Hei. Onko teitä muita joille käynyt näin eli ystävät "kadonneet"..Ei ole enää oikein ketään ystäviä joita tavata..Mun tilanne on se että asumme maaseudulla, keskustaan matkaa, olen tällä hetkellä työttömänä. Minulla on perhe mutta ystävät on vähissä tällä hetkellä.. Tiedän että asiaa auttaisi jos hankkisin töitä ja tutustuisin siten muihin ihmisiin tai joku harrastus vois auttaa... Pitäs vaa rohkasta mielensä ja tehdä jotain. Mulla on paniikkihäiriö joka on nyt kuitenkin paremmalla tolalla ja siihen on lääkitys.
Onko teitä muita vastaavas tilantees?
asialliset vastaukset tervetulleita!
Onko teitä muita vastaavas tilantees?
asialliset vastaukset tervetulleita!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä. Muutin kolme vuotta sitten vieraaseen pienehköön kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään, enkä ole vieläkään löytänyt täältä ketään jonka kanssa voisi kyläillä tai käydä jossain. Olenkin miettinyt, onko täällä olemassakaan ketään muita samassa tilanteessa. Tuntuu kuin kaikki olisivat valmiiksi omissa pienissä piireissään, joihin ei näytä pääsevän mukaan. Työskentelen kotoa käsin, joten ei silläkään tavalla pääse tekemisiin toisten kanssa. Olen etsinyt erilaisia harrastuksia täyttämään tätä tyhjiötä. Sekin on parempi kuin jäädä yksin neljän seinän sisälle. Mies sentään on, mutta eihän se riitä. Näillä palstoilla näkee, miten paljon tässä maassa on yksinäisiä, jotka hakevat uusia ystäviä. Mutta hekin lähinnä vain muutamista isommista kaupungeista.
Kyllä vaan, niin on käynyt minullekin. Minulla oli nuoruusvuosina muutama hyvä ystävä. Parinkypin kieppeillä jokainen ystävistäni löysi miehen itselleen, kun minä olin vielä sinkkuna. En ollut ollenkaan suosittu miesten keskuudessa, ja vaikka osa ystävistäni ei ollut ollenkaan hyvnnäköisiä löysivät he miehet itselleen. Se teki heistä ilkeitä ja omahyväisiä minua kohtaan. He olivat yhtäkkiä olevinaan minua parempia ja haukkuivat minua lapselliseksi, kun heillä oli miehet ja minulla ei. Opiskelujen vuoksi olin eripaikkakunnalla kuin ystäväni, joihin yritin pitää yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse ehdotellen tapaamisia käydessäni kotipaikkakunnallani. He eivät kukaan enää pitäneet yhteyttä minuun, kukaan ei soittanut minulle ikinä eivätkä edes vastanneet, jos minä soitin tai lähetin tekstarin. He kaikki katkaisivat välinsä minuun. Löysin lopulta opiskelujen loppuvaiheessa mieheni ja menin naimisiin. Kutsuin ystäväni häihin, mutta kukaan heistä ei tullut. En ole löytänyt uusia ystäviä menetettyjen tilalle. Olen sen verran ujo ja varautunut koulukiusaamisen vuoksi, että uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole minulle helppoa. Kaikki yrittämäni uudet ystävyydet ovat jääneet hyvin pinnallisiksi ja lopahtaneet pian. Osa vanhoista ystävistäni on menestynyt elämässä ja minä olen vain työtön kotiäiti. En edes halua yrittää ottaa enää yhteyttä vanhoihin ystäviini, vaikka minuun edelleen sattuu ystävien menettäminen.
ois mukava kirjotella tein kans enemmänkin jotka vastasitte tähän viestiin ja muiden samas tilantees olevien kans.
mulle voi kirjotella [email protected]