Aihe on varmasti "vanha" ja osin loppuunkaluttukin, mutta nostan se esille silti. Voiko mielestänne avioliitossa kaksi ihmistä elää eri elintasoa? Meillä on näin. Olen pienipalkkainen nainen, mieheni taas ansaitsee suurempaa palkkaa. Maksamme elämisen kulut puoliksi. Molemmat töissä kahdeksasta neljään niin sanotusti. Tuntuu tylyltä. Jotenkin? Äsken juuri kuittasin ns. taloustilille summan joka lohkaisee palkastani puolet. Ei tee mieli edes suunnitella tulevaa Lapin matkaa, kun joudun käyttämään visaa, jossa kate jo valmiiksi hurjasti miinuksella. Olen varmaan liian kiltti ja lepsu kun en pysty sanomaan, että ei näin voi jatkua. Joka lomakausi vetää minun talouden kuralle. Kerään taas seuraavat puoli vuotta velkojani säästämällä (viime talven kuljin rikkinäisissä talvikengissä)... Päätin, että seuraavaa lomaa varatessamme sanoon, että minulla ei ole varaa ja edellinenkin on visalla miinuksena. Onko tämä väärin miestä kohtaan? En vaan jaksa enää lyhennellä hulluja visa-laskuja...
Voiko puolisot elää avioliitossa eri elintasoa?
Oddmaloney
131023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
keskustella asiasta?Tyhmää sinulta että kasvatat visalaskua jonkun loman takia mutta kenkiä et osta.Meillä on vähän toisinpäin, vaimo saa reilusti vähemmän kuin minä mutta hänellä on aina rahaa.Vasta vippasin 550 bensalaskuun mitä ei ollut varaa maksaa.En lähtis lomalle luottorahalla, ja kun lomalle mennään on vaimo jo näppärästi säästänyt rahat myös matkan lisäksi kulutukseen.ihme rahakeisari:)
joskus mies joka ansaitsi enemmän kuin minä. Huomattavasti enemmä. Silti minulla oli aina rahaa, vaikka maksoin mm. vuokran joka haukkasi pienistä rahoistani valtavan summan. Outoa.
Pahalta näytää, liian lepsu olet ollut. Jos mahdollista, sopikaa uudelleen perheen rahankäyttö. Kerro miehellesi samat kuin tässäkin. Ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi koko asiaa, tai sitten on itsekäs paskiainen.
Minulla on 2 avioliittoa takana, eikä kummassakaan riidelty tai huolestuttu rahasta, vaikkei sitä liikoja ole koskaan ollutkaan. Asiaan lienee vaikuttanut se, että hoidin itse koko perheen raha-asiat. Ensimmäisellä kerralla meillä oli yhteinen tili, johon meni molempien palkat. Sieltä maksoin ensin laskut, ruoka- ym kulut. Kortti oli molemmilla, joten otettiin kun tarvittiin myös yksityismenoihin. Mitään salatiliä ei tarvittu.
Toisessa liitossani oli molemmilla omat tilit. Minä hoidin ruoka- ja talousmenot, mies kaiken muun, koska hänellä oli isompi palkka. Siis remontti-, auto-, vakuutus- ym kulut jäivät hänelle. Oli yks "säästötili", johon siirsin rahaa, pieniä summia kerrallaan. Sen turvin tehtiin kesälomareissut.
Teidän kannattaisi varmasti sopia myös muista yhteisitä asioista. Siis kuka tekee mitäkin ja kuka maksaa mitäkin.Toivottavasti onnistuu. Johan sinä tuollaisissa huolissa saat ihan turhaa stressiä, jos asia on muuten järjestettävissä.
Onnea yritykselle !
jokainen maksaa kulunsa itse. Ei kai se miehesi syy ole jos hän on paremman duunin saanut vai?
Kun yhdessä ollaan, kuuluu huolehtia KUMMANKIN hyvinvoinnista!
Antaahan se nainenkin sille ukolle sitä pillua, vaikka ei itse aina haluakkaan.
Herrajumala, jos toisen pitää kulkea rääsyissä ja toinen palkallaan syö vain läskiä!
Miksei voisi.... Ja pakko elääkin, jos toinen haluaa reissata yms. ja ei halua maksaa kokonaan tai osaa vähempivaraisen matkasta. Ja vähempivaraisella ei ole yksinkertaisesti varaa. Kyllä toisen pitää ymmärtää, että pienet tulot ei riitä millään samaan kuin isot! Ei kai hän halua sinun velkaantuvan korviasi myöten? Mies menee yksin matkalle, maksaa matkasi/osan matkastasi, kummatkin jätätte menemättä tai mies hommaa puolison, jolla on yhtä isot tulot ja voi pitää yllä samanlaista elintasoa.
Meillä mies tienaa enemmän, mutta maksamme lähes kaikki menot puoliksi. Ainoastaan, jos mies haluaa kalliimpaa kodinelektroniikkaa, johon mulla ei ole varaa eikä haluakaan (en koe tarpeelliseksi, että pitää olla kalleinta) niin mies maksaa ne. Joskus kyllä osallistun niihinkin. Matkat maksetaan puoliksi. Ja olen kerran miehenkin matkan maksanut, kun se oli vuosihäälahja minulta. Säästän matkoihin ja en ole muutenkaan mikään tuhlari. Ja itse asiassa miehellä on isompi luottokorttilasku, itse käytän korttia hyvin harkiten.
Ei kun aukaiset suusi! Ehkä mies ei vaan ole tajunnut, että sinulla on rahavaikeuksia ja tulosi ei riitä menoihin?
vastaan, että kyllä voi.
Ei se mielestäni oikein kuitenkaan ole.
Lapsuuden perheessäni isä oli johtavassa asemassa ja tienasi rutkasti, äiti pieni palkkaisena kunnalla töissä. Isä juhli kaikki rahansa, maksoi tuttujenkin juomiset ja välillä hän muisti hoitaa laskujakin. Äiti yritti olemattomalla palkalla hoitaa meidät lapset ja elämisen.
Kun isukki lähti työmatkalle, äiti joutui työtoverilta lainata rahaa ruokaan.
Ole sinä fiksumpi kuin äitini ja avaa suusi. Jos miehesi haluaa sinut mukaansa Lapin-reissulle, tulee hänen osallistua kuluihin suuremmalla panoksella kun sinä. Todennäköisesti hän tietää, että tulosi ovat hänen tulojaan pienemmät. Ota asia puheeksi, äläkä täällä ruikuta.
niin miehesi tulee maksaa teidän yhteisistä kuluista enemmän kuin sinä, jos kerran saa enemmän liksaa. Eikö avio-oikeus jo sano tai joku lakipykälä, että parempituloinen osallistuu enemmän taloudenhoitoon ja pienempipalkkainen suhteessa kummankin tuloihin? pidä kiinni oikeudestasi olla tasa-arvoisessa suhteessa myös rahojen suhteen.
Olen naimisissa, en Suomessa. Meillä mies maksaa nyt kaiken koska en ole töissä. Odotan sitä hetkeä, kun pääsen itse töihin ja voin maksaa kaikki meidän kulut kerrankin. Tässä maassa avioliitto tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa tienaa niin rahat on yhteiset. Eihän se helppoa ole sekään että pitää väkisin toisen kustannuksella elää, mutta toivon todella että joskus osat vaihtuu. Vaikka muuttaisin Suomeen niin en suostuisi elämään avioliitossa, jossa on omat rahat ja meidän rahat. Joko kaikki on yhteistä tai sitten asuttaisiin erillään.
Tarkoittaakohan se lakipykälä ihan kuitenkaan, että hyvätuloisemman pitää kustantaa lomamatkat, minkkiturkit jne. Kyllä kait se enemmänkin tarkoittaa, "normaaleja" menoja. Ruoka, asuminen...? Jos toisen tulot ei riitä ruokaan, vaatteisiin, pesuaineisiin yms. tavallisiin juttuihin niin toisen pitää auttaa häntä. Mutta jos omat tulotkin on kohtuulliset ja riittää normaaleihin menoihin, niin ei toisen tarvitse rahojaan toiselle jaella. Vaikka olisi varakkaampi?
Kyllä mun mieheni saa käyttää kovalla työllä ansaitsemansa rahat mihin tykkää. Kunhan maksaa puolet yhteisistä menoista. Niin kauan, kun mun tulot siis riittää toiseen puoleen. Mutta jos tuloni laskisi oleellisesti ja en pystyisi osallistumaan 50/50 niin silloin olisi toinen juttu. Ja kumpi vaan voisi esim. jäädä työttömäksi? Ja tämähän on jokaisen parin oma asia, onko rahat yhteiset ja maksetaanko 50/50 vai tulojen suhteen vai maksaako toinen mitään. Miten kukin pari haluaa. Hyvä tietysti olisi, että kumpikin haluaisi samaa...
Kieltämättä jos itse olisikin kovin varakas ja puolisoni pienituloinen siistijä tms. niin mielelläni minä hänen matkansa maksaisin. Vaikka velvollisuus siihen ei olisi. Ei kai sitä nyt toistakaan viitsi kotio jättää, kun hänellä ei ole varaa lähteä mukaan!
Ainahan kysyjä voi tietysti koittaa viedä asian oikeuteen. Että puolison pitäisi maksaa Lapin matkan yms.
AVIOLIITTOLAKI (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234)
Puolisoiden tulee kykynsä mukaan rahavaroin, toiminnallaan kodissa tai muulla tavoin ottaa osaa perheen elatukseen.
Perheen elatukseen on luettava mitä, puolisoiden olojen mukaan, yhteistä taloutta ja lasten kasvatusta varten sekä kumpaisenkin puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan.
47§
Kumpaisellakin puolisolla on oikeus, sen mukaan kuin on tavanmukaista, hankkia yhteiseen talouteen ja lasten kasvatukseen tarpeelliset tarvikkeet. Mitä puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi on tarpeen, olkoon hänen hankittavanaan.
48§
Jos se, mitä puolison on perheen elatusta varten rahassa suoritettava, ei riitä niihin, menoihin, joista hänen on huolehdittava, olkoon toinen puoliso velvollinen sopivin erin antamaan hänen käytettäväkseen tarpeellisia varoja.
49§
Jos puoliso ilmeisesti laiminlyö velvollisuutensa ottaa osaa perheen elatukseen tai antaa rahaa toisen puolison käytettäväksi, voi oikeus velvoittaa hänet antamaan tälle kuukausittain, viikoittain tai muuten sopivin ajoin varoja niihin elatusmenoihin, joista tämän on huolehdittava tai jotka oikeus olosuhteisiin katsoen harkitsee olevan syytä uskoa hänen huolehdittavikseen.
"Onko tämä väärin miestä kohtaan?".
Ei tietenkään!! Ja ajattele nyt itseäsikin välillä! Tietääkö miehesi Visa-laskuistasi? Jos tietäisi hän varmaan ymmärtäisi. Jos ei niin, hän on todella itsekäs! Toisaalta paisuvat velkasi varmasti pidemmän päälle alkavat vaikuttamaan hänenkin talouteensa?
Nyt ryhdistäydyt ja ilman muuta sanot, että sinulla ei ole matkaan varaa. Kenkäsi on rikki ja ei ole varaa uusiin ja sinulla on vaikeuksia maksaa velkojasi ja maksat matkan velkarahalla.
Ehkä kuulut ihmisryhmään, joka on hiukan liian ylpeä ottamaan toiselta vastaan mitään. Ja haluaa tulla toimeen omillaan? Mutta pakko se on tosiasiat hyväksyä, täytyy elää varojensa mukaan. Ja nautitko matkasta todella, jos ajattelet vaan velkojasi...
Henkilökohtaisesti katsoen kuulostaa omituiselta, että avioliitossa on erilliset rahavarat. Minun mielestäni avioliitto on "yhteisyritys", eikä siinä katsota kenen rahoja on, jos on yhteisiä menoja, tai ostoja. Omassa avioliitossa ( > 20v kestänyt tällä hetkellä) ei ole rahoja eroteltu, enkä muista rahasta riitaa olisi ollut. Molemmilla on kyllä omat tilit, mutta kauppalaskut maksetaan miten sattuu, kumpi kaupassa sattuu käymään. Isommat laskut ja vaikka luottokorttilaskut, tai lomamatkaliput jne. maksetaan kumman tililtä sattuu, ihan täysin sen mukaan kummalla sattuu enemmän saldoa olemaan. Talolainan lyhennykset menivät enemmän minun tililtäni, joten se vaimon tilin saldo oli yleensä suurempi näiden ylimääräistä kustannuksien maksamiseen, mutta nyt asuntolainakin on maksettu, joten saldotkin ovat enemmän samaa tasoa. Ei ole ikinä tullut mieleenkään pitää menoja mitenkään erillisinä.
Opetteleppa nyt sanomaan miehellesi, etteivät rahat riitä hänen elintasoonsa!
Miehen kuuluu tulla sua vastaan ja kustantaa reissunne, jos ei sinun rahat kerran riitä!
Osta nyt herran tähden ensin palkastasi itsellesi edes kunnon vaatteet!!! Tuolla menolla kustannat vain miehesi tottumuksen, et omaasi! Syöhän se nyt mies monta kertaa enemmänkin kuin sinä naisena!!
Huomasin itse juuri tuossa ruoan määrässä, mikä rahamäärä siihen alkoikaan uppoamaan, kun mies alkoi vierailemaan suhteemme alussa luonani! Silloin pitikin hänelle sanoa suoraan, että ostappas tullessasi ruokaa, kun syöt paljon enempi kuin minä! Ja mies osti ja on ostanut sen jälkeen aina suurimman osan ruuasta.
Mieheni oli tottunut myös käymään paljon enempi ulkona syömässä kuin minä, joten siihenkin oli luontevaa sanoa heti suhteemme alussa, ettei minulla ole ollut rahoja käydä ravintoloissa syömässä, joten mies maksaa aina syömisemme ulkona.
Oisko sulla nyt tullut se moka tehtyä, että olet antanut miehen ymmärtää, että sulla on enempi varoja kuin sitten onkaan? Kerro nyt jo viimein hälle, ettei rahasi riitä, nyt tarvitaan muutosta asioihin!
Ruokalaskun voisit panna heti alkuun hänen piikkiinsä. Ja sitten ne matkat.
puolisot ovat elatusvelvollisia toisilleen, jos toinen esim. jää työttömäksi niin toisen pitää avustaa.