Laittakaa ajatuksia kun olette riidelleet ja nyt on tunne, että "tämä on viimeinen kerta".. Purkaus -päiväketju tai jtn.
Hieman helpotti kun luki muiden riitoja ja aina oli fiilis lukiessa "tähän on niin ilmiselvää ratkaisu" :D Niinpä, netti saa kaiken näyttämään niin helpolta, mutta jokainen kirjoittaja tietää, että riitojen takana on todella monimutkainen syy-seuraus-ketju, jossa on tunteet mukana aikaisemmasta kokemuksesta partnerin kanssa.
¨¨¨¨
Itsellä todellakin on viimeinen kerta. En pysty enää enkä jaksa. Masentaa todella paljon. Olen varman tuijottanut tietokoneen ruutua kohta 3h tekemättä mitään ihmeellistä. Olen nyt omassa kämpässä, koska sain kyllikseni samasta tyhmästä jatkuvasta riidasta ja sanoin, etten aio olla hänen luonaan koskaan.
Mietin asioita:
- Päätin nyt lopettaa kontaktin oton. Odottelin aluksi viestejä tai soittoja - jätin kylmästä äänettömälle - mutta ei mitään. Masensi taas. Olenko todellakin en-minkään-arvoinen? En ole tavoittelemisen arvoinen?
- Olen jo muutenkin pahasti masentunut ja takana on vaikka mitä tapahtumia eli stressitilanteita, joista on selvitty ja niiden ylipääsemisestä voisi juhlia, mutta en jaksa. Voimia ei vaan ole kun lyhyen ajan sisällä on tapahtunut paljon muutoksia. Mm. paikkakunta vaihto, rahahuolet, uusi koulu ja kaupan päälle olen hieman lihonnut eli about 3 kg mikä näkyy selluina perseessä, mutta aina välillä saan pirteys-kohtauksia ja käyn kuntosalilla juoksemassa - mutta sitten tulee tälläiset masentavat ja turhat riidat, joka vie ilon elämästä niin nopeasti. Ei minua ole luokitelty masis -potilaaksi :D tunnen vaan, että masentaa.
- Hän on varmaan koko kesän ja kevään ollut todella ärjyisä itselleni. Joskus oli todella mukavaa, mutta menetin hänen luottamuksena viime syksynä ja ehkä se johtui siitä. Tein paljon asioita suhteen eteen ja yritin olla parempi, että saisin sen luottamuksen takaisin. Takana on vielä kaukosuhde ja paikkakunnalle muutin vasta loppu kesän. Mutta siltikin.. sitä tyyppiä mitä hän oli ennen, ei varmaan enää saa takaisin :/.
- masentaa nyt siitäkin, että tunnen vastuuni siitä, että aiheutin tämän suhteen kurjistumisen.
- eniten tunnen surkua siitä, että toinen ei tee mitään minun eteen. Olisiko minun pitänyt huomata tämä vai johtuiko se minusta joka halusi sulkea silmän ja pyrki koko ajan olemaan mahdollisimman kiva ja luentava?
..................
Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos toinen avoimesti kertoisi ja näyttäisi tunteensa.
Tuntuu tätäkin palstaa lukiessa, että ne tietynlaiset tyypit aiheuttavat ongelmia. Sellaiset, jotka eivät välitä.
Välitä.
Osaisinpa olla välittämättä toisesta, sillä näytän joka hetki hänelle kuinka paljon häntä rakastan. Niin - voin antaa pusuja milloin vain ilman kummempaa syytä ja teen jotain kivaa, joka saa sen hetken tuntumaan kivemmalta. Hän on sanonut, että tietää sen kuinka paljon rakastan häntä.
mutta eikö hän sitten usko? vai eikö hän sitten itse rakasta?
Niin monen kerta kun olen hänen kanssaan niin aina on fiilis toistaa "voitko antaa hellyyttä?"
...
Yleensä näissä huono-olo fiiliksissä ajattelen montaa kertaa kuinka helpottais jos saisin vain loikata pois tästä maailmasta, jossa minuutit määrää elämän tahtin. Pelkkä pimeys ja rauha.
Ajattelin sinnitellä. Ajattelin keksiä joka päivä tekemistä itselleen - päivä on luodu minua varten ja olen sen tärkein persoona. Näin koitan ajatella :D Tämä kirjoittaminenkin helpottaa kun tuntuu että "joku kuuntelee tai lukee tekstejä". Saa niinkuin osan kitkerästä olosta laitettua syrjään :)
Hieman helpotti kun luki muiden riitoja ja aina oli fiilis lukiessa "tähän on niin ilmiselvää ratkaisu" :D Niinpä, netti saa kaiken näyttämään niin helpolta, mutta jokainen kirjoittaja tietää, että riitojen takana on todella monimutkainen syy-seuraus-ketju, jossa on tunteet mukana aikaisemmasta kokemuksesta partnerin kanssa.
¨¨¨¨
Itsellä todellakin on viimeinen kerta. En pysty enää enkä jaksa. Masentaa todella paljon. Olen varman tuijottanut tietokoneen ruutua kohta 3h tekemättä mitään ihmeellistä. Olen nyt omassa kämpässä, koska sain kyllikseni samasta tyhmästä jatkuvasta riidasta ja sanoin, etten aio olla hänen luonaan koskaan.
Mietin asioita:
- Päätin nyt lopettaa kontaktin oton. Odottelin aluksi viestejä tai soittoja - jätin kylmästä äänettömälle - mutta ei mitään. Masensi taas. Olenko todellakin en-minkään-arvoinen? En ole tavoittelemisen arvoinen?
- Olen jo muutenkin pahasti masentunut ja takana on vaikka mitä tapahtumia eli stressitilanteita, joista on selvitty ja niiden ylipääsemisestä voisi juhlia, mutta en jaksa. Voimia ei vaan ole kun lyhyen ajan sisällä on tapahtunut paljon muutoksia. Mm. paikkakunta vaihto, rahahuolet, uusi koulu ja kaupan päälle olen hieman lihonnut eli about 3 kg mikä näkyy selluina perseessä, mutta aina välillä saan pirteys-kohtauksia ja käyn kuntosalilla juoksemassa - mutta sitten tulee tälläiset masentavat ja turhat riidat, joka vie ilon elämästä niin nopeasti. Ei minua ole luokitelty masis -potilaaksi :D tunnen vaan, että masentaa.
- Hän on varmaan koko kesän ja kevään ollut todella ärjyisä itselleni. Joskus oli todella mukavaa, mutta menetin hänen luottamuksena viime syksynä ja ehkä se johtui siitä. Tein paljon asioita suhteen eteen ja yritin olla parempi, että saisin sen luottamuksen takaisin. Takana on vielä kaukosuhde ja paikkakunnalle muutin vasta loppu kesän. Mutta siltikin.. sitä tyyppiä mitä hän oli ennen, ei varmaan enää saa takaisin :/.
- masentaa nyt siitäkin, että tunnen vastuuni siitä, että aiheutin tämän suhteen kurjistumisen.
- eniten tunnen surkua siitä, että toinen ei tee mitään minun eteen. Olisiko minun pitänyt huomata tämä vai johtuiko se minusta joka halusi sulkea silmän ja pyrki koko ajan olemaan mahdollisimman kiva ja luentava?
..................
Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos toinen avoimesti kertoisi ja näyttäisi tunteensa.
Tuntuu tätäkin palstaa lukiessa, että ne tietynlaiset tyypit aiheuttavat ongelmia. Sellaiset, jotka eivät välitä.
Välitä.
Osaisinpa olla välittämättä toisesta, sillä näytän joka hetki hänelle kuinka paljon häntä rakastan. Niin - voin antaa pusuja milloin vain ilman kummempaa syytä ja teen jotain kivaa, joka saa sen hetken tuntumaan kivemmalta. Hän on sanonut, että tietää sen kuinka paljon rakastan häntä.
mutta eikö hän sitten usko? vai eikö hän sitten itse rakasta?
Niin monen kerta kun olen hänen kanssaan niin aina on fiilis toistaa "voitko antaa hellyyttä?"
...
Yleensä näissä huono-olo fiiliksissä ajattelen montaa kertaa kuinka helpottais jos saisin vain loikata pois tästä maailmasta, jossa minuutit määrää elämän tahtin. Pelkkä pimeys ja rauha.
Ajattelin sinnitellä. Ajattelin keksiä joka päivä tekemistä itselleen - päivä on luodu minua varten ja olen sen tärkein persoona. Näin koitan ajatella :D Tämä kirjoittaminenkin helpottaa kun tuntuu että "joku kuuntelee tai lukee tekstejä". Saa niinkuin osan kitkerästä olosta laitettua syrjään :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekstisi oli kuin minun kirjoittamaani! Siis ihan samat fiilikset, tuntuu uskomattomalta, että jollakulla on samanlaiset tuntemukset, kuin mulla tällä hetkellä. Jotenkin huojentavaakin, tuntuu, että kyllä tästä selviää ja kaikki muuttuu taas parhain päin. Ollaan yhdessä vahvoja :)
aivan samat fiilikset kanssa.Hienoa huomata etten ole ainoa.Yhdessä olemme vahvoja ja selviämme tästäkin syksystä.Taas tuli niin paha loukkaus eilen että huhhuh.Tämän sisällä vellovan pahan olon määrää ei voi mitata.Ei se mitään, kaikki kääntyy oikeinpäin.Teen pitkää työputkea ja käyn siel kuntosalilla.Tekee hyvää.:)
mulla on tosi paha olo kamut ei tykkää musta pätkään ja mulla on tosi huono kiellenkäyttö koko ajan @£$€$ sanokaa miten selviydyn haluun purkaa tunteita!!!
mua harmittaa se kun kesälomalla mul on se leikkaus ja siit menee kummiski pari viikkoo että pystyy tekee jotai ja se pilaa myös lomaa. sitte pitäs kerätä jtn kasveja ja seki stressaa kauheesti. sitte mul ois se ripari alkais 23.7 ja mul menee siit kaks viikkoo ja kun konfirmaatio on 5.8 nii heti seuraavan päivänä alkais koulu. sit mul menee siit lomasta se kaks viikaa viikkoo pilalle, ja mul ei oo sen jälkee enää lomaa ja sit se menee sillei tyhmästi. mul ei oo sen jälkee enää mitää lomaa ku joudun olee ne kaks viikkoo siel riparil ja sit en ehi lomailee ollenkaa. eikä me mennä minnekkää ja mun loma menee iha pialle ku leikkaus, kasvit ja sitte se ripariki änkee toho väliiin ja mua itkettää ku en ehi lomailee ja kaikki menee iha pilalle. mua itketttää nii kauheesti ku en ehi lomailee ollenkaa ku joudun stressaa koko ajan kaikesta. sit se leikkaus pilaa kaikkee ku ei kummiskaa mennä minnekkää, ja itkettää. sit se ripari on sillei että mul menee kaks loma viikkoo siihen ja sit viel seku koulu alkaa heti sillon sen mun riparin jälkeen, nii ei pysty lähtee mihinkää tai tekee mitää kun koulu alkaa nii aikasi. stressaa kesä kauheesti. enkä haluu ees mennä riparille ollenkaa.
ei ollu oikein mikää suhe ongelma, mut oli pakko laittaa koska itken tääl ny tommosta "mitätöntä" ongelmaa, mut mulle se on ongelma ku on kauhee stressaaja ;_______________________________; kieliasu on huono, koska ei kiinnosta nyt.