietää olevani raskaana, ja kerroin asiasta miehelle. Ja mitä tämä mies teki? Pakeni ja jätti minut yksin asian kanssa. Ei vastaa vieteihini, ei puheluihini. Näin kyseistä miestä viikonloppuna toisen naisen kanssa, mikä sai minut todella surulliseksi. Hän näki kyllä minut, mutta oli kuin ei tuntisikaan. Olen siis nyt yksin tämän asian kanssa ja sydän on niin palasina kun vain voi olla. En olisi halunnut miestä takaisin, vaan edes hieman tukea tässä asiassa. Sisällä kuplii niin kauhea viha etten ole ennen tämmöistä kokenut...vaikka tiedän että taidan rakastaa häntä vieläkin. :\ Kuinka tästä voi edes selvitä??

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu