Gallup: kumpi mielestänne pahempaa, henkinen vai fyysinen pettäminen?
Itsestäni fyysinen, sillä tulee tunne, etten ole kyllin seksuaalinen ja naisellinen.
Henkinen ei ole mielestäni niin paha, sillä usein mielihyvän tunne vie mennessään, eikä ajatella järjellä. Tunteet vie ja ne eivät ainakaan aluksi ole hallittavissa. Jos tarinaan liittyy sekä henkinen että fyysinen, silloin tavarat jaetaan kahteen kasaan.
Itsestäni fyysinen, sillä tulee tunne, etten ole kyllin seksuaalinen ja naisellinen.
Henkinen ei ole mielestäni niin paha, sillä usein mielihyvän tunne vie mennessään, eikä ajatella järjellä. Tunteet vie ja ne eivät ainakaan aluksi ole hallittavissa. Jos tarinaan liittyy sekä henkinen että fyysinen, silloin tavarat jaetaan kahteen kasaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
omalle kohdalleni osui tosiaan molemmat ,siis mies petti henkisesti ja fyysisesti. Suhde ei ollut kuitenkaan tarpeeksi vahva että olisi käynyt niin että minut jätetään ja valitaan se uusi ihastus..päinvastoin.
"omalle kohdalleni osui tosiaan molemmat ,siis mies petti henkisesti ja fyysisesti. Suhde ei ollut kuitenkaan tarpeeksi vahva että olisi käynyt niin että minut jätetään ja valitaan se uusi ihastus..päinvastoin."
Herranen aika! Onko sulla kaikki kunnossa? Itsetunto siis ja muu henkinen tasapaino? ..Päinvastoin.. Sullahan tuntuu olevan oikein voittaja fiilis!
Huh!
"Itsestäni fyysinen, sillä tulee tunne, etten ole kyllin seksuaalinen ja naisellinen."
Niin, jos pidät itseäsi lähtökohtana. Yleensä pettämisellä ei ole kuitenkaan sinun seksuaalisen viehätysvoimasi kanssa mitään tekemistä.
Olin juuri itse firman juhlissa, mitkä jatkuivat yökerhossa. Siellä oli moni mies kimpussani, minua suudeltiin kaulalle, pideltiin kädestä, taputeltiin peppule, otettiin vyötäröltä kiinni. Olin juonut reippaasti, mutta tajusin silti hätistellä tyypit pois ja vetäytyä työkaverien seuraan sivummalle.
Seuraavana päivänä oli paha morkkis. En ollut tehnyt mitään, mutta lähentelystä jäi paha maku suuhun. Tuli mieleen, että jos olisin rantautunut jonkun lähentelijän kanssa sänkyyn, niin tämä morkkis olisi aivan sietämätön ja häpeäisin itseni maan rakoon.
Nyt on sellainen tunne, että pelkästä fyysisestä suhteesta minulla ainakin olisi lähinnä kuvottavat jälkilöylyt. Henkinen kontakti taas veisi minut mennessään. Molemmat olisivat siis tuhoisia, mutta eri tavalla. Fyysinen olisi nolo pohjanoteerus, jonka hintana on avioliitto ja halveksunta puolison osalta. Henkinen rakastumisen tunne taas veisi pohjan koko aviosuhteelta ja särkisi rakkaan ihmisen sydämen.
Ensimmäinen avioliittoni kaatui siihen, että miehelläni oli aina joku sen hetkinen "paras naisystävä" tärkeämpi kuin minä. Minä sain aina pärjätä yksin, kun mies riensi avuttomana piipittävää ystävätärtä pelastamaan esimerkiksi Ikean hyllyn kokoamisessa tai kauppakassien kantamisessa. Mies lähti ritarillisesti jopa ystävättären sukuhäihin naisen kavajeeriksi ja minä jäin yksin kotiin. Eli se henkinen toisen suosiminen kävi pitkän päälle liian typeräksi pelleilyksi, ei enää huvittanut panostaa siihen liittoon, missä meitä oli liian monta.
Olin kymmenen vuotta naimisissa ja mieheni kävi jokusen kerran ravintolaillan jälkeen vieraassa sängyssä. Se sattui, mutta ei rikkonut suhdettamme. Sitten yksin vietetyistä ravintolailloista tuli hänelle jokaviikonloppuinen tapa ja sitä ei suhteemme enää kestänyt.
Nykyisellä miehelläni on naispuolinen ystävä, jonka kanssa hänellä oli kuuma salasuhde kolme vuotta sitten (he olivat silloin vielä omilla tahoillaan avoliitoissa eli pettivät silloisia kumppaneitaan) . Tapasivat työn merkeissä. Mieheni on kertonut minulle monesti, että he olisivat pari, jos ei välimatka heitä erottaisi (nainen asuu naapurimaassa). Ja haluavat tapailla entiseen malliin, jos ovat yhtä aikaa vapaana. Ovat kuulemma nyt parhaita ystäviä lopun ikäänsä. Liikaa juotuaan mieheni on kertonut, että aika hänen kanssaan oli kuin unelmaa. Kertovat toisilleen kaiken asioistaan sähköposteilla( ja myös päivittäisillä pikapuheluilla, jotka tehdään työaikoina työpaikan puhelimilla).
Minusta tämä on sitä henkistä uskottomuuta pahimmillaan. Mieheni ei voi tunteilleen mitään, hän on kiinni tässä toisessa ihmisessä. En tiennyt tästä suhteemme alkaessa ja ehdimme jo ostaa yhteisen asunnonkin. Onneksi lapsia ei ole laitettu alulle.
Siis kokemusta on sekä fyysisestä, että henkisestä pettämisestä. Fyysinen ns. kännipano vielä menee, mutta ei tällainen juttu, jossa toinen ihminen on selvästi se tärkein omalle kumppanille.
ketään ei voi omistaa. Jos haluaa jonkun muun, niin sitten haluaa. Silloin se tarkoittaa sitä, että minulta ei saa kaikkea. Jos joku muu kykenee täyttämään vajeen, niin ei todellakaan ole minulta pois. Todella itsekästä kahlita toista. Jos kaikki on suhteessa hyvin henkinen suhde on ystävyyttä ja seksiä ulkopuolisen kanssa on, jos parisuhteessa ei saa tyydyttävää seksiä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Kyllä yhteiselämän perustana on luottamus ja toisen kunnioittaminen niin että ei petä fyysisesti eikä henkisesti. On itsekästä vaatia että toinen ymmärtäisi "minun tarpeita" ja koska toinen ei muka tyydytä niitä niin ajaudutaan joko henkiseen tai fyysiseen suhteeseen. Reilu peli on että puhutaan asiat ja säännöt selviksi, ja jos on aihetta pettämiseen niin lähtee suhteesta tai panostaa itse suhteeseen. Emotional affair on niitä pahempia mitä suhteelle voi tapahtua.
Sinun näkemykseni poikkeaa minun näkemyksestäni. Siksi kai parisuhteet ovat aina kahden kauppa. Mitään määrämuotoista yhtä ja ainutta oikeaa näkemystä ei ole. Henkilökohtaisesti ajattelen, että parisuhde ei ole vankila, se on vapaaehtoinen jne. Siksi en koe tarvetta kokea mustasukkaisuutta tai rajoittaa toista. Se päätös on tultava kumppanistani itsestään, en minä voi häneen istuttaa omaa tahtoani.
Henkistä petämistä en oikein osaa edes määritellä, minusta henkinen yhteys ja läheisyys on ystävyyttä. Fyysinen "pettäminen" taas on merkki siitä, että seksielämä on vajaata ja jollain tasolla epätyydyttävää (pl. tapapettäjät). Uskon, että ihmiset ovat tuoneet tämän esiin kumppanilleen, mutta jos tilanne ei korjaannu, niin fyysinen pettäminen on ymmärrettävää.
Henkisen pettämisen voi määritellä esim. näin: jos parisi viettää aikaa toisen kanssa vaikka netissä jutellen, kertoo tälle omista parisuhdeongelmistaan, tuntee että tämä toinen ymmärtää häntä paremmin kuin oma puoliso, jakaa asioita tämän kanssa ja haluaa viettää enemmän ja enemmän aikaa uuden ystävän kanssa salaa omalta puolisoltaan niin tämä on henkistä pettämistä koska se ihminen ei silloin ajattele pariaan ja välitä tämän tunteista. Eri juttu on tietysti jos hän kertoo siitä avoimesti parilleen niin tällä on mahdollisuus joko hyväksyä se tai lähteä pois. Samoin fyysinen pettäminen, eikö sekin ole kahden kauppa ja molempien olisi panostettava tilanteen korjaukseen, siis molempien, ei vaan että kertoo toiveistaa ja jos tilanne ei parane niin fyysinen pettäminen on ok. Pettämine joko fyysinen tai henkinen on aina se helppo valinta, syyttää toista sen sijaan että itse tekisi valinnan, siis lähtisi epätyydyttävästä parisuhteesta pois ja antaisi toisellekin tilaisuuden etsiä parempi pari tai sitten todella panostaa että suhde alkaa toimia. Mielestäni siinä pitää pariaan vankilassa jos salaa pettää vaikka vuosia. Antaisi edes parilleen vapauden valita.
Kokonaisuutena jotain tuon suuntaista se kai on. Tosin minusta juuri ystäville voi kertoa esim. parisuhdeongelmista tms. Minusta se ei ole pettämistä. Jos ystävä on eri sukupuolta voi saada hyviä näkökulmia, joiden kautta pääsee eteenpäin. Netissä roikkuminen taas on mielestäni enemmänkin ajankäyttöön liittyvä ongelma kuin henkiseen pettämiseen liittyvä ongelma.
Fyysinen suhde taas... Ymmärrän erittäin hyvin, että niin voi käydä', jos omassa suhteessa seksi ei ole tyydyttävää eikä tilanne ole korjaantunut yrityksistä huolimatta. Jos esim. toinen on kertakaikkiaan haluton, niin en ymmärrä miksi halukkaan tarvitsi hakea eroa. Eikö haluttoman tulisi irrottaa toisesta ja lähteä, jos ei itse halua seksiä mutta toisaalta ei hyväksy sitä iloa toisellekaan. Vastuu on niin helppo vyöryttää sen halukkaamman niskaan ja syyllistää häntä.
Niin, vaikeaa nämä parisuhdejutut on, itse ajattelen usein että parempi kai olisi olla ihan yksin..
Miksi ei halukkaan juuri pitäisi hakea eroa? Hänhän se elää epätyydyttävässä suhteessa, jos ei saa haluaamaansa. Haluton on ilmeisesti oikein tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Jos halukas haluaa muutosta, eikä haluton siihen suostu/ala/kiinnostu - niin kyllä se eron hakeminen on halukkaan tehtävä. Miksi kenenkään pitäisi tyytyä epätyydyttävään suhteeseen ja odottaa, että tämä haluton hakee eroa?? Ja nimenomaan erota eikä pettää. Sitten kun on eronnut, on vapaa vaikka joka yö panemaan erin kanssa eikä sillä satuta ketään.
Sinä ilmeisesti hyväksyt fyysisen pettämisen syyllistäen haluttoman. Kyllä pettämisessä on syy vain ja ainoastaan hänellä, joka tekee sen päätöksen pettää. Epätyydyttävässä suhteessa ei kenenkään tarvitse olla "kitumassa", eikä tietentahtoen satuttaa toista panemalla muita.
..jos puoliso ei seksistä välitä. Silloin se ei kyllä mielestäni ole myöskään pettämistä, koska se ei ole haluttomalta pois.
Useimmiten suhteen alussa seksiä on ja kaikki hyvin. Silloin syntyy lupaus seksuaalisesta rakkauden osoituksesta. Jos toinen myöhemmin irtisanoutuu tästä (=ei ole aktiivinen seksissä pl. sairaudet), niin kyllä haluton on silloin irtisanoutunut koko suhteesta. Silloin tulee haluttoman irrottaa toisesta ja erota, jottei halukas turhaan odota muutosta parempaan. Samaan kokonaisuuteen liittyy se, ettei tuomita toisen seksisuhdetta, jos kerran itse ei sitä tarjoa.
Voitte saarnata niin paljon kuin haluatte, mutta elämänkokemuksen kautta minä koen asian näin eikä sitä mitkään piipitykset muuksi muuta. Ihmisen kokonaishyvinvointiin sisältyy myös seksuaaliterveys ja se tarkoittaa sitä, että seksiin on jokaisella oikeus.
siinä pettääkö, eli lupaa toista eli olla menemättä vieraisiin vai neuvotteleeko siitä toisen kanssa. Eikö ole parempi ilmaista itseään, toiveitaan tai pettymyksiään? Kun toinen on tietoinen näistä, hän voi päättää mitä tekee. Hän on myös tietoinen siitä, mitä tapahtuu. Sen jälkeen ei voitane puhua pettämisestä?
Voi se halutonkin osapuoli ilmaista että toinen voi erota tai mennä vieraisiin, eikä hän aio tehdä mitään haluttomuudelleen. Mutta entä jos haluton osapuoli haluaisikin seksiä, mutta joku kaihertaa siinä henkisessä puolessa suhteessa puolisoon? Entä jos seksiä on toiselle tarpeeksi, eikä kyse ole haluttomuudesta vaan tarpeiden erilaisuudesta? Eikö kummankin olisi hyvä joustaa.
Todellisuudessa vain on niin että jos vaikka nainen lähtee vieraisiin siksi, että omalla miehellä on erektio ongelmia (sairauksien tai lääkityksen vuoksi), niin kyllähän se tuntuu olevan paljon pois siltä haluttomalta mieheltä? Erityisesti tämä on miehille se vaikea paikka.
seksiin on jokaisella oikeus, mutta kenelläkään ei ole oikeus pettää ketään. Jos haluttomalle on ok, että halukkaampi käy tyydyttämässä halunsa muualla, niin sitten näin tehköön. Niin kysehän ei sitten ole pettämisestä, kun asiasta on puhuttu ja yhteiseen ratkaisuun päädytty.
Mummomuori kirjoitti muuten asiaa.
***Voi se halutonkin osapuoli ilmaista että toinen voi erota tai mennä vieraisiin, eikä hän aio tehdä mitään haluttomuudelleen***
Tuohon kiteytyi se ydin. Jos ei kerran haluu, niin tehköön selväksi ettei kiellä toiselta kuitenkaan seksiä. Haluttomuus yhdistettynä uskollisuusvaatimukseen on narsistista vallankäyttöä. YÖÄK.
"ja seksiä ulkopuolisen kanssa on, jos parisuhteessa ei saa tyydyttävää seksiä."
Jos asia olisi näin pyhän yksinkertainen, niin uskottomuutta ei olisi olemassakaan.
Seksillä ulkopuolisen kanssa ei sitäpaitsi yleensä ole aviosuhteen kanssa mitään tekemistä. Moni eksyy vieraaseen sänkyyn vain siksi, ettei kestä harmaata arkea, haluaa testata markkina-arvoaan tai pönkittää egoaan. Avioseksi voi olla vaikka kuinka villiä ja antoisaa, syyt ovat pettäjän päänupissa eikä aviovuoteessa.
Näille kaikille syille löytyisi luovempikin ratkaisu kuin seksiseikkailu, jos vain viitsii yrittää. Mutta moni nahjus menee tietenkin laiskuuksissaan sieltä, missä aita on matalin. Turha siihen on viritellä filosofisia motivaatioita vajeen täyttämisestä jne. Nahjus on nahjus.
aloittajalle: kumman kokisit pahempana: kumppanisi harrastaa baari-illan jälkeen humalassa seksiä ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa vai se, että kumppanisi jakaa vuosikaudet sellaiset asiat, jotka yleensä puhutaan oman puolison kanssa, kolmannen osapuolen kanssa, kaipaa tätä jatkuvasti ja rakentaa muurin itsensä ja sinun välille?
Kyllä sen huomaisi, jos kyse olisi vuosista. Ei sitä voisi peitellä se pettävä osapuoli. En sitä itse sietäisi.
kysymyksen - kumpi on mielestäsi pahempi..?
Kysymyksen asetteluun johti erään ystäväni tapaus: eli ns tavallista arkea miehensä kanssa, pari lasta ja asiat kunnossa. Mies ei ollut puheliaammasta päästä muuta kuin pienessä sievässä, mutta se oli ystävälleni ok, koska sellaisena hän mieheen oli tutustunut. No, selvisipä sitten, että mies oli reilun kolme vuotta pitänyt tiiviisti yhteyttä harrastuksen parissa tapaamaansa naiseen. Kertonut ummet ja lammet elämästään ja ajatuksistaan... Juhlapyhinä, jolloin eivät tavanneet harrastuksessa, lähettelivät kaipaavia viestejä toisilleen ym. Ystäväni ei aavistanut moisesta mitään ennen kuin mies erään saunaillan jälkeen avautui asiasta. Eli kyllä pettävä osapuoli voi peitellä kaikenlaista ja ajan myötä taito "olla kuin ei olisikaan" sen kuin paranee. Mies syytti työstressiä hajamielisyydestään ym ja ystäväni sen hyväksyi, koskei mies käynyt muualla kuin töissä ja harrastamassa - ja tuon viim.main. teki täysin "julkisesti" eli ei katoillut omille teilleen tämän harrastuskaverin kanssa eli seksisuhteesta ei "kerinnyt" olemaan kyse.
kuvattiin hyvin sitä miten henkinen pettäminen ja valehtelu on vallan käyttöä ja henkistä väkivaltaa. Olen täysin samaa mieltä. Miehelläni on ollut tällainen "ystävä" jo monta vuotta ja mun mitta on nyt todella täysi. Kyrsii se, että minun pitää tehdä se päätös johon miehessäni ei ole munaa. Eli pistää peli poikki ja todellakin saada se toinen nainen pois _minun avioliitostani_. Meille se tietty tarkoittaa sitä, että minä lähden kun ei tilanne kerran kelpaa. Mieheni mielestä varmaan hänellä on oikeus omiin ystäviin ja se ei ole pois meidän avioliitosta. Mutta kun on. Kun mies haaveilee, ei keskity, ei elä omaa parisuhdettaan, elää vain omaa elämäänsä johon kuuluu toinen nainen, jonka kanssa on niin hauskaa ja kun kerran omasta liitosta ei kaikkea saa niin _hänellä on oikeus saada se jostain muualta_. Hänelle soitellaan töistä, lähetellään viestejä, puhutaan netissä päivät pitkät ja minä odotan kotona.
Itsekkyys, se on parisuhteen tuhoava voima eikä parisuhde voi toipua jos toinen on vain itsekäs. Niinpä, kun olen näitä valheita nyt vuosikausia joutunut kuulemaan eikä tilanne tästä parannu, aion hävitä vähin äänin. Lapsen halusin ja sen ehkä tästä suhteesta vielä otan tai saan, ja sitten se on moro. En kasvata omaa lastani valehtelemaan, enkä siihen että pettäminen tai valehtelu on sallittavaa. Olen itse saanut aika kovan moraalikasvatuksen kotoa ja se on pelastanut minut monta kertaa.
Läksyt on opittu enkä koskaan enää aio omaa puolisoani kohdella paskamaisesti, tarkoitan nyt sitä mahdollista seuraavaa kumppania. Tämä nykyinen saa jatkaa vallankäyttöään ja alistamista ihan jonkun muun kanssa, mun mitta on nyt täysi. Yhdyn ihan täysin siihen kantaan, että kun toiselle ei anna mahdollisuutta tehdä päätöksiä omasta elämästä niin että totuus on selvillä niin se on alistamista, vallankäyttöä ja sairautta, jossa heikompaa sorretaan vain koska se on heikompi (ja rakastuneempi).
Hyvä kommentti kp0, mutta älä lasta tee tuollaisen miehen kanssa, koska joudut jatkuvasti tekemisiin miehen kanssa. Jos haluat eroon, niin eroa ja etsi uusi kumppani ja isä lapsellesi..
Henkinen. Kyllä kaikki olisi totaalisesti loppu heti, jos mieheni sanoisi rakastavansa/rakastuneensa toiseen. Silloin tietäisin täysin varmasti, etten ole miehelleni ollenkaan sitä mitä hän haluaa enkä halua olla sellaisen miehen kanssa. Kyllä itseään pitää sen verran arvostaa ihmisenä.
Fyysistä pettämistä olen antanut anteeksi exälleni, monesti. Ei sellainen heti eroa tuonut (lapset, talo yms. syyt piti yhdessä), mutta jos olisi mies ollut rakastunut toiseen - edes ohimennen - niin se olisi ollut heti kantapäät vastakkain. Fyysinen himo on himoa, mutta tunteet... siinä on jo niin paljon kaikkea mukana, etten sellaista pettämistä sietäsi taikka kestäisi.
tarkoittaa minulle petosta eli epärehellisyyttä. Se millä mielellä tuo petos on tehty, ratkaisee sen miltä se tuntuu. Jos petoksen tarkoituksena on ollut vain loukata ja nöyryyttää minua joko yhden tai useamman ihmisen edessä tai huijata minua uskomaan toisenlaiseen totuuteen, se sattuu ja lujaa. Epärehellisyys sattuu kyllä silloinkin kun toinen on jättänyt kertomatta mm. suuttumiseni pelossa jotain, mutta se on soviteltavissa. Reagoin siis valehteluun vahvemmin.
Mielihyvän mukaan meneminen on kyllä tietoista toimintaa ja kertoo tuon ihmisen asenteesta muutoinkin. Hän todennäköisesti ratkaisee muitakin asioita enemmän mielihyväperiaatteella kuin järjellä, enkä näe syytä elää yhteistä elämää. Hän on siis persoonallisuudeltaan sopimaton.
Tunteet taas ovat toinen juttu, ne eivät ole hyviä tai pahoja. Se mitä teemme tuon tunteen vallassa, ne voivat olla pahoja tai hyviä. Joskus on tilanteita joissa emme ohjaa itseämme normaalisti ja saatamme päätyä huonoihin ratkaisuihin. Näistä pitää vain ottaa opikseen. Mutta jos ylipäätään puuttuu kyky harkita, niin edelleen, miksi eläisin sellaisen ihmisen kanssa?
Jos nuo tunteet ovat kuinkin vahvoja, on osattava pysähtyä kuuntelemaan niitä. Se on henkistä pettämistä minulle, että ei kerro niistä. Silloin minua huijataan (tai ainakin yritetään) jos ne vievät toisesta henkisesti etäämmälle.
Avovaimoni petti minua erään ystäväni kanssa(tästä on aikaa jo 3vuotta).
En ole vieläkään toipunut moisesta,koska siinä oli molempien puolelta myöskin tunteet mukana!!!
Tätä tapahtui selkäni takana n.2kk ajan ja tartutti vielä sukupuolitaudin.....Molemmat eli minä ja kaverini ovat perheellisiä??Toipuminen tästä kestää todella kauan.Olemme edelleen yhdessä vaimokkeeni kanssa ja samoin tämä kaverini.Mutta paskan homman tekivät selkäni takana,vaikka seksiä meillä oli 4-7krta per viikko,mutta ei auttanut.Olen edelleen katkera,mutta en enää otaa asiaa puheeksi kovin usein.
Nyt en ole enää ollut kaverini kanssa missään tekemisissä ja kostin tämän sillä että,kun oltiin perhetuttuja, niin hänen vaimonsa sai tietää myöskin asiasta....
Nyt seksiä on ollut pettämisen tultua ilmi,jopa 2-4 kertaa päivässä!!Muijani antaa aina kun tahdon..Ja on kiihkeä.
Mutta tekisi silti mieli erota ,vaikka yhteistä polkua on takana n.20 vuotta.
Avovaimoni (oltu 22 v) jäi kiinni pari kuukautta sitten pomon kanssa suhteilusta. Työpaikalla avainhenkilö irtisanoutui jolloin työpaine kasvoi ylivoimaiseksi ja työntekijät joutuivat venymään kohtuuttomasti. Pomo hädissään lohdutteli avovaimoani että kyllä tästä selvitään, älä sinä vaan lähde. Avovaimoni rakastui pomoon ja rupesi viestittelemään Facebookissa tämän kanssa. Pomo ei ollut mennyt halailua ja pussailua pidemmälle vaan lopettanut joka kerta siihen.
Avovaimoni kuitenkin olisi halunnut rakastella pomon kanssa joka valitteli olleensa kipeä ja väsynyt.
Kertoi kuitenkin rakastavansa avovaimoani ja haluavansa tätä. Seuraavassa viestissä jo rupesi katumaan,
väitti koko jutun syövän häntä liikaa. Olihan hänellä vaimo ja 2 lasta, edellisestä liitosta sama paketti.
Avovaimoni kertoi ymmärtävänsä kun aika ei riitä hänelle ja haluavansa selvyyden tilanteeseen. Todella typeriä ihmisiä, eivät heti tajunneet tilannetta vaan kumpikin kehitteli sitä omalla tyylillään. Pomo nautti egonsa kohotuksesta ja avovaimoni halusi kuulla olevansa se jota pomo vain rakastaa. kun löysin viestit soitin heti pomolle ja kysyin mitä tämä touhu tarkoittaa. Hän kertoi egonsa kohotuksesta mutta kiisti tuntevansa mitään helliä tunteita avovaimoani kohtaan. Viesteistä tämä toki paistoi läpi. Mutta miksi ihmeessä ottaa riski hyvän työntekijän menettämisestä, työpaikan menetyksestä, perheiden hajoamisesta jne. JOS ei oikeasti ole valmis suhteeseen eikä edes rakastelemaan. Voihan avovaimoni lähteä koska tahansa ja jättää pomon pahaan pulaan. Onko tästä maailmasta tullut hullujenhuone ?