Onko teillä kellään hyviä kokemuksia bentsojen pitkäaikaisesta käytöstä? Olen lueskellut erinäisiä keskustelupalstoja ja mielipiteet tuntuvat jakautuvan jyrkästi. Osa kokemuksista on hyvin pelottavia!
Olen sairastunut jo vuosia sitten paniikkihäiriöön ja siihen liittyy fobioita sosiaalisissa tilanteissa. Nyt myös kroonista ahdistusta. Lähes 10 mielialalääkettä kokeiltu jo tähän, enkä koe mistään saavan apua. Asiallinen työterveyslääkärini kirjoitti reseptin klonatsepaamia annoksella 0.5 mg x 1-3 tarvittaessa. Ajattelin kokeilla varovaisesti ja otin tuossa n. kk sitten 0.25 mg. Kylläpä muuten helpotti oloa! Pystyin taas olemaan oma itseni töissä, pelot ja jännitys hävisivät ja masennuskin hellitti. Tätä annosta olen ottanut suunnilleen 3-4 pvä:nä viikossa ja tuntuu, että elämä helpottaa. Vaikutus kestää itsellä n. 1.5 mg. Nyt kolmas päivä ilman ja ahdistus taas samaa tasoa, mitä ilman tuota. On minulla työpaikkaterveyden kautta terapiaakin, mutta ei se oikein auta.
Olis kiva kuulla, miten teillä muilla bentsojen käyttäjillä on sujunut pitkällä tähtäimellä? Onko annokset ja ahdistus pysyneet kurissa? Ja mitäs jos tapahtuisi sellainen kauhuskenaario, että annosta joutuu vähitellen nostamaan ja jossain vaiheessa huomaakin ettei enää bentsotkaan auta?! En tosiaan usko mielialalääkkeiden auttavan, koska alkuperäinen ongelmani ei ole masennus.
Joillakin tuntuu toleranssi nousevan erittäin nopeasti ja annoskoot kasvavat, mutta jotkut ovat käyttäneet vuosikymmeniä päivittäin samalla annostuksella. Mistä tämä johtuu?
Olen sairastunut jo vuosia sitten paniikkihäiriöön ja siihen liittyy fobioita sosiaalisissa tilanteissa. Nyt myös kroonista ahdistusta. Lähes 10 mielialalääkettä kokeiltu jo tähän, enkä koe mistään saavan apua. Asiallinen työterveyslääkärini kirjoitti reseptin klonatsepaamia annoksella 0.5 mg x 1-3 tarvittaessa. Ajattelin kokeilla varovaisesti ja otin tuossa n. kk sitten 0.25 mg. Kylläpä muuten helpotti oloa! Pystyin taas olemaan oma itseni töissä, pelot ja jännitys hävisivät ja masennuskin hellitti. Tätä annosta olen ottanut suunnilleen 3-4 pvä:nä viikossa ja tuntuu, että elämä helpottaa. Vaikutus kestää itsellä n. 1.5 mg. Nyt kolmas päivä ilman ja ahdistus taas samaa tasoa, mitä ilman tuota. On minulla työpaikkaterveyden kautta terapiaakin, mutta ei se oikein auta.
Olis kiva kuulla, miten teillä muilla bentsojen käyttäjillä on sujunut pitkällä tähtäimellä? Onko annokset ja ahdistus pysyneet kurissa? Ja mitäs jos tapahtuisi sellainen kauhuskenaario, että annosta joutuu vähitellen nostamaan ja jossain vaiheessa huomaakin ettei enää bentsotkaan auta?! En tosiaan usko mielialalääkkeiden auttavan, koska alkuperäinen ongelmani ei ole masennus.
Joillakin tuntuu toleranssi nousevan erittäin nopeasti ja annoskoot kasvavat, mutta jotkut ovat käyttäneet vuosikymmeniä päivittäin samalla annostuksella. Mistä tämä johtuu?
Vastaukset 22
Vanhimmat
on bentsoja vedetty. Tolet tulleet vastaan vasta nyt. Ensin 2 x 15 milliä pvä ja nyt 3 x 30 mg päivä. Kyseessä on opamox. Lisäksi hotkin rivatriliä 2 mg päivä. Jatkuu vissiin elämän loppuun asti. En ota pulttia.
Itse 5 vuotta joutunut käyttämään ja tuntuu, että bentsot ainoa apu kun tuntuu että mielialalääkkeistä ei mitään apua kokeillut vaikka mitä ;( Nyt pudotan juuri Venlafaksiinia 150mg alas ja tämä lääke josta kaikkain vähiten mielestäni ollut apua sos.jännittämiseen itsensä tarkkailuun yms. Pystyn pitämään välipäiviä bentsoista (oxamin15mg) annostus oli alkuaikana jopa 3 pvässä, mutta nyt viimeisen vuoden lääkäri kirjoittanut enää puoli-1tarvittaessa kerran pvä. Yksi ei auta todellakaan, ei auttanut edes alussa eli puolitoista tai yleensä 2 joudun ottamaan ja heti olo tuntuu "normaalilta". Pystyn hoitamaan asioita yms. Joka kk hävettää resepti uusittavaksi viedä ja sieltä hakea sekä apteekkireissut :( Ihan kun olis jotain pahaa tekemässä :( Nyt oli soittoaika lääkärille, ja omalääkärilläni olikin sijainen joka ei kuulemma enää uusi tämän jälkeen reseptiä. Vastaanotolleen käski vain varata ajan ja ehdotti, että menisin psygologiselle hoitajalle tai vastaavalle puhumaan. Ihan kun jotain auttaisi tähän paniikkiin,ahdistukseen yms. :( EN muutenkaan tykkää puhua vieraille ihmisille ja vähiten omista asioistani. :( Kamalaa tälläinen sairaus, varjostaa koko elämää ja opiskelutkin jääneet osittain tämän takia kesken. Perheen olen saanut perustettua, saavutus sinänsä.
Hei,
suosittelisin vaihtamista jollekin yksityiselle lääkärille tai psykiatrille. Yleensä ovat ymmärtäväisempiä ja kiinnostuneempia voinnistasi kuin julkisella puolella.
Hankkiudu yksityiselle psykiatrille niin jo alkaa homma luistamaan. Kyllä apua tarvitsevan on sitä saatava. On osattava olla tarpeen mukaan tiukka ja vaatia apua.
olen syönyt opamoxia noin kuukauden, mutta vastaan nyt kuitenkin. ahdistuksesta pääsin eroon heti ja kun en aiemmin kyennyt olemaan vuorokauttakaan toisen ihmisen seurassa, nyt se onnistuu, ja taas en näe mitään syytä linnoittautua kotiin moneksi päiväksi sekopäistä ahdistusta piiloon.
lyhyen aikaa olen syönyt, mutta alkaa jo tuntua, ettei 15mg päivässä riitä vaan pitäisi nostaa 30:neen. lähes joka päivä joudun ottamaan kaksi ja joinakin päivinä on tullut otettua enemmänkin, eikä ole kiva juosta lekurissa kahden viikon välein... olen yrittänyt olla ilman, aluksi ei mitään vaikutusta ja vaikka en ollut lääkettä ottanut, ei ahdistanutkaan yhtä paljon kuin ennen, mutta nyt menee työkyky täysin. ahdistus iskee vähän tilanteesta riippuen, mutta kroppa tuntuu fyysisesti veltolta ja painavalta ja päässä alkaa kiristää. voi johtua siitä, että olen pari kertaa ottanut 4-5 päivässä, ja se on kai sotkenut aivokemiaa:( näiden kanssa ei siis tosiaan pidä alkaa leikkiä...
mielialalääkkeitä olen syönyt monia, ja jos ongelma on ahdistus, osa niistä vain pahentaa sitä. muutenkin pilaavat ihmisen.
Xanoria, välillä satunnaisesti, välillä jatkuvassa käytössä, viimeiset 10 v jatkuvassa käytössä. Annos tällä hetkellä 0.25 mg:sta puolet, akuutissa ahdistuneisuudessa otan 1 mg:n. Annoskoko ei ole kasvanut, päin vastoin, aloittaessani tätä lääkettä saatoin käyttää jopa 3-4 mg/vrk.
Toleranssi ei siis ole kohdallani noussut. Ja dg. on gad.
"En tosiaan usko mielialalääkkeiden auttavan, koska alkuperäinen ongelmani ei ole masennus. " Mielialalääkkeillä on monia eri indikaatioita, itselläni tuollainen lääke menee indikaatiolla kipukynnyksen nosto, sairastan mm. reumaa.
Tottahan tuo. Mutta toisaalta, jos en koe saavani mainittavaa hyötyä mistään masennuslääkkeestä tähän vaivaan, niin onko sitten järkeä lääkitystä jatkaakaan? Tuntuu jotenkin aivan kamalalta se tieto, että minulta löytyy vaikka mitä lääkkeitä nyt, joita käytän enemmän tai vähemmän säännöllisesti... mm. Cymbalta, Propral, Rivatril, Mirtsapiini. Cymbalta ja Propral päivittäin, Rivatril x0.5 mg 2-3 krt/vko ja Mirtsapiinia silloin tällöin unettomuuteen.
Ihmiset ovat erilaisia. Eipä kai tuohon muutakaan vastausta ole. Toleranssin kasvua voi ehkäistä pitämällä välipäiviä. Fyysinen riippuvuus syntyy kun elimistö tottuu aineen vaikutukseen, eikä osaa oikein olla enää ilman. Toleranssin kasvamisen lisäksi tätä riippuvuutta voidaan ehkäistä niiden välipäivien ja -viikkojen avulla. Psyykkinen riippuvuus taas on ihan omien korvien välissä.
"Ja mitäs jos tapahtuisi sellainen kauhuskenaario, että annosta joutuu vähitellen nostamaan ja jossain vaiheessa huomaakin ettei enää bentsotkaan auta?!"
Turha luullakaan etteikö tuota kauhuskenaarioksi mainitsemaasi asiaa tulisi tapahtumaan. Jotkut jaksaa itsepintaisesti väittää, ettei tuollaisista lääkkeistä välttämättä tule riippuvaisiksi. Aika vastuuntunnotonta.
Ketä se haittaa ja keneltä se on mitään pois jos joku on riippuvainen lääkkeestä jota tarvitsee ? Onhan diabeetikkokin ja monet muut sairaat riippuvaisia tarpeellisesta lääkkeestään.
Bentsot on kuitenkin tutkittuja lääkkeitä eikä mitään katuhuumeita.
Jos joku pärjää elämässä ainoastaan käyttämällä niitä niin mitä mitä ? Minkä ihmeen takia tämä riippuvuus on muka niin kauhea synti ja kauhea asia ?
Suomi on täynnä ihmisiä jotka on ihan fyysisesti riippuvaisia jokaviikonloppusesta kännäämisestä, makeista pullakahveista; lapsia jotka "ei voi hyvin" ellei ne pääse kerran viikossa syömään "hampurilaisateriaa" (lue = helvetillistä kallista moskaa) etc.
Jos nyt ajatellaan mielen sairauksia, niin se mieli sijaitsee tasan tarkkaan ihmiskehossa! Joka muuta väittää, menee uskonnon puolelle ja siihen ei lääketiede puutu. Kun voidaan käyttää säännöllistä lääkitystä sairauskohtausten estämiseen vaikka diabeteksessa tai epilepsiassa, onko sen kummempaa ehkäistä myös paniikkikohtauksia tai psykooseja? Lähiomainen sanoi että hitot riippuvuuksista, pääasia että pystyy elämään normaalia elämää.
pentsokoukku on pahin koukku mikä löytyy!olkaa hiljaa ja itkekää hihaanne jos ette asiasta mitää tiiä ni älkää puhuko! oikein käytettynä pentsot ovat mitä mainioin LÄÄKE paniikkihäiriöön ja ahdistukseen mutta väärin käytettynä yks katalimmista HUUMEISTA mitä maa päällään kantaa. tämä on fakta: henkilö joka ei sairasta kyseisiä sairauksia alkaessaan käyttää pentsoja,niin niitä tarpeeksi käytettyään niihin SAIRASTUU ja pysyvästi! että sellasta pikku junnut jotka kuvittelette olevanne nii kovaa ku syötte päihtymis tarkotusessa pari pamia mutta sitte ku pari vuotta niitä rouskittuanne huomaattekin että ette voikaa astua kämpästä pihalle ilman pentsoja nii ei okkaa olo nii kova!!
Pitää välipäiviä ja jos suinkin ahdistukseltaan pystyy, niin väliviikkoja silloin tällöin. Näin olen itse toiminut, eikä riippuvuutta ole syntynyt. Ja jos toleranssi ehtiikin kehittyä, niin viikon - parin tauon jälkeen se kyllä on laskenut takaisin ainakin minulla. Järkevästi ja oikein käytettynä bentsodiatsepiinit ovat hyviä lääkkeitä ja helpottavat niitä tarvitsevan elämää huomattavasti.
oon ollu pitkää saikulla ja siksi joutunut enemmän syömään näitäkin lääkkeit.masennuksee on venlafaxinin,ahdistukseen ja unen saatiin ketipinor i love it,pahempa ahdistukseen oli ennen opamox,sit diapam ja nyt risolid...kuulemma jää paljo vähemmän koukkuun siihrn
sisältää 2mg diapamia nii ei niihi jääkää koukkuu helposti..
Mainitsit tuossa klonatsepaamin. Onko se ns.pitkävaikutteinen? Itsellä alkoi mennä 5X10mg pameja
päivä. Sairastan masennusta ja erästä somaattista kroonista sairautta, johon liittyvät pelkotilat
jännitys jne. Nyt "ajanut" sitä alas vähitellen, mutta varsinaisia minkäälaisia vieroitusoireita en
ole havainnut. Otan vain 10-15mg tarvittaessa.
Kyllä on pitkävaikutteinen: alkaa vaikuttaa vasta n. 2-3 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta ja vaikutus kesti itsellä n. 24-32 tuntia, eli käytännössä jos otin lääkkeen vaikka maanantaiaamuna, oli mulla vielä ti-aamunakin hieman vaikutusta havaittavsissa.
Onneksi nyt tosissaan tilanne on parantunut sen verran, että tänään on jo 6. päivä ilman klonatsepaamia ja olo on hyvä. Aion kyllä jatkossakin käyttää ko. lääkettä, mikäli ahdistus pahenee, mutta tietysti pidän mielessä sen, että päivittäistä käyttöä tulisi välttää.
2mg klonatsepaamia vastaa n.60mg diapamia...mutta lääkkeet vaikuttaa erilailla eri ihmisillä ja noi on eri lääje aineet mutta pitää paikkaansa toi..
Klonatsepaamia sain sosiaaliseen fobiaan, lisäksi moklobemidiä päivittäin. Klonatsepaamia aion käyttää vain ennen jännittäviä tilanteita, kaupassa käyntiin ym. en niitä tarvitse, tilanteeni ei ole niin paha joten itse en pelkää tulevani riippuvaiseksi. Mutta koska kyseisen lääkkeen vaikutus on hyvin lähellä alkoholin vaikutusta, kannattaa olla varmasti tarkkana ettei tule riippuvaisuussuhdetta. Kaikki tietää alkoholin vaarat.
Mun diagnoosi on 2-suuntainen mielialahäiriö, mutta oireet ovat niin monimuotoisia että ehkä 1 diagnoosi ei riitä kuvaamaan kaikkea. Minulla on ollut 10 vuoden ajan käytössä bentsodiatsepiineja ja paljon muitakin lääkkeitä. Unilääkkeenä ne eivät toimi yhtään ja vaihdettiinkin nopeasti muihin lääkkeisiin.
Käytössä on ollut monta vuotta Xanor 0,5 mg. Jonkinlaista fyysistä riippuvuutta on, eli jos jättää kokonaan ottamatta, tulee sekä lihasten että mielialan kireyttä. Auttavat kuitenkin sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Jos olen ihan vaan kotona, ei tarvitse ottaa kuin 1 päivässä. Jos on vaikka tärkeitä esiintymistilanteita, joutuu käyttämään enemmän. Mielestäni riippuvuus on pientä verrattuna siihen, miten pieleen elämä menisi, jos ei pystyisi normaalisti tekemään töitä tai opiskelemaan. Toleranssi ei ole noussut, koska pidän pienen annoksen päiviä. Jos on hyvä vuosi, lääkkeitä kuluu vähemmän, jos on masennus/paniikkikohtaus/psykoosi, menee enemmän.
Käyttämäsi annos kuulostaa pieneltä, luulen että ei syytä huoleen. Terapiassa voi tietty käydä ongelmatilanteita läpi. Tuntuu joskus hyvältä myöntää ongelmansa luotettavalle ihmiselle. Olen joskus luullut mm. että takanani istuvat bussimatkustajat tai luennolla muut opiskelijat puhuvat minusta pahaa. Voi järkeillä, että miksi he puhuisivat täysin vieraasta ihmisestä, tai vaikka puhuisivatkin, mitä väliä sillä olisi? Rutiinit ja esiintymiskokemus helpottavat myös. Virheitä tekee jokainen joskus, ja kukaan muu ei välttämättä huomaa hermostuneisuutta päälle päin!
Paniikkitiloihin kuuluu fysiologisia reaktioita, kuten hyperventilaatio, käsien tärinä, hikoilu...näitä on hankala tahdonvoimalla estää, mutta autonomiseen hermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat auttaa. Ehkä siksi lääkärit saattavat ehdottaa pitkäaikaiseen käyttöön mielialalääkkeitä rauhoittavien sijasta??
Kiitos viestistäsi! Jotenkin huojentavaa kuulla, ettei se bentsojen silloin tällöin käyttäminen nyt niin kamalaa olekaan. Se vaan, että pitäisi itse hyväksyä se, että tarvitsee näitä lääkkeitä ja että ilman niitä elämä yksinkertaisesti olisi _perseestä_.
En osaa sanoa, miksi lääkärit määräävät tähän vaivaan ensisijaisesti aina SSRI:tä. USA:ssa ensisijainen lääkitys sosiaalisiin fobioihin ja krooniseen paniikkihäiriöön on yleensä aina bentso pienellä annostuksella ja mikäli mukana on masennusta, niin siihen rinnalle tuota SSRI:tä. Minulla SSRI ei henk.koht. auttanut lainkaan fyysisiin oireisiin (tykytys, puristus, paha vapina, lihasnykiminen, huimaus), mutta pidempään kun käytin, niin veihän se pahimman masennuksen pois. Nyt olen tuota SSRI:tä lopettamassa ja koitan selvitä tarvittaessa bentsolla ja betasalpaajilla. Tuntuu jotenkin niin huojentavalta, kun tietää, että on edes yksi lääke maailmassa, joka varmasti auttaa ja nopeasti. Odottaminen SSRI:n mahdollista parantavaa vaikutusta on tuskaista... Kyllä mun mielestä pahasta ahdistuksesta kärsivän tulisi saada apu heti, eikä ehkä 2-6 viikon kuluttua!!!
juu meitsi o syöny varmaa kymmene vuotta xanoria.ennen olin pentsoihin aivan koukussa ja käyttö oli sen mukasta.saatto mennä helpostiki 30mg xanoria/päivä muut lääkkeet päälle..nyt olin tossa muutaman vuoden 1.5mg päivässä ja 2vkoa sitte kävin nostaa lääkityksen 3mg päivässä.ja siinä pysyny..paniikkihäiriötä sairastan ja ahdisti välillä vähän liiaks ni piti nostaa sitä..en tuu koskaa lopettaa pentsoja koska en pysty tekee mitää ilman niitä,tai pystyn mutta olo on epämukava ja asiat jää hoitamatta ja välttelee tilanteita..onneks se ongelma käyttö loppu mulla n.pari vuotta sitte..pysy siinä annetussa lääkityksessä nii kauan ku voit ja vasta sitte lisälääkitystä ku OIKEESTI oot sillei että asiat jää hoitamatta tai välttelet..tsemppiä!!