Olen viime päivinä miettinyt omaa tilannetta. Sitä olenko itse tarpeeksi tehnyt
työtä sen eteen, että voisin olla kokonaisuus joka täydentäisi ja olisi sopiva perheen
pää naiselle.
Melkein jokainen ihminenhän haluaisi elää toisen ihmisen kanssa, mutta eikö se ole
toisaalta aika itsekästä periaateessa ja eikö ainakin uskovana olisi hyvä miettiä, miksi
pyrin ja haluan jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa.
Siksikö, että vain minulla on tarpeita vai myös siksi, että kykenen realisesti täyttämään
toisen tarpeita, eli ei itsekyydestä vaan myös rakkaudesta toista kohtaan, ja ymmärryksellä.
Nyt kun viimein olen tavannut ihmisen, joka kokisi ehkä jotain minua kohtaan ja minä häntä
kohtaan, niin joudun miettimään. Olisinko hänelle se oikea ja hyvä vaihtoehto?
Tiedän, etten ulkonäön puolesta miellytä ehkä n. yli 99% naisista. Eli nainen saisi tarvittaessa komeamman miehen. Tämä on ihan realiteetti. Tämän puolesta mietin, olisiko rakkaudellisempaa toista kohtaan vetäytyä pois suhteesta ja antaa hänelle moraalinen mahdollisuus tutustua mahdollisesti komeampaan kumppaniin?
Minulla ei ole korkeaa koulutusta. Lähihoitajaksi opiskelen nytten ja it-hommia olen menneisyydessä tehnyt lähinnä oman oppimisen ja oppisopimuksen kautta.
Mietin, onko tämän päivän ylikoulutetussa suomessa realistista haluta miehen naista, jos yhteiskunnallinen status ja vaikuttamismahdollisuudet eivät ole kovin hyvät?
Eräs nainen totesi minulle muinoin, että mies on perheen pää ja miehen pitää ensisijaisesti pitää taloudellinen perheen resurssi kasassa.
Tietysti ihminen voi kompensoida heikkoja elämän puolia jossain määrin jollain muilla vahvuuksilla. Mutta en tiedä tarkkaan miten noihin voisi riittävästi kompensoida realisesti?
En koe, että minulla olisi mitään erityisiä vahvuuksia ja/tai osaamista, jolla voisin riittävästi kompensoida noita tehdäkseni itsestäni mielenkiintoisen ja haluttavan ehdokkaan ihmissuhdemarkkinoilla.
Ehkä minulla on huono itsetunto, mutta joka tapauksessa elämässä on tietyt realiteetit jotka pitää ottaa huomioon. Ainakin koen halua olla vastuullinen mies ja haluaisin kovasti olla se hyvä vaihtoehto jollekkin naiselle. Mutta en tiedä olisnko tässä yhteiskunnassa kenellekkään realisesti riittävä?
Yksin toki voi elämänsä elää, muttei ainakaan omalla kohdalla elämänmittainen yksinäisyys henkisesti ja selibaatti ole kovin tyydyttävä ratkaisu ja se vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja siten myös lähimmäisiin tavalla ja toisella.
työtä sen eteen, että voisin olla kokonaisuus joka täydentäisi ja olisi sopiva perheen
pää naiselle.
Melkein jokainen ihminenhän haluaisi elää toisen ihmisen kanssa, mutta eikö se ole
toisaalta aika itsekästä periaateessa ja eikö ainakin uskovana olisi hyvä miettiä, miksi
pyrin ja haluan jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa.
Siksikö, että vain minulla on tarpeita vai myös siksi, että kykenen realisesti täyttämään
toisen tarpeita, eli ei itsekyydestä vaan myös rakkaudesta toista kohtaan, ja ymmärryksellä.
Nyt kun viimein olen tavannut ihmisen, joka kokisi ehkä jotain minua kohtaan ja minä häntä
kohtaan, niin joudun miettimään. Olisinko hänelle se oikea ja hyvä vaihtoehto?
Tiedän, etten ulkonäön puolesta miellytä ehkä n. yli 99% naisista. Eli nainen saisi tarvittaessa komeamman miehen. Tämä on ihan realiteetti. Tämän puolesta mietin, olisiko rakkaudellisempaa toista kohtaan vetäytyä pois suhteesta ja antaa hänelle moraalinen mahdollisuus tutustua mahdollisesti komeampaan kumppaniin?
Minulla ei ole korkeaa koulutusta. Lähihoitajaksi opiskelen nytten ja it-hommia olen menneisyydessä tehnyt lähinnä oman oppimisen ja oppisopimuksen kautta.
Mietin, onko tämän päivän ylikoulutetussa suomessa realistista haluta miehen naista, jos yhteiskunnallinen status ja vaikuttamismahdollisuudet eivät ole kovin hyvät?
Eräs nainen totesi minulle muinoin, että mies on perheen pää ja miehen pitää ensisijaisesti pitää taloudellinen perheen resurssi kasassa.
Tietysti ihminen voi kompensoida heikkoja elämän puolia jossain määrin jollain muilla vahvuuksilla. Mutta en tiedä tarkkaan miten noihin voisi riittävästi kompensoida realisesti?
En koe, että minulla olisi mitään erityisiä vahvuuksia ja/tai osaamista, jolla voisin riittävästi kompensoida noita tehdäkseni itsestäni mielenkiintoisen ja haluttavan ehdokkaan ihmissuhdemarkkinoilla.
Ehkä minulla on huono itsetunto, mutta joka tapauksessa elämässä on tietyt realiteetit jotka pitää ottaa huomioon. Ainakin koen halua olla vastuullinen mies ja haluaisin kovasti olla se hyvä vaihtoehto jollekkin naiselle. Mutta en tiedä olisnko tässä yhteiskunnassa kenellekkään realisesti riittävä?
Yksin toki voi elämänsä elää, muttei ainakaan omalla kohdalla elämänmittainen yksinäisyys henkisesti ja selibaatti ole kovin tyydyttävä ratkaisu ja se vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja siten myös lähimmäisiin tavalla ja toisella.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voit olla ehkä tuolle 1 % naisista ihannemies siis niille naisille jotka kelpuuttavat jonkin muun kuin 180-185 cm pitkän tummahiuksisen pelimiehen. Muulla ei ole väliä kuin ulkonäöllä. Saat olla minkälainen itsekäs paska ja uskoton huorpukki tahansa, ja itse asiassa huorpukinmaineesta saa aina vaan lisääpisteitä suominaiselta!!! Ei naiset ole pinnallisia. Ei ole.
Kumpi tässä nyt on kyseessä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että naisen olisi parempi ilman sinua, vai onko todellisuudessa kyse siitä, että pelkäät rakastuvasi, jos hän vaikka joskus tajuaakin sinun olevan riittämätön ja jättää sinut paremman vuoksi?
Ensimmäiseen vaihtoehtoon sanoisin, että miksi et anna hänen itse päättää tunteistaan? Ihmiset eivät syvästi ihastu ja varsinkaan kiinny (nykyään aliarvostettu osa rakkautta) toistensa ulkomuotoihin ja ammatteihin. Todelliseen kestävään rakkauteen ei oikeastaan vaadita fyysisesti kuin se, että ihastuksen kohde on "tarpeeksi" mukiinmenevä eikä saa aikaan mitään inhoreaktioita. Rakkauden kehittymisellä joksikin kestäväksi on ihan sama fifty-fifty mahdollisuus, on kohde sitten todella upea ilmestys tai tavallinen tyyppi, jossa on kuitenkin jotain erityisen miellyttävää. Itse asiassa edellisessä tapauksessa mahdollisuus on varmaan vähän huonompi, sillä fyysiselle pohjalle perustuva ihastus sokeuttaa kaikille muille todellisen rakkauden edellytyksille (tai pikemminkin niiden puutteille). Ammatilla yms. on oikeastaan vain sen verran väliä, ettei huono toimeentulo kiristä pinnoja arjessa, ja etteivät parin elintavat ja elämänkatsomukset ole liian kaukana toisistaan.
Siinä vaiheessa, kun toista ihmistä rakastaa ja kunnioittaa syvästi, ei merkitse mitään, että joku toinen olisi paperilla parempi puoliso. Jos merkitsee, niin sitten tämä rakkaus ei olisi kestänyt, vaikka rakastettu olisi ollut itse Herra tai Neiti Täydellisyys. Ymmärrätkö? Riski on aina, eikä epäonnistuminen ihan oikeasti tarkoita, että itse olisi huonompi kuin muut.
Toiseen vaihtoehtoon, siis että ongelmana olisi sinun oma pelkosi, ei kukaan ulkopuolinen pysty mitään neuvomaan. Tiedä kuitenkin, että ehkä tämä nainenkin tahollaan pelkää, ettei riitä sinulle.
Jos sinulle on käynyt niin hyvä tuuri, että olet tavannut jonkun, jolla on tunteita sinua kohtaan ja tunnet itse samoin, niin anna palaa. Jokaisella meistä ei ole edes mahdollisuutta yrittää.
Miten hienoa tekstiä.
Kiitos siitä kirjoittajille.
Auttoi minuakin ongelmassani.
Vähän paska lähtökohta arvuutella omaa riittävyyttä jollekin naiselle. Vertailemalla itseäsi 99% miehistä olet kusessa. Jos uskot olevasi riittämätön tälle naiselle, se pätee muihinkin naisiin. Turha yrittää filosofoida tai moralisoida toisten puolesta, kun kuitenkin aiot tehdä sen muita vastaan myöhemmin.
*Kumpi tässä nyt on kyseessä. Oletko oikeasti sitä mieltä, että naisen olisi parempi ilman sinua, vai onko *todellisuudessa kyse siitä, että pelkäät rakastuvasi, jos hän vaikka joskus tajuaakin sinun olevan riittämätön *ja jättää sinut paremman vuoksi?
Ajattelen, että ehkä kumpikin.
Oma historiani naissuhteiden suhteen on erittäin vähäinen. Yleensä päättynyt ekoihin treffeihin. Joskus kestänyt 2-5 tapaamista, ennenkuin loppunut. Nainen on joko löytänyt toisen tai ei muuten vaan ole ollut kiinnostunut sitten kuitenkaan.
Pelkään myös omaa kokemattomuutta ja sitä, että nainen kyllästyy kun en osaa vetää joka tapaamisessa ja hetkessä oikeasta narusta.
Parhaaksi olen kokenut olla oma itseni kussakin tilanteessa ja tietty myös muistaa neuvot joita elämän varrella on kuullut, siitä mitä nainen odottaa tai haluaa.
Erehdyksiä varmasti tulee, kun ei kukaan voi kirjoittaa elämälle valmista käsikirjoitusta ja jokainen ihminen on yksilö vaihtuvine tilanteineen.
Tämän tiedostaminen on antanut itselle jonkinasteista nöyryyttä sietää omaa keskeneräisyyttä ja valmiutta kuulemaan. Mutta toisaalta ehkä myös jonkinlaista epävarmuutta siitä miten pitäisi itsevarman yksipäisesti toimia.
Ehkä se ettei minulla ole kovin selviä mielipiteitä eri asioista voi myös tuntua naisesta hankalalta. Oma elämänfilosofia on kai enemmän, että varminta on epävarmuus.
Tietysti oman vahvuuden menettäminen saa esiin heikkoutta, mutta ajattelen senkin mahdollisuudeksi löytää aitoa rakkautta, olla sille avoin.
Toki itsessäkin on suoraviivaisuutta, senhän jo biologiakin määrää ja nostaa tikanpojan puuta ylöspäin.
Kai se on itsellä sitä kamppailua sen välillä, että haluaisi olla varma ja vahva ja vaikuttava, mutta toisaalta sekin voi karkoittaa toisen ihmisen. Pitäisi myös olla valmis kuuntelemaan ja oppimaan.
Eivät kai ne toisiaan poissulje kasvaneen ihmisen kohdalla, mutta ehkä minulla on kyseinen prosessi vielä kesken, kun ei noita ihmissuhteitakaan ole kertynyt kovin paljon ja sitä kautta todellista ymmärrystä siitä mikä on hyvää ja rakentavaa suhteen kannalta ja mikä ei.
Voi jeesus.
Olet pihalla ihmissuhteista.
Ei niissä yleensä opita mitään muuta kuin huonoja asioita.
Kuvitelmasi "kasvusta" jonka kautta löytyy hyvä suhde ovat 40-vuotiaan höpinöitä kun suurin osa suhteista on jo aika lailla takanapäin.
Kuka tuon "ole oma itsesi" ohjeen on antanut?
Aivan varmasti jos tuo "oma itsesi" ei sisällä tarpeeksi suoraviivaisuutta, "miehisyyttä" (vaikutelmaa siitä) sekä jopa tietynlaista seksuaalista aggressiivisuutta niin naisten kanssa voi olla hankalaa. Sitä vähemmäksi ne vaihtoehdot käyvät koska nainen kokee että sinun kanssa ollaan vain kavereita.
Tuo tikanpoika vertaus on aika surkea koska joo, osaahan se tikka yrittää kiivetä ylös mutta puu ei laitakkaan vastaan.
Älä herran jumala ainakaan mitään erityisiä heikkouksia, epävarmuuksia tai muuta sellaista naisille näytä, silloin jää treffit ekoihin tai niihin muutamiin tapaamisiin.
Suomessa sitä paitsi pitäisi olla jo muutamien treffien jälkeen tikan noussut ihan latvaan saakka jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Oppimisesi todellakin on alussa mutta ei sillä tavoin kuin oletat. Oletat että on olemassa joku "oikea ja hyvä tapa" suhteisiin jolla sitten löytää naisen kuin sormia napsauttamalla.
Eivät naisetkaan hallitse suhteiden luontia ja räpeltävät sinne tänne ennen kuin sattuman kautta joku ehkä löytyy joka sykähdyttää...ainakin jonkin aikaa.
Nuo kasvukokemukset liittyvät sitten parisuhteeseen pitemmällä aikavälillä kun joutuu opettelemaan toisen kanssa, mutta alussa mennään viestien ja vaistojen varassa usein sinne minne naisen pimppa osoittaa ja juokseeko miehen penis tarpeeksi lujaa perässä.
Sinulla on aivan liian romanttinen ja henkinen kuva suhteista tällä hetkellä. Ajattelet ja tunteilet liikaa. Se on naisten homma se. Miehen ei kannata sille tielle lähteä ellei jo sopiva nainen joka hänet on jo hyväksynyt ole löytynyt.
Sitä ennen vain kalu kovaksi ja menoksi.
Joo vittu command & conquer, siitähän se rispekti tulee eikä muusta. Jos oot oikeasti hengellinen mies niin kyllä se huomataan, jos et ole niin turha esittää sellaista, et saa kuin epäluottamusta osaksesi. Mitä vapaammin ja suoraviivaisemmin osaat toimia, sitä hengellisemmäksi luultavasti "kasvat" niinku itse sanot (vai kuka sen sano?)
Tietenkin aina miettii henkilön tavatessaan miten sopii toisilleen ja itse luovutan suhteen ajoissa jos jokin tökkii.
Toinen osa puoli saa miettiä oletko hänelle oikea henkilö, jos itsestäsi siltä tuntuu älä jarruttele sen takia. Kyllä nainen varmaan sanoisi jos on varma ettet ole oikea henkilö hänelle. Ulkonäön suhteen, jos olet tähänkin asti kelvannut ei kannata alkaa miettimään mitä jos olisin komeampi varmasti jos olette tapailleet jokin sinussa on viehättänyt. Se komeus ei ole tärkein asia tai se komeampi mies voisi olla pettävä ääliö tai muu kusipää. Minusta naisen asia on miettiä mitä hän tuntee ja haluaa suhteelta kun miehen vain omia tunteitaan. Luulisin että jos naisella ei ole ollut tähän asti ongelmaa ei olisi jatkossa.
Ainakaan itse naisena en mene treffeille miehen kanssa joka ei miellytä tai ainakin teen sen ihan heti selväksi. Kunhan mes on ulkonäöltään miellyttävä tai sitten siinä voi olla jotakin, joka miellyttää silmää. Jokaisella on oma henkilökohtainen mieltymyksensä eikä kauneusihanteet voi määritellä että kaikkien pitäisi näyttää siltä. Kaikille henkilöille se ulkonäkö ei ole myös se tärkein asia, eli jos olet tähän asti kelvannut lakkaa ajattelemasta ettet olisi riittävä. Mutta jos lähden treffeille niin luonne, kiinnostuksen kohteet yms vaikuttavat ei enään ulkonäkö.
Tuo miehen koulutuksen asema on varmaan pienentymässä, koska nainen voi itsekin opiskella niin että elättää itsensä. Itse en ainakaan jättäisi muuten ihanaa miestä sen takia ettei ole rikas, kyllä tunteet on rahaa tärkeämpiä. Voit kertoa asiasta, mutten luulisi sen haittaavan. Tuo nainen joka on niin sanonut saattaa ajatella vanhanaikaisesti, mutta onhan niitä jotka ottavat mielummin ruman ja rikkaan tai vanhan ja rikkaan, vain rahan takia.
Tärkeintä on vain olla oma itsensä, rehellinen ja luottaa itseensä. Suhteen voi pilata helposti itseään haukkumalla tai ajattelemalla ettei riitä toiselle. Anna naisen tehdä omat päätöksensä, eikä sinun tarvitse vaivata niillä päätä. Kiva huomata että miehetkin pohtivat suhteeseen liittyen, tuntuu siltä että naiset pohtisivat kaikkea suhteeseen liittyvää. :D
ET jos olet tällä palstalla.
Koulutuksella ei ole väliä, puhun nyt tietenkin vain omasta puolestani.
Kunhan käy töissä ja edes ihan oikeasti yrittää jotain,hoitoalahan on hyvä juttu.
Älä mieti liikaa miten sinun pitäisi käyttäytyä, se ihan varmasti ei tilannetta paremmaksi muuta.Minun mielestäni voisit sanoa ihan suoraan naiselle, että sinua hieman jännittää hänen seurassaan. mutta älä sano siitä mitään sen enempää.
näin nainen tajuaa että olet ihan oikeasti kiinnostunut hänestä, mutta et "pilaa" mitään kun et enempää puhu siitä.En usko että naiset loppujen lopuksi hakevatkaan mitään supermiestä, en ainakaan itse hae.
Kyllä kaikki hyvin menee, ole oma itsesi, koska ihminen ei jaksa näytellä kovinkaan pitkää.
Ja ihan oikeasti luota itseesi!!! Pidän sulle peukkuja!