Olo on nyt juuri aika epätoivoinen ja yksinäinen... Mieheni kävi laittamassa viime maanantaina eron vireille, enkä itse olisi eroa halunnut. Nyt mietityttää myös tämä asuntoasia. Asumme toistaiseksi yhteisessä kodissa, mutta kuinka kauan ihminen kestää tälläista henkistä painostusta ja nälvimistä. Ainoa mitä hän sanoo, on päivittäin: joko löysit asunnon, koska muutat?
Historiamme on sellainen, että meillä on asumisoikeusasunto, joka on mieheni nimissä, jonka hän osti juuri ennen naimisiinmenoamme. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, vaan minulla on 1 lapsi, jonka koti myös tämä on, eikä hänellä ole enää edes isää, jonka luokse muuttaa, eli tämä on ainoa koti. Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta, ja lapset asuvat äidillään, mutta tapaamisoikeuden mukaan ovat meillä joka toinen viikonloppu. Itse tietysti katson, että koska olen tätä kotia enemmän laittanut ja rakastanut ja sisutanut minun kuuluisi saada jäädä tähän, jo lapsenkin takia, sillä jo tämä ero on järkytys, mutta miten käy jos hänet vielä repästään tästä pois. ?? Mieheni on myös se varakkaampi osapuoli, jolla on taloudellisia edellytyksiä hankkia uusi asunto. Osaako kukaan sanoa miten tämä menee? Olen kuullut että ehkä voisin saada väliaikaisen asunto-oikeuden tähän, mutta mites sitten lopullisesti, pitääkö muuttaa kodista pois???
Historiamme on sellainen, että meillä on asumisoikeusasunto, joka on mieheni nimissä, jonka hän osti juuri ennen naimisiinmenoamme. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, vaan minulla on 1 lapsi, jonka koti myös tämä on, eikä hänellä ole enää edes isää, jonka luokse muuttaa, eli tämä on ainoa koti. Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta, ja lapset asuvat äidillään, mutta tapaamisoikeuden mukaan ovat meillä joka toinen viikonloppu. Itse tietysti katson, että koska olen tätä kotia enemmän laittanut ja rakastanut ja sisutanut minun kuuluisi saada jäädä tähän, jo lapsenkin takia, sillä jo tämä ero on järkytys, mutta miten käy jos hänet vielä repästään tästä pois. ?? Mieheni on myös se varakkaampi osapuoli, jolla on taloudellisia edellytyksiä hankkia uusi asunto. Osaako kukaan sanoa miten tämä menee? Olen kuullut että ehkä voisin saada väliaikaisen asunto-oikeuden tähän, mutta mites sitten lopullisesti, pitääkö muuttaa kodista pois???
Vastaukset 8
Vanhimmat
jaa'a, ikävä ja surullinen asia ... en ryhdy kummemmin riepomaan tai kommentoimaan varsinaista eroa ... siihen kun ei lähtötietoja riittävästi. Voin vain todeta miljoonannen kerran, eroon riittää yksi ... yhdessä elämiseen tarvitaan kahden tahtotilat ja tunteet. Aiheesta hyvin kommentoitu tämän keskustelun alla olevassa ketjussa.
Sitten varsinaiseen kysymykseesi ... kuinka käy kodin?
Oletan, ettei teillä ole avioehtoa, jolloin käytännössä koko omaisuutenne jaetaan osituksessa tasan ... paitsi jos avioliitto on kestänyt lyhyen aikaa (itse muistelen 2 vuoden rajaa, saattoi olla viisikin vuotta), voidaan (ei pakko) ositus kohtuullistaa ja sovitella laissa säädetystä. Se miten tehty osituslaskelma käytännössä toteutetaan (kuka jää asumaan, ketä maksaa tasinkoa) on jälleen teidän sovittavissa. Ellei sopua synny lainkaan, viimeinen keino on myydä kaikki ja jakaa rahat.
Asumisoikeusasunnossahan on maksettu joku summa, minkä saa takaisin jos asunto myydään. Eli, asunnolla on arvo, ja siinä on pääomaa kiinni. Tämä summa lasketaan teidän yhteiseksi omaisuudeksi, samoin kuin auto, irtaimisto yms. (ei henkilökohtaista omaisuutta, kuten vaatteet, korut, kengät) ... riippumatta siitä kuka on ostanut ja milloin (vaikka ennen avioliiton solmimista).
Sitten tämä paperilla laskettu "potti" jaetaan kahteen kasaan ja siitä vähennetään molempien velat (100% henkilökohtaisita tai yhteisitä 50%), ja näin saadaan molemmille nettovarallisuus. Lain mukaan puoliso voi vaatia (siis, laki ei pakota ottamaan omaisuutta) tai hänellä on oikeus siihen, että nämä nettovarallisuudet ovat yhtä suuret. Tätä rahaa, jonka varakkaampi maksaa on ns. tasinko ... jolla siis nettovarallisuudet saadaan samansuuruisiksi. Periaatteessa ositus hieman mutkikkaampi, mutta idea tullee selväksi.
Sitten aletaan toteuttamaan ositusta. Jos sinä jäät asumaan ao. asuntoon, on sinun maksettava miehelle hänen osuutensa asumisoikeudesta .. tai päinvastoin, jos siis sinä lähdet. Samoin menetellään irtaimiston ja autonkin kanssa ... tavallaan toinen myy ja toinen ostaa ... ellei vaihdettavaa riittävästi ... niin sitten realisoidaan, tai toinen menee pankkiin ottamaan lainaa jotta saa exän maksettua pois.
Sillä kumpi on varakkaampi, tai kuka kotia on rakentanut, tai laskut maksanut ei ole oleellista osituksessa ... paitsi, jos sovelletaan mainitsemaani kohtuullistamista.
Kiitos vastauksesta,
Avioehtoa ei tosiaa ole, mutta suurin huoleni tässä on että jos pyydän oikeudelta yheiselämän lopetusta, määrättäisiinkö asumisoikeus kotiin miehelleni vai minulle? Ja jos sopua ei tule (kuten ei varmaan) niin voisinko minä jäädä lapseni kanssa tähän maksamalla 50 % asumisoikeiden hinnasta?
Riippuu tuomarista, ja siitä kuinka hyvät tai huonot juristit sopassa on mukana. Täällä on aivan mahdoton alkaa arvaamaan tulevia oikeudenpäätöksiä, valitettavasti.
Vastaus siis on; "voep olla, voep olla olematta"
Ja neuvo; kunnan oikeusaputoimistoon MARS
Jos aiot erota ja tehdä itsellesi ja lapsellesi uuden kodin, hanki koti. Mitä jäät miehen asuntoon ruikuttamaan? Onhan niitä asuntoja. Koti on siellä missä tunteet ja omat tavarat.
Jos lautoja ja tiiliä rakastat, jää siihen ruikuttamaan ja mobilisoi muutama tuomari tappelemaan yksinkertaista asiaa.
Ei sinun lapsesi kodin muutosta järkyty, mutta siitä järkyttyy, kun alat surkeaksi, itket, hätäännyt ja ruikutat. Se mitä on jäänyt tapahtumatta on se, joka suhteestanne puuttui., Sitä tuskin voi enää muuttaa.
Lähtökohtaisesti kummallakin puolisolla on oma omaisuutensa. Tasinkoa maksava saa itse päättää, miten tasingon maksaa. Eli asumisoikeusasunto on miehesi, eikä hänen sitä tarvitse sinulle luovuttaa. Sinun on siis muutettava, jos miehesi sitä vaatii.
Lähtökohtaisesti asia menee näin. En tiedä, miten helposti tai vaikeasti sen saa oikeudessa muutettua.
Näinhän se on, hyvä lisäys ... Kyllä se melko vaikeata on saada asumisoikeuden vaihtamista ellei mies sitä tahdo tehdä ... tosin, joskus taitava juristi ja sopivan "femakko" tuomari saa jänniä ratkaisuja aikaiseksi.
Asia ehkä selventää jos katsoo ao. laskenta-esimerkin jossa "oma-omaisuus" näkyy kunkin nettovarallisuudessa ... joka siis ei "vapauta" tasingon maksamisesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000003198944
Tasinkoakaan ei saa aivan millä vaan maksaa (1000 kg kananmunia, esim.), mutta et voi myöskään vaatia tasingoksi toisen omaisuuttaa ... loppupelissä sitten rahalla tasingot kuitataan, ellei muuten.
Rakentava kannanotto, heikosta otsikosta huolimatta.
Pääasia tosiaan on lapsen ja oma henkinen hyvinvointi, materia on toissijaista.
Tuppaa vaan unohtumaan, kun ajatukset keskittyvät omien "oikeuksien" ja asemien mustasukkaiseen puolustamiseen.
Mitä, jos et vaivaisi päätäsi sillä, kenellä on oikeus jäädä yhteiseen kotiinne...kas, kun voisi olla ihan terveellistä hankkia oma koti jostain muualta. Paikka, joka on ihan vain sinun ja lapsesi oma. Jätä entinen taaksesi ja jatka omaa elämääsi.